ruuhkavuodet on paska termi

tällä viikolla alkoi koulu ja tarha. eräänä päivänä, kun hakkasimme puolison kanssa kalentereita vastakkain tyylillä mulla on johtamiskoulutusta hevonperseessä, pystytsä pitään etää kun en pääse hakemaan ajoissa - joo mut mulla on siitä kuukauden päästä kolmen päivän työmatka pariisiin - aissaatana mulla on silloin kans koulutus... no meen myöhässä ja lähden ajoissa. viime viikolla ajoin kolmena päivänä peräkkäin kotiin ruuhkassa. ruuhka on sietämätöntä, vituttavaa matelua, jossa normaalisti 20 minsan työmatkaan menee melkein tunti. eihän tällä elämäntilanteella, kun juoksemme kieli vyön alla ympäriinsä vaikka kukaan ei edes harrasta mitään, ole mitään tekemistä matelun kanssa.

ruokablogeista

tuossa alempana ärsyynnyin ruokablogeista. ja syystä - onko helpompaa tapaa nöyryyttää ruuhkavuoseilevaa perheenäitiä, kuin todeta päivällisen syntyvän niiiiiin helposti kauppahallin luomumyymälästä noukituista mysteerijuureksista ja kivijalkakaupasta ohimennen napatusta satajyväleivästä. sitten julkaistaan kuvia hyvällä ruokahalulla kampasimpukkabruleeta lusikoivasta taaperosta.

siis, gimme a break. voisiko joku perustaa arkiuskottavan ruokablogin, jossa käydään kiireellä töiden ja tarhan välissä Prismassa toteamassa, ettei kunnianhimoisen kauppalistan aineksia ehdi kerätä, artisokat ovat homeessa, kotona huomaa ettei peruselintarviketta eli maitoa ole ollenkaan. eivätkä lapset syökään paatoksella valmistettuja sitruunaporkkanoita vaan huutavat jo annoksen nähdessään näkkäriä?

parasta siis poistua kaupasta aina alkon kautta.

kun kiinnostaa tosi vähän

elän viihtymättömyyden aikaa (olen palannut myös lomalta töihin mutta se ei varsinaisesti liity tähän). tarkoitan siis somea, oikeastaan blogeja. olisi kivaa, että voisin viihdyttää itseäni blogeja lukemalla mutta kun. on niin vähän muiden kertomia asioita, jotka kiinnostavat. omia asioitani kiinnostaa vielä vähemmän jakaa. tarkoitan siis lähinnä portaaleja, joita selailin tässä tylsyyspäissäni: hameet, polkat ja ballerinat kolmekymppisellä - ei kiinnosta. äitiysblogit - joo, mulla on kolme lasta ja haluaisin välillä tosi paljon neljännen mutta äitiysjutut ja lastenkamat kiinnostaa under zero. lapset tarvitsevat vaatteita ja tarvikkeita, mikä siinä jaksaa kiinnostaa ihmisiä vittu vuosikausia? ruokablogeissa grillataan jotain peuranpersettä - ei kiinnosta, koska kasvissyöjä. kauden tuoreiden kotimaisten levittely blogikuviin myös vähän ärsyttää, koska en koskaan muista ostaa niitä ja keitän lapsille makaronia. ei ne kuitenkaan syö mitään oudoksi luokittelemaansa. reissukuvat - ei tod kiinnosta, koska en pidä matkustelusta (se stressaa). muiden lemmikitkin ovat enimmäkseen rumia. enkä jaksa myöskään mitään jatkuvan kiukuttelun blogeja, koska ärsyttää myös alituinen nillittäminen. hallitus nyt on joka tapauksessa paska, kirjoitti siitä kuka mitä tahansa. ja suvaitsevaisuus on selviö. ja aito avioliitto -ihmisiä pitäisi vaan vetää kunnolla turpaan. sinkkuilu ja salarakkaat nyt ovat niin umpitylsä aihe, että en edes keksi siitä mitään hauskaa.


äääähhh.

vessajuttuja

heippa vaan. on kesä, ja loppiaisesta puoli vuotta. tuon 6 kuukauden aikana olen kadottanut itsestäni pläskiä yli 10 kiloa. paino on itse asiassa jo pari kuukautta jumittunut 1,5 kilon päähän ns. tavoitteesta (alkupaino ennen esikoista ja keskimmäistä eli 13,5/5 vuoden takaa). ihan hyvin kuitenkin viidettäkymppiä käyvältä naiselta, eikö?

ja tässä maailmanhistorian ensimmäinen - sekä oletettavasti viimeinen - Wandis blogissa. kuva ei ole ennensomettamaton, se on meitsin instassa myös.

saas nähdä, ehtiikö kesällä laajentaa tatuoitua pinta-alaansa. toivottavasti. 

nansomummo.

