Pionit ja eräs lautalattia

Kävimme juhannuksena vanhempieni luona ja pionipensas oli ihan uskomattoma kuvauksellinen. Valtava määrä suuria, auenneita kukkia ja pieniä nuppuja. Valkoinen pioni on kyllä yksi kauneimmista kukista, mitä tiedän. Niitä piti tulla myös hääkimppuuni, mutta kyseiset yksilöt aukesivat liian aikaisin ja ne korvattiin valkoisilla ruusuilla ja gerberoilla. Todella kaunis kimppu se oli silti!

Kultainennoutaja Ringo sopii hyvin pionipensaan sävyihin. ;) 

Lopuksi vielä pioneihin liittymätön kuva eteisestä. Vanhempieni 50-luvun talossa on alkuperäinen lautalattia, joka on useaan kertaan Osmocolor-käsitelty punertavanruskeaksi. Pappelinan mustavalkoinen Bob-raitamatto sopii ihan mielettömän hyvin siihen, eikö? 

Äitini on kyllä viime aikoina haaveillut vaaleammasta (ehkä harmaasta) lattiasta ja pohtinut jopa uuden lattian asentamista lautalankkujen päälle, mutta me muut olemme kieltäneet ryhtymästä moiseen. Sen sijaan ehkä olisi mahdollista poistaa Osmocolor-pinta lautalattiasta ja käsitellä se uudelleen vaaleammaksi. Vinkkejä otetaan mieluusti ja jo etukäteen kiittäen vastaan, jos jollain on tietämystä tähän liittyen.

L.O.M.A. & bucket list

Jee, kesälomani alkoi tänään! Mahtava tunne kun edessä on neljä viikkoa aikaa perheelle, ystäville, reissailuille, liikunnalle, nukkumiselle ja kaikelle muulle tärkeälle. Ehkä käy kuten yleensä lomilla ja saan uutta inspiraatiota myös bloggaamiseen. Ainakin postausideoita on päässä vaikka kuinka paljon.

Nyt kun kaikenlaiset bucket listit ovat niin pinnalla, niin tein omalle kesälomalleni sellaisen.

Ui meressä. Todennäköisesti onnistuu, koska meillä on merenrantamökki vuokrattuna heinäkuussa. Toivon ja uskon, että myös saan uintiseuraa perheen pojista.

Tepastele paljain jaloin vitivalkoisilla, vastamaalatuilla portailla. Luultavasti onnistuu, ellei maalari nyt jostain syystä peru viime hetkellä...

Pidä taukoa sisustamisesta. Tämän onnistumisesta en ole yhtään tippaakaan varma, itse asiassa hyvinkin epävarma, mutta loman mittainen tauko sisustusasioiden miettimisestä tekisi varmasti oikein hyvää.

Kokkaa helppoja herkkuja ja kata kauniisti ystäville. Olemme onnekkaita, sillä saamme kesävieraita niin kotiin kuin sinne vuokramökillekin.

Sekoita unirytmi ja nauti valoisista illoista. Tämä onnistuu, halusin tai en... perheen iltavirkut pojat ovat mestareita kääntämään unirytmin lomatilaan, eikä minulla kyllä ole mitään sitä vastaan.

Käy juoksemassa järven rannassa tosi myöhään. Näin todella aion tehdä, yölenkkeily on hauskaa, kuuntelen samalla Spotifysta kesän parhaita soittolistoja. Kesäsade ei tässä puuhassa haittaa, oikeastaan päinvastoin.

Katso joku sarja yhdessä miehen kanssa. Tämä on ollut perinteinen kesäharrastus meillä. Muut sulkevat telkkarin kesäksi ja minä katson sitä enemmän kuin talviaikaan. ;) Yövahti-sarja olisi yksi potentiaalinen ehdokas.

Joogaa.  Viime kesänä en jooganut. Suuri virhe.

Retkeile ja koe uusia paikkoja. Haistele metsää, muista eväät. 

