Olen tällä hetkellä varsin pettynyt Etelä-Suomen läänin pääkaupungin säähän, mutta viikonloppu oli jumalainen. Kuten lokakuun ensimmäinen viikonloppu yleensä on.
Olen pitänyt lokakuun ensimmäisen viikonlopun sääolosuhteista katkeraa tilastoa jo vuosia. Olen nimittäin käyttänyt sen arviolta kahdeksana vuonna elämästäni lukien matematiikan ensimmäiseen välikokeeseen opinahjossani, joka ennen tunnettiin nimellä Teknillinen korkeakoulu. Näinä viikonloppuina on taivas ollut sininen ja satsumat yhtä keltaisia kuin koivujen lehdet, ja minä olen istunut sisällä opiskelemassa matriiseja. (Joinakin vuosina olen istunut sisällä lukemassa lohikäärmekirjoja ja tuntemassa syyllisyyttä siitä, etten opiskele matriiseja.) No, kertaus on opintojen äiti: kiitos vaihtuvien kurssisisältöjen olen suorittanut kaikki opintojeni pakolliset matikan kurssit matriisien voimalla. Oppimatta juuri muuta. En ole tästä erityisen ylpeä, mutta etäinen häpeän parahdus hukkuu tyystin puhtaan, syksyisen ilon alle.
Tänä vuonna oltiin mökillä. Syksyisen päivän kauneuden voitti vain öinen tähtitaivas; harvoin on niin pimeää, että Linnunrata erottuu, mutta nyt, kaukana kaupungin valoista, se näkyi. Seisoin ulkona pää kenossa ja sydän täynnä onnea. Olisin jäänyt ulos koko yöksi ellei ... no niin, eipäs liioitella. Tuskin olisin jäänyt missään olosuhteissa.
Ps. Rakkaat te, jotka tänään menette matematiikan välikokeeseen. Tsemppiä, haha. Viikonloppu oli ihana.
Ja jos matematiikan välikokeita - tai, toden totta, matematiikan kursseja - ei enää pidetä, voitte luottaa siihen, että valituskirjelmäni löytää Aalto-yliopiston johdon tuota pikaa. Ei ole mitään syytä sille, ettei teidän tulisi kärsiä kuten minä olen kärsinyt.
Olen pitänyt lokakuun ensimmäisen viikonlopun sääolosuhteista katkeraa tilastoa jo vuosia. Olen nimittäin käyttänyt sen arviolta kahdeksana vuonna elämästäni lukien matematiikan ensimmäiseen välikokeeseen opinahjossani, joka ennen tunnettiin nimellä Teknillinen korkeakoulu. Näinä viikonloppuina on taivas ollut sininen ja satsumat yhtä keltaisia kuin koivujen lehdet, ja minä olen istunut sisällä opiskelemassa matriiseja. (Joinakin vuosina olen istunut sisällä lukemassa lohikäärmekirjoja ja tuntemassa syyllisyyttä siitä, etten opiskele matriiseja.) No, kertaus on opintojen äiti: kiitos vaihtuvien kurssisisältöjen olen suorittanut kaikki opintojeni pakolliset matikan kurssit matriisien voimalla. Oppimatta juuri muuta. En ole tästä erityisen ylpeä, mutta etäinen häpeän parahdus hukkuu tyystin puhtaan, syksyisen ilon alle.
Tänä vuonna oltiin mökillä. Syksyisen päivän kauneuden voitti vain öinen tähtitaivas; harvoin on niin pimeää, että Linnunrata erottuu, mutta nyt, kaukana kaupungin valoista, se näkyi. Seisoin ulkona pää kenossa ja sydän täynnä onnea. Olisin jäänyt ulos koko yöksi ellei ... no niin, eipäs liioitella. Tuskin olisin jäänyt missään olosuhteissa.
Ps. Rakkaat te, jotka tänään menette matematiikan välikokeeseen. Tsemppiä, haha. Viikonloppu oli ihana.
Ja jos matematiikan välikokeita - tai, toden totta, matematiikan kursseja - ei enää pidetä, voitte luottaa siihen, että valituskirjelmäni löytää Aalto-yliopiston johdon tuota pikaa. Ei ole mitään syytä sille, ettei teidän tulisi kärsiä kuten minä olen kärsinyt.
Ooh. Vaistosinkin, että hairahtuessani tänne Tytön blogista hauskan kommenttisi perusteella, saattaisin löytää jotain yhdistävää.
ReplyDeleteVoin iloksesi kertoa, että matikan välikokeita pidetään edelleen. Sitä en tosin ihan heti keksi, minkä kurssin vaihtuva vakiosisältö on matriisilaskenta.
Kiitän ja kumarran! Mukavaa, että hairahduit. Hairahtuminen pitää mielen virkeänä.
DeleteIlahduin suunnattomasti matikan välikokeisiin liittyvästä tiedosta, kuten arvelitkin. Voin myös kertoa, että kun muinaiseen C-matematiikkaan otti ns. pitkän katsantokannan, ehti eräänä vuonna suorittaa C3-kurssin, jolla oli matriisilaskentaa (tätä oli siis harjoiteltu vuosia suorittamatta jääneellä C1-kurssilla), seuraavana vuonna C1-kurssin, jolle matriisilaskenta oli takaisin siirtynyt ja vielä neljän vuoden päästä kevätkauden koetinkiven, eli C2-kurssin, jolla kokeiluluontoisesti oli ... matriiseja.
Arvaatkin ehkä, että valmistuin ns. N-kurssilaisena. Potenssiin jotain.