VOI VAUVAT

Nyt on kuulkaas vauvat muodissa mun kavereiden keskuudessa! Kaikki haluaa oman! Mutta sehän nyt on vaan hieno homma, sillä vauvoissa on monta hyvää juttua, esim. se, että melkeinpä kaikki vauvoille tehtävät vaatteet sun muut kässähommat on loputtoman sympaattisia. Voi esim. leikellä haalarin hevibändin paidasta, ja silti saada aikaan vaan suloisuutta.

Ja nyt ei ollut käytössä mikä tahansa bändipaita. Oonkohan koskaan maininnut, että siinä missä mä käytän markkani ja vapaat minuuttini lankoihin ja kankaisiin, tekee Jokke saman musiikin kanssa. Ja siinä missä mulle kertyy nurkkiin kässänyssyköitä, kerää Jokke soittovempaimia, levyjä sekä näköjään myös bändihommia. Nyt niitä on neljä, bändejä siis. Nyt yhden bändin jäsen sai lapsen ja mun mielestä ihanalle pienelle Kertulle piti saada isänsä bändin paita. Joskus on mieleen jäänyt aivan maan mainio bändipaita unipussi -tutoriaali, ja se olikin ensin ajatuksissa. Mutta sitten Onnen ihania silmukoita -blogissa näin Ottobren Villikko -kaavalla (nro 1/2013) tehdyn haalarin. Kivan mallinen body, ja tuo logo asettui siihen täydellisesi. L-kokoinen bändipaita riitti jetsulleen 74 cm kokoiseen pukuun.

Ja toinen, vähän perinteisempi kässäjuttu on serkun vauvalle. Tiesin jo ajat sitten mitä tälle lapsukaiselle teen. On nääs hieman kihelmöinyt kutimia sillä tietyllä tavalla, kun Kotipalapelissä on vilahdellut toinen toistaan hurmaavampia tupsumyssyjä. Nyt pääsin sitten ihan siihen neulomisvaiheeseenkin ja klassinen kypärämyssy syntyi Novitan ohjeella, ja Kotipalapelista lainatulla tupsuidealla.

Lankaa lähdin hakemaan Snurresta. Tarkoituksena oli tietenkin ostaa VAIN myssylankaa, mutta jännästi mukaan lähti myös muuta materiaalia kouluhommia varten...niistä lisää ehkäpä myöhemmin. Myssyn osalta päädyin Adriafilin Genziana* merinovillaiseen lankaan, jonka sitten sainkin Snurresta kokeiluun. Ja olipas se ihanaa ja pehmoista! Varsin sopivaa juurikin vauvalangaksi. Samalta firmalta löytyi myös vastaavaa, mutta pikkasen paksumpaa Bucaneve -lankaa, josta oli hyllyssä tehtynä valtavan kaunis vauvan villatakki. Voih ja ah! Kyllä mä sanon, että jos mulla olis loputtomasti aikaa, neuloisin/virkkaisin/ompelisin läpi kaikki maailman vauvanvaatteet!

*saatu blogin kautta

-hanne

MUIJA

Oho, näiden Muijasukkien postaamisen kanssa meinas käydä köpelösti. Ne pääsivät nääs välittömästi niin aktiiviseen käyttöön, että kun vihdoin sain kameran, sukat sekä jalkani samaan paikkaan, oli sukat ehtineet jo kerätä aimo annoksen kissankarvoja, napanöyhtää ja vähän nukkaantuakkin. Mutta siinä ne nyt kuitenkin on! Sukat ovat siis jatkoa Marimekon innoittamille marisukille, joille kävi tuossa taannoin vähän hassusti. Mutta nämä muijaseni ovat kyllä mukavasti paikanneet karvasta pettymystä. Mä kovasti tykkään!

Pari sanaa näiden tekemisestä. 