Pidä pientä paljon sylissä. Hän kasvaa niin vauhdilla. Hän on 4-vuotias vain yhtenä kesänä. Ja 4-vuotias on ihan parasta kesäseuraa. 

 

 Ihanaa juhannusta ja kauniita kesäpäiviä toivotellen, 

Suvi

Nainen unelmoi, mies unelmoi

Eräänä päivänä nainen haluaa puhua unelmista. Sillä tiedättehän, unelmien ääneen sanominen on tärkeää. Nainen aloittaa.

Mulla on sellainen unelma, että me voitaisiin joskus asua meren tai järven rannalla. Olisi upeaa katsoa sitä vettä ja maisemaa oman kodin ikkunasta joka aamu ja käydä uimassa saunareissulla. Mutta sit kuitenkin ensin mä haluaisin, että me voitaisiin asua joskus jonkin aikaa ulkomailla. Se on sellainen unelma, joka mulla on ollut tosi pitkään ja olishan se hienoa, että poikakin oppisi eri kieliä ja kulttuureja. Toisaalta unelmoin kyllä myös joogaohjaajaksi kouluttautumisesta, tai ainakin BodyBalance-ohjaajaksi haluaisin. Luulen, että voisin olla siinä aika hyvä. Ja sitten jotain sisustusprojekteja olisi kiva tehdä enemmän, ehkä nyt ei ihan ammatiksi, mutta jos vaikka freelancerina jotain pieniä joskus saisi... Entä sä? Mitä unelmia sulla on?

Mies miettii.

Mä haluaisin päästä pelaamaan golfia tänä kesänä vähän enemmän kuin viime kesänä.

Nainen hämmästyy.

Ai sekö on sun unelma?

Mies nyökkäilee.

Joo, kyllä se on.

Niinpä niin. 

P.S. Perustuu tositapahtumiin.

Värikäs ja vaikuttava Madeira

Madeiran reissustamme on jo kohta kaksi kuukautta, enkä näköjään saa aikaiseksi kirjoittaa kunnollista matkakertomusta. Halusin kuitenkin poimia mielestäni kivoimpia kuvia reissun varrelta, joista toivottavasti välittyy kohteen värikäs, rento ja boheemi fiilis.

Lomakohteena Madeira oli hyvin vaikuttava. Uskomaton luonto, jylhät maisemat, ystävälliset ihmiset, rento tunnelma. Suosittelen Madeiraa etenkin "hyvän olon lomailijoille", sillä saarella on mahtavat mahdollisuudet viettää terveellistä ja sporttista lomaa vaellusten ja värikkään, monipuolisen ruuan merkeissä. Mukaan kannattaa pakata urheilullista vaatetta - lenkkareissa voi mennä ihan mihin vain! Ainakin meidän hotellissa oli myöskin tarjolla päivittäin esimerkiksi joogaa tai vesijumppaa sekä ihana spa-osasto.

Kaunista luontoa osasin odottaa, mutta yllätyin pääkaupungin Funchalin kauneudesta. Tulivuorenrinteisiin rakennettu kaupunki oli aika uskomaton näky. Vanha kaupunki oli tunnelmaltaan taiteellinen ja vaikuttava. Paljon upeita maalauksia rakennusten ovissa ja seinissä. Hieman piilossa olevia terasseja ja rentoja kalaravintoloita. Vehreitä puutarhoja, uskomatonta kukkaloistoa. Viehättäviä putiikkeja, monipuolisia ostoskeskuksia. Kaunis satama, johon pysähtyy valtavia loistoristeilijöitä lähes päivittäin.

Vaikka Funchalin alue on kaunis, niin saaren pohjoispuoli vasta upea olikin. Vesiputouksia oli niin paljon, että niiden ihastelemiseen melkein jo kyllästyi. ;) Henkeäsalpaava vehreys joka puolella. Banaaniviljelmiä oli niin jyrkissä rinteissä, ettei mitenkään voi käsittää, että ne sinne on saatu istutettua ja vieläpä joku jotenkin kerää sadonkin.

