Muistatteko, kuinka viime kesänä innostuin inventoimaan vaatekaappiani, tyyliäni ja vaatevalintojani ylipäätään. Pitkällisen prosessin tuloksena sain hyvän käsityksen siitä, millä tavalla haluan pukeutua, mitä haluan muuttaa ja mitä säilyttää. Kävin kaikki vaatteeni läpi ja tein karsintaa. Ostin myös uusia vaatteita, jotka olivat juuri sellaisia kuin halusinkin.
Kun tulin raskaaksi, seurasi vaatekaapissa uusia haasteita. Ensinnäkin maha kasvoi kovaa vauhtia, eivätkä tavalliset vaatteet kovin kauan mahtuneet päälle. Toisaalta olin aika haluton ostamaan hirveästi odotusvaatteita, koska en halunnut investoida kovin paljon vaatteisiin, joita tarvittaisiin vain muutama kuukausi. Olin noudattanut samaa periaatetta myös edellisellä kerralla, joten siistejä äitiysvaatteita oli tallessa aika vähän. Oli hassua huomata, että parista niistäkin oli jo aika ajanut ohitse. Esimerkiksi odotusfarkut, jotka muutama vuosi sitten näyttivät mielestäni oikein kivoilta, olivat nyt auttamattoman vanhanaikaisen näköiset ja jäivät lähes kokonaan pitämättä. Ostin lopulta kahdet äitiysfarkut, pari mekkoa, pari neuletta sekä pari uutta t-paitaa. Ennestään kaapissa oli suunnilleen saman verran käyttökelpoisia vaatteita housuja lukuunottamatta. Suunnilleen joulusta toukokuun loppuun olen siis noudattanut 333-projektia pakon sanelemana. Tosin aktiivisessa käytössä oli vähemmän kuin 33 vaatetta. Tässä onkin tullut todettua, että todella pienellä vaatevarastolla pärjää hyvin, jos ei anna asian häiritä itseään.
Nyt kaapissa on uusi väliaikainen garderobi, sillä imetystä varten tarvitsee tietynlaisia vaatteita, eivätkä kaikki raskauskilot suinkaan jääneet laitokselle. Saan siis edelleenkin lähinnä haaveilla niistä kivoista uusista vaatteista, jotka ehdin viime kesänä hankkia. Toisaalta tiedän kokemuksesta, että vääränkokoiset ja epätoimivat vaatteet vain masentavat, joten olen panostanut määrällisesti tähän väliaikaisvaatetukseen eri tavalla kuin odotusvaatteisiin.
Osa vaatteista oli valmiina edelliseltä kerralta samasta tilanteesta. Tuolloin totesin ettei parilla sopivalla vaatteella kitkuttelussa ollut mitään järkeä. Varasin ajan Stockan pukeutumisneuvojalle, joka keräsi ohjeideni mukaisia vaatteita hirveän läjän valmiiksi sovituskoppiin. Noin puolentoista tunnin jälkeen kasassa oli toimiva ja kompakti kesävaatevarasto. Pukeutumisneuvojan käyttäminen oli tuolloin erittäin fiksu veto, jota voin suositella kenelle tahansa, jolla on aika tiukassa. Säästyin kaupassa kiertelyltä kokonaan, eikä tarvinnut poistua sovituskopista kertaakaan hakemaan oikeita kokoja. Samalla tuli kokeiltua sellaisia vaatteita, joita en varmasti olisi itse tullut huomanneeksi.
Onneksi myös säästin nuo vaatteet sen jälkeen kun ne kävivät liian suuriksi ja muuten tarpeettomiksi. Nyt ne ovat nimittäin jälleen käytössä ja 333-projekti saa jatkoa. Olen hyödyntänyt alennusmyyntejä ja täydentänyt vaatevarastoa hieman. Siitä huolimatta käyttövaatevarasto on rajallinen normaaliin tilanteeseen verrattuna. Pikaisesti laskettuna jokapäiväisessä käytössä on viidet housut, yhtä monta t-paitaa, kahdet farkut, kolme mekkoa sekä muutama huppari ja neule. Näistä tulee siis yhteensä noin parikymmentä vaatetta, ja lisäksi käytössä on tietysti ulkovaatteita sekä erilaisia ”sekalaisia” vaatekappaleita, joita käytän harvemmin. Huomaan tätä kirjoittaessani, että 33 vaatetta on yllättävän paljon, sillä en näköjään saa lukua edes täyteen, vaikka mielestäni minulla on vaatteita ihan mukavasti käytössä. Hmm… täytynee antaa tuollekin projektille vielä mahdollisuus, vaikka olen ollut tosi epäluuloinen sen toimivuuden suhteen!
Yhteenvetona voi todeta, että viime kesänä alkanut vaatekaapin muodonmuutos on edelleen jäissä, mutta sen aika koittaa kyllä taas kunhan vauvavaihe on ohi. Viimeksi miettimäni tyylikysymykset on kyllä ollut pakko hylätä. Sopivien odotus- ja imetysvaatteiden löytäminen on muutenkin tarpeeksi hankalaa, saati sitten että yrittäisi vielä löytää juuri tiettyä väriä tai tyyliä edustavia vaatteita. Siihen olen aivan liian laiska, joten tällä hetkellä mennään jälleen käytännöllisyys etunenässä. Tarkemmat esteettiset preferenssit otetaan huomioon sitten, kun joskus voin taas palata oikean vaatevarastoni pariin.
Täällä vähän sama tilanne, tosin vauva jo 9 kk. Tuo 33 vaatteen otos tuntuu valtavalta määrältä, kun mikään ei sovi päälle, vaikka painoa ei ole entiseen kuin muutama lisäkilo. Laadukkaat imetyspaidat ovat olleet kovassa käytössä, mutta rehellisyyden nimissä, eivät nekään hyvältä näytä. Olen panostanut vuoden aikana kovasti takkeihin ja kenkiin, koska olen ulkoillut esikoisen ja vauvan kanssa säässä kuin säässä. Ulkona liikun siis ihan asiallisissa vaatteissa tai jopa tyylikkäänä, mutta takin alta kuoriutuu sitten toinen todellisuus. Rinnan kirjan lukeminen ja kaikki P333-hehkutukset ovat kuitenkin vaikuttaneet siihen, etten haluaisi ostaa mitään turhaa; uskon vakaasti palautuvani imetyksen jälkeen entisiin mittoihin…
Mä tuskailin juuri takkien kanssa, mietin että pitää ostaa uusi. Parin päivän jälkeem muistin että onhan mulla takkeja – vintillä. Kun ne eivät olleet näkyvillä, unohdin että edes omistan niitä. Onneksi muistin enneen kuin menin ostamaan uutta.
Mutta muistan tuon fiiliksen kun mikään ei mene päälle, ja silloin uusien vaatteiden ostaminen oli mielestäni erittäin järkevää. Jo muutamalla sopivalla vaatteella saa tolkkua pukeutumiseen. Lisäksi jos noita vaatteita pitää useamman kuukauden melkein joka päivä, kustannus tulee käyttökertaa kohden varsin alhaiseksi.