Pikku Herra 3, 5v. on mielestään oppinut lukemaan. Hän luettelee kirjaimet ja toteaa perään iloisesti mikä sana kirjaimista tuli:

– V-A-L-I-O :lehmän maito!
– S-A-M-S-U-N-G: mikro!
– T-O-L-U: hevosten pelipaikka!

Hienosti sujuu.

Rannekkeet ovat pitkään olleet mielestäni yksi turhimmista neuleista. Viimeaikoina olen kuitenkin todennut ne lopulta hyvin tarpeellisiksi kapistuksiksi ja niitä on alkanut kertyä enemmänkin.

Kolean kesän ansiosta opettelin neulakinnastekniikan.

Toiset rannekkeet, joissa on oma aukko peukalolle, tein uudenvuoden talvimyrskyn innoittamana. Lanka on itse kehrättyä mustan merinon ja valkoisen silkin sekoitusta. Kuitusekoitus on ostettu joskus Amerikan reissulla.

Jostain löysin maininnan agoran käytöstä terveystekstiileissä, esim. polvenlämmittimissä. Siitä sain kimmokkeen huovuttaa merinosta ja angorasta ohuen ohuet rannekkeet. Lisäsin pintaan hieman myös silkkilankaa tuomaan elävyyttä.

Unelman kevyet, mutta uskomattoman lämpimät. Ihan suosikit. Pitää tehdä toiset vielä pitemmät.

Angora-merino-sekoitus oli autuaallista huovutettavaa ja innostuinkin saman tien huovuttamaan enemmän. Päätin tehdä itselleni uuden hatun. Hatusta tuli kuitenkin liian pieni, joten se päätyy tyttärelle. Vähän se on vielä vaiheessa, mutta en malta olla esittelemättä sitä tässä samassa yhteydessä.

Talvella kun joutuu värjöttelemään ulkona kameran kanssa, on tarpeen erityisesti sitä varten suunnitellut hansikkaat. “Suunnitellut” on kyllä hieman liioittelua  – hansikkaat saivat muotonsa sitä mukaa kun työ eteni. Mitkä tahansa kämmekkäät eivät suojaa/lämmitä tarpeeksi ja toisaalta kädet tekevät eri asioita, joten hanskatkin saavat olla erilaiset. Olennasta oli saada oma “lokero” liipasinsormelle.

Neulottu itse kehrätystä merinosta. Olleet jo kovassa käytössä, kuten nyppyyntymisestä huomaa…

Aikoinaan sain Angorinalta pienen erän harmaata angoraa. Kehräsin sen yhdessä silkin ja karitsanvillan kanssa ja tuloksena oli 400g lankaa.

Suunnittelin langan värjäämistä ja tein useita värjäyskokeiluita, mutta en koskaan saanut päätettyä, minkä väristä lankaa siitä haluaisin. Niinpä se sai lopulta jäädä värjäämättä.

Viime kevät ja tämä syksy on ollut todella kiireistä aikaa, eikä käsitöille ole ehtinyt uhrata juuri ajatustakaan. Äitini suostui ottamaan langan käsittelyynsä ja sain lopultakin uuden neuleen itselleni:

Isänpäivälahja miehelleni valmistui viimein joulupäivänä.

Erittäin lanoliinipitoiset villat värjäsin vihertävillä sävyillä ja kehräsin ohuen ohueksi säikeeksi. Kertasin langan kolmisäikseiseksi navajo-tekniikalla. Kokeilin ko. tekniikkaa ensimmäistä kertaa ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Lanka oli edelleen mukavan ohutta, samalla ilmavaa ja toivottavasti myös kestävää.

Langan strategiset mitat on jollain paperilapulla tallessa, hyvin arkistoituna jonnekin…

Sukat ovat ihan perussukat, lahjan saajan toivomuksesta erityisen lyhytvartiset. Kovassa käytössä jo olleet ja ilmeisesti mieluisat. Eipä tarvitse jalkoja rasvailla, kun sukat hoitaa homman huomaamatta.

Topias 3, 5v: Kello on yhdeksän ja kolme. Ne on ihan leveällä. Kuin lentokoneen siivet.

Siiri: Mun maha on semmonen, että ei vedä sellasta mistä mää en tykkää.

Valittelin kurkkukipua. Siihen Siiri empimättä:

– Sää oot nukkunu suu auki. Siitä tulee kurkku kipeeksi.

Topias: – Mun mahaan on mennyt leijona ja se karjuu siellä.