Kuvittelin, että pääsisimme koko perhe nauttimaan Levada-vaelluksista, mutta maastot osoittautuivat niin haastaviksi, ettemme uskaltaneet poitsua sinne viedä. Ihan pienten lasten kohde Madeira ei ole senkään takia, että vaunuilla on hankala kulkea mäkisessä maastossa ja kaupunkiympäristössä on paljon portaita. Meillä ei ollut rattaita mukana ollenkaan, mikä oli kyllä oikea ratkaisu, mutta toki poitsua sai sitten jonkin verran kantaa. Pikku-T:n mielestä upeinta reissussa taisivat olla tulivuoren muodostamat luolat, joissa kävimme retkellä.

Sää on Madeiralla hieman arvaamaton ja tuulet usein kovat. Meillekin sattui osittain hieman koleat ja sateiset säät, mutta siitä huolimatta reissu oli kyllä täydellinen ja juuri sitä, mitä lähdimme hakemaan. Yhdessäoloa, hyvää mieltä, kaunista luontoa, elämyksiä. Aurinkoa ja valoa. Täydellinen varaslähtö kesään. Obrigado!

Kuvamuistoja

Löysin koneelta kansion, johon mieheni oli tyhjentänyt vanhan puhelimensa kuvarullan. Onnellisia hetkiä, ohikiitäviä. Kuvien laatu ei tosiaankaan päätä huimaa, mutta mun on ihan pakko jakaa muutama teidänkin kanssanne.

Ekassa kuvassa T on ekaa kertaa hotellissa. Muistan, että hän heräsi ihan törkyisen aikaisin ja kökötti tuossa niin asiapenttinä. "Ei täällä nyt koko päivää nukuta!" Taidettiin olla hotellin aamupalalla ihan ensimmäisten asiakkaiden joukossa ja kyllä väsytti.

Isäni ja poitsun kanssa Tampereella, me oltiin menossa porukalla Rossoon syömään. Leikkipaikka määritti aika pitkälti  täysin ravintolavalinnan tuohon aikaan.

Kesäillan hetki kotona vauvan kanssa. Muistan, etten ollut mielissäni kuvaamisesta, koska olin täysin ilman meikkiä ja pidin tätä kuvaa silloin järkyttävän kamalana. Nyt näen vain tavallisen, onnellisen, aika nuoren näköisen äidin...

Voi sitä riemua kun ylettyi soittamaan pianoa!

Lenkillä Kaupin maastoissa. Taas ilman meikkiä ja "aivan järkyttävä kuva". Njaah, nyt tämä näyttää vaan aika söpöltä. Enää T ei suostu Manducassa kulkemaan, vaikka painorajojen puolesta vielä voisi hyvinkin.

Voi kuinka iiiiso se liukumäki olikaan! Kauan kerättiin rohkeutta, että uskalsi lähteä liukuun. Äidin kädestä kiinni tietysti.

Pojat pyöräretkellä kesäillassa.

Jee, kerrankin SAA heittää kiviä!

Mietinpä vaan, että tärkeintä on se, että kuvaa. Ihan sama millaisella kameralla, asetuksilla ja laadulla. Koska jo muutamia vuosia myöhemmin ne rakeiset kännykkäkuvat voivat tuntua todella ainutlaatuisilta. Miten olen voinut unohtaa nämä hetket, kun nyt kuvia katsoessani muistan kaiken niin tarkkaan. Tuoksut, äänet, kaiken. Onneksi kaiken. <3

Ihania ja kivoja juttuja just nyt

Valkoisten verhojen läpi suodattuva auringonpaiste. Onko kauniimpaa?

Uudet Jyväskylän Viherlandiasta ostetut suloiset istutuskorit täynnä kauniita daalioita ja murattia. 

