Tavallinen tiistai ja hyvä päätös.

Hei ja oikein hyvää alkanutta vuotta teille kaikille, jotka täällä blogissani vielä käytte. Uusia postauksia tulee tätä nykyä aika harvakseltaan, mutten silti ole koskaan ajatellut lopettavani blogin pitämistä. Jonkinlainen henkireikä tämä minulle on ja toisinaan tulee kova halu kirjoitella, niinkuin tänään.

 

Aurinko oli osin syynä täällä oloon, sen säteet, kun saivat kaivamaan kameran esille ja räpsimään muutamat kuvat. Niimpä seikkailin kamera kaulassani pitkin kotia, samalla, kun tein lasagnea ja salaattia.

En ole tainnut kertoakkaan täällä, että olen sanoutunut irti vakityöstäni. Päätökseen vaikuttivat monet eri asiat ja se oli lopulta helppo tehdä. Viime vuotinen virkavapaa edesauttoi asiaa ja voin sanoa, että päätös on tuntunut oikealta ja hyvältä monella tapaa.

Arki on siis muuttunut melkoisesti ja yksi ihanimmista muutoksista on siinä, etten tarvitse juosta enää kello niin kaulassa kiinni, kuin ennen. Toinen merkittävä asia on, etten tunne itseäni enää niin väsyneeksi, kuin aikaisemmin tehdessäni kolmivuorotyötä.

Vakityössä ollessani kärsin myös riittämättömyyden tunteesta. Eniten minua suretti se, kun en ehtinyt nähdä läheisiäni, niin usein, kuin olisin halunnut.

Monta muutakin tervetullutta ja hyvää asiaa uusi elämän tilanteeni on tuonut mukanaan. Yleisesti ottaen se on antanut iloa elämään, esimerkiksi siten, että joka aamu ylös noustessa on hyvä mieli, vaikka väsyttäisikin ja tunne siitä, että voit itse rakennella päiväsi ja työtehtäväsi haluamallasi tavalla.

Ehkäpä haluatte tietää, mitä teen nykyisin? No, tätä nykyä olen töissä mieheni yrityksessä, laskutan, hoidan juoksevia asioita, tsekkaan sähköposteja, maksan palkkoja, pidän yrityksen tilat siistinä jne. Aina, kun lunta sataa, minut voi nähdä myös tuolla keskellä kylää puhdistamassa bussipysäkkejä.

Mukavaa ja erilaista työtä, kuin aikaisemmin ja koko ajan saan oppia lisää. Hoitotyötä ikäni tehneenä, nykyinen työ tuntuu mielekkäältä.

Semmosta tänne ja mulle kuuluu, mutta mitä kuuluu sinulle ja miten vuosi on lähtenyt käyntiin?

Mahtavaa, kun päivät koko ajan pitenevät ja aamu uutiset kertoivat kaamoksenkin jo pohjoisessa tänään pättyneen. Joten valoa kohden mennään ja kovaa!

Mukavaa tiistaita ♥

- Sari

Joulukoti 2022

Tänä vuonna jouluun virittäytyminen alkoi jo marraskuun puolessa välissä. Ensin ikkunoille ilmestyivät paperitähdet, sitten kyntteliköt ja viimein kuusi. Aloitan joulun laittamisen aina aikaisin, että ehdin nauttia siitä mahdollisimman pitkään.

Olen jouluihminen, rakastan joulussa ihan kaikkea, kodin koristelua, jouluherkkuja, valoja, joululauluja, jouluelokuvia, lahjojen antamista ja saamista, tunnelmaa, kiireetöntä yhdessäoloa ja sitä hössötystäkin, joka jouluun kuuluu. 

Nyt, kun meillä on kaksi lastenlasta, on ihanaa seurailla, kuinka varsinkin vanhempi poika on innoissaan joulujutuista. Hän avaa joulukalenteri pussukkansa aina yhtä innokkaasti ja tänä jouluna hän taitaa olla meistä innokkain lahjojen avaaja.

Joulukodissa on ihana tunnelma ja kauniita valoja, tänäkin jouluna tein muutaman paperitähtösen kotia koristamaan. Valosarjat ja paperiset pikku kuuset ovat hauskoja ja ilman hyasintteja joulu ei tulisi ollenkaan. Ensimmäisten hyasinttien saavuttua kauppoihin, kannan niitä kotiin aina entisten kukittua, näin kotona tuoksuu aina joulu.

