Paluu treenaamisen ihmeelliseen maailmaan

Tokoilua lähikentän parkkiksella pari päivää sitten, kentällä rutosti jalkapalloilijoita ja muita juoksijoita. Ruutua, noutoa, luoksetuloa + pysäytyksiä ja paikallamakuuta. Ruudussa lähetys läheltä, pysäytys, kehuminen, namipalkkaus ja vapautus. Näitä tehtiin aika paljon, kun jätkä oli alkuun ihan pihalla että mitä nää tötsät taas olikaan. Paikka alkoi löytyä, joten seuraavaksi lisättiin vauhtia. Lopuksi yksi kokonainen kaavio niin, että jätin lihapullaa tötsien keskelle. Yritti kirmailla ohi kun pyysin ruudusta seuraamaan, mutta ärjäisin ja korjasi.
Tasamaanouto, kilon kapula, koko kaavio. Näkyi vähän tönäisevän kapulaa etujaloillaan, muuten kiva.
Luoksetulossa läpijuoksu (törmäsi, pentele), sitten pysäytyksiä. Niitä ei olla treenattu paljoakaan. Eli luoksetulokäsky, seis + käsimerkki ja samantien pallonheitto koiran taakse. Aika kivan näköisiä.
Paikkamakuussa on näköjään oppinut seisomaan nousemisen. Ok, on se parempi kuin se että se lähtisi pörräilemään ympäri kenttää, mutta ei kiva silti. Siispä vain tiheitä palkkailuja niin ettei ehdi nousta ja jos nousee, liike alusta.

Eipä muuten enää ota häiriötä jalkapalloista. Samoin lähellä meni muutamakin koirakko ohi, eikä niistä myöskään piitattu. Eli pitkälle on tultu.

Eilen seuraamista, liikkeestä maahan/seiso ja pitkänmatkan luoksetuloja. Seuraamisessa poikitti, joten otettiin niin pitkä kaavio että meni oikein. Ei laskenut viretilaa yhtään vaikka venyi ja venyi. Tämän jälkeen lyhyempiä motivaationnostatuspätkiä.
Liikkeestä maahanmeno. Jätkä jäi istumaan ja näytti siltä että näin tämä menee, kyllä minä tiedän. En palkannut, toisella kerralla hidastin ja painotin käskyä. Johan putosi. Tokalla normaalilla kerralla jäi taas istumaan, tosin liukui maahan kun käännyin, ovela. Eipä saanut palkkaa siitä. Jälleen uusi avustuskerta. Kolmannella avustuksettomalla kerralla meni oikein, siitä superriehunta.

Lopuksi pitkänmatkan luoksetuloja, koska juokseminen on kivaa. Matkaa n. 100m. Kiitolaukkasi suoraan ohi. Karjaisin, otin eteentulon ja siitä sivulle, jätin siihen ja sama toiseen suuntaan. Tällä kertaa huusin HIDASTA kun näytti siltä että aikoo sitten tulla täysillä päin jos ei kerta saa ohi mennä, ja jätkähän teki nappisuorituksen. Oikein mainio.

Tänään jälki, 250 askelta, kaikennäköisiä kääntymisiä, ojanylityksiä, metsää, peltoa, polkua. Keppejä 4, namia niillä + jyrkissä mutkissa. Sai vanhentua jonkun verran kun käytiin juoksemassa viereisellä pellolla, kelloa ei ollut mukana. Jätkä lähti hyvin janalta oikeaan suuntaan. Ihme haahuilua aina välillä, tarkisti hajun monesti aika kaukaakin mutta oikea suunta kyllä löytyi kyllä aina. Metsässä oli vähän vaikeampaa. Loppu menikin hyvin. Kepeistä nousi 2, nekin avuilla. Täytyy varmaan siirtyä purkkeihin, Yrjänä ei yhtään tajua että miksi täältä nyt pitäisi jotain keppejä nostella, eikö me oltu töissä vai häh.

