Tongin äidin lankavarastoja, ja löysin arviolta juuri sen verran jämälankoja, että saisin nopsaa jonkin torkkupeiton aikaiseksi (ai mikä peittofetissi...). Tohkeissani päätin hyödyntää muistinvaraisesti aiemmin käyttämääni
mallia, enkä tarkemmin laskeskellut pylväitä enkä tarkistellut ohjeita... Niinpä virkkailin menemään liukuhihnalta jos jonkin värisiä paloja tyytyväisenä, kunnes niitä oli jo niin paljon, että ajattelin jo yhdistää ne toisiinsa. Ah, mikä ylpeyden tunne, ensimmäinen etappi saavutettu! Sitten älysin. Kaikissa kulmioissani on VIISI kulmaa, kun taas kaikissa interneetistä pursuavissa ihanissa palapeitoissa on aina KUUSI kulmaa palassa. Miten himskatissa nyt sitten viisikulmiot saa yhdisteltyä toisiinsa?!
En varmasti pura enkä keri. En todellakaan ala purkaa kaikkia paloja. En ainuttakaan. Siispä ripottelin sinne sun tänne niitä KUUSIkulmioita joita olin muka alunperin tekemässäkin, sopu sijaa antaa ;) Näköjään aivot narikkaan -virkkailu voi saada katastrofaalista jälkeä aikaiseksi, mutta tuhot ovat onneksi korjattavissa. Kuvia sitten tuonnempana peiton valmistuttua.
Ja tässäpäs näin, tilkuista tulikin Jämishuivi nimeltänsä Hirvitys
Pahoittelut kuvien laaduttomuudesta, unohdin "paremman" kamerani Joensuuhun.
Kaikenlaiset kulmiot sulassa sovussa :) Ei mikään taidonnäyte, mutta ihan varmasti lämmittää pakkasilla.