Tuore kevätsipuli. Tungen sitä nyt ihan joka paikkaan, myös leivän päälle. Nam!

Kesäinen luonto ja monet retkeilymahdollisuudet lähistöllä. Eväät mukaan tietenkin!

Se, että halusin taas tuoda vähän keltaista väriä meidän olkkariin. Ja etenkin se, että täydellinen väri löytyi omasta kaapista tyynynpäällisen muodossa.

Äidiltä saatu hassu synttärikortti. Oonko mä nyt muka niin äkkinäine? Värikkäät servetit toi siskoni kun pyysin lautasliinoja ilman väri- tai kuositoiveita. Ihanat! Itse olisin niin varmasti päätynyt johonkin tylsään mustavalkobeigeen.

Meinasin ensin otsikoida tämän postauksen "Ihania pieniä juttuja just nyt", mutta sitten mietin - kuka sen määrittää, että tällaiset jutut on pieniä? Eikö nämä juuri ole niitä elämän tärkeitä asioita? Itse ainakin saan juuri tällaisista jutuista suurta iloa arkeen.

Suolaa ja pippurii

Olen ihaillut näitä Menun Bottle grinder -suola- ja pippurimyllyjä kauan. Ikuisuuden. Toki olen miettinyt muitakin vaihtoehtoja, vaalean puun värinen korkki kun ei tuntunut ihan omalta. Meillä on nimittäin jo nyt liikaa eri puunsävyjä ja nyt vältän tiukasti lisäämästä niitä. Jossakin kohtaa meni meikäläisen puufanitus ehkä aavistuksen överiksi. 

No, Menu ilmeisesti jotenkin maagisesti luki ajatukseni ja toi myyntiin tämän uutuuden, jossa puunväriset korkit on korvattu metallilla. Enkä mitenkään voinut vastustaa. Tilasin nämä sain oululaisesta Mia Designista, josta sain aivan ihanaa palvelua.

Mustavalkoisen ystäville tiedoksi, että tuo valkoinen mylly ei ole ihan kirkas valkoinen, luonnehtisin jopa enemmän beigeksi. Minä tietysti tykkään ihan hulluna, sopii meidän beigeen keittiöntasoon tosi hyvin nimittäin. Ja hei, näihin mahtuu todella paljon tavaraa sisälle, joten eipä tarvitse olla jatkuvasti täyttämässä myllyjä, kuten meidän vanhojen minikokoisten kanssa. Paras ominaisuus on kuitenkin varmasti se, että suola ja pippuri tulevat tuolta myllyn yläosasta, eli nämä voi nostaa tällaisenaan pöytään, eivätkä varise alleen. 

#lempimuoto

Oletteko huomanneet Instagramissa lempimuoto-kisan? Mun mielestä näitä lempparijuttuja on aina kiva miettiä ja palkinnothan ovat aivan upeat, joten päätin osallistua kisaan tällä kuvalla.

Lempimuoto tietysti vaihtelee ja hyvä niin, mutta tässä muutama tämän hetken lemppari.

- Studio Arto Halmetojan Minimi-jakkara: Mieheni bongasi tämän alun perin ja ostin sen hänelle 1-vuotishääpäivälahjaksi. Jakkara on hakenut meillä paikkaansa, sillä kolmijalkaisena se ei oikeasti oikein sovi lapsiperheen jakkaraksi - pikku-T nimittäin käyttää jakkaroita paljon. Nelijalkaiset Artekit ovat huomattavasti parempi vaihtoehto arkikäyttöön. Nyt keksin tuoda kauniin muotoisen jakkaran olkkariin, sohvan vierustalle, pieneksi sivupöydäksi. Tästä paikalta se näkyy moneen suuntaan. 

- Adean Camp-sohva: Ajatonta, kestävää, kaunista suomalaista muotoilua. Sivusta päin huomaa hyvin selkänojan kaarevan muodon, joka on mielestäni kaunein yksityiskohta tässä sohvassa. Yksinkertainen on usein kaunista, niin tässäkin tapauksessa.

