Avainsana-arkisto: keittiö

Kettiön suunnittelu puhtaalta pöydältä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Taannoin taisin mainita, että keittiöremontti olisi mielessä. Nyt olemme siinä vaiheessa, että suunnitelmat ovat lähes valmiit. On mielenkiintoista suunnitella uutta keittiötä siten, että tavallaan kaikki on mahdollista. Puramme entisen keittiön kokonaan pois ja kaadamme muutamia väliseiniä, jolloin keittiön pinta-ala tuplaantuu. Ainoat reunaehdot suunnittelulle on olleet viemärin ja runkolinjan paikat. Viemäriä en halua ruveta siirtämään, koska en halua korottaa lattiaa, ja lattialaatan avaaminen olisi riskialtista ja vaikeaa. Samoin huoneen poikki pystysuunnassa kulkevan runkolinjan paikka on se mikä on. Nykyisin putket menevät seinän sisässä, mutta remontin jälkeen ne koteloidaan pilariksi. Tällainen vapaus suunnittelulle on toki mahtavaa, mutta myös vaikeaa, koska kaikki mahdollisuudet ovat avoinna. Meillä onkin ollut ammattilainen apuna piirtämässä ehdotuksia ideoidemme pohjalta, ehdottamassa materiaaleja ja muita ratkaisuja.

Kun edellinen remontti tehtiin, suunnittelu oli minimaalista. Minulla oli 2 kuukauden ikäinen vauva ja puoliso teki töitä yötä päivää. Tämä yhdistelmä johti siihen, että asioiden suunnitteluun käytettiin hyvin vähän aikaa, minkä seurauksena keittiöön jäi monta epäkäytännöllisyyttä. En miettinyt, mitä astioita säilytetään missäkin, joten kattiloille jäi naurettavan pieni laatikko. En miettinyt mittasuhteita loppuun asti, minkä seurauksena olen saanut kurkotella omassa keittiössäni päivittäin, koska en kunnolla yletä yläkaappeihin. Suunnittelijan mielestä kattoon saakka ulottuvat yläkaapit eivät olleet hienot, joten kaappien päälle jäi tyhjää tilaa – joka sitten on vuosien varrella täyttynyt hiljalleen tavaroista. Siellä ne ovat keränneet pölyä ja rasvaa kaikessa rauhassa. Keittiöliikkeessä ei puolestaan ollut tarjolla sellaista ruokakaappia kuin olisin halunnut, joten ratkaisu leikattiin ja liimattiin tarjolla olevista malleista, enkä koskaan pitänyt lopputuloksesta. Sekä keittiöliike että suunnittelija (jotka siis olivat eri, kuin mitä nyt käytämme) hutiloivat, joten lopputulokseen jäi paljon pieniä, ärsyttäviä virheitä.

Tällä kertaa aikaa on ollut, joten paneutuminen on ollut erilaista. Suunnittelijalla on vahva visuaalinen osaaminen, minulla taas päällimäisenä mielessä käytännöllisyys. Nyt olen miettinyt laatikkotasolla, mitä missäkin säilytetään. Paljonko tilaa tarvitaan ruualle, paljonko astioille? Miten kaikki kannattaa asemoida, jotta työskentely olisi ergonomisesti fiksua? Uuteen keittiöön tulee myös parannuksia entiseen verrattuna. Esimerkiksi: 12 vuotta sitten oli muotia kiiltävät valkoiset keittiöt, ilman vetimiä. Näiden vuosien kokemuksella en enää halua ovia ilman vetimiä. Sarkastisesti voisi todeta, että ei ole sattumaa, että oviin on vuosisatojen ajan laitettu jonkinlainen kahva käyttöä helpottamaan…

Ovista ei tule valkoiset, vaan vaaleaa puuta. Tajusin vasta myöhemmin, että se taitaa olla nyt muotia. Kaikki sisustuslehdet ovat täynnä puunvärisiä keittiöitä, mutta väri on myös armollisempi kuin aiempi kiiltävä valkoinen. (Näin sitä kuvittelee olevansa yksilöllinen…) Sen sijaan työtasosta tulee valkoinen. Puun tilalle tulee keraaminen taso, joka kestää kuumaa, kosteutta, naarmuttamista ja oikeastaan mitä tahansa, ilman että tasoon jää jälkiä. Hintahaitari on laaja, mutta löysimme hyvän kompromissin sekä hinnan että ulkonäön suhteen. Lattiaan tulee laatta, samaa jota meillä on jo nyt eteisessä. Tiedostan laatan huonot puolet keittiön lattiamateriaalina, mutta laattojen päälle tulee sisalmatto. Välitilaan ja kotelon ympärille tulee valkoista, suorakaiteenmuotoista laattaa, mattaa ja kiiltävää sekaisin, jolloin pinnasta tulee elävä. Laatat ovat silmänisku talon alkuperäiselle rakennusajankohdalle 50-luvulla. Saman muotoista laattaa on nimittäin myös talon sisäänkäyntien ympärillä.

Keittiö näyttää kuvissa hienolta, toteutus vain puuttuu. Mullistus tulee olemaan valtava, sillä nykyisestä keittiöstä ei jää mitään jäljelle, ei edes kaikkia seiniä. Aloittamaan päästään kevään aikana, valmista pitäisi olla juhannukseen mennessä. Edessä on hirmuinen pakkaaminen ja härdelli, mutta lopputulos toivottavasti palkitsee.