Koska yhden silmukan kokoinen pilkkukuosi helposti häviävää venytyksessä (siis sukan ollessa jalassa), tein sukat varret aika isolla silmukkamäärällä sekä varsin rennoilla lankajuoksuilla. Kiinnitin huomiota myös lankadominanssiin. Koulussa opin, että yhden silmukan kokoiset kirjoneulepilkut kannattaisi nostaa aina seuraavalla kierroksella neulomatta, mutten tiedä oisko se toiminut tässä. Ehkä noiden yksittäisten pilkkujen kohdalla. Mutta ehkäs sitten kaaviota olisi pitänyt hieman muuttaa...No, pitää joskus kokeilla sitäkin. En nyt kirjoittele tarkempaa sukan ohjetta, mutta pientä vipuvartta kuitenkin, kun tätä on vähän kyselty. Eli, 

- Lankana käytin Drops Karismaa, mustaa ja luonnonvalkoista. Valkoista meni vähän (alle puoli kerää), mustaa lankaa taas noin kaksi metriä yli kaksi kerää (ARGH!), eli varmaan pari grammaa päälle 100g.

- Puikot ovat kokoa 3,5. Luulin koko ajan neulovani nelosilla, mutta huomasin toisen sukan lopussa että puikot onkin pikkasen pienemmät. Hups. 

(EDIT: tarkkasilmäinen lukija huomasin puutteen mun ohjeessa, sekoilin noissa silmukkamäärissä. Alla korjattu versio :)

- Silmukkamäärä varren joustimessa on 52 ja kuvion kohdalla 54. Kokeilin ensin 48 silmukkaa, mutta sillä määrällä kuvio joutui liian piukille jalassa, ainakin farkkujen päällä pidettäessä. Joustinta (2o 2n) neuloin 8 kierrosta 52 silmukalla. Joustimen jälkeen neuloin yhden kierroksen verran sileää ja lisäsin tämän kierroksena aikana 2 silmukkaa (=54). Sitten aloitin kuvion alla olevan kaavion mukaan. Kuviota toistin 5 kertaa, plus kerran vielä tuo rivi 1. Liikoja silmukoita kaventelin kaksi pois heti kuvion jälkeen jalkapöydän päältä ja loput neljä sitten kiilakavennuksissa kantapään jälkeen. että pääsin takas 48 silmukkaan, jolla yleensä sukkia teen. Siinäpä se!

 - hanne

MITÄ NÄET TÄSSÄ KASSISSA?

Moniko teistä on esim. pääsykokeessa saanut tuijotella Rorschachin musteläiskätestin kuvia ja kertoa että mitä niissä näkyy? Mä oon ainaskin kertaalleen. Mä näen niissä usein ihmisiä, ja taisi siellä olla joku perhonen ja yksi lepakkokin joukossa. Mitähän se musta kertoo? Tässä kassin kuvassakin näen tanssivia naisia.

Syksyllä koulussa yhdellä visuaalisen suunnittelun tunnilla virittäydyttiin tunnelmaan ja kostuteltiin vesivärejä tekemällä musteläiskiä. Enpä ollut kokeillut tätä sitten yläasteen. Hauskaa puuhaa ja niin helposti kauniita (sekä ajoittain myös aavistuksen huvittavia) töitä. Isäinpäivä oli silloin just tulossa, ja opettaja ehdottikin, että me voitaisiin tehdä isäinpäiväkortit niistä läiskistä. Tuolla postauksen lopussa on yksi mun tekele. Voin kertoa, että se ei päätynyt isäinpäiväkortiksi. 

Mutta sitten joidenkin mutkien kautta tuli mieleen kokeilla tehdä musteläiskiä kankaalle kangasväreillä. Kokeilin ensin tilkkuihin erilaisia muotoja, värimääriä sekä kasteltua ja kuivaa kangasta. Kokeilin myös hieman ohennettua väripastaa. Paras lopputulos tuli loppujen lopuksi kuivalla kankaalla, perus painopastalla ja melko reippaalla värimäärällä.
 

