Kipoton poro

Siivoilin kaapeista turhia vähemmäksi, törmäsin ruskeaan poroon.

Joskus kirpparilta löytynyt, mutta hyvin vähälle on käyttö jäänyt.

Enpä juuri tuikkuja polttele, enemmän pidän pitkistä kynttilöistä.

Värikin on jotain aivan muuta, kuin mistä tykkään.

Joten työhuoneelle, hiomalaikka kiinni miniporaan ja pilkkomaan.

Maalinpoistoa myrkyllä ja hiontaa messinkiharjalla ja santapaperilla.

 Renkaastaan luopunut pikkuporo (ollut siis servettirengas)

sai vähän isomman kaverin kipostaan luopuneesta porosta.

Siinäpä nuo tehtävistään vapautuneet porot nyt nauttii vapaudestaan.

Taloni on entinen porotilatalo, keräilenpä omaa tokkaani metallisena.

Kolikoilla kotiin

Eilen tuli vilkastua muutama kirpputori.

Tässä mukaan lähteneitä löytöjä, paljon muuta löytynytkään.

Neljä tomaattikeittoista keittiöpyyhettä, yhteensä euron.

Kaksi Riihimäen savunharmaata tuoppia, yhteensä euron.

Keräilen savunharmaita astioita ja tuopit miellytti muutenkin.

Onneksi sitä mukaa, kun löydän kirppareilta "uutta" kivaa,

muualle lähtöä odottavien tavaroidenkin kasa kasvaa.

Onkohan sitä joskus täydellinen koti, kun ajan kanssa kaikki 

vaihtuu oman mielen mukaisiin, vai muuttuuko mieli...

Himmeesti valoa

Taistelua pimeyttä vastaan himmeästi hohtavilla valoilla.

Viime viikon Rovaniemen reissulla ostin yhden ledisarjan.

Värinä lila ja hintaa oli vitosen verran.

Jo aiemmin viininpunaiseksi pihalle maalaamaani romulyhty,

sai vähän matta mustaa maalia, enimpiä kolhuja peittämään. 

Lyhtyyn tungin valojen lisäksi joutavaksi jääneitä joulupalloja.

Keraaminen kukkanen on kirpparilta 10 sentillä.

Aiemmin askartelemani rautalanka sydämet, 

pullea ja litteä, saivat suhauksen vaaleanpunaista 

ja pääsivät hyllynkannakkeisiin roikkumaan.

Saattaapi joutavia joulupalloja päätyä lisääkin eteisen kaapin päälle,

 vaikka joissain kipoissa, sillä pinkkejä ja liloja löytyy.

Joskus voi tarvita

Eli jotain jota saattaa joskus tarvita ja jotain jota tarvitsisin heti.

Olen 25 vuotta sitten, eräästä purkutalosta pelastanut tällaiset.

Suutarintöihin, kengänpohjien naputteluunhan nämä on tarkoitettu.

Tarvinnut en näitä vielä ole, mutta voihan sitä joskus...

Työhuoneella ei tapahdu mitään, vaikka haluaisin, hiomakone hajosi.

Tai eihän siitä mennyt kuin yksi pieni, mutta olennainen hihna poikki.

Vaikea on kuitenkin löytää ehjä tilalle, senverran spesiaaliosa.

Tiedä mistä asti joutuu tilaamaan ja kauanko pitää odotella.

Toivotaan että löytyy, muuten joudun hankkimaan uuden koneen.

Odottelu ei ole sitten ollenkaan mun laji, 

hermostun jos en pääse totetuttamaan itseäni.

Paljasta pintaa

Joutilasta romua uuteen muotoon.

Ostin kirpparilta nipun sydänpiparimuotteja yhteen projektiin.

Olivat tällaisessa rasiassa, joka jäi sitten ylimääräiseksi.

Kuten olette varmasti huomanneet, en pidä valkoisesta,

eikä rasia paksuine maalipintoineen mennyt edes kunnolla kiinni.

Heitin rasian pannuun hiillokselle ja maali oli historiaa.

Peltipuhtaana ja vähän punaista väriä saaneena kelpaa taas.
Väri on huonosti sekoitettua, pensselillä tuputettua akryylimaalia.

Lintuhäkin muuntumisesta vankilaksi, oli jäljellä rautaisia lehdyköitä,
kun vapauteen päässyt lintukin muutti eteiseen lautasen reunalle.
Lehdet olivat kauniin muotoiset, joten keksin niillekkin käyttöä.

Poistin lehdistä maalit ja messinkiharjalla hivenen kiillotin.
Väänsin varret silmukoille, kera puuhelmien, sain tehtyä korvikset.

Puhdas metallipinta, karun kirjavine pintoineen, on mun mieleen :)

No onkos tullut kesä

Ei ole, mutta kesävierailta jääneet olutölkit on hyödynnetty.

Eli joulukorttien askartelua kierrättäen.

Pantittomia naapurimaan tölkkejä tiskailin.

Ensin leikkasin saksilla tölkeistä päädyt pois, sitten oioin vähän.

(huonot sakset työhuoneelta, joilla leikkelen santapaperia)

Sydämet piirtelin kuivuneella kuulakärkikynällä.
Hiirimatto oli hyvä piirtelyalustana ja sopivasti käden ulottuvilla.