Viemäri katossa ja sen sellaista

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Keittiöremontti on ottanut askeleen eteenpäin. Rakennesuunnittelija kävi katsomassa voiko seinää purkaa, ja vastaus oli myönteinen. Sitten tilasin paikalle remppamiehen, jonka tehtävänä oli kurkistaa sokkeliin, jotta nähdään missä viemäri- ja vesiputket menevät. Lisäksi piti porata pari reikää seiniin, jotta selviäisi, mitä jälkeenpäin rakennettujen koteloiden sisällä mahtaa mennä.

Toinen kotelo menee pystysuoraan keittiön oven vieressä, ja se on piilotettu pienen kaapin taakse. Arvelin, että siellä luultavasti menisi ilmastointiputkia.  Toinen menee katonrajassa poikittain ja se päättyy erikoisesti keskelle huonetta. Olen aina epäillyt, että se on jokin mystinen jäänne jostain muinaisesta remontista, ja sisältä mahdollisesti tyhjä.

Remppamies teki työtä käskettyä. Selvisi, että viemärin ja vesipisteen paikkoja ei voi juurikaan siirtää, ellei niitä tehdä pintavetona. Tämä oli vähän odotettavissa, mutta hyvä tietää ennen kuin aletaan toden teolla suunnittelemaan uutta keittiötä. Seinien koteloiden sisällöt olivatkin sitten mielenkiintoiset. Pystysuorassa menevässä kotelossa meni useampi ilmastointiputki, mutta lisäksi myös ainakin yksi viemäriputki. Ilmeisesti siis koko runkolinja menee pystysuoraan keittiömme halki. Katonrajasta sen sijaan paljastui yläkerran asunnon keittiön viemäriputki.

Tämä viimeinen oli kyllä yllätys. Sitä ei voi siirtää. Se on ilmeisesti rakennettu siihen putkiremontin yhteydessä yli 10 vuotta ennen kuin muutimme tähän asuntoon. Taloyhtiön remontteja valvoneena olen huomannut, että vanhoissa taloissa tulee helposti vastaan kaikenlaisia yllätyksiä. Sitten ihmetellään, miten niiden aiheuttamia ongelmia ratkotaan. Välillä ratkaisut ovat ns. luovia, ja epäilen vahvasti, että juuri tällainen tarina on myös katossamme menevän viemäriputken taustalla. Siellä se nyt siis on, ja meidän ei auta muu kuin sopeutua.

Onneksi putken ympärille rakennettu kotelo oli melkoisen suuri verrattuna putken halkaisijaan, joka lienee noin 10cm. Käytännössä voimme esimerkiksi rakentaa alakaton, jonka sisään putki jää piiloon. Samalla  saadaan kaikki sähkövedot piiloon, eikä kattovalaisimia tarvitse tehdä pintavetona. Huonekorkeus laskee sen 15cm, olohuoneeseen verrattuna, mutta käytännössä eroa tuskin huomaa. Täytyy sanoa, että vaikka yllätykset eivät olleet niin mukavia, kannatti kuitenkin maksaa tästä etukäteistutkailusta nyt. Olisi ollut ikävää törmätä näihin asioihin siinä vaiheessa, kun uutta keittiötä jo rakennetaan. Sitten olisi jälleen pitänyt soveltaa lennossa.

Varovaisia remonttihaaveita

Julkaistu , kirjoittanut
14

Kirjoitin keväällä, mitä mieltä olen nykyisestä keittiöstämme, ja mitä siinä muuttaisin jos nyt olisin tekemässä. Kävikin niin, että pääsen miettimään näitä asioita ihan tosissaan, sillä olemme ruvenneet suunnittelemaan ensi keväälle keittiöremonttia. Tulossa on isompi urakka, päätettiin, että tehdään nyt ns. kerralla kuntoon.

Koska kiire ei ole, tässä on nyt aikaa miettiä toteutusta huolellisesti. Olen ruvennut selailemaan sisustuslehtiä sillä silmällä, että sopisiko tuollainen keittiö meille. Huomaan, että haluaisin jopa visuaalista päivitystä. Meillä on aina ollut valkoinen keittiö. Nyt olen alkanut miettiä, olisiko vaalea puu kuitenkin kivan näköinen? Tai entä maalipinta? Tai kuultolakattu puu? Tiedän että haluan vaaleaa ja yksinkertaista, mutta en enää sileää, kiiltävää valkoista pintaa, joka meillä on ollut yli 10 vuotta. Kahvattomuus oli silloin muotia, mutta enää en sitä halua. Kahva ovessa on järkevä keksintö. Ei ole sattumaa, että sitä suosittu varmasti niin kauan, kuin kaapeissa on ollut ovia. Lattiassa on ollut laminaatti, josta olen omaksi yllätyksekseni pitänyt paljon. Nykyisin kuulemma kivilaatat ovat suosittuja, mutta en välttämättä haluaisi niin kovaa lattiamateriaalia. En kyllä halua puutakaan, se on liian hankalahoitoinen. Jotain muuta, mutta mitä?