Kynttilöitä poltamme päivittäin, toisinaan ne palavat aamusta iltaan. Tuikkuja kuluu paljon ja nyt myös kruununkynttilöitä, joita polttelen isoissa, kirpparilta löydetyissä, pulloissa.

Joulun herkuista, olemme jo paistaneet pienen kinkun ja syöneet muutaman pellillisen torttuja. Glögiä ja pipareita on myös maisteltu. Pipareista tein myös hauskan pikku kylän liesituulettimen päälle ja ensimmäistä kertaa eläissäni kuivatin appelsiiniviipaleita uunissa ja tein niistä kauniin viirin lipaston kylkeen.

Tänä jouluna TikTok näytti, miten kauniita lyhtyjä saa ilmapalloihin jäätyneestä vedestä, joten tuon idean aion toteuttaa myös.

Onhan meillä myös muutama tonttukin, he ovat tulleet piiloistaan ilahduttamaan perheen pienimpiä. Yksi istuu muurin päällä ja kolme veijaria toivottelee kuistilla vieraat tervetulleiksi. Loput ovat piiloutuneet sinne tänne. 

Tämän joulun värit ovat hyvin maanläheiset, ripauksella hopeaa, punaista ja vihreää. 

Joulumenuu on aikalailla samanlainen kuin muinakin jouluina, mutta on pöydässä jotain uuttakin ja tänä jouluna se taitaa olla jälkkäri puolella?

Vielä on aikaa fiilistelylle, tehkäämme se hartaasti, sillä joulu on kerran vuodessa vaan!

Mitä ihaninta joulun odotusta jokaiseen kotiin ♥

- Sari

 

Vanhaa ja uutta

Heippa!

Kaikki minua seuranneet tiedättekin, että rakastan sisustamista yli kaiken. Se on sellaista puuhaa, jossa kaikki muu unohtuu ja jota voisin tehdä pitkiäkin aikoja. Kun sisustuskärpänen on oikein puraissut ja päässä on sata ideaa, työskentelen intohimoisesti, yleensä niin pitkään, että lopputulos miellyttää silmääni. Nykyisin piste iin päälle on vielä se, jos  saan muutettua sisustusta vanhoilla, jo olemassa olevilla tavaroilla, tai huonekaluilla, eikä muutosta varten tarvitse ostaa mitään uutta.

Kyllästyin jokunen aika sitten olohuoneessamme olevaan isoon bohoryijyyn ja tahdoin tilalle jotain muuta. Hetken mietittyäni, päätin nakutella seinälle vanhat julistetaulut. Ne näyttivätkin hetken ihan hyviltä, kunnes eräänä päivänä keksin tilata taulujen vanhoihin kehyksiin uudet kuvat/julisteet.

Eilen odottamani paketti ilmestyi postiin ja heti sen haettuani aloin vaihdella uusia kuvia paikoilleen.  Kollaasissa on myös vanhoja tauluja ja muisto meidän muutama vuosi sitten tehdystä matkasta Egyptiin.

Minusta kollaasista tuli kiva ja olohuone on nyt pirteämpi. Bohoryijy löysi toisen paikan kodistamme, joten siitäkään ei tarvinnut luopua. 

Julisteet tilasin muuten Poster Storesta ja ne tulivat nopeasti perille.

Ihanaa torstaita teille kaikille tänne kurkistaneille ♥

- Sari

 

Blogi mietteitä

Lauantai on jo illassa, kun viimein saan koneen syliini ja alan kirjoitella. Aikaa olisi ollut kyllä päivälläkin, mutta tiedättekö, joskus vaan ei saa aikaiseksi, ei sitten millään. Blogi on kyllä pyörinyt mielessä useana päivänä, sekä halu kirjoitella, mutta niin se vain on aina jäänyt ja tilalle tullut jotakin muuta tekemistä.

Olen huomannut, että harva seuraamistani blogeista enää kirjoittelee. Tilalle on tullut Instagramin ihmeellinen maailma ja kaikkea muuta. Sinänsä harmi, koska kaipaan itsekin seuraamieni blogien uusia päivityksiä.

Itsellänikin on tullut kirjoiteltua tänne paljon vähemmän, kuin ennen. Instagramiin kun on niin helppoa ladata kuvia, tehdä tarinoita yms. En kuitenkaan aio lopettaa blogia ja toivottavasti tulevaisuudessa tulisi kirjoiteltuakin useammin.