Helkkarin hienoja kuvia

Tänään päästiin oikein vallan kuvaajan kanssa pellolle kipittelemään. Jätkällä riitti virtaa kuin pienessä pitäjässä. Oli onnellinen ja mutainen eläin kuvaussessioiden jälkeen.

Antibioottikuuri

Tänään haettiin Yrskälle antibiootit; vatsanpuoleinen haava oli päässyt tulehtumaan vaikka toinen oli parantunut hyvin. Lisäksi kivespussissa rupea, joka varmaan on tehnyt koiran olon aika tukalaksi. Välillä kun on pitänyt itkeskellä oikein kunnolla että voi kun on rankkaa. Antibiootteja ja rasvailuja siis, ja koiran pitäisi olla entistä ehompi. Antibioottien varoaikakaan ei ylitä tuota tokokokeen päivämäärää, joten eipä hätiä mitiä.
Painoa 26,3kg, 200g enemmän kuin ennen leikkausta, mutta ei meillä tuollaisia lasketa. Odotushuoneessa makoili rauhallisena vaikka siinä kaikenlaista häslinkiä olikin. Lääkäri oli taas aika kamala.

Ohituksista on tullut entistä helpompia, johtuneeko sitten hormoneista selviävästä päästä, toipiluudesta vai siitä että nyt ollaan tiukasti käskyn alla ohituksen ajan ja nakkia saa vasta ohituksen jälkeen. Yhtä kaikki varmuus alkaa olla kohdillaan. Käskynä "lähellä", eli minua ei ohiteta, ja jos ohitetaan, näpäytän jalalla kylkeen. Useimmiten en edes osu kun draamaaja jo hypähtää kiljahtaen kauemmas että älä nyt herranjumala potki, hullu. Sen jälkeen palautuu vierelle kärttämään nakkia. Yrjänäkin tuntuu paljon letkeämmältä ohituksissa, kun sen ei tarvitse mennä edeltä karvat pystyssä.

Kunhan haavat ynnä muut saadaan kuntoon, aletaan jälleen rakentaa tokomotivaatiota. Nyt lähinnä tehty nakkipalkalla kaikenlaista pientä, välillä vähän riepoteltu lelua. Näkyi olevan ainakin narupalloon kova himo, kun sitä vähän vilauttelin tuossa männäpäivänä.

Yrjänä ja kumppanit täyttivät tänään 1,5v, eli onneksi olkoon sisaruksillekin.

Jälkiä

Hyvien säiden puitteissa olemme tehneet peltojälkeä. Tuullut kyllä on. Ekana päivänä U:n muotoinen jälki, kulmat suoria, keppejä neljä. Keppien luona lihapullaa, purkit jätin pois. Olisikohan ollut taas sellaiset 100 askelta pitkä. Jätkä ei nähnyt kun talloin, oli penkereen takana puuhun sidottuna sillä aikaa. Jälki sai vanhentua 20min kun käytiin vähän huutamassa kiinanharjakoirille.
Aika sähläystä aluksi, mutta into oli ainakin kova. Kehuin kun pysähtyi syömään pullaa ekan kepin kohdalla, siitä tajusi että "hei! Keppi!" ja toisen minulle. Näköjään on vahvempana tuo suuhun ottaminen ja käteen tuominen kuin maahanmeno, eikä se minua kyllä haittaa. Penskasta pitäen vahvistettu asioiden kantamista, niin mikäpä siinä. Toisesta kepistä kohotti ohi, huomasin sen vasta kun olin itse ko. kepin kohdalla. Pysähdyin siihen niin ettei Yrjänä päässyt enää jatkamaan, ja kehotin etsimään. Nousipa. Loput kepit löytyivät kuten ensimmäinen. Lopussa shebaa.
Olin nähnyt niin monta jänistä lenkin aikana että päätin pitää Yrjänän liinassa, mikä osoittautuikin todella hyväksi vedoksi. Lähes samantien kun vapautin lähti metrin päästä jänönen karkuun. Ja koira perään. Sanoin nimen kerran, ei mitään vaikutusta, joten otin tukevan asennon ja otin nykäyksen vastaan. Yrjänä häkeltyi selvästi äkkipysähdyksestä ja tuli luo syömään nakkia. Sinkosi toisen kerran samaan suuntaan, nyt vissiin otti osumaakin hihnasta kun älähti ja käveli loppumatkan kiltisti vierellä.