Olen miettinyt myös sitä, miten tavarat kannattaisi järjestää. Haluaisin esimerkiksi kaikki ruokatarpeet vierekkäin; sekä kylmälaitteet että kuivakaapin. Haluaisin myös astiat mahdollisimman lähelle toisiaan, mutta samalla niin ettei tiskikoneesta ole pitkä matka palauttaa tavaroita omille paikoilleen. Sähköremontin yhteydessä järjestin keittiöön sellaisen kolosen, jossa kaikki tee- ja kahvitavarat olivat yhdessä paikassa. Tämä yksityiskohta on miellyttänyt minua kovasti, jotain vastaavaa haluaisin uuteenkin keittiöön. Padat ja pannut tarvitsevat paljon lisää tilaa, samoin loputtomat viinilasivarastomme.

Teetarvikehylly on nykyisin suosikkini.

Olen huomannut, etten aina oikein ymmärrä keittiöiden uutuuksia. Olen nähnyt paljon kuvia ”aamiaiskaapeista” mutta niiden tarkoitus on jäänyt vähän hämäräksi. Mitä siellä säilytetään? Syön aamiaiseksi yleensä puuroa, eli puurohiutaleitako? Miksi aamiaiselle tehdään kokonainen kaappi? Toisaalta käytän paljon öljyjä, etikoita ja muita kastikkeita, ja niille olisi hauskaa saada hylly, jossa ne pysyisivät siististi yhdessä. Öljypullohyllykkö ei jostain syystä ole vielä löytänyt tietään sisustuslehtien sivuille. Keittokirjahylly on ollut nykyisessä keittiössä hauska yksityiskohta, mutta onko se lopulta tarpeellinen? Entä voisiko astiakaapin yhteydessä olla myös avohyllyjä, jonne kirjat voisi laittaa?

Ajatus uudesta, tilavasta keittiöstä kiehtoo kovasti. Tunnen kylläkin kulkevani aivan vastavirtaan, kun en halua pienentää vaan päinvastoin enemmän säilytystilaa. Tietysti astiat on käytävä läpi ennen kuin remontti alkaa, ja poistettava tarpeettomat joukosta. Niitä ei kuitenkaan ole kovin paljon. Pikemminkin haluaisin ostaa lisää lautasia ja laseja. Entisiä on mennyt rikki, haluaisin täydentää varastoja niiden osalta. Elän siinä vahvassa uskossa, että jossain vaiheessa voin taas järjestää isoja illallisia, jolloin kaikkea tarvitaan. Haaveilen siis keittiöstä, jossa kaikelle olisi tilaa, eikä tavaroita tarvitsisi tunkea. Yläkaapit siis todellakin asennetaan, vaikka sisustussuunnittelijat kuinka väittäisivät, että ilman yläkaappeja fiilis on ilmavampi. Yli 10 vuoden kokemuksella otan kuitenkin mieluummin säilytystilan kuin ilmavan fiiliksen.

Onko suosituksia keittiöliikkeistä? Tai onko kukaan teettänyt puusepällä sopivia kaapistoja?

Pienet neliöt, kätevä koti?

Julkaistu , kirjoittanut
16

Luin äskettäin YLEn sivuilta kolumnin, jossa toimittaja purki turhautumistaan nykyiseen minikotien trendiin. Toimittajaa ärsytti, että nykyisin on muotia hehkuttaa pikkuyksiöiden autuutta, ja samalla unohdetaan asumismukavuus täysin. Luin juttua ahmien, sillä tällainen näkökulma oli vaihteeksi todella virkistävä.

Koska asumisesta koituvat päästöt ovat yksi niistä isoimmista yksittäisen ihmisen hiilikuormaa lisäävistä asioista, tiiviit asuinneliöt ovat nousseet tapetille keinona vähentää päästöjä. Mitä vähemmän neliöitä, sitä vähemmän lämmitettävää. Toki näin onkin, mutta samalla on jäänyt huomiotta myös se, mistä YLEn jutussakin puhuttiin – pieniä asuntoja rakennetaan, koska esim. pääkaupunkiseudulla on jatkuvasti kysyntää ihan millaisille asunnoille tahansa. Rakennusliikkeille on edullista myydä monta yksiötä kovalla hinnalla, kuin perheasuntoja isommilla neliöillä. Asuntoja ei suunnitella asukkaat mielessä, vaan rakentamisen kustannustehokkuus. Tutkijat ovat kritisoineet tällaista rakentamista tiukasti. Ahtautta on hurskasta perustella ilmastonäkökulmalla, mutta ellei minikoti ole aidosti oma valinta, tämä näkökulma tuntuu enemmän selittelyltä.

Kun tuulikaappia ei ole, täytyy käyttää mielikuvitusta.