nelkytyks ja villityksiä

well, täytin 41. siitä ei ole tämän enempää sanottavaa, koska sattuneista syistä niitä "juhlitaan" (= pari jo kouluaikaista ystävää tulee ryystämään skumppaa ja syöpöttelemään) varmaan vasta ensi viikonloppuna. ikäkriisiä ei vielä näy ja miksipä näkyisi, kun mies on kuitenkin vasta 32 (tui tui, muru!) ja nuorin lapsikin vasta 2. eihän tässä voi tuntea itseään keski-ikäiseksi, kun on niin pieniä lapsia!

läskisuunnitelmissa olen edennyt kiitettävästi, alin viime viikolla ennen PMS-turvokkia bongattu lukema oli 61,7. laskusuuntaa on siis loppiaisesta kertynyt lähtöpainon välyksestä riippuen 6-7 kiloa. itse sitä en jotenkin huomaa, koska en käytä esim. farkkuja, joiden väljentymisen huomaisi helposti. ehkä kynähame asettuu alemmas lantiolle, mene ja tiedä. polarin passiivisuusranneketta (toimistoduuni yey!) jouduin kyllä kiristämään, kohta loppuu säätövara. liikuntaa en ole alkanut harjoittaa yhtään aiempaa enempää, ehkä sitten vähemmän hyisellä kelillä pidennän koiralenkkejä ja alan pyöräillä lähikauppaan. minipihamme haravoinnitkin hoidin innoissani jo viime viikon "helteellä", joten siitä ei kuntoiluksi ole.

ai niin joo, olen jostain kumman syystä ostanut viime aikoina KOLME keittokirjaa. MINÄ. kirjat ovat gastronaatti, kiitos hyvää ja vege (viimeinen ei ole vielä saapunut, koska sitä kuljettaa posti... viety turkuun lähetettäväksi 18.3. aamupäivällä ja tasahkosti 2 vrk myöhemmin turku on ottanut sen käsittelyyn. saatana! voi kunpa olisin voinut valita toimitustavaksi matkahuollon!). ja pari hedelmäpuristinta. no more to say.

mua vähän harmittaa, kun en jaksa laittaa tänne mitään kuvia. se johtuu siitä, että olen tosi huono kamera-asioiden (kameran käyttäminen, kuvien siirtäminen, kuvien koon muuttaminen yms) kanssa. instagramia sen sijaan saastutan turhuuskuvillani niin, että teiniäkin jo vituttaa. ja se on paljon se.

otetaas nyt kaikki maanantain kunniaksi reipas jaksuhali itsemme kanssa! mä ainakin otan!

laihiksella

olen ollut loppiaisesta saakka laihdutuskuurilla. kyllä, proosallisesti laihiksella - en pätkäpaastolla, karppauksella tai ihmedieetillä. olen laihtunut ainakin kolme kiloa ("ainakin" siksi, että kotivaakani heittää kolme kiloa riippuen siitä, missä kohtaa se on lattialla).

miksi pudotan painoa? koska olen alle 160 cm pitkä ja olen kuopuksen syntymän jälkeen painanut tavallisesti 67-69 kiloa. vaikka en ole omenalihavuuteen taipuvainen (ikäkausitarkastuksessa työterkka ei uskonut painoani, kun kuulemma en näytä ylipainoiselta. well, olen). suvussani on lisääntynyt riski slaageihin mutta tähän mennessä olen pelännyt kuolevani kaikkeen muuhun paitsi niihin todennäköisimpiin.

olen siis vähentänyt nautittuja energiamääriä pienentämällä annoskokoa ja kehittämällä ruoan laatua. syön sinänsä kaikkea mutta vähemmän (paitsi salaattijuttuja). toistaiseksi näyttää toimineen.

liikuntaa lisään sitten, kun tämä eka osio on vakioitu. muuten on hankalaa hallita syömisiä, kun ruokahalu kasvaa ja vähäistäkin kuntoilua voi käyttää mässyn tekosyynä :D

ps. toivon, etten enää pian näytä alasti samalta kuin tuksu.

on matkustamista, ja on matkustamista

opiskeluvuosina käväisin ekstempore pitkän viikonlopun prahassa: hankin pikapassin, matkustin ensimmäistä kertaa lentokoneella repussa vaihtopikkarit ja hammasharja, yövyin opiskelukaverin veljen vaihtarina olevan vaimon ja kämppiksensä lattialla 8 neliön huoneessa asuntolassa, jossa piti olla omat vessapaperit (joita haalittiin mukaan kuppiloiden vessoista).

piipahdimme juuri perheen kanssa tallinnassa, reissuun meni 1,5 vrk. matkan valmisteluun kuuluivat mm. seuraavat toimenpiteet:

- hotellipaketin hylkääminen, koska ne on näemmä suunnattu max nelihenkisille perheille
- halvimpien reittimatkojen hylkääminen, koska lähtö- tai paluuajat olisivat olleet epäinhimillisiä
- koiran lemmikkihotellipaikan varaaminen (jännityksellä, koska sesonki)
- riittävien vaihtovaatteiden (vesimelonia rakastava kuopus ja pissahätäänsä pitkittävä keskimmäinen) ja eri kipu- ja kuumetroppien pakkaaminen (ai mikä neuroosi)
- helpotus siitä, ettei näin talvisaikaan tarvinnut pakata aurinkolaseja, aurinkorasvoja, allergialääkkeitä yms
- uht-maitoja (erikois ja tavis) mukaan yhteensä kolmisen litraa 2dl tetroissa
- vaippojen ja potan pakkaaminen, nesteet tulevat läpikin
- pussillinen pikkuleluja (välttämätön)

mies huolehti matkojen ja hotellin (mahduimme vain huoneistohotelliin ja saimme onneksi keittiöllisen huoneen, koska ruokarajoitteet). ja miten matkailu meitä avarsi:

- helvetillisessä tuulessa on mielenkiintoista paitsi laivailla, myös kävellä etenkin vesi- tai räntäsateessa
- ratikoihin joko mahtuu tuplilla tai sitten ei
- ruokailuelämykset saa (taas) unohtaa: kun on kolmisen tuntia lounasajasta myöhässä eikä mistään ravintolasta saa selville 2-3 ruokarajoitteiselle sopivia ruokia. söimme hesessä siinä vaiheessa, kun kaikille oli huudettu.
- joulumarkkinoilla oli kivaa: ostimme glögiä ja tikkarit.
- hotelli oli kiva, tosin emme saaneet telkkarista kanavaa vaihdettua (ainoastaan fashion tv ja raamattupiirretyt näkyivät whaaaaat?) ja mikro olis ollut hyvä.
- kaubamajan leluosasto on mahtava!

paluumatka oli kalpeanaamainen: yrjöpusseja täytti yksi jos toinen, meistä ei kukaan vaikka teini makasi pöydän alla ja söi salamia kädestä sekä kuopus itki pahaa oloa. keskimmäinen veti smartieseja ja leikki ylempänä mainituilla pikkuleluilla. krav maga -lapseni on immuuni merisairaudelle.

summeeraus: vaatteita oli mukana liikaa, paikallisia asioita ostettiin liian vähän. syömishommat ovat aina perseestä, mikä on ikävää, kun porukasta 4/5 on nälkäkiukkuajia.

kotiin on hyvä palata, etenkin kun sen siivoaa tiptop ennen lähtöä. vaikka koira ripuloikin yöllä junaradalle.

nattaajaäiti

olen nattaaja. se tarkoittaa, että käyn iltaisin, ennen nukkumaanmenoa, laittamassa makkarit nukkumiskuntoon: pöyhin tyynyt, suoristan peitot ja avaan ne pujahtamisasentoon, asettelen pyjamat, suljen kaihtimet, sytytän yövalot ja täytän yövesipullot. samoin siivoan aina iltaisin alakerran ja kylpyhuoneen, koska aamukaaos nujertaa koko päivän.

eipä tule tuijotettua nollaviihdettä telkkarista.

lisää vain vesi

menin sitten somepäissäni instagramiin. profiilini ei ole julkinen, joten tirkistelyhimoiset joutuvat jollain tapaa vastavuoroisesti tunnistautumaan.

sunnuntaiaamu, rakastettuni

sunnuntaiaamuissa on tiettyä parhastelua. vaikka ilmassa väreilee huominen arki, niin ei ihan vielä. ja kun pääsääntöisesti lauantaina on hoidettu kaupassakäynnit (tällä viikolla jo torstaina, joten onnistuin skippaamaan joulukauden avajaishelvetin lähikauppakeskuksessa. tosin eilen hain roihuja ja kukkia mutta selvisin tarjoustalolla ja alepalla), viikkosiivous, pyykinpesut ja saunomiset, niin sunnuntai ei sisällä vitullisia suorituspaineita. nytkin heräsin dydön myötä puoli kasi, mutta miespuoliset nukkuvat vieläkin. olemme siis aamupalastelleet naisissa ja tyär on saanut katsoa monta umizoomia putkeen ilman isoveljen despoottisia eleitä.

marraskuinen pimeys on elimestä, mutta useampi vuosi sitten hankitun ja esteettisestikin silmänkestävän kirkasvalolampun haluaa kaksiveekin omatoimisesti napsauttaa päälle. hyvä niin, koska näin melkein vuosi muutosta, uusien olkkarin lamppujen löytäminen on kesken. yhden mahtavan valaisimen löysinkin mutta vajaan puolentoista tonnin hinta yskitti. mulla on kallis maku mutta en toteuta sitä koskaan - ja hyvä niin...

mainiota sunnuntaita, tyypit!