MUSTELÄISKÄ KANGASVÄREILLÄ

Materiaalit

• Emo -kankaanpainoväriä (vesiohenteinen painopasta)
• Puuvillakangasta (omastani tein kassin, jota varten olin varannut 46cm x 100cm kokoisen kankaan)
• Värin kiinnittämiseen silitysrauta
• Suojapaperia, esim. leivinpaperia

• Merkitse kankaalla esim. taitoksen avulla keskikohta, niin musteläiskän saa varmasti keskelle kangasta. 
• Aseta kankaan alle suojapaperi, sillä väri tulee kankaasta läpi. Suosittelen leivinpaperia, sillä siitä näkee läpi miten väri leviää kankaalle.
• Levitä (vaikka lusikalla) kankaan keskikohdan toiselle puolelle väriä epämääräisesti. Väriä kannattaa laittaa reippaasti ja epätasaisesti; välillä jätin muutaman millin korkuisia pieniä kasoja ja vanoja väriä, välillä vain taputtelin ja pyyhin lusikalla kevyesti väriä pintaan. Väriä tulee joka tapauksessa laittaa melko reippaalla otteella. Itse harjoittelin parille mallitilkulle, että löysin sopivan suhteen. HUOM. Kuvio leviää vielä jonkin verran, kun kangas painetaan kaksin kerroin.

• Paina sitten kangas varovasti kaksin kerroin. Levitä väriä sormilla painaen ja pyöritellen leivinpaperin päältä. Tässä kohtaa pystyy jonkin verran vielä kontrolloimaan sitä, miten väri leviää (ainakin jos käytössä on läpinäkyvä leivinpaperi). Värikasoja pystyy siis painamalla "ajamaan" eri kohtiin. Käy koko pinta läpi, niin ettei väriä jää enää kasoiksi.
• Kun väri on väri tuntuu levinneen tasaisesti, avaa kangas varovasti taas suoraksi.

• Jos valmiiseen kuvioon on jäänyt aukkoja (kuten vasemmalla kuvassa) voi tässä kohtaa niitä vielä paikkailla esim. pensselillä ja kangasvärillä. Jos kuvion pintaan on taas jäänyt liikaa väriä, voit kokeilla pyyhkiä sitä varovasti pois.
• Anna värin kuivua kokonaan
• Kiinnitä väri huolellisesti silitysraudalla muutaman minuutin ajan silitellen. Koska väriä on käytetty paljon, jää kuvion kohta kuivuttuaan hieman koppuroiseksi. Kun kuvio on kiinnitetty, kannattaakin kangas vielä huuhtaista, niin kuvion kohta pehmenee. Pelkäsin, että väri leviäisi ja sotkisi kankaan, mutta ei levittynyt yhtikäs yhtään!

Kuvion nurjapuoli

Kuvion oikea (paino) puoli

Silitysvaiheessa huomasin, että loppujen lopuksi kuvion nurja puoli muistuttikin vielä enemmän musteläiskää, sillä väri ei ollut paikoin tullut kokonaan kankaasta läpi. Päädyinkin käyttämään oikeana puolena tuota "nurjaa puolta". Kannattaakin siis tsekata myös miltä nurjapuoli näyttää!

Oman ompelin tosiaan kassiksi. Se voisi sopia aika hyvin nyt keväällä käynnistyvien kankaan painanta ja värjäys -kurssien materiaalikassiksi, vai mitä? Nahkaiset hihnat olisi olleet tähän myös ihan superit, mutta sanokaa että mistä ihmeestä löytäisi sellaista paksua nahkaa, jota on esim. just laukkujen hihnoissa ja soljissa?!

 

Ja hei, tuossa yllä on kuulkaas yksi mun musteläiskökokeiluista silloin koulussa syksyllä. Lätkin värejä ja muotoja siis aivan summittaisesti paperille. Mitä tykkäätte? Mitä näette tässä kuvassa? 

ps. Tuo ei tosiaan päätynyt isäinpäiväkortiksi. 

-hanne

TIIMARIA LÄMMÖLLÄ MUISTAEN

Voi Tiimari!

Kyllä mä muistan, kun pikkutyttönä käytiin kavereiden kanssa Seinäjoella Tiimarin ihmemaassa tuhlaamassa markkoja. Mä tykkäsin aivan kauheasti niistä pikkuruisista vihoista, joiden kannen kuva  toistui haaleana versiona vihon jokaisessa paperissa. Joskus ne jopa tuoksui jollekin hentoisesti. Kavereiden kanssa sitten kotona revittiin supervarovasti papereita irti ja vaihdeltiin niitä keskenään. "Sä saat multa näitä hevosen kuvia, jos mä saan sulta tuota kissaa." Emmä muista että olisin niillä vihoilla mitään muuta tehnyt, kuin vaan ihastellut kuvia. Eihän niihin oikein malttanut piirtääkkään. Ehkä joskus kirjoitin niihin jonkun erityisen tärkeän asian.