Näinä ilmastoahdistuksen aikoina tuntuu suorastaan rikolliselta haaveilla suuresta asunnosta. Mutta monet lisäneliöitä tarvitsevat asiat tekevät asumisesta oikeasti paljon mukavampaa: tuulikaappi, kodinhoitohuone, kaappitila. Esimerkiksi keittiö, jossa on tila roskien kunnolliselle lajittelulle, on nykyisin harvinaisuus. Eivätkä kaikki ole minimalisteja, vaan monista on mukavaa omistaa niin paljon astioita, että voi kutsua koko suvun syömään yhdellä kertaa. Niille astioille olisi mukavaa olla paikka kaapissa. Itse haaveilen kodinhoitohuoneesta, jossa voisi esimerkiksi hoitaa koko pyykkihuollon: likapyykin säilytyksen, pesun, kuivauksen ja silittämisen. En usko, että kovin moni nauttii pyykkitelineen sijainnista keskellä olohuonetta, mutta käytännössä se on usein ainoa mahdollisuus, koska muualle ei mahdu.

Olen asunut alle 20 neliön yksiössä, jossa oli parvi. Viihdyin siinä hyvin, ja tila riitti mainiosti. Mutta asuin yksin, eivätkä sukulounaat olleet harrastukseni siihen aikaan. Yksiön pohjaratkaisu oli myös erinomainen, hukkaneliöitä ei ollut lainkaan, ja huonekalut saattoi sijoitella monin eri tavoin. Iso ikkuna toi valoa ja pieni keittiö oli yhdelle ihmiselle sopivan kokoinen. Lajittelutilaa ei tosin ollut, joten pari neliötä lisää olisi ratkaissut sen ongelman. Neliöiden tarve on kuitenkin riippuvainen elämäntilanteesta. En silti halua enää ahtautua mahdollisimman pieneen asuntoon perheeni kanssa, ellei se olisi jostain syystä aivan välttämätöntä. Haluan ympärilleni tilaa, jonne mahtuu vieraita, jossa voi pitää juhlia, ja jossa elämän arkiaskareista selviää ilman akrobatiaa. Samalla tuntuu siltä, ettei tällaista mielipidettä saisi sanoa ääneen, kun julkisuudessa ideaali menee tiivistämistä ja karsimista kohti.

Mitä mieltä te olette minikodeista? Kiinnostaisiko sellainen, vai kaipaatteko enemmän tilaa ympärille?

Hyvän keittiön ominaisuudet

Julkaistu , kirjoittanut
6

Kaverini on suunnittelemassa täydellistä keittiöremonttia, ja teki hauskan kysymyksen: mihin valintoihini olen nykyisessä keittiössä tyytyväinen, tai mitä suosittelisin? Asia jäi pyörimään mieleeni, koska olen alkanut salaa haaveilla keittiöremontista itsekin. Olemme asuneet tässä nykyisessä asunnossa yli 10 vuotta. Keittiö on yhtä vanha. Se ostettiin Puustellista, ja suunnittelussa käytettiin ammattilaista apuna. Kymmenessä vuodessa käytön jäljet kuitenkin näkyvät niin pinnoilla kuin tasoillakin. Myös tuolloin tehdyistä ratkaisuista osa on osoittautunut hyviksi, osa taas epäkäytännöllisiksi. Aloinkin miettiä, mitä tekisin nyt toisin?

Keittiössä on tiettyjä juttuja, joista tykkään edelleen. Melkein kaikkien käyttöastioiden paikat ovat kädenojennuksen päästä tiskikoneesta, mikä on mielestäni olennaista. Samoin pidän kovasti vetolaatikoista alakaappien tilalla. Ne parantavat käytettävyyttä merkittävästi. Induktioliesi on mielestäni tosi hyvä, samoin valitsisin edelleen yhtä ison tiskialtaan sekä hanan, jonka pään saa vedettyä ulos ravintolakeittiöiden tyyliin. Se helpottaa etenkin isojen astioiden tiskaamista kovasti. Yleisesti ottaen pidän myös keittiöön valitsemistani neutraaleista väreistä (valkoinen, harmaa, tammi) ja lattian huolettomasta laminaatista, vaikka muualla kodissa onkin parketti.

Kymmenessä vuodessa on kuitenkin huomannut monta asiaa, jotka nyt tekisin toisin. Tässä tärkeimmät:

  • Yläkaapistojen asennus alemmaksi
  • Oviin ja laatikoihin vetimet
  • Kaapistot kattoon asti
  • Lisää tilaa kattiloille, vielä enemmän laskutilaa

Eniten minua rassaa se, että meidän yläkaapit ovat liian korkealla. Haluaisin ne selvästi alemmas. En enää muista, miksi ne asennettiin siihen korkeuteen kuin ne asennettiin, mutta nyt korjaisin asian. Meillä on pomppusalvat ovissa, ja laatikoissa on sormille kourut. Jos nyt valitsisin, en ottaisi pomppusalpoja enää. Kahvaton ovirivi näyttää tyylikkäältä ja eleettömältä, mutta oven pinta ei kestä kymmentä vuotta jatkuvaa kosketusta. Kourujen tilalle ottaisin myös kahvat, sillä kourut keräävät kaikenlaista tahmaa ja likaa, ja niiden putsaaminen on hankalaa.