Eilen vähän vaikeampi, eli mukana suorakulma, polun ylitys, kaartuva kulma ja jyrkkäkulma. 120 askelta. Alku meni kivasti, kepit nousivat kehuista. Suorakulmassa oli joku tosi ihana haju johon sitten homma hetkeksi tyssäsi. Ärähdin kun alkoi syödä jotain siitä, ja jätkähän kuvitteli että kielsin haistelemasta. Seistiin sitten hetki tekemättä mitään ennen kuin päästiin taas liikkeelle. Polkua ei edes huomannut, loput kulmat ok. Loppusuoralla meni ihan väärään suuntaan ja päätyi lopulta loppupisteeseen väärältä puolelta, mutta päätyipä silti. Keppisaldo 3/4.

Ilmoittauduin myös syyskuun MH-kuvauksiin, aiemmat ovat olleet aivan tupatentäynnä. Tuossakin kyllä on toinen rotu etusijalla, mutta toivotaan että mahdutaan mukaan.

Yrjänä kipuilee sisätiloissa jonkin verran, vatsanpuoleinen haava ei ole parantunut yhtä hyvin kuin takana oleva. Katsotaan mihin suuntaan lähdetään, oli se ainakin tänä aamuna paremman näköinen kuin eilen. Kamalan läheisyydenkipeä syliintunkija eläin ainakin on.

Pirun hieno elikko

Eikös tällaiset cane corso -korvat sopisi holskullekin?

Potilas on toipunut hyvin. Välillä pitää vielä juosta eestaas kämppää kun ilmeisesti pistelee, mutta suurimman osan ajasta on ihan ok. Tötteröä pidetään päässä öisin ja silloin kun minä en voi pitää elukkaa silmällä. Haavat parantuneet ihan kivasti, kivespussi punottaa ja on arka. Nyt siis pidetään ekstrahyvää huolta ettei Ykä pääse nuolemaan paikkoja. Ilmoittauduttiin ekaan viralliseen 15.5. olevaan tokokokeeseen ja katsellaan jo seuraavia, tämä kesä lienee kunnon kisakesä kun kerran pääsi kisakärpänen puremaan.

Remmilenkkejä ollaan tehty ihan tokasta päivästä lähtien, kun Ykä oli aamulla kärppänä pystyssä että no, mennään jo. Ruokailuaikoina meinaa lähteä kuppikin mukana ja nameja ottaessa sormet. Kun jätkä sitten sisällä lähinnä vain läähätti ja näytti siltä että remmilenkit eivät oikein riitä, otettiin minimaalisesti tokojuttuja. Eilen käväistiin kentälläkin, ja voi että oli upean näköisiä seuraamisia ja perusasentoon hakeutumisia lihapullapalkalla. Vapautuksesta juoksi pari villiä rinkiä kun oli niin kivaa.
Illemmalla haavat näytti olevan ihan kivan näköisiä, keli hyvä ja koira virtaa täynnä, joten mentiin pellolle. Laitoin Ykän tolppaan kiinni ja kävin tallaamassa jäljen. 50 akselta suoraan, suorakulma vasemmalle, 30 askelta, suorakulma oikealle, 20 askelta. Alussa ja kulmissa lihapullat, lopussa Shebaa. Tuuli jonkin verran, joten ajattelin että sekin vähän vaikeuttaa vielä. Käytiin parinkymmenen minuutin lenkki toisaalla ja tultiin takaisin. Koira valjaista jälkiliinaan ja menoksi. Janalla (hiekkatie) Yrjänä oli vähän hukassa, kun tiellä oli muutenkin niin paljon hajuja. Poukkoili sinne tänne, välillä maa- ja välillä ilmavainulla, ei oikein tiennyt mitä oli tekemässä. Päästiin kuitenkin alkupisteelle, olin fiksusti merkannut alun ja kulmat havuilla. Yrjänä veti kuin höyryveturi ja jos olisi ollut keppejä matkalla, olisivat varmasti jääneet nostamatta. Toppuuttelin takana minkä pystyin, välillä jätkä lähti sivulle mutta palasi kuitenkin jäljelle itsekseen. Kulmat suoritti hienosti ja lopussa sheba maistui.
Seuraavalla kerralla otetaan ne kepit (näillä näkymin rasioineen) mukaan, nyt alkaa olla jälki sillä mallilla että on liian helppoa ilman keppejä.

