Paluu.....

Tähän on aika hyvä lopetella blogi-tauko saas nähä jatkanko tästä kuitenkaan. 

Kiitos Pepi bongista josko tää tästä taas alkais....

Ihan hirveesti uutta ei tännekkään torppaan kuulu. 

Samaa vanhaa rataa mun maailmani näyttää junnaavan....  Silläpä ei kai tännekkään ole tullut mitään kirjoiteltua.

Kun ei ole mitään tähdellistä kerrottavaa.

Sama vanha kiire kiire kiire kiire vaan jatkuu.

Vaihdoin työpaikkaakin kun aina oli vaan niin kiire ja työajat syvältä nyt on kivempi duuni ja mukavemmat työajat mutta ainainen kiire vaan jatkuu.

Olenpahan vaan niin taitava tekemään aina liikaa töitä....

Tulin siihen tulokseen ettei vika niinkään ole työpaikoissa vaan minussa itsessäni.

Aina kun joku kysyy teenkö ja tuutko vastaan aina tottakai ja hiljaa puren kieltäni ja manaan miksi on niin vaikea sanoa ei, en tule, ei en tee.

Noh kai minullakin täytyy sitten olla se kompastuskiveni jossain kohtaa josse sitten on työnarkomania niin se sitten on.

Pepi kuitenkin oli omassa blogissaan vastannut blogimaailman ystäväkirjaan ja tähän minäkin lankesin olkaapa hyvä siis.....

Nimeni on  Mirah

Jotkut kutsuvat minua; Mammade, mamma, äiti, Mirzi onhan noita...

Olen syntynyt;   Oletettavasti olen. Tampereella.

Pienenä olin ihan varma, että minusta tulee ;  Laulaja tai näyttelijä

Mutta minusta tulikin; Myynnin moniosaaja ja logistiikka päällikkö. 4 lapasen ja yhden miehen vaimo....

Kolme parasta piirrettä minussa; Tähän tekis mieli vastata samanlailla kun Pepi mutta niin noh ... kärsimättömyys on yksi koska se takaa sen että useimmiten ihan vaan sen ansioista asiat tapahtuvat eikä ole sitku ja mutku juttuja. Periksi antamattomuus ja ainainen toiveikkuus.

Kaupunki; Lontoo LONTOO ja LONTOO.

Biisi; Maj Karman aika moni kolisee ja just nyt uppoo Vesterinen melkein mikä vaan....

Juoma ;  KAHVI......Lonkero, siideri, skumppa ja vesi

Sarja; Nyt just ei mikään kun en kerkee niin en kerkee...mutta Armania koitan seurata.....

Kosmetiikkatuote; Lorealin sellainen naamarasva jonka tarkempaa nimee enny muista se on ihan huippis.

Sovellus; Insta.

Instagrammaaja; Olen ja pahimmasta päästä mutta jos joku muu on mainittava niin....... @jovelan_johanna tai @jj_urbex_

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen; Tyhmänä tekisin varmaankin vielä enemmän vaan töitä töitä ja vaan aina vaan töitä... ei vanha kettu opi uusia juttuja ikävä kyllä....

Parin lasillisen jälkeen perjantaina kuuntelen Spotifysta; Juu en mitään koska jos ja kun kuuntelen jotain niin ajan autoo......

Pakkaan matkalle mukaan; Yleensä liian aikaisin ja liikaa kaikkee turhaa mitä ehkä saattais tarvita...

Mitä teet kotona kun kukaan ei näe?  No en kai mitään mitä ei kukaan sais nähdä.....

Viimeisin sisustusostokseni; Hmmm.... en oo ny kyl ihan varma mutta veikkaisin että keittiössä elelevä minikasvihuone.....

Paras tapa tuhlata 50 euroa ; Ostaa kukkia sisä tai ulko leikko tai viherkasveja.

Ohjenuorani elämässä ; kaikki on paskaa paitti kusi ja sekään ei mitään muuta kun kusta.... hah ei vais.... 

Empäs osaa sanoo... ehkä se mitä äitini aina sanoo että, elä nyt äläkä viikon päästä......