Säilytystilan taas maksimoisin. Viimeksi kuuntelin liikaa suunnittelijan visiota, nyt viittaisin kintaalla visuaalisuudelle ja maksimoisin käytännöllisyyden. Kenties avokeittiö näyttää ”ilmavammalta”, kun katonrajassa on tyhjää tilaa, mutta onhan sen nyt hirveän epäkäytännöllistä. Jos minulla olisi kaappitilaa kattoon saakka, saisin piiloon kaiken sen tavaran, jonka nyt olen nostanut yläkaappien päälle, ja lisäksi ne säästyisivät siltä rasvamömmöltä. Minulla on paljon astioita, joita käytetään harvoin mutta joista en aio luopua, kuten vaikkapa ne sata viinilasia. Niitä kaikkia tarvitaan, kunhan korona hellittää, mutta olisi kiva että niille olisi kaapissa paikka.

Miettisin myös tarkemmin, millaisia astioita minulla on ja kuinka paljon, ja miettisin säilytystilat siitä lähtökohdasta. Yrittäisin saada entistä enemmän laskutilaa etenkin lieden ympärille, sillä sitä tarvitaan ruoanlaitossa. Olen lukenut, että ravintolakeittiöissä jokaisella kokilla on noin puolen metrin pätkä ”omaa tilaa”, jossa työt tehdään. En ole keittiössä niin pro, että pärjäisin tuolla määrällä. On kaikenlaisia asioita, joita haluan pitää jatkuvasti pöytätasolla, kuten hedelmät, öljyt ja muutamat kodinkoneet, ja näiden lisäksi pitäisi olla vielä tasoa käytettäväksi ruoanlaittoa varten.

Lopuksi vahtisin sekä suunnittelijaa että remontin tekijöitä kuin haukka. Viimeksi luotin liikaa, ja niinpä suunnittelijalta oli jäänyt pari pikkujuttua huomaamatta, jotka kuitenkin vaikuttivat keittiön toteutukseen niin, ettei siitä lopulta tullut ihan kaikkia yksityiskohtia myöten sellainen kuin oltiin ajateltu. Sama kävi tekijöiden kanssa, ja jouduin riitelemään keittiöfirman kanssa siitä, mitä tehdään jos työn jälki ei olekaan priimaa. On ärsyttävää, että ammattilaisiin ei voi aina luottaa sataprosenttisesti, mutta olen kantapään kautta oppinut, että vain tuttuihin tekijöihin voi. Jos tekijänä on tuntemattomia, on parempi kytätä työmaalla päivittäin, ja vahtia että kaikki menee kerralla oikein.

Yhtä asiaa en ole osannut ratkaista: mikä olisi paras tapa säilyttää kuivaruokatarpeet? Olen kokeillut kaikkea: perinteisiä hyllyjä, korkeaa apteekinkaappia sekä ulosvedettäviä matalia laatikoita. Mikään näistä ei mielestäni ole kauhean hyvä ratkaisu. Hyllyjen uumeniin katoaa vaikka mitä. Apteekinkaappi puolestaan on minusta hankala käsitellä, ja ylempiä hyllyjä on vaikea käyttää. Nykyisin minulla on ulosvedettävät laatikot, mikä on tähänastisista ratkaisuista toimivin, mutta koen että kaappiin jää hukkatilaa. Kertokaa siis, mikä teidän mielestänne on paras ratkaisu? Millä systeemillä tavarat ovat helposti saatavilla, ja tila tehokkaassa käytössä?

Hajonnut liesi ja melko puhdas uuni

Julkaistu , kirjoittanut
2

Aloitin vahingossa jouluvalmistelut tällä viikolla, sillä pesin uunin. Se olikin pesun tarpeessa, mutta ensisijainen syy oli se, että yritin vältellä yhden ankean artikkelin lukemista. Artikkeli on edelleen lukematta, mutta uuni on melko puhdas, joten edistystä on tapahtunut. Uuninpesu on mielestäni niitä ikävämpiä kotitöitä, joten olenkin jo pitkään noudattanut periaatetta, että parempi on hyvä. Jos uuni näyttää pesun jälkeen paremmalta kuin ennen, tavoite on saavutettu. Uuni näyttää harvoin uudenkiiltävältä, mutta ainakaan se ei ole enää karmaiseva.

Yksi syy tähän on se, että olen luopunut kovista myrkyistä uunia pestessä. Tiedän, että se kaupassa myytävä puna-keltaiseen pulloon pakattu aine saisi taatusti jokaisen likatahran katoamaan. Mutta ensinnäkään en ole muistanut ostaa sitä, ja toiseksi yritän välttää kaikista pahimpia myrkkyjä. Olenkin viime vuosina käyttänyt Ecostaria ja sokeripalaa. Ecostar on se sellainen valkoinen savipuhdistusaine, jota hangataan sieneen ja sitten levitetään pestävälle pinnalle. Annetaan kuivahtaa, ja pyyhitään/hangataan pois. Tämä aine on erittäin tehokas monenlaisille lioille, esimerkiksi uuninluukun lasin se puhdistaa moitteettomasti, mutta metalliseinän pinttyneimpään rasvaan se ei täydellisesti tehoa. Uuni on Ecostarin jälkeen puhtaampi, mutta ei täydellinen. Sokeripala sen sijaan puhdistaa isommat tahrat täydellisesti. Se ei naarmuta, mutta lika lähtee sokeripalalla hankaamalla. Tämä on vähän hidasta ja vaatii käsityötä, mutta menetelmä on taatusti myrkytön.

Jos pudottaa painavan tavaran liesitasolle, siihen voi tulla kuoppa.

