Lenkillä

Ongelma ja sen ratkaisu, eli miten lisätä tarvittava vyö/kiinnityslenkki.

Tätä piti pohtia jonkin aikaa, että keksi näppärän irroitettavan systeemin.

 

Ainahan ei tarvitse reppua, vaan riittää pelkkä kuksa tahi kuppi.

Halusin (muovi)kuksaan lenkin, että sen saa mukana kulkemaan.

En kelppuuttanut mitään metallihakoja, ettei ripustus kolise liikkuessa.

Tein sopivat hihnat nahasta, kera muutamien messinkisten osien.

Tässä kaksi hihnaa valmiina ja molemmin puolin kuvattuna.

Hihna on siis irroitettava, sen voi helposti siirtää kohteesta toiseen.
Kokonaispituus näissä noin 30 senttiä.

Pujotellaan näin. Nyt aukeaa ensin vyölenkki, vasta sitten kuksa.

Toisin päin sitoen vapautuu ensin kuksa, tai mitä mukana roikkuukaan.

Samalla tekniikallahan saa ripusteltua vyölle tai lenkkeihin vaikka mitä.

Ohuet vyötkin käyvät materiaaliksi, kääntää vain lenkin nurjalle ja lyhentää.

Kuksat kirpputorin ilmaiskorista ja muut tarvikket omista varastoista.

Meidän vappuiluissa ei kuohujuomalaseja kaivata, näillä pärjää :)

Kippo ja kauhat

Vaihteeksi minikokoisia kierrätysaskareita.

 Osa messinkistä kynttilänjalkaa ja osa hajonnutta servettirengasta.

Kaksi kappaletta messinkisiä lusikoita.

Tinanauhasta sopiva pätkä ja liimalla messinkikipon ympärille.

Kukkaruukku/shamppanjacooleri/palkintopytty on valmis.

Lusikoita pienensin ensin peltisaksilla, sitten koneella hioen.

Nyt käyvät tarjoilukauhoiksi Unskin kokkailuille.

4 x kuusi + 2 x sarvi

Juomille kuusia ja sarvia kirppareilta sekä tehden.

 

Neljä Iittalan kuusisarjan snapsilasia, eurolla lähti mukaan.

Edesmenneen ystävän muistolle, hän kun tätä sarjaa keräili.

Pieni Haraldin sarvi, tuli isomman kirppisostoksen mukana.

Toisen soisin joskus tulevan yhtä halvalla vastaan...
Löydöistä hyötyi kaverikin, annoin alta pois 8 snapsilasin sarjan hälle.

 Varastosta penkomani ja vuosia sitten saamani lehmänsarvi.

Hioin sarven pinnan ja reunan santapaperilla tasaiseksi.

Vuorossa kaavan tekoa maalarinteipillä. 

 

Nahka somisteen leikkuuta tehdyn kaavan avulla.

Juomasarvi valmiina nahkaisine ja metallisine somisteineen.

En ehkä kuitenkaan joisi tuosta, mennee somisteeksi lehmävaniin.

Lähes kroonista

...näiden parin euron kirpputori kuksien pelastaminen.

Taaskin yksi lakalla ja nimikointi kaiverruksella tärvelty.

Kuksaan kuulumattoman lakan pois hiomista, kaiverruksen pois hiomista.

Sitten vielä kulmien pyöreämmäksi ja käteen käypäsemmäksi hiomista.

Kolvilla poltin kirjaimen ja tähden, sekä lisäsin nahkahihnan.
Pinnan käsittelin myrkyttömällä mehiläisvahalla.

Mies sai toisen kuksan itselleen, eli toiseenkin metsäreppuunsa.

Kun on kaksi kotia ja kaksi reppua, täytyy varusteitakin olla tuplasti.

Vastakin, jos oikein halpa kuksa tulee vastaan, kyllä se mukaan lähtee.

Aina sille kuitenkin, etenkin pienen hioskelun jälkeen, tarvitsija löytyy...

Eteinen

Eteisen karumpaan ilmeeseen muuntaminen olkoon valmis.