Tässäpä nämä.......

Ja hei tiiättekö kevät tulee kohisten vaikka luontoäiti yrittääkin epätoivoisesti täyttää maata lumella uudestaan.

Ensi viikonloppuna löydän itseni supermessuilta Tampereelta se on varmaa ja ehkäpä jotain kivaa kotiutettavaakin löydän sieltä....uskoisin.

- Mirzi-

Puolitoistako ?

yötä siihen jouluun on ?

Juuh niin kai sitten.

Ylihuomenna se on se aatto tai oikeammin ehkä jo huomenna kello kun käy jo aatonaattoa.

Istuskelen tässä ja odottelen saaristolaisleipiä uunista.

Millään en vaan ehtinyt niitä aiemmin paistamaan ja tekemään mutta minkäs sille voi.

Tänään aamulla olin lapasten kuusijuhlissa ja torkkien jaossa ja sieltä melkein samalla seisomalla lähettiin ukkopahan kanssa vielä viimeisille tonttuasioille.

Ideaparkin ostoshel***ssä oli todella vähän ihmisiä ja saimmekin kaikessa rauhassa kuusailla ja katsastella ja tuumailla viimehetken ostoksia. 

Silläpä siellä sitä aikaa sitten tuhraantuikin.

En tiedä olenko jotenkin kriittisempi ja huomaavaisempi tänä jouluna kun yleensä mutta aika huonosti myyjiltä saa joulu toivotuksia tai edes hymyjä.

Missään ei oikein soinut joululaulut ja aika hintsusti tosiaan saimme sellaista hyvää asiakaspalvelua.

Ei huonoakaan muttei mitään hyvääkään.

Yhdessä kaupassa sanoin oikein painokkaasti kassaneidille omat toivotukseni ja hän jäi hämmästyneenä katsomaan minua ihan kuin olisin kiroillut tai sanonut jotain rumaa.

Eikä vastannut edes toivotuksiini. 

Sen jälkeen toivotin kaikille muille myyjille painokkaasti joulua ja vastauksiakin sitten jo sain.

Iltasella sitten poikkesimme bikereiden joulukirkossa ja sitä ennen ystävien kanssa viime hetken minttukaakaoilla joulutorin glögiteltassa.

Ensi vuonna otettava uusiksi. 

Joulutorikin sulki siis ovensa tänään.

Kiitos ihanat konsertti ja kaakao seurasta.

Kotona on enemmän ja vähemmän tuoksunut joulu.

On paistettu pipareita,laatikoita,kaakkuja ja vaikka mitä ja tälläisenkin ihanuuden lapaset yks ilta värkkäsivät..

Ei nuo taida rakennusinsinööreiksi yletä mutta onneksi on hammastikkuja joilla tukea kaatuvia seiniä ja romahtavaa kattoa. Ajatushan se tärkein tässäkin kai oli.

Pikkuhiljaa siis aletaan kallistua sille puolelle että joulu onkin ihan jees tänäkin vuonna.

Äitiläänkin sen kävin värkkäämässä ja kun päästin lapaset irti ja koristelaatikoiden kimppuun sinnehän ne sukelsi KAIKKI kuusen oksille.

Noh ompahan revitelty koska kotona sitä ei edelleenkään eikä tänäkään jouluna saa tehdä.

On siis pikkuhiljaa aika valmistautua ja rauhoittua.

Ottaa mukillinen glögiä ja uppoutua sohvan mutkaan nauttimaan.

Nauttikaahan tekin.

Edes toisistanne tai itsestänne ihan kuinka parhaaksenne näette.

-Mirzi-

Joko joko joko se on ?????

No mikä ?

No se jota viikko sitten en edes halunnut kuulla.

Jos joku siitä puhui sanoin ettei sitä ole eikä tule.

Tajusin kuitenkin että en saa enkä voi olla niin itsekäs että kiellän lapsiltani ilon ja odotuksen vaikka oma mieli olisi kuinka maassa ja vaikka kuinka joku orpopiru onttokolossaan huutaisi ja kiroisi maailmani epäreiluutta. 