Ritilät upotin kuumaan veteen, jossa oli runsaasti tavallista tiskiainetta. Annoin liota, ja harjasin sitten loput liat pois. Jälleen kerran lopputulos oli parempi kuin ennen, mutta aivan tahrattomiksi ritilät eivät tulleet. Koko tässä hommassa olisi tietysti mahdollista pyrkiä myös täydellisyyteen, mutta jostain syystä juuri tässä aiheessa en jaksa pingottaa. Tavoitteena on yleissiisti, hajuton ja hygieninen uuni eikä se, että mistään ei löydy pienintäkään tahraa.

Joulun kunniaksi saamme muuten uuden liesitason. Pari vuotta sitten meille laitettiin sähköremontin yhteydessä induktioliesi, josta olen pitänyt kovasti. Viime viikolla vain kävi niin, että avatessani kaapinoven lieden yläpuolella, hyllyltä putosi kaksi painavaa teekuppia suoraan lieden päälle. Sekä kupit että liesi menivät rikki. Onneksi kotivakuutus korvasi kaiken, ja samanlaista liesitasoakin oli myytävänä. Huomenna tulee uusi taso ja vanha viedään pois. Olenkin ruvennut suunnittelemaan ensi viikonlopulle jouluruokien valmistelumaratonia. Suunnitelmissa olisi leipoa piparkakut, tehdä porkkanalaatikko valmiiksi pakastimeen sekä mahdollisesti leipoa muutakin joulua ajatellen.

Kaunis mutta turha?

Julkaistu , kirjoittanut
9

Juon teetä joka päivä. Lounaan jälkeen alan valmistaa haudutettua teetä itselleni. Laitan veden kattilaan kiehumaan, ja otan esille joko kahden kupillisen haudutuspannun, tai ison valkoisen teekupin. Sitten valitsen teehyllyltä kauniin peltipurkin, jossa on mustaa, vihreää tai valkoista irtoteetä. Purkissa on sisällä pieni (ammoisina aikoina rippilahjaksi saatu) hopealusikka, ja sillä annostelen teesihtiin kaksi lusikallista teetä, kaadan kiehuvan veden päälle ja jätän juoman tekeytymään. Sillä aikaa sujautan lusikan takaisin purkkiin ja otan esiin pienen koristeellisen lasilautasen, jolle laitan teesihdin valumaan, kun tee on valmista. Haudutan samasta sihdistä yleensä kaksi kupillista, joten siksi jätän kertaalleen haudutetut teelehden odottamaan. Tämä henkilökohtainen teeseremoniani toistuu melkein joka päivä.

Keittiössä on nykyisin teehylly, jolla säilytän kaikkia teenvalmistuksessa tarvittavia asioita: teepurkkeja, sihtejä ja haudutuspannua. Kaikki on kaunista. Suosikkiteepurkkini on perinteinen japanilainen silkillä päällystetty metallirasia. Haudutuspannun sain liki 25 vuotta sitten äidiltäni tupaantuliaislahjaksi, se on kukikasta posliinia.  Teesihdit olen laittanut pienikokoiseen aaltovaasiin, joka on minusta liian pieni kukkamaljakoksi.

Olen huomannut, että oikeastaan haluan kaiken olevan kaunista, jos vain mahdollista. Kauneuden kaipuu tuntuu johtavan entistä kauemmas minimalismista. Voisihan teetä lusikoida ihan tavallisellakin lusikalla, mutta hopealusikan myötä tuntuu, että koko arki kohoaa. Aaltovaasi on saatu lahjaksi, eikä sille ole varsinaista käyttöä. Minimalisti olisi varmaan laittanut sen kiertoon jo aikaa sitten, mutta se on kaunein esine, jonka keksin sihtien säilytykseen. Siis täydellinen juuri tässä tarkoituksessa. Yhteistä näille tavaroille on se, että ne eivät ole välttämättömiä. Niiden ainoa tarkoitus on tuottaa iloa olemalla kauniita, ja sen vuoksi en missään nimessä halua niistä luopua.

Tavallaan ymmärrän, mikä sellaisen jatkuvan kodinsisustamisen taustalla on. Siinäkin varmaan havitellaan kauneutta. Mutta siinä missä sisustusharrastaja hankkii aina vain uutta, minä yritän löytää käyttöä vanhalle. Aiemmin olin vahvemmin sitä mieltä, että jos jokin esine on tarpeeton, kiertoon vain. Mutta nykyisin filsofiani on lempeämpi. Mietin ensin, keksinkö tavaralle hyvään käyttöä, ennen kuin hylkään sen. Ajattelen myös paljon luovemmin siitä, mihin esineet on tarkoitettu, kuten vaikka tuon edellä mainitun aaltovaasin kohdalla. Jos satun keksimään vanhalle kauniille esineelle hyvää käyttöä, niin että voin iloita siitä päivittäin, tulen onnelliseksi. Rippilusikoiden sijoittaminen teepurkkeihin oli neronleimaus.