Jäljen jälkeen päästin koiran vapaaksi. Kyllä näki ettei ollut moneen päivään päässyt juoksemaan. Hetki viileteltiin oikein kunnolla pitkin poikin peltoa, sitten heiteltiin keppiä. Siinä innoissani en huomannut että hiekkatielle oli tullut koirakko, sen huomasin vasta kun heitin kepin sinnepäin. Ykä pysähtyi kepille, kutsuin iloisesti nimeltä ja otin pari askelta vastakkaiseen suuntaan. Ja mitä tekee koira? Katsoo että jaa, joku koira tuossa kymmenen metrin päässä, nappaa kepin suuhunsa ja tuo sen minulle.
Siinä sitten juhlitaan ja revitään keppiä ja minä olen ihan äimänkäkenä, että tuliko se oikeasti luokse. Luottamus koiraan oli tässä vaiheessa niin suuri että jatkoimme kepin heittelyä, vaikka tiellä meni toinenkin koirakko. Ykä ei edes katsonut sinnepäin, keskittyi täysillä leikkimään minun kanssani. Pirun hieno elikko, olen niin ylpeä.

Ehkä me vielä päästään satunnaisesta remmiräyhäämisestäkin yli!

Pieni toipilas

Eilen parin tunnin lenkki Akseli-veikan kanssa. Tuomarinkartanon hevosille piti rääkyä oikein kunnolla, eli alkulenkki oli aika hirveä. Sitten otin koiran tiukan käskyn alle ("lähellä", eli ei saa ohittaa minua vaikka muuten saakin haistella yms) ja sen jälkeen oli ihan nätisti. Veljelle piti vaan välillä kummankin vähän esittää. Loppulenkistä ei hevosetkaan kiinnostaneet.

Lenkin jälkeen Luukin parkkikselle treeneihin. Jätkä oli aika lahna, ei yhtään hyvässä vireessä, mutta tehtiin silti jotain paikallamakuita ja seuruutuksia. Lähinnä kuitenkin hengailtiin. No, olihan sillä tosi rankka päivä toissapäivänä ja ennen treenejä oltiin pitkä lenkki käskyn alla, eli en yhtään ihmettele huonoa treenimielentilaa. Viiden tunnin ulkona olon jälkeen alkoi olla jo sitä mieltä että eiks hei voitais mennä kotiin nukkumaan.

Tänään sitten aamulenkin jälkeen eläinlääkäriasemalle. Oli odottelutilassa tosi nätisti, vaikka siinä oli toinen koirakin. Lääkärit olivat aika pelottavia ja Ykää selkeästi stressasi koko tilanne aika paljon. Anestesiapiikkiä ei kuitenkaan huomannut ollenkaan ja kohta olikin pikkuholsku unten mailla.

Herätessään huusi ja ulvoi aika kamalasti, mutta paniikki laski heti kun näki minut. Laitettiin kauluri päähän ja kannoin koiran autoon. Nyt saa tuolla peiton alla nukkua tokkuraansa pois, Rimadylin-kuuri saatiin ja haavateippi tulee pitää puhtaana. Vasemmanpuoleinen piilokives löytyi vatsaontelosta ja sen esiin kaivaminen tuplasi kastraation hinnan, mutta onpahan nyt kuitenkin tehty.

Otetaan muutenkin kastraatio lähinnä tiedehenkisenä kokeiluna, eli katsotaan kuinka pullapojaksi tuo tuosta muuttuu ja säilyykö motivaatio tekemiseen yhtä hyvänä kuin ennen kastraatiota. Tavoitteena pitää lihaskunto ja yleisulkonäkö yhtä hyvänä kuin mitä se nyt on, eli lihomista tarkkaillaan ja paljon liikutaan.