Kyniä piti kans aina saada, ja kumeja. Mä tykkäsin erityisesti niistä kumeista, jotka sai laitettua kynän päähän. Mulla on edelleen tallella myös joitakin suosikkikyniä, jotka oli niin ihania ettei niitä malttanut käyttää. Tai sitten ne oli niin älyttömiä, ettei niitä voinut käyttää. Kuten vaikka ne pehmoiset lyijykynät jotka taipui vaikka solmuun (mutta joiden lyijy oli niin kumista, ettei siitä jäänyt oikein jälkeä), tai ne mustekynät joissa oli joku 12 eri väriä, mutta joista toimi noin kolme väriä. Ja entäpä ne täytekynät, joiden sisällä on monta pientä terää, jokainen omassa pienessä muovitupessaan. Sitten niitä muovituppeja vaihdeltiin käyttöön sitä mukaa kun edellisen terä kului loppuun. Ja auta armias, jos hukkasit yhden - koko kynä kävi tarpeettomaksi!

Ja sitten oli ne askartelutavarat. Paperit, pikkuruiset kukat, piipunkrassit, leimat, kiiltokuvat, tarrat. Liimat, kreppipaperit, pahvit ja sakset. Ja hileet! Ja kirjepaperit! Päiväkirjat, superpallot, avaimenperät, viivottimet, penaalit.  

En voi sanoa että jäisin varsinaisesti kaipaamaan Tiimaria maksavana asiakkaana. Mun ostokset viime vuosien aikana ovat olleet lähinnä yksittäisiä kartonkeja, pari kynää, paketti hamahelmiä ja muutama kansio. Siis tavaroita, joita saan muualtakin. Voidaan pohdiskella myös sitä, että kuinka ekologisina ja kestävän kehityksen mukaisena voidaan pitää tällaisia tavarataivaita. 

Mutta kyllä mua silti vähän surettaa, että ehkä noin kuukauden päästä viimeisetkin Tiimarit sulkee ovensa. Tiimarilla on kuitenkin ollut aika vahva osa mun omalla askartelu-uralla, se on sekä innostanut että mahdollistanut. Ei niitä hileitä ja vihkoja silloin muksuna mistään muualta saanut kuin sieltä Tiimarista. Mutta nyt saa, ja sepä se ongelma kai onkin. Niinpä nyt saamme jättää hyvästit tuolle pienten tyttöjen ikiomalle kaupalle.

Eilen kävin pikaisesti piipahtamassa lähimmässä Tiimarissa, joka todellakin vielä löytyy vain parin sadan metrin päästä meiltä. Hetkellisen nostalgian kourissa ostin yhden ihanan prinsessakynän, sydänkumin ja pari miniminimini kokoista puuhakirjaa. Ostin myös pari yllä näkyvää neliönmuotoista pleksilaatikkoa, joita olen moneen kertaan havitellut betonimuoteiksi. Mutta ne ei ole olleet myynissä, ne ovat olleet myytävää tavaraa varten. 

Mutta nyt nekin oli kaupan. 

Jääkö teille Tiimaria ikävä?

-hanne

LANKA JA NEULE [ohje]

No niin, tämä on nyt se taannoisessa postauksessa mainitsemani ei-ihan-jouluksi-valmistunut-joululahja-tuubihuivi. Mutta vaikka pienestä arviointivirheestä johtuen sainkin neuloa huivin kahteen kertaan, olen siitä silti yhä valtavan innoissani. Kahdesta syystä: Langan vuoksi sekä neuleen vuoksi. Kumpi eka? No, vaikkapa tuo

LANKA

Lanka on Australialaisen Skein -firman pehmoista, kevyttä ja käsinvärjättyä Sock -lankaa*, jonka sain Lankakauppa Kerästä käsityömessuilla kokeiluun. Mun suosikkijuttu tässä langassa on tämä väri. Tykkään yleensä melko tasavärisistä langoista, mutta tässä on kyllä aivan poikkeuksellisen kauniisti neuleeseen asettuva väri. Ei häivähdystäkään värin lätäköitymisestä tai epämääräisistä raidoista. Neuloessani mä käytinkin aina ajoittain tovin vain neulepinnan ihailemiseen. Oikeapuoli näytti muodostuvan pienistä erivärisistä sydämistä, nurjalla väri taas jakautui ihan eri tavalla, paljon tasaisemmin.