Tavallaan näitä kaikkia yhdistää tietynlainen turhuus. Nuorempana tilanne oli toinen, kun tavaraakaan ei ollut liikoja, joten ei ollut hirveästi valinnanvaraa. Mutta meille keski-ikäisille on jo kertynyt vaikka mitä. Haluan hankkiutua tarpeettomasta eroon, mutta aloitan mieluummin rumista esineistä. Kauniit säästän viimeiseksi, ja mietin ensin pystyisinkö nauttimaan niistä jossain käytössä. Saatan säilyttää jotain tarpeetontakin, jos se on erityisen kaunista. Eihän sitä ikinä tiedä, minä päivänä päähäni pälkähtääkin jokin uusi idea, miten kauniin esineen voisi ottaa käyttöön uudella tavalla.

Säästättekö te esineitä vain ulkonäön vuoksi? Tai oletteko keksineet hauskaa ”uudiskäyttöä” vanhoille tavaroille?

Kotihäpeäni kohde

Julkaistu , kirjoittanut
8

Yleisesti ottaen olen tyytyväinen kotiini, sen sisustukseen ja siellä vallitsevaan järjestykseen. En yleensä kärsi kotihäpeästä. Harvoin on sellainen tilanne, että en kehtaisi päästää yllätysvieraita sisälle. Puolessa tunnissa kodin saa jo varsin edustavaan kuntoon. Mutta minullakin on yksi pimeä kohta, jonka paljastan nyt teille. Nimittäin ruokasäilytys.

Sain uuden jääkaapin keväällä, jolloin sähköremontin yhteydessä vaihdoin jääkaappipakastin-yhdistelmän erilliseen pakastimeen ja jääkaappiin. Molempien tilavuus kasvoi merkittävästi, mistä olen hyvin tyytyväinen. Ongelmana on, että kuluneen kesän aikana jääkaapin sisus on mennyt hirveään sekasortoon. Unelmieni jääkaappi on täynnä terveellisiä ja ravitsevia ruokia. Kaikki on hyvässä järjestyksessä, eri tuotteet eri hyllyillä. Missään ei ole vanhentuneita päivämääriä eikä mitään muutakaan epämääräistä. Pakastin olisi samanlainen: lihat, marjat ja valmiit ruuat omissa lokeroissaan selvästi merkittyinä.

Todellisuus on toista. Jääkaapissa kaikkia ruokia on sikin sokin sillä hyllyllä, jolla on sattunut olemaan tyhjä kohta. Pakastimessa kohtuullinen järjestys, mutta etenkin ylähyllyt on täytetty ilman mitään logiikkaa. Kuivakaapin tilannetta ei kannata edes kuvailla. Jo pelkkä ajatus siitä, että joku vieras sattuisi etsimään jääkaapista jotain, aiheuttaa nolouden väreitä. Pelkään, että jos joku näkisi ruokakaappini, hän varmaan ajattelisi minun olevan kauhea homssu. En halua että kukaan pitää minua homssuisena. Älkääkä nyt ehdottako, että kannattaa vain syleillä sitä sisäistä sotkijaansa, ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Minä en ole sotkuinen, minulla vaan on sotkuinen jääkaappi.

jääkaappi

Karu totuus tämänhetkisestä tilasta. Marjat, mehut, levitteet, säilykkeet ja lähes pilaantuneet banaanit samalla hyllyllä.

Mutta ei kovin kauaa. Asian hyväksyminen ei ole vaihtoehto, vaan ratkaisu asiaan on järjestää nuo ruokavarastot. Kunhan saan minimalismipelin päätökseen, käyn keittiön kimppuun. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun ruokakaappejani organisoin, mutta jostain syystä ne menevät aina ajan myötä sekaisin. Johtuu kenties siitä, että käyttäjiä on muitakin kuin minä itse. Eikä syynä ole pelkästään se, että en halua hävetä jääkaappiani. Vähintään yhtä tärkeä syy on se, että toimiva järjestys vähentää ruokahävikkiä. Tiedän kokemuksesta, että mitä enemmän epäjärjestystä, sitä suurempi riski sille, että jotain unohtuu tai häviää kaappiin, ja sitten pitää heittää ruokaa roskiin. Ja se vasta hävettääkin!

Mikä kohta kodissa on teillä se, mitä ei vieraille näytetä?

Viikon vinkit: keittiötrendejä, -hygieniaa ja kierrätysvinkki

Julkaistu , kirjoittanut
3

YLE on koonnut keittiötrendejä, mutta kaikki eivät ole kovin käytännöllisiä. Itse kuulun siihen joukkoon, jolla käytännöllisyys ajaa aina esteettisyyden ohi. En siis halua rumaa, mutta kaikista vähiten haluan epäkäytännöllistä tai toimimatonta. Toisaalta eivät kaikki trendit ole välttämättä huonoja, ja eri ihmisillä toimivat erilaiset ratkaisut. En usko, että aamiaiskaappi tekisi minua onnelliseksi, mutta jollekin muulle se voi olla hyvinkin kätevä.