En vaan voi ajatella sitä että he muistaisivat tämän joulun paskinpana ikinä, ihan vaan siksi

 koska äidillä on paha mieli ja

 koska äiti vaan jaksa nyt olla iloinen oma itsensä.

Päätin ottaa härkää sarvista tai pukkia parrasta ihan kuinka vaan ja mietin miten saisin sen JOULU mielen palautumaan.

Mietin mistä minun jouluni on aina tehty.

- tuoksuista.

Kukkasista,pipareista,laatikoiden paistamisesta,takkatulen paukkeesta ja joulukakkujen aromeista.

- lauluista.

Radion laitan päälle ja etsin sen kliseisimmän joululaulu kanavan ja huomaan hoilottavani hymyssä suin kuinka joulupukki suukon sai.

- tunnelmasta.

Hiljaisuudesta ja kynttilän valosta,glögi muki kädessä sohvalla vilttiin kääriytyneenä kun kaikki muut jo nukkuvat.

Kissakin siihen tupsahtaa ja tuhahtaen kellahtaa polvieni mutkaan tuhisemaan.

-koristeista.

11 laatikkoa vajeni kesällä 7 ja niitä penkoessa löytyi monta nauruun asti huvittavaa koristetta. kaikki yhtä rakkaita kuin tekijänsäkkin.

En tiedä ensi vuodesta, en edes ensi kuukaudesta kukapa niistä tietäisi etukäteen eikä niitä kai kannata surrakkaan. On vain pakko elää hetkessä ja nauttia niistä pienistä asioista niin kauan kun niitä on.

Tänään.....

Puhallan sammuksiin kynttilät, viikkaan viltit sohvan käsinojalle,käväsempä vielä ulkona tarkistamassa sammutinko jo lyhdytkin.

 Komennan kissan sisälle kanssani ja huomaan hymyileväni yksinäni täällä jo pimentyneessä kodissani.

Päätän että minun jouluni on rakennettu tänä vuonna ystävistä, perheestä, kauniista sanoista ja ajatuksista,läheisyydestä ja lämmöstä. 

Tuoksuista,tunnelmista ja lasten ilosta.

Tahtoisin uskoa niin että kun painan silmäni kiinni ja yritän oikein kovasti kuunnella voin kuulla jostain pientä helinää. 

Tonttujalkojen pieniä narinoita pakkaslumen päällä.

Kuiskintaa ja hihitystä.

Ja jos oikein tarkkaan katsoisin näkisinkö pieniä nenän jälkiä ikkunassa, ulkopuolella.

Jos oikein kovasti tahtoisin voisinko muistaa asioista tärkeimmän.

Ei se ole se hössötys,

ei upein kattaus joulupöydässä.

Ei se ole sitä miltä kaikki näyttää, hyvältä.

Se on pienen vanhan ja väsyneen kissan kurnutus polvi mutkassa.

Koiran nenäpusu poskella.

Pienen käden sipaisu, pusu poskelle ja se kun kuulen sanat ; ihanaa äiti olla tässä sun kaikussa.

Se on se tunnelma se ilo ja se rakkaus kun saan vielä tämänkin joulun olla tässä kaikkien rakkaitteni kanssa. 

Onni on tänään,huomenna, ensi viikolla ja ihan joka päivä.

Tässä minun käteni ulottuvilla.

Sitä kaikkea se on.

Minun jouluni.

-Mirzi-

pst.....se tulee ihan kohta.....

Talvi

Se tuli ja meni ja kait koittaa tulla takaisinkin.

Aika juoksee mutta minä en saa siitä kiinni ja enkä tiedä olisko niin välikskään. 

Pääasia kai että kuluu.

Miten sitä aina uppoutuukin unelmiinsa että kun tämä p***a aikakausi on taputeltu alkaa uusi ehompi ja onnellisempi elämä.

Ensi vuonna ensi kesänä ensi viikolla.....

Niin ?

Mitä sitten muka tapahtuu ? 

Alkaa hokkuspokkus uusi kivempi ,onnellisepi,laihempi jotenkin muuten parempi aika,kö?

