Retki Myrskylään Gobbas Gårdin tilalle 26.10.2013

Syksyisen sateinen ilma ei latistanut innokasta kymmenen hengen retki porukkaamme, vaan starttasimme matkaan Karjaalta, mieli täynnä iloista odotusta ja jännitystä. Matkalta poimimme kyytiin Saaran ja hänen ihanaisen Joukonsa (2 kk) ja kahden tunnin matkat hurahtivat todella nopeasti, kun saimme jutustella mukavassa seurassa kiinnostavista aiheista. Paluumatkalla olimme jopa aiheuttaa "pahoinvointia" kanssa matkustajillemme, niin innokkaasti ja syvällisesti pureuduimme kompostoinnin saloihin;D

Saavuttuamme perille Gobbaksen tilalle, saamamme vastaanotto oli mitä lämpimin! Vastassa oli tilan emäntä Aira Sevon ja myöhemmin seuraamme liittyivät myös tytär ja tilan isäntä. (Tilan nimen kohdalta aukeaa heidän kotisivunsa ja Airan nimen kohdalta pääset lukemaan Uusimaan artikkelin tilasta) Saimme kuunnella sisältörikkaan luennon, alkaen heidän sukunsa vaiheista ja perheen harjoittamasta luomuviljelystä. Gåbbaksen tilalla viljellään siis tietysti perunaa, mutta sen lisäksi myös mm. parsaa ja härkäpapua. Härkäpavun kuorimiseen isäntä on itse kehitellyt laitteen. Kuoritun pavun keittoaika on huomattavasti lyhyempi ja makukin on erilainen. Hyötykasviyhdistyksen ihanat perunalajikkeet siis tuotetaan käyttöömme Airan toimesta, näistä perunoista olen itse pienimuotoisesti viljellyt ainakin kahdeksaa erilaista ja voitte uskoa miten jännittävää minusta olikaan kuulla näistä potuista, joihin olen niin syvästi hurmaantunut<3 Lisää kasvatteluistani voit halutessasi lukea blogistani.


Airan herskyvän jutustelun lomassa saimme myös tietysti maistella heidän maukkaita perunoitaan! Aluksi maistelimme kolmea erilaista pottua ihan pelkiltään ja vaikka olinkin jo aiemmin syönyt näitä perunoita kotona, niin tämä makustelu avasi näistä potuista kyllä aivan uusia puolia esiin! Maut ja värit tulivat upeasti esiin kun jätimme kaikki lisukkeet tuonnemmaksi. Ihanan hidas ruokailu jatkui varmaan useamman tunnin ajan ja sen kohokohtana olivat Raclette juustot, jotka pehmenivät ihaniksi makuelämyksiksi, pöytiimme sijoitetuissa erityisissä raclette-grilleissä. Tietenkään en muistanut ottaa yhtään ruokakuvaa, niin hartaasti nautiskelin sulasta juustosta ihanien pottujen kuorrutteena. Lisukkeina oli lisäksi monenlaisia etikkaisia ja tuoreita vihanneksia, aitoa voita ja ihania leipiä. Juomaksi saimme tilan omista marjoista ja suvun vanhoista omenoista tuorepuristettuja mehuja.

Ennen kotiin lähtöä teimme vielä ostoksia tilan puodissa ja mukaamme lähti kilokaupalla erilaisia perunoita, papuja ja tilan omaa öljyä. Ja koska olimme lähellä Elimäkeä ja Arboretum Mustilaa niin kiitos muuten Julian vinkin, löysin hyllystä mukaani myös Mustilan ystävät ry:n julkaiseman kirjan, Luomoava metsäpuisto, joka minulta jäi hankkimatta kesäisellä vierailullamme tuossa upeassa paikassa. Kirja vaikuttaa todellakin lumoavalta<3

Lopuksi haluan vielä kiittää kaikkia ihanasta matka seurasta ja tietysti yhdymme varmasti kaikki lämpimiin kiitoksiin koko tilan väelle ja tiedä vaikka joskus saisimme uusia retkemme, esimerkiksi vaikka perunankukkien aikaan, ainakin väki toivotti meidät lopussa lämpimästi tervetulleeksi myös tulevaisuudessa!

Mayan Twilightin satoa tältä vuodelta