Åsa Larsson: Uhrilahja

Åsa Larsson: Uhrilahja
Kustantaja: Otava 2012
Alkuteos: Till offer åt Molok (2012)
Suomentanut: Kari Koski
Sivuja: 364

Makuuhuoneessa Sol-Britt Uusitalo makasi selällään vuoteessa. Hänen päänsä oli kääntynyt sivulle. Silmät olivat auki, samoin suu. Kieli pisti puoliksi esiin. Toinen käsivarsi roikkui sängyn reunalta.

Hänellä oli yllään pelkät pikkuhousut. Peitto lojui lattialla sängyn vieressä. Ruumis oli täynnä ruskeita pilkkuja; ne olivat pieniä haavoja.

- Mitä oikein...Rebecka aloitti ja sekosi sanoissaan.

Syyttäjä Rebecka Martinsson ja poliisi Krister Erikssonin lähtevät Rebeckan naapurin Sivvingin kanssa tarkistamaan, miksi Sivvingin tuttava Sol-Britt ei ole mennyt töihin. Sivving löytää Sol-Brittin kotoa omituisesti auki jääneet kaapinovet ja raollaan olevan makuuhuoneen oven, mutta ei uskalla mennä sisälle makuuhuoneeseen vaan pyytää Rebeckaa. Rebecka kohtaa järkyttävän näyn; Sol-Britt on tapettu julmasti ja seinään on kirjoitettu isoilla mustilla kirjaimilla "HUORA". Keskellä järkytystä Rebecka muistaa Sivvingin kertoneen, että Sol-Britt piti huolta seitsemänvuotiaasta lapsenlapsestaan Marcuksesta, mutta missä poika oikein on?

Aikaisemmin Lainion kylässä löytyi ammutun karhun vatsasta ihmisen peukalo, joka paljastui kuuluneen Sol-Brittin isälle Fransille. Vaikka poliiseista Sol-Brittin kohtalo tuntuu pian selvitetyltä, alkaa Rebecka ihmetellä, miten yhdestä suvusta on voinut kuolla niin moni. Myös Sol-Brittin poika, Marcuksen isä kuoli kolme vuotta aikaisemmin jäätyään auton yliajamaksi. Sivving tietää kertoa, että Sol-Brittin isoäiti, nuori opettajatar, murhattiin luokkahuoneeseensa noin yhdeksänkymmentä vuotta takaperin. Myös ylikonstaapeli Anna-Maria Mella näkee suvun tarinassa paljon kysymyksiä, mutta Rebeckalta törkeästi jutun riistänyt kollega, kamarisyyttäjä Carl von Post puskee päälle eikä suvaitse kenenkään puuttuvan hänen varmana pitämiinsä asioihin. Lapin syyttäjävirastoon jämähtänyt Carl von Post ei voi sietää Rebeckaa eikä myöskään Anna-Mariaa, ja pitääkin heitä syypäänä uralla paikoilleen jämähtämiseensä. Pieni Marcus päätyy tilapäisesti poliisi Kristerin hoiteisiin, sillä hän tuntuu koirinensa olevan ainoa, kuka saa pelokkaaseen poikaan jotain kontaktia. Marcus ei ole pystynyt kertomaan kenellekään, näkikö hän kuka tappoi hänen isoäitinsä. Månsin kanssa yhä etäsuhteessa elävä Rebecka on alkanut kyseenalaistaa heidän suhteensa järkevyyttä. Sen sijaan hän on alkanut nähdä Kristerin jotenkin uudessa valossa ja huomaa hakeutuvansa tämän seuraan. Krister sen sijaan on jo pitkään tuntenut Rebeckaa kohtaan enemmän kuin tohtii myöntääkään. Krister sai nuorena kasvoihinsa vakavan palovamman, joka oli tuhonnut hänen kasvojensa ulkonäön: hänellä ei ollut lainkaan ulkokorvia ja nenänkin tilalla oli vain pari reikää kasvoissa. Rebecka kuitenkin näkee rujojen kasvojen takana miehen, jolla on kauniit kädet ja suuri sydän.

Carl von Postin törkeän tempauksen myötä Rebecka ilmoittaa pomolleen jäävänsä toviksi lomalle. Hän ei kuitenkaan malta olla tekemättä omia tutkimuksiaan ja toisaalta jakaa Kristerin huolen pienen Marcuksen suhteen, kun selviää, että joku yrittää myös vahingoittaa Marcusta. Kuka oikein vihasi Sol-Brittiä niin paljon, että halusi tappaa hänet ja hänen sukulaisensa? Vai onko vihan siemenet kylvetty jo lähes sata vuotta sitten, kun nuori opettajatar Elina Petterson päätyi Kiirunaan opettajaksi ja isännöitsijä Hjalmar Lundbohmin rakastetuksi?

Kuu ja tähdet viuhuvat katon läpi. Ne täyttävät koko luokkahuoneen palavalla valollaan. 
Poika nukkuu kuin jumalan enkeli. Kun hän herää ja itkee tuntia myöhemmin, luokassa ei ole ketään paitsi hänen kuollut äitinsä opettajanpöydällä.

Uhrilahja on jo viides Ruotsin Lappiin sijoittuva "Rebecka Martinsson"-dekkari. Edellisessä teoksessa, Kunnes vihasi asettuu, Larsson pureutui hyytävän jännittävällä tarinalla kahden nuoren kohtaloon ja sota-ajan  takaiseen salaisuuteen. Tässä teoksessa mennään historiassa 1900-luvun alkupuolelle ja nuoren opettajattaren elämään sekä kohtaloon Kiirunassa sen lisäksi, että eletään nykyhetkessä. Nuoren Elinan tarina on valtavan kiehtova ja tapa jolla Larsson tarjoilee sen, on aivan ihana! Nuoren opettajattaren muutto pikkukylästä suureen ja ihmeelliseen Kiirunaan, rakkaus lukemiseen sekä myös myöhemmin vanhempaan mieheen tulevat lähelle lukijaa kaikessa eläväisyydessään. Larsson kirjoittaa taidokkaasti ajankuvaa, joka kietoutuu tiiviisti lopulta nykyhetken tapahtumiin. Larssonin vahvuus on myös henkilöhahmojen syvyys ja heidän tarinoidensa kehitys kirjasta toiseen. Vaikka teokset voi lukea hyvin itsenäisinä dekkareina, suurin rikkaus syntyy siitä, kun kirja toisensa jälkeen saa seurata erityisesti Rebeckan mutta myös Anna-Marian arjen ja työn käänteitä. Jo edellisessä kirjassa kiinnyin myös poliisi ja koiraohjaaja Kristeriin ja tämän kirjan myötä hänestäkin tuli yksi Larssonin kirjojen rakkaimmista henkilöistä minulle. Larsson luo jännittävän tarinan ympärille niin paljon kiehtovia muitakin elementtejä, että lukukokemus on paljon enemmän kuin vain perusdekkari. Vuosikaudet lempidekkaristini ehdoton kuningatar on ollut Patricia Cornwell Kay Scarpetta-kirjoillaan, mutta nyt minun täytyy tunnustaa, että ykköspallille on kiilannut Åsa Larsson. Toki Scarpetta-dekkarit ovat minulle edelleen rakkaita ja odotankin innolla syksyllä ilmestyvää uusinta osaa. Toivon kuitenkin erityisesti, että Larsson kirjoittaa vielä monta Rebecka Martinsson-dekkaria lisää, sillä Uhrilahja on hieno genrensä edustaja,joka jätti myös jälkeen nälän lukea lisää Larssonia!

5/5