- Hay Tray -tarjotinpöytä: Juuri sopivan kokoinen pöytä meille ja ihanan ilmava muotoilu, joka ilahduttaa joka päivä. Melkein kaikkeen kyllästyn ajoittain, mutta tähän en ole vielä kahdessa vuodessa kyllästynyt yhtenäkään päivänä. Valkoiseen värin vaihtamista olen joskus harkinnut, sillä mustassa pöly näkyy niin tuskastuttavan hyvin. Toistaiseksi olen kuitenkin tyytynyt pyyhkimään pöytää ahkerasti, sillä en usko, että valkoinen näyttäisi yhtä hyvältä meidän olkkarissa.

Mikä on sun lempimuoto kodissasi juuri nyt?

Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen

Aloin aamulla kyynelehtiä autossa kun radiosta tuli Lidlin mainos, jossa laulettiin Suvivirttä pilasanoilla. Olenkohan ihan terve? Tämä kesäkuu on vaan niin herkkistä aikaa, kaikki on niin järkyttävän kaunista ja on niin onnellinen ja kiitollinen olo valosta, lämmöstä, kesästä. 

Ja kuitenkin minuun iskee myös tietty haikeus. Koululaisten pitkät kesälomat alkavat. Toivoisi, että kaikilla voisi olla ihana, pitkä ja elämyksellinen kesä, mutta se ei ole totuus kaikille. Vanhempien lomat ovat paljon lasten lomia lyhyemmät. Eikä valitettavasti kaikilla siellä kotona ole perustarpeista huolehtiminen samalla tasolla kuin koulussa. Itse kannattaisin lyhyempiä kesälomia, mutta tietystikään resursseja sellaiseen ei ole. Onneksi me saamme tänä kesänä lomailla mukavaan aikaan niin, ettei pikku-T:n tarvitse mennä päivystävään päiväkotiin.

Töissä kevään pahimmat kiireet ovat hellittäneet ja aherruksen vastapainoksi väsy iskee päälle. Syytän väsymyksestä myös uusia treenejäni. Ostin Fustra PT-paketin ja yritän sen avulla korjata kehoni virheasentoja ja löytää ratkaisuja selkäkipuihin. Tosi tehokasta ja tosi rankkaa. Kroppa on kovilla kun sellaisia lihaksia rasitetaan, jotka eivät ole juurikaan tottuneet töihin. Kyllä tämä tästä. Voin kertoa sitten vielä tarkemmin Fustra-kokemuksista ja (toivottavasti myös) tuloksista muutaman viikon kuluttua.

Vanhempani toivat meille viime viikonloppuna pienen, suloisen puun pihaa koristamaan. Ihan kiva, sillä pari vuotta sitten valmistunut rivitalopiha on vielä melko karu, emmekä ole kauheasti saaneet aikaiseksi mitään sille tehdä. Onneksi pidän pelkistetystä meiningistä. ;) Olemme kastelleet tätä pientä pallosyreeniä ahkerasti ja se alkoikin kukkia melkein heti. Tosi kaunis ja herkkä! Kasvaessaan puun pitäisi itsestään muodostua pallomaiseksi.

Meidän pikkuinen piha on kiva, sillä sinne paistaa mukavasti aurinko iltapäivällä ja illalla, mutta aina löytyy myös varjoisia kohtia. Terassi ei siis ole täysin paahteinen. Vaikka pidän kovasti auringosta ja lämmöstä, niin suorassa paisteessa en juurikaan pysty olemaan.

Tänään aloitin lukemaan lehteä auringossa, mutta jo noin vartin jälkeen päätin siirtyä varjoisampaan paikkaan. Ei ihme, etten koskaan ole edes loppukesästä se upeasti ruskettunut leidi... ;)

Miten sun kesäkuu on alkanut?