Mielelläni linkkaisin teidät Kerän sivuille että täältä näitä saa, mutta taitaapa olla loppu suomenmaasta tämä lanka. Tampereen käsityömessuilla niitä vielä oli, mutta nämä tuntuivat häviävän Kerän hyllyistä semmoisella vauhdilla, että itekki ehdin vain paria vyyhtiä hypistellä. Kerä on siis ainut Skeiniä maahan tuova putiikki. Mutta ehkä vielä joskus!?

Unton mielipide sohvalle jääneestä Skein -vyyhdistä

NEULE

Ja sitten tuo neule! Eilen Teinin kummitädin/ystäväiseni Hannan luonna joskus käsiini sattui Hannan H&M lähtöiset kämmenikkäät. Niissä oli pätkä mielenkiintoista, kennomaista neuletta. En oo koskaan nähnyt tätä käsinneulotuissa malleissa, mutta teollisessa neuleessa nyt jo pariinkin otteeseen.

Lainasin kämmenikkäitä marraskuussa, ja aikani pähkäiltyäni keksin, miten tätä neuletta neulotaan. Kävin vielä näyttämässä neuletta koululla parille opettajallenikin, joskos saisin tarkempaa tietoa että mitä se oikein on. Me tultiin sitten hetken tuumailin jälkeen siihen tulokseen, että se on mahdollisesti jonkinlainen muunnelma verkkopatenttineuleesta. Tätä vaan neulotaankin sileänä neuleena, eli toinen puoli nurin ja toinen oikein. Opettajat muistelivat, että neulekoneen malleista löytyisi jotain tämän tyyppistä kertoneuletta. Kysytään nyt vielä teiltäkin,

ONKO TEILLÄ TARKEMPAA TIETOA, MIKÄ TÄMÄ NEULOS ON?

H&M kämmenikkäät, joista neuleen bongasin

Nurja puoli päällepäin

No, oli mikä oli, mä pidän siitä aivan valtavasti!!

Neuleen OIKEAPUOLI (yllä) on sileän näköistä, mutta silmukat ovat venytettyjä ja sen myötä vähän isompia. Jos neulosta venyttää sivuttaissuunnassa (kuten kuvassa alla), näkyy oikeiden silmukoiden välissä oleva erikoinen ristikkäiskuvio, joka tuo ehkä jossainmäärin neuleeseen 1o 1n joustimien ilmettä.

NURJAPUOLI (alla) on se,  mikä sai mut tästä neuleesta alun perin kiinnostumaankin. Tuo hieman kennomainen kuvio tulee parhaiten esiin kun neuleen lopuksi sileyttää kevyessä pingotuksessa pituussuuntaan. Sivuttaissuuntaisesti venytettynä kennokuviointi litistyy ja neuleen pinnasta tulee mulle etäisesti mieleen punotut korit. Kennot tuo neuleeseen hauskan 3D vaikutelman (mikä ei oikein kuvissa näy...).

Tämä neulos on paksuhkoa (sillä jokainen silmukka neulotaan kahteen kertaa), muttei kuitenkaan yhtä paksua kuin tavallinen patentti. Se on myös valtavan joustavaa (erityisesti leveysuuntaisesti), laskeutuvaa, ylikivaa (joskin hieman hidasta..) neulottavaa, syntyy pelkästään oikeista ja nurjista silmukoista (siis erittäin helppoa!) ja mä en vaan pääse yli siitä kuinka paljon pidän neuleen molemmista puolista! Nurja on niiiin mielenkiintoista ja sileäpuoli taas ainakin tällä Skeinin langalla aivan valtaisan nättiä. Mä niin <3 tätä neuletta.

