Uuden alkua

Kevät hujahti elämää pohtiessa ja rohkeutta kerätessä ja niin päädyin hakemaan opiskelupaikkaa. 

Kuinkas sitten kävikään. Täällä nyt ollaan Ahlmanin ammatti- ja aikuisopistossa opiskelemassa Maatalousalan perustutkintoa. Eläintenhoitaja minun pitäisi olla parin vuoden päästä. Hurjaa ja niin innostavaa.

Ensimmäiset viikot opintoja meni ihmetellessä ja intoa pursuten. Ihmisiä! Ympärillä! Uusia asioita! Jonkun muun valmistamaa hyvää ruokaa! Jonkun muun laatima ohjelma päivälle! Oma elämä!

Tiedän, kuulosta aivan vinksahtaneelta, mutta 10 kotiäitiysvuoden jälkeen tämä on Elämää. Kotona vietettyjä vuosia en vaihtaisi päivääkään pois. Niihin sisältyy monta helmeä, kirpaisevaa kasvua ja paljon muistoja. Mutta kaikella on aikansa ja nyt on aika siirtyä eteenpäin.

Into opiskella ei ole kuukauden aikana hävinnyt mihinkään. Päin vastoin, halu oppia uutta, oppia tuntemaan lehmiä, muita eläimiä, uusia ihmisiä, uusia taitoja kasvaa. "Jotta minä kasvaisin." Ensimmäistä kertaa opiskellessa tuntuu siltä, että tätä mä haluan oppia ja mulla on suunta minkä takia mä tätä opiskelen. Haaveistani lisää joskus toiste...

Tässä meidän koulun mammoja odottamassa lypsylle pääsyä.

Matkalla muinaissuomalaisuuteen

Keskiajan elävöittämisen aikajana on seurassamme n. 1000 vuotta. Alueena on eurooppa. Siihen siis mahtuu valtavasti erilaisia kulttuureja ja tapoja pukeutua. Rautakaudesta ja viikinkiajasta meillä on luonnollisesti vähemmän dokumentoitua faktaa ja enemmän hyviä ja huonoja arvauksia ja tulkintoja, kuin myöhäiskeskiajasta ja renesanssista. 

Itse aloitin pukuparteni kasaamisen sijoittuen 1300-luvun lopulle ja 1400-luvun alkuun. Toiset harrastajat sijoittavat asukokonaisuutensa vielä tarkemmin vuosikymmenien tarkkuudella, mutta itselleni riittää (toistaiseksi) vuosisadan tarkkuus.

Muutamassa vuodessa sain kasaan pellavaisen alusmekon, villaisen mekon etunyörityksellä ja hihansuunapeilla sekä lyhythihaisen villamekon nappirivillä, unohtamatta huntua ja leukaliinaa.

Koska koen perinteet ja juuret itselleni hyvinkin tärkeiksi tuntuu luonnolliselta seuraavaksi ottaa selvää suomalaisesta muinaispuvusta.  Tästä se alkaa...

Kankaat ovat tässä vaiheessa "ostokankaita". Ruosteenpunainen on äidin kätköistä löytynyt toimikassidoksinen villa(sekoite) ja sininen villa(sekoite)palttina löytyi kirpputorilta muutamalla eurolla. Haaveilen, että vielä joskus opettelen kutomaan villakangasta. Mutta ihan vielä ei ole sen aika. 

Tässä vaiheessa mekko on ommeltu koneella kasaan ja kaikki saumat on vielä huolittelematta. Malli on ns. euranmekko.  Päällä on vaippahame l. peplos. Se on suunnilleen neliön mallinen kangaskappale ja hurja suunnitelmani on huolitella leikatut reunat kutomalla lautanauhaa suoraan kankaan reunaan käyttäen loimilankoja lautanauhan kuteena. 

Tässä siis se mitä puvusta on tähän mennessä kasassa. Työn edistyessä kirjoittelen lisää.

Aikamatkailua

Kesällä tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun annoin keskiajalle pikkusormen. Ja kyllä, se on vienyt kummankin käden.

