Riitta Jalonen: Kirkkaus

Riitta Jalonen: Kirkkaus
Kustantaja: Tammi
Sivuja: 352

- Janet Frame, te olette saanut hienon palkinnon. Meidän piti tehdä teille piakkoin lobotomia, mutta minä otan teidät pois leikkauslistalta. Olen päättänyt, että teidän pitää pysyä sellaisena kuin te olette.

Elämä ei ole jakanut kummoisia kortteja nuorelle Janetille. Hän on menettänyt molemmat siskonsa traagisissa hukkumisonnettomuuksissa ja elämä vanhempien sekä epilepsiaa sairastavan veljen kanssa köyhyyden keskellä ei ole helppoa. Sielukas ja herkkävaistoinen Janet saa lohtua sanoista ja kirjoittamisesta. Tietty melankolia ja kuolemantoive piinaavat kuitenkin häntä ja hän päätyy lopulta mielisairaalaan, josta alkaa vuosikausia kestävä piina. Välillä Janet pääsee hoidosta pois ja yrittää elää normaalia elämää, mutta psykiatrian ammattilaisten hänelle antama virheellinen skitsofreenikon leima vaikuttaa väkisinkin hänen sisäiseenkin maailmaan ja käsitykseen itsestä. Kaiken kaoottisen ja ahdistavan keskellä Janet kuitenkin sinnittelee ja saa lohtua myös luonnosta ja pienistäkin asioista ympärillään. Hän kantaa mielessään niin eläviä kuin kuolleita. Ajatuksiin ja sanoihin sukeltaminen pelastaa hänet häneltä itseltäänkin. Sitä ennen on kuitenkin kuljettava pitkä ja vaikea tie, ennen kuin kirkkaus koittaa.

Haluan unohtaa toisia hetkiä ja toisiaa pitää mukanani, mutta ne sulavat samaan kuvaan, hyvä ja paha elämä, molemmissa käsissä rumaa ja kaunista, tuskan vastakohta on ilo, surulla ei ole vastakohtaa. Suru on yksinäinen kulkija, sen on pakko löytää oma tiensä.

Uusiseelantilainen Janet Frame (1924-2004) on toiminut suurena inspiraation lähteenä Riitta Jalosen uusimmassa teoksessa Kirkkaus. Jalonen kertoo kirjan loppusanoissa havahtuneensa Frametin olemassaoloon jo 90-luvulla Uudessa-Seelannissa, mutta kesti näin kauan, ennen kuin Jalonen sai luotua Frametin muistoa kunnioittavan tarinan kansien väliin asti. Sitä ennen hänen oli kirjoitettava toisia tarinoita ja Janetin fiktiivinen tarina sai hautua rauhassa. Jalonen kertoo lukeneensa Frametin teoksia sekä myös hänestä kertovan elämäkerran. Hän kertookin Michael Kingin kirjoittaman elämäkerran toimineen suurpiirteisenä karttana Janetin elämänkulkua käsitellessään, mutta itse tapahtumat ja yksityiskohdat ovat isoilta osin fiktiivisiä. Jalonen on kuitenkin selkeästi perehtynyt niin intensiivisesti Janetin elämään, että se paistaa koko kirjasta läpi alusta loppuun. Kirjaa lukiessa hämärtyy raja siitä, missä on Jalosen ääni ja missä Janetin. Aivan kuin Janet kertoisi itse tarinaansa Jalosen tekstin kautta.

Olen lukenut ehkä vuoden parhaan kirjani. Vuotta on toki vielä jäljellä, mutta Kirkkaus on nyt niin lujasti sielussani, etten tiedä miten osaisin sitä kuvailla riittävän hyvin. En ollut ennen tätä kirjaa edes kuullut Janet Framesta ja haluaisin vain lukea hänestä lisää ja lisää. Laitoinkin jo tilaukseen ulkomailta hänen Faces in the Water-teoksen, joka lienee yksi vaikuttavimmista Frametin julkaisuista. Olen yhä jotenkin todella voimakkaasti kiinni kirjan tunnelmassa ja hämmästelen, miten äärimmäisen taitavasti Jalonen on sen toteuttanut. Vaikutuin toki jo vuosi sitten Jalosen tyylistä kirjoittaa hänen Kuka sinut omistaa -teoksessa. Kirkkaus on kuitenkin niin kertakaikkisen täydellinen kirja, että en edes keksi riittäviä sanoja kuvaamaan sitä. Kirkkaus on sydänjuuria myöten ravisutteleva kaunis tarina ihmisyydestä raskaissa olosuhteissa ja siitä, miten sanat voivat pitää ihmisen pinnalla kovassakin sisimmän myrskyssä. Ihan huikea!!! Kirja on täynnä sivumerkkilappuja, kun olen halunnut merkata vaikuttavimpia kohtia, yksittäisi lauseita. Tätä kirjaa en anna omasta hyllystäni edes lainaan kenellekään. Tämä on yksi niitä suuria sielukirjoja, jotka haluaa pitää vain itsellään.

- Olen sinun takiasi joko onnellinen tai onneton. Molemmat tunteet ovat niin voimakkaita ja äärimmäisiä, ettei kummankaan kanssa voi elää. Sen tähden minun pitää kuolla.

Kirkkauden on lukenut myös mm. Arja ja Annika!