(meillä ikinä mikään ole valmista, kuitenkin kohta parantelemassa)

Postaus on kooste ja sisältää melkoisen määrän linkkejä vaiheisiin.

Kuva olohuoneesta ulospäin, oven takana on tuulikaappi.

Perityissä pärekoreissa pipoja, lapasia, sukkia yms.

Ovenpielessä kelolaudasta ja sekalaisista koukuista tehty naulakko.

Näkyväisyyttä vähentävä verho on tehty kirpparilöytö villakankaasta. 

Veljeni kouluaikoina tekemästä kynttilälampetista poistin maalit.

 Peilikin on veljeni ammoin minulle jostakin pelastama.

Vanhaa laudetta ja kiväärin hylsyjä olevat naulakot, ovat omatekemiä.

Ylhäällä roikkuu ostettuja, saatuja tai korjailtuja puukkoja.

Alhaalla kirppislöydöstä tuunattu eväslaukku ja mummolta peritty reppu. 

Dyykattu, vanha ammuslaatikko, säilöö sisälleen kenkälankit ja harjat.

Nurkassa seinällä, romusta syntyneet tikkuaskikaappi ja säästöpossu.

Dieselpunk kattolampun rakentelin pölykapselista ja muista romuista.

Vanha ja kärsinyt liinavaatekaappi vaihtoi väriään pari vuotta sitten. 

Hyllyt ja kannakkeetkin, ovat olleet ennen muualla, erivärisinä. 

Ylimmällä hyllyllä vanha terästermos, pullo ja korjaamani partapeili.

Alemmista hyllyistä ja kaapin päälisistä tarkemmat kuvat alempana.

Wc-kyltti on leikattu ja naputeltu vanhasta alumiinipellistä.

Kahdeksikko on kirpparilta löytynyt ja muokattu. Taulun tein romusta.

 Hyllyllä pelastettuja pakkeja, rosterinen, polttimellinen ja risa kellona.
Alempana, vanha trangian lettupannu kirpparilta ja saatu kaffepannu.
Sekä sekalaisista romuista ja puun palasta rakentamani kuorma-auto. 

Kaapin päällä liinana, varastosta penkomani vuota tai sen pala.

Päälle koottu erilaisia esineitä, dieselpunkkiin viittaavassa hengessä.

Rasioista tummin, syntyi saadusta, avaimettomasta kassalippaasta.

Soittorasiassa hyödynnetty lelun koneisto, kellon avain ja peltirasia.

Valaisimen olen mieleiseksi muokkailut, rikkinäisestä kynttilälyhdystä. 

Harmaan peltisalkun ja pienen peltirasian, koristelin ruusukkein. 

Lisäksi: vanhoja avaimia, messinkipikari, perityt taskukello ja vitjat, 

 kirppislöytö kompassi, taittuva teräinen puukko ja peritty puristin.

Tykkään. Nyt eteisessä on oma vähävärinen ja miehekäs maailmansa.

Kun eteisen viereiset makari, olkkari ja keittiö ovat punaisen valtaamia.

Ilves

 Tulin näyttäneeksi kavereille, miehelleni tekemää puukon tuppea.

No eikös mulle kiikutettu valtava puukko, hajonneine tuppineen.

Ompeleet olivat useasta kohtaa poikki ja terä tuli pohjasta läpi.

Vyölenkkikin oli vuosien saatossa murtunut irti ja kadonnut.

 Koska puukolla oli omistajalleen käyttöarvon lisäksi, paljon tunnearvoa.

Korjailu piti tehdä mahdollisimman paljon alkuperäistä kunnioittaen.

Ratkoin tikkejä osittain pois, sen mitä korjaus vaati ja niittailut salli. 

Ompelin reunat uudelleen ja tein parkkinahasta uuden vyölenkin.

Lopuksi käsittelin tupen mehiläisvahapohjaisella saapasrasvalla.

Kaveri oli tyytyväinen, kun sai tärkeän puukkonsa korjattuna takaisin :)

Ukko ja pieniä mummoja

Sain kierrättävältä kaveriltani ihanan paketin.