Aikamatkailu historiaa elävöittäen on uskomattoman antoisaa. Seuran aikajana on suurin piirtein vuodesta 600 alkaen aina 1500-luvun loppuun. Mukaan siis mahtuu niin viikingit, muinaissuomalaiset kuin keskiajan koko kirjo sekä renesanssi.
Jousiammunnasta se lähti. Kiitos Unnan ja Anneken. Eli ensimmäisenä tutustuimme (kyllä, koko perhe on mukana) Troijalan jousiorkesteriin. Lucas veisti itselleen jousen ja lapsille toisen. Saarnia ja pihlajaa.
Etsittyäni käsiini paikalliset harrastajat on vauhti vain kiihtynyt. Kaikki se määrä tietoa ja taitoa mitä seuralaisilta löytyy on aivan uskomatonta! Ja kuinka kiinnostus ja innostus tarttuu!

Reilun kahden vuoden aikana olen tavannut ja tutustunut kymmeniin uusiin mahtaviin ihmisiin, oppinut hahmottamaan historiaa paremmin kuin ennen ja sitten ne käsityöt... käsinompelua, kirjontaa, lautanauhakudontaa, neulakinnastekniikkaa, galligrafiaa, värttinällä kehräämistä  jne. Ja nälkä kasvaa syödessä. Vielä en ole ehtinyt mm. kasvivärjäämään enkä kutomaan villakangasta.
Kaappeihin ja nurkkiin on myös kerääntynyt rekvisiittaa käsityötarvikkeiden ja keskeneräisten käsitöiden lisäksi. Puu- ja saviastioita on ainakin meidän perheen tarpeiksi, villa- ja pellavavaatteita on suuri pajuarkullinen ja jousiammuntavermeet ovat vielä oma lukunsa. Leirille tai viikonlopun markkinareissulle lähtiessä peräkärry on välttämättömyys. Vähemmälläkin kyllä pärjäisi, mutta miksi jättää huvi puolitiehen.

Ja matkani on siis vasta alussa.
Suomen keskiaikaseuran eli Aarnimetsän paronikunnan minimivaatimus pukeutumiselle seuran tapahtumissa on "hyvä yritys". Eli, kun kynttilän valossa katsottaessa näyttää muutaman metrin päästä hyvältä, se riittää.
Tosin on myönnettävä, mopo on lähtenyt lapasesta jo aikaa sitten. Mutta sitä lisää toiste.

Hämeenlinnan markkinoilta 2015

Uusi yritys, uusi alku.

Minusta ei ole aktiiviseksi blogistiksi. Myönnettävä se on. Mutta entäs sitten. Jos kirjoitan, teen sen omaksi ilokseni. Ja niinhän sen pitääkin olla. :)

Puolitoista vuotta edellisestä kirjoituksesta. Yksi uusi lapsi, uusi harrastus, 2 kummipoikaa, 1 ekaluokkalainen, hyvästit pitkäaikaiselle kodille, uusia tuttavuuksia, vanhoja hyviä ystäviä jne. Paljon on mahtunut 1,5 vuoteen.

Elämä on vakiintunut, rytmi on muodotunut, mutta yllätyksiä ja muutoksia tapahtuu silti koko ajan. Elämä on arkea, joka ei pysy paikoillaan hetkeäkään. Ainakaan nelilapsisessa perheessä. Eikä tarvitsekaan.

Elän tässä ja nyt katse kohti tulevaa. Tällä hetkellä auton takapenkillä matkalla kohti monia rakkaita ihmisiä. Ja lapset on ihania kun ne nukkuu. Ja muulloinkin. :)

Kuvassa uutta ilmettä tyttöjeni huoneeseen. Törsäys. Laura Ashley. <3

Joulu(kuu) saa tulla

Piitkän syksyn jälkeen eilen sateli hyvin vähän lunta. Mutta lunta se on ja on vieläkin kiitos pienen pakkasen.
Muutaman päivän päästä alkaa joulukuu. Vielä on askartelematta tytöille lupaamani piparikalenterit. Ajattelin leipoa pipareita joihin teen pillillä reiät ennen paistoa, jotta ne saa nauhaan roikkumaan. Ja toki niihin sokerivesitahmalla tehdään numerot 1-24. Ja joka tytölle tietysti oma nauha. Ei siis lopu hommat kesken.
Mutta lauantaina aion hakea kellarista loputkin joulukoristeet ja ripotella niitä sopivasti ympäriinsä. Valot on nimittäin laitettu pihalle jo kuukausi sitten. Nyt saa siis joulu ja joulukuu tulla.
Tervetuloa!