Anestesialääkkeiden varoaika on 28vrk, eli yritetään tässä toukokuun puolestavälistä eteenpäin päästä virallisiin tokokisoihin.

Toipilas

Kolmas möllitokokoe, luokkavoitto

Eilen avattiin kevätkausi jänisten perään karkailulla, tänään käytiin hakemassa ryhmä- ja luokkavoitto möllitokon ALO:ssa. Päivä venyi aika pitkäksi kun oltiin paikalla jo kymmeneltä, ja ennen ALO:a oli vielä neljänkymmenen koiran nakkiluokka, mutta eipä se oikeastaan haitannut. Sai jätkä totutella häiriöön oikein ajan kanssa. Aluksi piti hinistä koko ajan vaikkei missään edes ollut ketään, sitten tuleville koirille piti haukkua. Hiljenemisistä lihapullaa.

Auto on kyllä eri pätevä tokokisoissa, Ykä rentoutuu autossa ja on ihan chillisti vaikka ovi olisikin auki ja auton ohitse kulkisi koiraväkeä. Nytkin sai odotella autossa suurimman osan ajasta, ja käyttäytyi lopulta todella fiinisti. Hallissa piti sitten alkuun vähän haukkua ja hinistä, mutta oli kyllä muuten kivasti. Nakkia naamaan toki kaikesta hyvästä käytöksestä.

ALO:ssa 4 x 6 koiraa, eli kuusi ryhmää jossa jokaisessa neljä koiraa. Me ryhmässä kaksi, sijalla kaksi, eli toisiksi reunimmaisena paikallamakuussa.

Luoksepäästävyys, 10. Testattiin samalla kun tultiin kehään, eli ei ollut erillistä luoksepäästävyyttä rivissä. Olisi ollut kovasti tunkemassa tuomarin syliin. Kiva pieni holsku.
Paikallamakuu, 10. Ei voi muuta sanoa kuin että vau. Rivissä sai perusasennosta nakkia. Kontakti vähän sinnepäin, mutta ei myöskään pyrkinyt vierustovereiden luo. Välimatka tosin oli lyhennetty koska halli ei ollut järin suuri, veikkaisin viittä metriä. Asento skarppi, välillä haisteli ja katseli muualle, mutta ei näyttänyt yhtään siltä että olisi lähdössä mihinkään.
Seuraaminen kytkettynä, 10. Perusasennossa ei ottanut kontaktia. En kiinnittänyt koiraan sen kummemmin huomiota liikkeen aikana kun vain paahdoin menemään ja keskityin tekemään käännökset itse oikein, mutta myöhemmin tuli paljon kehuja että aika pirun hienon näköistä. Saksalainen täyskäännöskin nappiin. Ajattelin että kehän laidalla olevat ihanat collienartut veisivät huomiota, mutta ei.
Seuraaminen vapaana, 9½. Tästä tuli samaten kehuja, tuntuikin olevan hyvin mukana. Puoli pistettä lähti kun ehdimme liian lähelle kehänlaitaa ja saksalaisessa täyskäännöksessä joku sitten sieltä rähähti Ykälle. Jätkältä meni hetkeksi pasmat sekaisin että mitä te nyt mulle huudatte siellä, mutta sanoin iloisesti "seuraa" ja jatkoin matkaa, ja jatkoi entiseen malliin. Todella hienoa ettei lähtenyt rähinään mukaan, hirmu ylpeä saa olla.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 10. Perusasennossa ei taaskaan kontaktia, mutta lähti hyvin mukaan ja putosi hienosti. Ei ongelmaa.
Luoksetulo, 10. Törmäsi vähän, mutta laskettiin liukuvan lattian piikkiin. Vauhdikas hyppy perusasentoon, eli todella upea.
Seisominen seuraamisen yhteydessä, 10. Nätti seisominen, ei ongelmaa.
Estehyppy, 10. Ykän bravuuri seuraamisen jälkeen, tämä on mennyt joka möllissä hyvin vaikkei olla treenattukaan. Vähän vino perusasento lopussa kyllä.
Kokonaisvaikutus, 10. "Hyvä fiilis ja tarkkaa työtä! Jatkakaa samaan malliin! :)"

Yht. 198 / 200, eli luokkavoitto. Oli estehypyn jälkeen niin kivassa vireessä että lähdettiin kehästä koirien ohi ulko-ovelle ja pihalle vapaana.