Ehei ystävät rakkaat ei se niin ole kyllähän se onnellisuus lähtee korvien välistä,

 mutta mitäs jos sekin väli on täynnä sitä ihtiänsä?

Vaikka kuinka tässä olen yrittänyt karsia kaikkea epämiellyttävää ja taakoiksi kasautunutta shittiä ympäriltäni pois, se piru on oppinut lisääntymään salakavalasti.

Hetken onnellisuuden ja iloisuuden jälkeen osaan jo odottaa sitä turhankin tutuksi tullutta peruutus ääntä.

TUUT TUUT TUUT 

ja taas koko lastillinen on niskassa.

Noh ainankin realistiksi olen oppinut.

Enkä enään siedä valittavia ja ruikuttavia ihmisiä lähelläni.

Karsin piiriäni aika rankalla kädellä ja kaikki he joiden lähellä ahdistun tai tunnen olevani jotenkin huonompi,rumempi,lihavampi,onnettomampi blaablaa saavat jäädä.

En kaipaa enään yhtään arvostelijaa,en kyselijää, en ihmisiä joiden päämäärä on vain ja ainoastaan oman arvonsa pönkitys muiden kustannuksella.

Jos en kelpaa sellaisena kuin olen en kaipaa heitä lähelleni.

Kuinkas kävikään ? 

Hetken myönnän olleeni aika yksin  ja jo mietinkin että jaahans mentiinköös liian pitkälle mutta ei sieltä ne vanhat OIKEAT ystävät nostivat päätään ja huomasin että osaan nauraa vielä.

Osaan iloita ja nauttiakkin vielä.

Luulin jo että viime vuosi oli kaikista kauhein ja raastavin mutta ei tämä nyt jo loppupuolellaan oleva on ollut sitä myös josko eri tavalla.

Tämän vuoden alku on vienyt niin paljon rakkaita ihmisiä pois ja lyönyt vielä takaraivoonkin mennessään etten kuuna päivänä olisi uskonut että vielä jossain olisi minulle lisää shittiä jollain annettavana mutta kyllä sitä riittää ihan tämänkin vuoden loppuun asti.

Ateistinä olen jopa tähtitaivaalle tuijotellut ja kysynyt mitä niin pahaa olen matkallani tehnyt että tämän kaiken olen ansainnut ?

Vastausta en ole vielä saanut.

Ehkäpä sekin sieltä aikanaan.

Taidan olla jälleen kerran risteyksessä enkä oikein tiedä mihin suuntaan ja millä kokoonpanolla etenisin.

Mennäkkö tuonne vai tänne ?

Ottaakko riski ja ehkä kaatua vai jatkaakko tuttua möykkyistä tietä.

Näinä loputtoman pitkinä sairaslomalaisen päivinä kun on kerinnyt miettiä yhtä ja toista vaihtoehtoa niin mikään niistä ei tunnu hyvältä tai sitten ne kaikki ovat huippu ideoita riippuen kait nukuttujen tuntien määrästä.

Se on ainoa selvä että johonkin suuntaan tästä nyt kompassi passataan ja sinne mennään minne neula näyttää kontaten tai tanssien.

Jaa miksikö  kirjoitan tästä ?

Olen kait sen teille velkaa pitkähkön tauon ja diipadaapa postausten takia.

Inhoan postauksia joissa on liirumlaarumia ja diipadaapaa kun selkeästi rivien välistä lukee että kaikki on vain teatteria, siksi olen ollut pääsääntöisesti hiljaa.

Joulu tulee ja talvi siitä ei pääse mihinkään, minun jouluni on taas tänäkin vuonna hiukan erilainen kun yleensä, syyn siihen kerron asioiden varmistuttua.

Joulu se on joka tapauksessa ja se talvikin sais tulla edes lunta saisi sataa loppuisi tämä pimeys ja loskaisuus.

Siihen asti ei kai voi kun nauttia niistä olemassa olevista asioista.

Tuoksuista....

Hulluista ystäväpäivistä

Omien kätösten töistä ja 

Hyvästä ruuasta huippis ihmisten seurassa, niiden tärkeimpien.

Halikaa toisianne lujasti.

-Mirzi-