Auringonpaistetta sateen välissä

Syksy on alkanut jokseenkin sateisesti. Kurahousuille ja saappaille on todella ollut käyttöä. Tosin perjantaina kastuin itse niin perusteellisesti hakiessa esikoista eskarista, että drymaxit saa jäädä vastaisuudessa kaappiin ja suuntaan nokkani sadevaateostoksille heti kun vähänkään rikastun. Ei nimittäin ole mitään halpaa lystiä näin tyhjätaskun näkökulmasta katsottuna.

Mutta eilen olimme kauaskatseisia ja tilasimme Yläkerran Isältä poutaa täksi päiväksi klo kolmen ja viiden välille. Tarkoituksena oli nimittäin viettää pienimuotoisesti hiekkalaatikon avajaisia talon omien kuuden lapsen sekä yhden eskarikaverin voimin.
Tämä päivä siis koitti ja aamusta alkaen satoi vettä. Muutama lyhyt poutainen hetki sattui aamupäivään. Isäntä leipoi omenapiirakkaa ja kaupasta käytiin ostamassa jätskiä sen kyytipojaksi. Tarkoitus oli nauttia virvoikkeet ulkona.
Ja sitten, hiukan ennen kolmea sade lakkasi. Kutsuvieraat kirmasivat pihamaalla kurahousuissaan ja hihkuivat kun aurinkokin rupesi paistamaan. Puoli neljän aikaan pidimme juhlallisen avajaistilaisuuden kauniissa aurinkoisessa syysilmassa ja maiskutimme juhlapöydän antimia ja tietenkin hiekkalaatikko sai monta innokasta käyttäjää ja yhden hiekanmaisteliankin.
Iloisen tilaisuuden päätyttyä siirryimme sisätiloihin ja saman tien rupesi satamaan. Meidän pyyntöömme vastattii. :)

Kestovaippailusta ja hyvästä tahdosta

Löysin yllätyksen! Kiitos Magdaleena kannustuksesta. Tämä antaa ehkä hippusen verran painetta postata hiukan useammin. :)

On tämä kännyllä bloggaaminen haasteellista. Tätäkin postausta olen yrittänyt jo useampana päivänä saada julki, mutta milloin langaton yhteys tökkii ja milloin lapset roikkuu käsivarressa ja inttää haluavansa 'kattoo jotain areenasta'. Ja tietysti on myös alkukankeutta kun pitää opetella kuinka kuvia saa kopioitua ja mistä ne kopioinnin jälkeen löytää ja sitten vielä liittää tekstiin. :)
( ja ilmeisesti tämä sovellus lataa kuvat vain tekstin loppuun)

Tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus viidelle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it-lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it-lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Harmikseni en osaa jakaa tätä kuin yhdelle bloggaajalle, koska olen niin tuore blogisti ja koska sain tämän toiselta seuraamaltani blogiystävältä.
Siispä jaan tämän Vahvemmalle naiselle rohkeudesta, avoimuudesta ja rehellisyydestä. Olet selviytyjä.

Ja sitten hatunnosto Magdaleenalle kestovaippailusta! 

Ilman sinua meillä ei olisi kokeiltu kestoja.

Ilman sinua meillä olisi käytetty kertiksiä kolmannellakin lapsella.

Ilman sinua minä en olisi innostunut ja hurahtanut kestovaippoihin.

Ilman sinua meillä ei olisi säästetty rahaa ja ympäristöä vaippojen osalta.

KIITOS!

Saat olla luvan kanssa ylpeä itsestäsi. ♡

ps. tätä postausta on sitten kaikkiaan kirjoitettu kaksi viikkoa ja valmiiksi se tuli kiitos kolmen tunnin autossa istumisen *huoh* vastaisuudessa lyhyempiä postauksia