Kun en tosiaan tiedä neuloksen nimeä, kysyin Jokelta, että miksikä voisin sitä kutsua. Jokke ehdotti että Pekaksi. Okei? Kysyin vielä parilta kaveriltakin, ja yksi ehdotti että Hatenttineuleeksi (hanne + patentti). Öh? Ehkäpä verkkohatentti? Kuullostaa aivan joltain tietokoneohjelmalta. Ehkä pitää mennä tuolla verkkopatenttimuunnoksella.

No mutta, lopuksi tietty vielä ohje tähän mun uuteen suosikkiin sekä kuvissa näkyvään tuubihuiviin. Kuvasin videon, koska siinä välittyy helpommin tämän neuloksen idea (sori videon ajoittaisesta epätarkkuudesta...). Kysykää, jos jää epäselvyyksiä. 

TUUBIHUIVI

Tämä tuubihuivi syntyy yhdestä Skeinvyyhdistä ja menee kaksi kertaa kaulan ympäri. 

lanka: Skein Sock

menekki: 100g eli yksi vyyhti

puikot: nro 4

koko: Leveys 23 cm ja pituus 130 cm. Neule kuitenkin venyy melko helposti molemmista mitoistaan.

 

Luo 45 silmukkaa. 

1. krs (nurja puoli): Neulo ensimmäinen silmukka oikein (reunasilmukka), seuraavat 43 silmukkaa nurin ja viimeinen silmukka (reunasilmukka) taas oikein. Käänny

2. krs (oikea puoli): Neulo ensimmäinen silmukka (reunasilmukka) oikein. *Neulo 1s oikein edellisen kierroksen silmukan läpi, neulo 1s tavallisesti oikein* toista *-* koko kierros, kunnes jäljellä on 1s (reunasilmukka), neulo se oikein. Käänny.

3. krs (np): Neulo 1 s oikein. *Neulo 1 s tavallisesti nurin, neulo 1 s nurin edellisen kierroksen silmukan läpi* Toista *-* koko kierros, kunnes jäljellä on 1s (reunasilmukka), neulo se oikein. Käänny

Eli

Sekä nurjalla että oikealla neulotaan aina joka toinen silmukka edellisen kierroksen silmukasta läpi, toinen taas tavallisesti. Se silmukka, joka neulotaan nurjalla puolella tavallisesti, neulotaan aina oikealla puolella edellisen kierroksen läpi, ja se joka neulotaan nurjalla edellisen kierroksen läpi, neulotaan taas oikealla tavallisesti.

Toista kierroksia 2. ja 3. kunnes huivi on sopivan pitkä tai kunnes lankaa on jäljellä reipas metri päättelyä varten.

VIIMEISTELY

Neuleen voi viimeistellä joko tavallisesti saumaamalla, eli päättele silmukat tavallisesti ja pistele päät siististi yhteen. Neuleen päät voi tietenkin myös silmukoida, joskin tässä neuleessa silmukoitu rivi jää hieman näkyviin, sillä se poikkeaa vähän neuleen muusta pinnasta. Jos oikein siistin sauman haluaa, niin neuleen voi aloittaa luomalla silmukat eri langalla. Luomislanka puretaan lopuksi pois, ja 1. krs silmukoiden pohjukat nostetaan puikoille silmukointia varten. Tällöin kuitenkin neuleeseen tarvitaan 1 krs alkuun lisää (eli vaihda luomisen jälkeen neuleessa käytettävä lanka. Neulo 1krs oikein ja aloita sitten ohjeen mukainen neulominen).

Neule kannattaa ehdottomasti kevyesti höyryttää ja pingottaa pituussuunnassa, se tuo nurjan puolen kennokuvion selvästi paremmin esiin.

HUOM!

Puhun ohjeessa oikeasta ja nurjasta puolesta. Oikeasti mun mielestä tässä neuleessa ei ole nurjia puolia vaan pelkästään vaan oikeita ;)

 

-hankku

*saatu blogin kautta

TAULAPÄIDEN TEMPUT

Muistatte ehkä mun marimekkosukat, jotka neuloin tuossa ennen joulua?

 

Pidin niitä tietenkin oikein ahkerasti ja innokkaasti koko loppuvuoden. Olivat oikein hyvät.

Sitten tämä taulapää oksensi niiden päälle joululoman aikana.