 Siiri pohti ruokapöydässä ihmisen ikää ja oli hyvin vaikuttunut siitä, että joku ihminen on voinut elää satavuotiaaksi.

– Äiti, kuinka vanhoiksi sinä ja isi elätte?
– Ei sitä voi tietää.
– Niin, taivaan isä päättää.
– Niin juuri.
– Ja muut jumalat.
– Ei, kun ei ole muita jumalia kuin vain yksi.
– Ei niin, mutta on enkeleitä. Ja armiansuojia.

Valokuvatorstain 99. haaste: iho.

Pienen pojan polvet ovat aina mustelmilla…

Elokuisia juhlia varten tein pari helyä ranteeseen.

Eräälle toiselle juhlijalle taas värjäsin karitsanvillaa hänen lempivärinsä mukaan ja kehräsin ohutta sukkalankaa. Sekaan lisäsin n. 10% silkkiä tuomaan hieman lisää ylellisyyttä. Lankaa tuli 85g ja n.225m

Langasta syntyivät uniikit terveysvaikutteiset onnea tuovat unisukat: Villaan jäi reilusti lanoliinia hoitamaan jalkoja luonnollisesti ja tehokkaasti. Sukissa on käytetty hevosenkenkä-pitsineuletta tuomaan onnea, mallikertoja on etuosassa 12, vahvistamaan hevosenkengän onnea tuovaa vaikutusta.

Olemme yrittäneet selittää lapsille, että eri perheissä voi olla hieman erilaiset säännöt. Samoin mummulassa ja paapan mökillä noudatetaan isäntäväen sääntöjä.

Lasten iltarutiineihin kotona kuuluu joko iltasatu tai unilaulut, ei molempia – iltatoimet venyisivät muuten ihan mahdottomiin. Eräänä iltana Siiri toivoi, että laitettaisiin unilaulut soimaan, vaikka iltasatu oli jo valittu ja luettu. Kieltäydyin laittamasta ja toivottelin hyvää yötä. Siihen Siiri:

– Sitten kun minä olen äiti, minulla on ihan eri säännöt: Sohvalla saa hyppiä. Ruokapöydässä saa istua niin pitkään, kunnes ruoka on hävinnyt. Jos syö reippaasti, saa jäätelön. Jos tulee jäätelöauto, saa pyytää jäätelöä ja minä lupaan sen. Ja jos pyytä iltasadun ja unilaulut, niin minä laitan. Minä peittelen ja laulan vielä päälle.

Oli sen verran hyvät perustelut, että oli pakko tehdä poikkeus.

Juhannuksen tienoissa oli aikaa toteuttaa Siirille uusi puuvillapipo pesussa kutistuneen tilalle. Tässä on reilusti kutistumisvaraa…

Vierailu Oulaisten Weteraanikonepäiwille poiki innostuksen opetella neulakinnastekniikkaa. Isäni veisteli pari puista kinnasneulaa ja sain aikaan itselleni ranteenlämmittimet. Ovat olleet tänä kesänä tarpeen, koleaa ja kosteaa on ollut.

Neulankinnastekniikalla saa kyllä todella kaunista pintaa aikaiseksi. Harmillisen hitaasti vaan tulee valmista…

Kesällä pestyihin villoihin sain jäämään reilusti lanoliinia. Innostuin värjäilemään muutamia karstalevyjä ja yksi oli niin houkuttelevan värinen, että oli pakko heti kehrätä se langaksi. Ja lanka se vasta ihanaa olikin – pääsi heti puikoille ja “terveysvaikutteisiksi” unisukiksi. Eipä tartte jalkoja rasvailla, eikä turvautua mihinkään ulkomaan jojobaöljyhöpötyksiin.

Koska lankaa oli rajallinen määrä, aloitin sukat (ensi kertaa eläissäni) kärjestä ja neuloin molempia vuoronperään, jotta näkisin kuinka pitkälle lanka riittää. Into oli niin kova, että kuvia ei joutanut pysähtyä ottamaan projektin alkuvaiheessa, mutta lankaa jäi sentään vähän kuvattavaksi.

Toinen värierä puolestaan oli minun silmään niin kamala, että sekin piti kehrätä äkkiä pois, ettei se jäisi kaapin perälle ikuisiksi ajoiksi. Yllättäen langasta tulikin todella kaunis ja houkutteleva. Lankaa on 100g ja n.210m.

Tässä vielä muutama värjäyserä, jotka odottavat kehruuta.