Milloin tiskirätti tai -harja pitäisi vaihtaa? Sen voi lukea täältä. Minä heitän tiskirätin pyykkiin vähintään kerran viikossa, mutta usein jo nopeamminkin. Sen sijaan tiskiharjaa en ole muistanut laittaa tiskikoneeseen riittävän usein. (IS)

Välillä täälläkin kysellään, miten erilaiset pakkaukset pitäisi kierrättää. Kahvipussien oikea sijoituspaikka on muovinkeräys, kerrotaan Pauligilta. (Iltamakasiini)

***

Tällä viikolla blogi on taas vähitellen aktivoitunut kesäloman jäljiltä. Olen mukana minimalismipelissä, jossa elokuun ajan pyritään poistamaan turhia tavaroita kodista. Kirjoitin myös siitä, miten arki ei meinaa lähteä käyntiin millään. Tein myös viime viikolla podcastin siitä, mitä opin tänä kesänä. Tällä viikolla ei normaalit arkirutiinit päässeet ihan vielä alkamaan, mutta ensi viikolla on uusi podcast jälleen tulossa.

Jos laatikko ei mene kiinni, siellä on liikaa tavaraa

Julkaistu , kirjoittanut
13

Otetaanpa otsikko uusiksi: Jos laatikossa on niin paljon tavaraa, että se ei mene kunnolla kiinni, ainoa tapa korjata asia on poistaa sisällöstä niin suuri osa, että ongelma poistuu. Periaatteessa ongelmaa voi korjata myös niin, että järjestää sisällön uusiksi. Tämä saattaa toimia – tiettyyn pisteeseen saakka. Asian kääntöpuoli on se, että luultavasti vain järjestyksen luonut ihminen on valmis ylläpitämään sitä. Kenelläkään muulla perheenjäsenellä ei ole aikaa eikä intressiä pelata monimutkaista palapeliä joka kerran, kun laatikosta tarvitaan jotain. Toinen ongelma uudelleen järjestelyssä on se, että jaksaako sitä itsekään lopulta kovin pitkään taiteilla tavaroita paikalleen, vai käykö sittenkin niin, että etenkin kiireessä sitä vain survoo kamat muiden joukkoon. Lopputulos on nähtävissä muutaman viikon päästä, kun laatikon kulku kanittaa taas.

Minulla on yksi tällainen laatikko keittiössä. Pidän siellä kaikkia muovitavaroita: pakasterasioita, kulhoja ja salaattilinkoa. Muovista olisi tietysti kiva päästä kokonaan eroon, mutta kyllä näitäkin tarvitaan. Useimmiten laitan ruoantähteet lasiseen astiaan, mutta esimerkiksi pakastemarjat laitan perinteisiin rasioihin. Sitten näitä rasioita tarvitaan välillä myös muiden pikkutavaroiden, kuten legojen ja askartelutarvikkeiden lajitteluun.

ennen

Tässä lähtötilanne. Kaikenlaista sekaisin.

Minulla on tapana säästää tyhjiä ruokien pakkauksia varmuuden varalle. Esimerkiksi hedelmien rasioita, jäätelöpurkkeja ja muita sellaisia. Olen huomannut, että näille on aina säännöllisesti käyttöä. Kätevännäköiset rasiat tyrkkään laatikoon pakasterasioiden sekaan. Tämä onkin oikeastaan se ongelma tässä. Niitä kertyy jossain vaiheessa aina liikaa, ja sitten tapahtuu tuo yllämainittu ongelma laatikon sulkemisen kanssa.

Tyhjensin ensin koko laatikon. Tällaisen pienen säilytystilan tyhjentäminen kokonaan on minusta usein helpoin tapa. Sitten pistin takaisin ne siistit pakasterasiat, joiden säilyttämistä ei tarvinnut kummemmin miettiä. Lajittelin kannet purkkien sisälle ja totesin samalla, että purkkeja on enemmän kuin kansia… Juuri nyt en jaksanut ruveta tekemään asialle mitään, mutta muutama rasia on siis poistettava jossain vaiheessa vielä.

tarpeeton tavara

Kaikki nämä heitin menemään. Yhteensä 16 tavaraa.

Todellinen karsinta piti tehdä niiden eriparisten muovirasioiden suhteen, joita olin itse laatikkoon keräillyt. Säästin niitä sen verran, kuin laatikkoon helposti mahtui. Kaikki loput laitoin muovinkeräysastiaan. Sinne meni jugurttipurkkeja, vihannesrasioita ja muita sellaisia, missä oli ostettu jotain elintarviketta irtomyynnistä. Säästin muutaman pyöreän purkinkannen, koska ne ovat minusta käteviä, jos vaikka kermaviilipurkista. käyttää vain puolet. Laittaa vain kannen päälle, ja tuotteen voi laittaa takaisin jääkaappiin eikä sitä tarvitse siirtää toiseen astiaan.

Raivauksen jälkeen

Tässä lopputulos. Perusjärjestys on sama, mutta laatikko menee helposti kiinni eikä ylimääräiset tavarat ole tiellä.

Lopputulos ei ole äkkivilkaisulla radikaalisti erilainen kuin ennen, mutta käytännössä huomattavasti parempi. Mikään ei jumita ja tavarat ovat järjestyksessä. Säästin edelleen noita ”ylimääräisiä” rasioita erilaisia tarpeita varten, mutta nyt laatikko menee kiinni eikä mikään pursu yli laitojen. Aikaa tähän projektiin meni noin 15 minuuttia.

Miten te säilytätte pakasterasioita ja tupperware-astioita? Onko kaikkiin kannet tallella? 😉