 

Ja koska kissanoksennus sukissa on ällöttävää, päätti tämä taulapää  pestä ne PESUKONEESSA. Koska käsin peseminen on niiiiiin valtavan rankkaa.

Ja kaiken tämän seurauksena.....

Mietin kyllä sekuntin ennen koneeseen heittämistä, että olihan kaikki sukassa käytetyt langat konepestäviä? Mitäs siinä nyt oli...Jannea, seiskaveikkaa, Karismaa sun muita peruslankoja, jotka on konepestäviä. Joo...koneeseen siis vaan. Mutta sukassa oli myös Hjertegarnin Limaa ja Dropsin Limaa. Jos olisin kävellyt pesuhuoneesta neljä askelta käsityökassin ääreen, jossa marisukkien langat yhä oli, olisin voinut tarkistaa asian. En tarkastanut.  

Vain siis tuo Lima (ennen kaikkea Hjertegarnin Lima, keltainen ja violetti) oli huopunut ja erityisesti lankajuoksujen kohdalta. Senpä myötä tuo pikkusuomu -kuvio, jossa oli pisimmät lankajuoksut (ja jossa oli siis juurikin tuo limalanka käytössä...), kutistui aika lailla. Myös harmaa lanka oli vähän vilttiintynyt (Drops Lima), mutta ei silleen että se vaikuttaisi varsinaisesti sukan kokoon. Toisessa marisukassa oli vaan pikkasen tuota keltaista plus harmaa kantapää, että se säilyi aikalailla kunnossa.

No. Voisin tietenkin purkaa vaan tuon toisen sukan kärjen sinivalkoisiin raitoihin asti...mutta ääh. Ehkä ensin kokeilen katkoa nuo huopuneet lankajuoksut...Mutta onneksi mun Muija -sukat valmistui just. Ne lohduttaa mua näinä neulojan synkkinä hetkinä. Samoin lohduttaa lahjaksi saatu lumiukkosoppa, jonka vetäsen naamani nyt!

-hanne

JOULULAHJAKSI TEHTYÄ

Sanonpa taas, että kässääjäksi teen vähän lahjoja itse ja nekin vähät yleensä hetken mielijohteesta ja kaksi päivää ennen aattoa. Tämä vuosi ei ollut poikkeus. Mallinukkeneulatyynyn olin kyllä painanut itelleni mieleen jo kesällä, että teenpä tuon lahjaksi. Mutta koska mieli on epämääräinen ja sekava paikka, oli napakka päätökseni hukkunut sinne jonnekin neulesuunnitelmien taakse ja löytyi vasta...no, juurikin muutama päivä ennen joulua. Niin ja se ainoa ajoissa aloitettu lahja, tuubihuivi, olikin sitten ainoa, mikä ei valmistunut jouluksi. Jouduin nimittäin viittä vaille valmiin huivin kanssa taipumaan siihen, että se lanka ei vaan riitä tällä silmukkamäärällä. Ei muutaku alusta. Tähän huiviin palaan myöhemmin.

No mutta sitten näihin lahjoihin. Ei niitä tosiaan montaa oo, mutta jokunen, ja pari näistä on ehdottomasti vinkkaamisen arvoinen idea!

Mun suosikki on ehkä tämä sovitusnukkeneulatyyny! Ei ehkä sopisi kaikille neulatyynyksi, mutta jos tuntee ompelijan, jolla on kuulemma toisinaan neulatyyny tai/ja nuppineulat kateissa ja joka lisäksi omistaa tämmöisen samanmoisen mallinuken todellisessa koossa, niin semmoiselle ajattelisin tämmöisen mannekiinineulatyynyn sopivan oikein hyvinkin. Ainakin näin päätin, ja tein.

Jalkana on spr-kirpparilta aikoinaan häiden keksitelineiden tekoa varten hamstrattu kynttilänjalka, kangas löytyi Eurokankaan valikoimasta, täyte Ikean tyynystä, ompelukone äidin työpöydältä ja neulatyynyn ja jalan yhdistämiseen käyttämäni liima Prisman hyllystä.

Ai ja se tärkein tieto! Mulle tämä idea tuli vastaan Tarinoita punaisen katon alta -blogissa, tässäpä linkki alkuperäiseen DIY Dish:n videotutoriaaliin nuken tekemisestä ja jopa kaavat nuken tekemiseen on saatavilla täältä.

