Itsensä palkitsemisesta

Joskus nelisen vuotta sitten pyörin pienessä aktiivisessa tutkijaäitien keskustelukerhossa. Äitiys ja pitkälti myös tutkijuus olivat minulle uusia identiteetin muotoja, joita sain klubissamme pohtia yhdessä muiden kanssa. Tuskailimme akateemisen maailman vääryyksiä ja jaoimme käytännön vinkkejä siitä miten saimme töitä tehdyksi pienten lasten kanssa.

Tässä porukassa kuulin myös, että on motivoivaa asettaa itselleen joku (kallis) palkinto, jonka hankkii ison urakan valmistuttua. Päätin siis silloin neljä vuotta sitten, että kun väittelen, ostan itselleni nahkalaukun. (Tämän on tarkoitus kuulostaa hillittömän koomilliselta, koska oikeasti en pysty motivoimaan itseäni palkinnoilla. Tai jos joskus asetan tavoitepalkinnon, en kuitenkaan raaski lunastaa sitä hetken koitettua. Mutta jos joku nyt kuvittelee, että väänsin väikkärin nahkalaukunkuva silmissäni, ei toki sekään ole minulta pois.)

No, sen jälkeen olen päättänyt ostaa laukun monessa muussakin tilanteessa. Olen pyytänyt ja saanut lupauksen laukusta lahjaksi mieheltä useampaan otteeseen - minun olisi pitänyt vain valita sellainen. Mutta kun en minä sellaisia kalliita lahjoja halua vastaanottaa! (Saati jos pitäisi jotain yhtä kallista hankkia takaisin.)

Viime vuonna päätin ostaa laukun kunhan saan väitöskirjan esitarkastukseen. No se tietenkin jäi, ja nyt viimein väitöksen lähestyessä vinkkasin toiveesta myös kavereille, ja sitten heti perään luksushaavemorkkiksissani peruin toiveeni. Kaverit kuitenkin vinkkasivat toisille kavereille, ja koko joukko pisti rahansa yhteen ja antoi minulle lahjakortin laukkukauppaan. Nyt se oli siis pakko ostaa.

Tämän näköinen kassi oli kaksi sekuntia kaupassa, ennen kuin lastasin sinne omaisuuteni.

Kröhöm. Hän on nyt sitten Lumi. Yhdellä käynnillä valittu, nelivuotisen teoreettisen pohdinnan jälkeen. Ja ihana silleen ei-ollenkaan-materialistisesti todettuna.

Ainoa mikä meni vähän pieleen on se, että ostin laukun Helsingin huumassani, ja lahjakorttini turkulaiseen laukkukauppaan on siis yhä olemassa. Onneksi vanhempani kaipaavat uutta matkalaukkua. Ja jos vaikka joku muukin jotain...

PS: Pahoittelen kaikilta readerin ynnä muiden vastaavien palveluiden kautta blogiani lukevilta sähläämistäni näiden julkaisuprosessieni kanssa. Olen nyt useamman kerran onnistunut julkaisemaan postausluonnoksen "menneisyydessä", ja harva se kerta löydän jotain korjattavaa jo kerran julkaistusta tekstistä. Onneksi Google Reader lopettaa toimintansa pian, kun tää ei näemmä vain osaa tehdä kerralla oikein.