Tähän kymppirivistöön voisi tottua. Nyt sitten vain virallisia kisoja katsomaan, ja niihinkin kuusi tuntia etuajassa.

Rauhallista

Tänään lähikentällä aiheena levollinen paikallamakuu ja silmiin tapittaminen. Eli jätin koiran, menin vaihtelevien matkojen päähän ja kävin palkkaamassa aina, kun katsoi minuun. Aika paljon pyöri pää kaikkien äänten ja hajujen perässä alussa, mutta monta kertaa sain kyllä palkata katsomisestakin. Kerran kellahti lonkalle, mutta kävin korjaamassa ja sitten pysyi. Kun kentän toiseen päähän ilmestyi koirakko, otin vähän lyhyemmiltä matkoilta. Tulijakoira meni n. 50m päästä ohi koko kentän pituudelta, tuuli väärään suuntaan joten Ykä bongasi koiran vasta kun se oli kentän puolivälissä. Pällisteli kyllä, mutta käänsi aina katseen minuun ja siitä kävin työntämässä lihapullaa naamaan.
Lopulta perusasento, seuruupätkä, vapautus ja rauhallinen namipalkkaus.

Vähän perusasentoon hakeutumisia, sitten huvitukseksi kaukana olevien asioiden (sähkötolppa, penkki) kiertelyä eli koiran irtoamisen harjoittelua. Myös itsensä ympäri pyörimiset olivat muistissa. Tarjoili välillä tosi tiivistä seuraamistakin ihan ilman eri käskyä, siitä toki palkkaus.

Sitten uudestaan paikkamakuuta, tällä kertaa rintamasuunta toiseen suuntaan. Matkat melkein täysimittaisia. Ensin olin 45s, Ykä katteli tosi hyvin joten menin palkkaamaan. Toisella kerralla oli noussut seisomaan kun käännyin ympäri, joten palasin takaisin. Jätkä riehaantui vetämään kahdeksikkoa, mutta rauhallisesti käskin sen vierelle. Samalle paikalle makaamaan ja uudestaan, 10s, palkkaus, ja vielä kerta, 20s, perusasento, seuruupätkä ja palkka.

Ei ollut tarkoitus ottaa mitään muuta lisäksi, eikä varsinkaan muita kuin ALO-liikkeitä, mutta pitihän Yrjänälle nyt jotain hauskaakin vielä keksiä lopuksi kun oli ollut niin etevä.
Eteenlähetystä, siis, koska se on kaikista niin kivaa. Eli vietiin yhdessä kentän toiseen päähän lihapulla hatun päälle ja lähdettiin kentän toista päätä kohti. Puolivälissä Ykä aatteli että häh, mitä sä sen pullan sinne jätit, joku vie sen vielä, ja varasti syömään. No, en kieltänyt kun irtosi kuitenkin ja oikeaan suuntaan. Tuli pullan syötyään pikapikaa takaisin näyttämään että oonpa ihana ja kiva pieni holsku, kato nyt. Vietiin toinen lihapulla saman hatun päälle, tällä kertaa otin koiran hihnaan. Yllytin katsomaan tarkkaan ja sitten juostiin toiseen päähän kenttää. Ennen hihnan irrotusta vähän muistuttelin pannasta kiinni pitäen, että mitäs sinne nyt jäikään. Sitten perusasento, hihna irti, vielä vähän sytyttelyä. Ja "eteen"-käsky. Turha kai sanoakaan että kovaa ja epäröimättä lähti. Vapautin vähän ennen hattua. Toi käskystä vielä hatunkin mukanaan ja oli niin hirveän mielissään.