Nämä kupinaluset olivat sitten niin viimetinkaan aloitettu puuha, että! Mutta kun mieleen yhtäkkiä muistui Harmaata arkea -blogissa vastaantullut kaunis kupinalunen, kotoa sattui löytymään hauska vihertävä Yliristniemen tilan suomenlampaanvillalanka ja saajakin oli mielessä, niin ei se muuta kun tekee vaan! Kupinalusia syntyi yhteensä kuusi, eikä niiden tekemisessä kyllä kauaa nokka tuhissut. Alkuperäinen ohje löytyy ilmaiseksi Ravelrystä, täältä. Hieman muokkasin ohjetta neulomalla pari kierrosta lisää keskelle ja loppukavennusten väliin.

Ihastuttava kalanruotopanta pomppasi näköpiiriini Lankakauppa Kerän blogissa, kiitos miljoonasti Jonna! Kuvasin kyllä valmiin pannan ihan asiallisestikin, mutta joka otos oli puhki palanut. Siispä kaivoin muistikortilta sovituskuvan, jonka Jokke napsaisi sekunttia ennen kuin poistuttiin kotoa kohti joululoman viettoa. Siksi tuo hieman yli-innokas ilme. Normaalisti mä oon rauhallinen ja fiksu.

Lankana tässä oli jo aiemmin erinomaiseksi toteamani ihanuus, Debbie Blissin Paloma, jota olin onneksi jo aiemmin sattumalta ostanut pari vyyhtiä Eiran lankojen ystävyysmyynnistä. Ja kävinpä hamstraamassa sitä vielä lisääkin just ennen joulua. Ja koska tosiaan hieman innostuin tästä ohjeesta, niin tein niitä sitten neljälle lahjaksi. Ja teen kyllä vielä itsellenikin. Ihana ihana ohje ja aivan täydellinen panta näille keleille!

Koulussa meillä on ollut koneneulontaa, ja mää kuulkaa tykkään siitä! Onhan se ihan erilaista käsinneulonta, mutta kuten opiskelutoverini totesi, se on ihan eri laji kuin käsineulonta, eikä niitä oikein kannatakkaan vertailla.

Kävin koulun neulekoneilla pyörähtämässä juuri ennen lomaa, ja päätin samalla kokeilla reikäkorttien käyttöä neulekoneessa. Kokeilun tuloksena syntyi suorakaiteen muotoinen neule, jonka saumasin lyhyistä reunoista 2/3 osan matkalta kiinni. Ajatuksena oli kiinnittää vielä napit ja virkata napinlävet tuohon auki olevaan osaan, mutta huivin lahjaksi saanut äitiseni tuntui pitävän siitä tuollaisenaan. Auki oleva reuna asettuu aika kivasti eteen ja toisaalta yltää selän puolella peittämään hyvin niskan. 

Tuubihuivissa käytin siis jonkinmoista ihan tsäkällä kansiosta nypättyä kertoneulereikäkorttia. Neuleen oikea puoli on sileän neuleen näköistä pienellä tvistillä (oikeasti, joka toinen silmukka kääntyy vähän mutkalle). Nurjapuoli on taas tuollaista, no, jännitävää kohokuviota. Molemmat puolet ovat kauniita ja huivi sopiikin ihan kummin päin vain pidettäväksi. Lankana on Drops Alpaca.

Ja ai niin! Teinhän mä just ennen joulua vielä parit himmelitkin! Punainen jäi porukoille, keltaisen taas vein anoppilaan jouluviemisenä. Mutta olipa vaikea löytää 3mm pillejä! Ja koluttuani lähes kaikki mieleeni tulleet kaupat läpi, niitä löytyikin sitten äitin kaapista! Hyvä äiti!

Semmosta tällä kertaa ja tänä jouluna! Siihen yhteen kesken jääneeseen (mutta nyt kyllä jo melkein valmiiseen huiviin) palaan tässä aivan kohta. On nimittäin todellakin esittelyn arvoinen lanka ja myös esittelyn (ja jopa videotutoriaalin!) arvoinen neulos. Oottakaas vaan!

-hanne