Vuoden mutsi 2 - tässä se nyt on!

Otava julkisti tänään ensi kevään kirjakatalogin. Nyt meidänkään ei enää tarvitse piilotella tätä. Ta-daa: tältä Vuoden mutsi 2 näyttää: 

Miten hieno! Kannesta vastasi: Satu Kontinen.

Esittelytekstissä menimme lupaamaan seuraavaa:

Taakse on jäänyt vauvahelvetti, onko edessä taaperotaivas?
Paksuilusta ja vauvavuodesta on selvitty. Nyt ovat edessä uudet haasteet leikki-ikäisen kanssa. Imetyssekoilu ja sosesotku vaihtuvat hiekkamereksi eteisessä. Vaippojen tilalle tulee potta – tai lätäkkö lattialla.
Mistä tietää, onko lapsella uhma vai mielenhäiriö? Mitä pitää tehdä, kun ipana raivoaa kassajonossa, puree päivähoitajaa, yrjöää autoon tai sen hammas heiluu? Entä milloin vietetään Lämpimän Ruoan Muistopäivää? Vuoden mutsi 2 kertoo vastauksen tähänkin kysymykseen. Kirja luotsaa keskinkertaisen mutsin humoristisella otteella läpi lapsen taaperovaiheen.

Kuva: Katja Lahden vasen käsi.

Kirja ilmestyy tammikuun alussa. Stay tuned.

Miten se elämä sitten muuttui?

Yksi lapseton tuttuni harmitteli heränneensä naapurin remontin takia viikonloppuaamuna tavattoman aikaisin. Kymmeneltä. Purskautin hämmästyksestä kahvit väärään kurkkuun. Kymmeneltä! Myötätuntomittarini ei värähtänyt. Siinä kofeiinia kakoessani yritin palautella mieleeni neljän vuoden takaisia vapaapäiviä ja aamuja, jolloin ei ollut mihinkään kiire. Niitä aamuja, jolloin päivän ensimmäinen ohjelma oli kello 13 sovittu kaveribrunssi. Vetelin hirsiä ilman mitään vaikeuksia puoleenpäivään.

Neljä vuotta sitten tässä lapsiprojetkissa pelotti eniten se, että en tiennyt yhtään, mitä sieltä on tulossa. Jos ensimmäisen vuoden vauvahelvettiä ei lasketa, elämäni on aamujen lisäksi (kahdeksan on uusi puolipäivä) muuttunut lapsen saannin jälkeen ainakin seuraavalla tavalla.

Ruoanlaittotaitoni kyseenalaistetaan. Minulle on kerrottu, että Kaapon äiti tekee parempaa pitsaa.

Lahjoja tulee joka päivä. Kaikki ulkoa sisään kannetut kuivat oksat pitää säilyttää. Räkää ei saa laittaa roskiin, vaan varastoida räkämuseoon (wtf?).

Saan uusia näkökulmia. Lapsen löytämää pölykoiraa pitää kuulemma arvostaa. Kilpikonnalla pitää olla takki. Isä näyttää prinsessalta.

Keksin uusia asioita. Porkkanan voi naamioida syömäpuikon avulla tikkariksi.  

Saan suoraa palautetta. Äiti, etkö sä haluaisi olla vähän nuorempi? Sulla on keltainen hammas. Miksi sulla on ryppyjä takapuolessa, vaikka me ei olla oltu kauaa täällä uimahallissa?

Saan epäsuoraa palautetta. Vittu nyt mennään sinne liukumäkeen! (Yritän ihan oikeasti olla kiroilematta lapsen kuullen - mutta se on pirun vaikeaa!)

Näitä varmaan löytyy lisää?

Innovaatiopalkinnon voittaa: lapsiperheen taajuusmuuttaja

Kerrassaan nerokkaan idean esitti nimimerkki Piapia, kun kysyimme teiltä, millaisia innovaatioita lapsiperheisiin tarvittaisiin.

Piapia ehdotti laitetta, joka siirtäisi energiaa ihmisestä toiseen eli ylienergisestä lapsesta väsähtäneeseen äitiin tai isiin. Premium-mallissa olisi lemmikkieläinliitäntä. Voinpa vaan kuvitella, kuinka kätevää olisi jättää huskyn iltalenkki väliin ja suorittaa energiatasot katossa kaikki viikon kotityöt yhden illan aikana. 

Energiansäästötila.

Suomalainen Vacon valmistaa taajuusmuuttajia eli laitteita, joilla säädetään moottorin kierrosnopeutta todellisen tarpeen mukaan siten, että kokonaisenergiankulutus vähenee. Miksi tätä samaa teknologiaa ei voitaisi soveltaa perheyksikköön? Olisihan se nyt ympäristöystävällistäkin, että energiaa olisi käytössä vain sen verran kuin sitä kussakin paikassa tarvitaan. Tai sen verran kuin mutsi jaksaa.

Kiitos Piapia, ideasi on vähintään yhden Vuoden mutsi -kirjan arvoinen! Jos asut Suomessa, laita osoitetietosi Katjalle (kcjlahti at gmail piste com), jos ulkomailla, ota yhteyttä ulkomaanpostitukseemme eli minuun (satu at suomi piste is). Ehdotuksenne olivat nerokkaita ja tarpeellisia. Linkkasin keskustelun Sitran ja Tekesin Twitter-tilille. Jäämme odottelemaan yhteydenottoja.