Huomenna tehdään varmaan vielä ihan vain muutamia paikallamakuita tämän päivän tyyliin, lauantaina sitten ajoissa koepaikalle ihmettelemään. Ihan hyvät fiilikset kyllä on.

Pääsiäistekemisiä

Pääsiäinen kului mökillä, kuten kuuluukin. Eli juostu on paljon, pihalla oleskeltu ja hiekkateitä kuljeskeltu. Toiseen suuntaan pääsee 2km suuntaansa kun käväisee samalla postilaatikoilla, toiseen suuntaan lienee nelisen kilometriä ennen kuin tie päättyy. Ja kunhan lumet sulavat, päästään paremmin palloilemaan metsäpoluillekin. Koirat ainakin nauttivat kun saivat olla koko ajan vapaana. Muutamaan otteeseen sain olla karjumassa sinkoavalle Yrjänälle, mutta muuten oli hirmu hieno äijä. Pysyi pihassakin ongelmitta.
Perjantaina käytiin tallaamassa pellolle, 30cm lumihankeen, jonkinsortin esineruutu. 10mx25m, kolme vierasta esinettä: villasukka, rukkanen ja kenkä. Hain Ykän mökiltä ja usutin etsimään, ja sinnehän kenguru lähti. Ensin löytyi kauimpana ollut sukka, tokalla lähetyksellä rukkanen ja kun en halunnut itse lähteä rämpimään märkään lumeen lähetin vielä hakemaan kenkääkin. Ja senkin toi hienosti.

Seuruutusta mökkitiellä

Edustuskelpoinen eläin

Lauantaina herättiin aikaisin ja ajeltiin kasvattajan luo tokoilemaan Kehräämölle. Ykä osasi tosi upeasti kanavoida kierroksensa tekemiseen, vaikka alkuun pitikin vähän huutaa. Seuruutuksia (käännöksiä oikealle ja vasemmalle, täyskäännöksiä oikealle ja vasemmalle saksalaisittain), liikkestä maahan, liikkeestä seiso, alokasluokan hyppyjä. Ei mitään ongelmaa, hienosti oli mukana ja kontaktissa. Luoksetulossa ei ottanut mitään häiriötä vaikka piti juosta toisen holskun ohi, törmäsi vähän mutta tuli suoraan eli en rokottanut. Paikkamakuuta Sissi-holskun kanssa vierekkäin. Kerran lähtivät molemmat kun Kirsi sanoi jotain, mutta otettiin liike alusta eli vietiin koirat kaavan kautta takaisin. Ykä oli hirveän rennosti. Sain myös hyviä vinkkejä paikkamakuun yms. harjoittelua varten. Tärkeintä oma rentous ja luottamus koiraan.
Oli myös ilahduttavaa kuulla, että Yrjänän häiriönsietokyvyttömyys ei ehkä ole ihan niin suuri ongelma kuin miksi minä olen sen kuvitellut. Enhän minä sitä ikinä ole minään maailmanloppuna pitänytkään, mutta silti. Harjoittelukysymys.

Lopuksi pari hyppynoutoa patukalla. Ekalla kerralla patukka kimposi maasta nurkkaan ja lisäksi lähetin Ykän ihan liian läheltä estettä. Hyppäsi ja toi kyllä pätevästi, ei siinä mitään. Tokalla kerralla Kirsi vei patukan kauas esteen taakse ja minä lähetin Ykän parin metrin päästä, ja ai että oli hieno.


Puhetta oli myös että josko toukokuussa pääsisi taas Juvalle paimentamaan. Kiinnostavaa on nähdä, onko Ykälle jäänyt viimekesäisistä toilailuista mitään päähän. Myös rotumestaruuksista ja holskuleiristä oli keskustelua, eli kesällä päästään toivottavasti tekemään kaikkea oikein kunnolla.

Lopuksi vähän söpöilyä, porukoiden 10v norwich Emmakin suostuu olemaan Yrjänän vieressä, kun palkaksi saa lihapullaa. Ovat nuo aikamoisia.