Paketista löytyi paljon kutkuttavia yllätyksiä, tässä niistä osa.

Juoppo, messinkikelloja, maatuskoita, korkkiruuvi ja prenikka. 

Saa nähdä mitkä muuttavat muotoaan ja mitkä pysyvät ennallaan...

Viime kesänä löytynyt juopporenttu sai siis tynnyrillisen kaverin.

Terävät erikoiset

Sekalaisten romukasalöytöisten työkalujen kunnostelua.

 

Sakset, joiden käyttötarkoitusta en tiedä, kokeillaan mihin käypät.

Olisikohan hyvät ruohosipulin yms. leikkaamiseen...

Pieni käsikäyttöinen pora. Ainakin ruuveille reikiä saisi tehtyä.

Todennäköisesti kuitenkin auon tuolla jotakin kuivahtanutta tuubia.

Kultasepän sakset. Hyvät tuollaisethan minulla jo on käytössä.

Leikkelen näillä sitten epävarmemmat kohteet, säilyy hyvät hyvinä.

Omituinen alumiini kahvainen ja taittuva teräinen veitsi/puukko.

Menköön retkivarusteisiin, käy ainakin makkarapaketin avaamiseen.

 Molemmat sakset olivat ruosteiset, liottelin sitruunahapposeoksessa.

Pesin huolella ja vähän vielä kiillottelin messinkiharjalla.

Kultasepän saksista poistin maalit ja pinnoitin kädensijat kutistesukalla.
Näyttää molemmissa saksissa olevan valmistusmaana Germany.

 

Käsipora oli ruosteen ja jonkun mönjän peitossa.

Liotus sitruunahapposeoksessa ja pesu teräsharjalla riitti.

Veitsen kahvaa hioin reunoistaan pyöreämmäksi, käteen mukavampi.

Lopuksi kiillotin vielä vähän messinkiharjalla.

Lampun henki heräsi

Näpertelin työpöydän päälle uuden lampun romusta.

Lopputulos on mieleinen, eikä uskoisi mistä romusta syntyi.

Otetaan aivan risa, pieni ja likainen kuparipannu varastosta. 

 Porataan pohjan reunaan reikä ja leikataan pohja pois.

Kuitenkin niin, että pohjaa jää 5 mm jäljelle, joka naputellaan reunaksi.

Siistitään irroitetun pohjan reunat ja tehdään lampun kannalle aukko.

 

 

Puuttuvan kahvan rei'istä niitit pois ja puretusta käämistä uusi ripa.

Kanteen vielä reikä johtoa varten ja läpivientikumi johdon suojaksi.

Johto katkasijoineen ja lampun kanta edellisestä työvalosta.

Ehtiihän sitä

Jotkin projektit tuppaa vaan venymään, kuten tämäkin korjaus.

Ihana, vanha ja kulunut terästermos löytyi kirpparilta jo aikaa sitten. 

Vihdoinkin tulin tehneeksi uuden kahvan, sen puuttuneen paikalle.

Päädyin tekemään uuden kahvan harmaasta nahasta.

Ja toteuttamaan kiinnityksen kahdella jämäkällä avainrenkaalla.

Tuppee

Pelastin pari puukkoa käyttöön, tekemällä niille uudet tupet.

Edellisistä parkkinahan ompeluista taitaa olla 30 vuotta.

Mutta kun suutarin työkaluja löytyy, oli helppo tarttua toimeen.

Yllättävän hyvin oli tekniikka muistissa ja tuli tasaista tikkiä.

Tässä tuppi ompelun jälkeen kuivamassa. 

Muovinen sisäosa purettu talteen vanhasta hajonneesta tupesta.

Kuivuttuaan viimeistelin reunat, koristelin kolvilla ja lisäsin vyölenkin.

Käsittelin myös värittömällä, mehiläisvahapitoisella saapasrasvalla.

Nyt on miehellä yksi käyttökelpoinen puukko lisää.