Aina ei vain keksi, mitä kirjoittaa? Ja nämä meidän kodin nurkatkin olette jo niin kovin moneen kertaan nähneet. Siinä kai syy hiljaisuuteen.

Nyt kuitenkin elellään niitä mulla ihania aikoja ja vuoden isoimpaan juhlaan valmistauminen on vielä kokonaan edessä. Jospa sen myötä täällä blogissakin on hieman ahkerampi kirjoittaja.

Iso kiitos teille, jotka täällä hiljaiselosta huolimatta olette vierailleet.♥

Meillä viritellään jo kanavia siihen malliin, että pian alkaa Exit, uusi suomalainen sarja, jonka löysimme tänään c-moresta. Kömmin Jarin viekkuun sohvalle sitä katsomaan ja viettämään tämän sateisen päivän loppuja.

Mukavaa ja rentoa iltaa teillekin!

- Sari

Koronassa

Sunnuntaina nenä oli tukossa ja olo oli muutenkin jotenkin outo. Silmiä vetisti, väsytti, eikä oikein mitään haluttanut tehdä. Sohva veti puoleensa ja ihmettelin mikä minua oikein vaivaa? Edellisenä yönä oli tullut nukuttuakin melkein kellon ympäri.

Venyin päivän siis sohvalla, kunnes illalla, ennen nukkumaan menoa, hoksasin tehdä koronatestin. Testi näytti positiivista ja tajusin heti saaneeni tartunnan tyttäreltäni, joka oli tehnyt positiivisen testin pari päivää aiemmin.

Täytyy myöntää, että jännitin tilannettani melkoisesti. Lähinnä sitä, millaisena oireet minulle tulisivat? Tytär sairasti koronan aika rajuna, korkea kuume, kova päänsärky, lihaskipu ja voimattomuus, yskä ja tukkoisuus piinasivat häntä muutaman päivän ajan. Päänsärkyyn ja kuumeeseen hänellä ei Buranat, tai Panadolit auttaneet. Tautia tyttärellä kesti kolme päivää, sitten hän toipui ja pääsi todenteolla hoitamaan pieniä poikia, joista 3-vuotiaalla todettiin myös korona.

Minun oireet olivat paljon lievemmät, olinhan saanut yhden rokotteen enemmän kuin tytär. Itse kärsin edelleen tukkoisesta olosta, pahankuuloisesta yskästä, voimattomuudesta, väsystä ja jalkojani särjee kummallisella tavalla. Myös maku- ja hajuaisti on kadonnut. Kuume kävi korkeimmillaan 37.6 mutta minulle se kyllä on ihan riittävästi, olen aivan caput, jos lämpö on hiukan 37asteen yläpuolella.

Tänään on sairaspäivä kolme, istuskelen ja makoilen vuoron perään. Olen päättänyt ottaa hiljalleen nämä päivät ja sairastaa tämän kenkun, kauan pelätyn taudin kunnialla loppuun. Niin, ettei se pääse pesiytymään esimerkiksi keuhkoihin, kun minulla on astma diagnoosi.

Teetä, telkkaria, päikkäreitä, buranaa, joka minulle onneksi auttaa, astmapiippuja ja hiljalleen oleskelua. Siitä on nämä päivät tehty. Jari ei ole vielä sairastunut, mutta katsotaan, miten hänen käy?

Tsemppiä kaikille kohtalotovereille ♥

-Sari

 

Elokuu

 

Kuin varkain se tänne hiipi, mitään sanomatta tuli, ihan yhtäkkiä, tuoden mukanaan hitusen syksyä ja hämärtyviä iltoja. Halua laittaa tunnelmavaloja ulos ja sisälle, mieltä käpertyä sohvannurkkaan viltin kanssa, sytyttää kynttilä ja keittää pannullinen teetä termariin. Tarjouksia lehtiin koulunsa aloittaville, villasukkakaipuuta ja uuden käsityön aloittamista.