Lisäksi minulla oli dyykattu minipuukko, terän pituus vain 59 mm. 

Kahvan olen jo aiemmin käsitellyt puuvahalla oranssiksi.

Vanhaa tuppea ei ollut, joten improvisoin teräsuojan risasta muovisesta.

 Nämä värikkäät nahkapalat olivat paljon työläämpiä ommeltavia.

Mutta nyt minulla on pieni naisellinen puukko, passeli sieniveitsi.

Kaikki töihin käytetyt nahat, ovat vuosien takaisia kirppislöytöjä.

Riisuttu

Facen roskalavan kautta löytynyt pieni laatikosto.

Ei hääppöinen kunto, kuitenkin puuta, pohjat ja tausta vaneria.

Valmistuksen ajankohtaa en osaa päätellä, jotenkin ristiriitainen.

Ilmeisesti laatikoston tekijä oli hyödyntänyt osin vanhaa materiaalia,

laatikon pohjissa oli puolikkaita tekstejä ja ylimääräisiä naulanreikiä.

Kuumailmapuhallin kourassa ja pakkelilasta toisessa, poistin maalit.

Pinnasta kuoriutui kaksi erisävyistä valkoista, paksuina käppyröinä.

Mööpelin kunto osoittautui, vielä oletuksianikin huonommaksi.

Sivuissa kitattuja halkeamia, laatikoita sudittu sieltä täältä, ym. ym.
Mutta paljastunut, alin maalikerros, olikin juuri oikean värinen.

Päädyinkin jättämään laatikoston uudelleen käsittelemättä.

Sopii näin kömmätin värimaailmoihin ja miellyttää myös omaa silmää.

Vaihdoin vain muoviset vetimet vanhoihin rautaisiin, oli sama ruuvijako.

Vetimet muistaakseni peräisin 50-60 luvun keittiönkaapeista.

Hanskalokeroon

Tytär pyysi tekemään aurinkolaseille koteloita autoon.

Ensimmäinen testiin lähtenyt pari, tyttärelle ja poikaystävälle. 

Hyväksyntä tuli, koko ja mallikin olivat laseille sopivat.

Kaava on näin simppeli, leveyttä 16 cm, korkeutta 17 cm.

Kaarevan aukon kohdalle, aukkoa isompi puoliympyrä reunaa tukemaan.

Eri asuihin, pitää tietenkin olla eri aurinkolasit, joten kaksi koteloa lisää.
Käytetyt nahkapalat omista varastoista ja ompelu pellavalangalla.

Kotelo on näppärän ohut tyhjänä, vie mahdollisimman vähän tilaa.

Kuitenkin paksuhkoista nahkapaloista tehty, suojaa lasit hyvin.

Sekä sisäpuolen nukka estää riittävästi laseja luistamasta ulos.

 Ja juuri sopivan joutuisia tehdä vaikka hanskalokeron täydeltä.

Nyt pitäisi tehdä toisellekkin tyttärelle omansa, useampikin, oletan.

Arvomerkein

Peltisiä laatikoita uusissa vaatteissaan...

 

Hioin ensimmäiseksi ulkopinnoista hiomapaperilla maalia pois.

Sitten peltinen salkku sai pari palaa parkkinahkaa pintaansa.

Koristeen liimalla kylkeen ja pehmusteen ommellen kahvaan. 

 

Heraldinen ruusu peittää nyt peltiin stanssatun logon.

(sukunimestäni juontava mieltymys majurin arvomerkkeihin)

 

Kokeilin parkkinahan pakotusta 30 vuoden tauon jälkeen. 

Pakotustyökalu on isävainaan muinoin itselleen tekemä. 

Lopuksi siistin nahan reunat hiomakoneella ja sotkin mustalla lankilla.

Farkkutakkini kaulusta koristanut ruusu, josta hajosi kiinnikkeet.

Kelpasi vielä koristamaan vanhaa, valmiiksi kulahtanutta peltirasia.

Lisäksi korostin rasian kohokuvioita kevyesti kultatussilla.