Aamulla lehteä hakiessa ruohikko ja portaat olivat kosteat tai oikeastaan täynnä pieniä vesipisaroita, vaikka yöllä ei säätiedotteen mukaan olisi satanut. Se on sitä kastetta, sanoi naapurin pappa, ``syksy tullee``

Elokuu on täällä, piakkoin sen ensimmäinen viikko on elettyä elämää. En kyllä halua sanoa kesälle vielä hyvästejä, lämpöisiä päiviä tulee vielä, mutta väistämättä suurin osa kesästä on jo takanapäin. Muutama vuosi sitten mielsin elokuun täysin syyskuukaudeksi, mutta tätä nykyä se kuuluu kesään. Sen myötä, illat ja yöt vain hämärtyy, mutta lämpö säilyy. Rakastan elokuun iltoja, kuinka tunnelmaisia niistä voikaan saada, lisäämällä hiukan valoja ja kynttilöitä, lyhtyjä ulos ja sisälle. 

Joten tunnelmoikaa siis ja nauttikaa ♥ vielä on kesää jäljellä!

 

- Sari

Täällä taas!

Hei, pitkästä aikaa.

En aivan ajatellut, kun viimeksi tänne kirjoittelin, pysyä pois noin pitkää aikaa, mutta niin siinä vain kuitenkin kävi?  Kesä vei mennessään, sen aurinkoiset ja lämpimät päivät ottivat haltuunsa. Niistä onkin nautittu ja otettu irti kaikki, mitä on mieleen tullut. Tänään, kun viimeinkin sataa kunnolla, ajattelin tulla teitä moikkaamaan ja kuulostelemaan, onko täällä yleensäkään enää ketään?

Kesä on tähän asti ollut kyllä mitä ihanin, olen viettänyt paljon aikaa ulkona, käynyt uimassa ja ongella. Lenkkeillyt ja ihan vain fiilistellyt lämpöä ja aurinkoa. Viikonloppuisin ollaan lämmitelty ulkosaunaa ja paljua, tehty kesämuistoja, niin,että jaksaa taas kylmän ja pimeän talven yli.

 

Äidin luona olen ajellut joka viikko leikkaamassa ruohoa ja muutenkin viettänyt aikaa Lompolossa. Siellä on ihanan rauhallista ja aika tuntuu pysähtyvän siellä ollessa. Lompolo onkin oivallinen paikka latailla akkuja ja rauhoittua.

Tämä kesä on ollut hyvällä tavalla erilainen. Aikaa on jäänyt enemmän läheisille, niille tärkeimmille, joiden kanssa elää ja on. Olen edelleen virkavapaalla työstäni ja täytyy tunnustaa, etten ole kaivannut töihin, sillä tekemistä ja mielekästä puuhaa on täällä kotona ja lähiympäristössä valtavasti. 

Olen nauttinut myös paljon aikatauluttomuudesta, miten kivaa on, kun ei tarvitse kulkea kellon armoilla. Elämä ilman sitä on paljon helpompaa, huolettomampaa ja stressittömämpää!

Eilen kävin kirjastossa ja lainasin muutaman kirjan, ihan vain, että oppisin taas lukemaan, nauttimaan tarinasta ja pääsisin seikkailuille. Saapanähdä, pystynkö keskittymään lukemiseen, vai vievätkö ajatukset mennessään. Eilen en vielä ainakaan onnistunut, vaan kirjan ensimmäisen sivun luettuani, rupesin sisustelemaan. Valo ei riittänyt lukemiseen, niin ei kai siinä auttanut muu, kuin etsiä pari lamppua ja viritellä ne paikoilleen ja taisipa siinä muutama pienesinekin vaihtaa samalla paikkaa.

Myöhemmin illalla, kun näin lukea, viihdyin kirja kourassa tunnin verran, kunnes alkoi väsyttää ja lähdin nukkumaan. Ehkä minulla on vielä toivoa?

Kesän aikana löysin olkkariimme uudet, bohotyyliset matot. Niitä on kaksin kappalein ja ne ovat ihanan kevyet, mutta erittäin hankalat imuroida. Tykkään niistä silti ja ainahan noin kevyet matot voi puistella. Matot antoivat uutta ilmettä olkkariin, jossa sama järjestys on ollut jo ties kuinka kauan?

Sade jatkuu vielä ja sisällä on hämärämpää, taidan sytytellä muutamat kynttilät, keitellä pannullisen kahvia ja istua ihmettelemään.

Suloista tiistaita teille kaikille, kesä jatkuu vielä, joten nautitaan ja tehdään paljon kesämuistoja ♥

Sari