Kun sydämet oli leikattu, kuvioin etikettipuolelta samalla kynällä.

Piirtelin palloja, kiemuroita, tähtiä, sydämiä...

Leikkasin kuviosaksilla tapettikirjasta vähän korttia pienempiä paloja.

Liimasin tapetit, kiinnitin kaksipuolisella teipillä sydämet.

Kortit on taitettavia, joten toivotukset kirjoitan sisäpuolelle.

Kyllä tuossa vaan tovi vierähti, vaikka simppeliltä näyttääkin.

Ite tykkään, ei hömpötyksiä, ei hörhelöitä, ei tonttuja, ei enkeleitä.

Kyllä metallia ja sydämiä, ihan on mun tekemän näköiset.

Tasakattoinen talli

Löysin kesällä metallinkeräysastian vierestä ruosteisen öljypurkin.

 Aikansa purkki odotteli ideaa varastossa.

Sitten aloin leikkelemään peltiä ja sahaamaan vaneria.

Lisäksi tarvittiin lampunsuojasta reunanauha ja ralliruututeippiä.

Näin valmistui tasakattoinen kolmen auton talli.

Reunanauhaa täytyy vielä korjailla, kunhan asettuu ensin muotoonsa.

Siellä se nyt on purtilo purtiloiden joukossa, olohuoneen hyllyssä.

Antaa kaikkien kukkien kukkia

Meillä on yhdessä, vähemmän kuvailemassani paikassa, 

aitoa 70-luvun lopun tunnelmaa, nimittäin vessassa.

Remonttiakin tehdään vasta joskus, kun neitoset maailmalla.

Ei pärjää neljä ihmistä ilman wc:tä, ainakaan talvella.

Tässä siis ihanaa värimaailmaa ja kuosia vessan seinällä.

En ole varma inhoanko tuota totaalisesti, vai oisko kivan omituista.

Vessan hyllyt ja peilinkehykset on keltaisella puuvahalla käsiteltyjä,

askaroin sitten omituisen taulunkin samoihin väreihin.

Kehys on joku vanha, jota hioin, maalasin, hioin, maalasin, hioin.

Pohjalle laitoin tapettia ja sitten askartelin flower loomilla perhosia.

Kaksi kieputusta piikkien ympäri keltaisella paperinarulla.

Mustasta parilla hevosenhäntä solmulla vartalo ja tuntosarvet.

Vasaralla napputin solmuja matalammiksi liimauksen jälkeen.
Tapetti saadusta mallikirjasta, paperinarut joskus halvalla kirpparilta.

Tuo kummallisuus on sopivasti sopimaton tuolle kummalliselle seinälle.

Vinksin vonksin

Lisää pätkillä kirjontaa, vuorossa kaitaliina.

Mulla oli just sopiva, halvalla kirpparilta pelastettu musta kankaan pala.

Olohuone kaipasi yhtä kaitaliinaa lisää, joten tekemään sitä.
Erottuu askartelemani moottoripyöräilevät siskoksetkin nyt paremmin.
Kanttasin liinan ensin, sitten kirjomaan edellisen postauksen pätkillä.

Pistoille en nimeä tiedä, kehittelin nuo työtä tehdessä.

Ei liian säännöllistä, sopivasti vinksin vonksin.
Muttei liian työlästäkään, eikä laskeskelua, onnistui huonossa valossa tehdä.

Ompa melkoisen keljua koittaa kirjoa mustalle pohjalle,
hämärässä olohuoneessa telkkaria katellen, kun ei meinaa nähdä.

Jos pistoja tarkemmin katselisi, varmasti löytyisi virheitä.

Kirjaimia

Pitää välillä vaihtaa lajia käsitöissä, ettei kyllästymään pääse.

Nyt vuorossa kirjontaa kirjavilla pätkillä.

Tein makuuhuoneen oveen tällaisen taulun.

Kirjoin yhdeltä naapurin mummolta saamillani langanpätkillä.

Kirjaimia ja kuvioita suunnittelin ruutupaperille työn edetessä.

Soikea kehys on mummolta peritty ja nyt vain mustaksi maalattu.

Pohjakangas on palvellut joskus pienenä pöytäliinana.

Väri oli oikea, mutta pala vähän kapea, siksi nauhalla ympäröity.

Näitä noin metrisiä langanpätkiä riittää vielä moneen projektiin.

Pitäisi keksiä jotain maanläheistä, saisi ruskeita ja vihreitä kulumaan...

Punainen hohde

Keittiökin kaipaa lisää valoa päivien lyhetessä.

Vihdoinkin sain idean tästä kirpparilta pelastetusta kynttilälampetista.

Oli kaunis punainen ja nätisti kulunut, halusin pitää sellaisena.
Värin vuoksi tuon ostinkin, ei tuossa kynttilää uskaltaisi polttaa.

Porasin kaksi reikää johdoille, ylhäältä päin 10 mm ja takaa 8 mm.

Veistelin takapuolelle puukolla uran johtoa varten.

Viritin puretusta lampusta napatut johdon ja lampunpidikkeen.

Valon palaessa, punainen petsimäinen väri hehkuu kauniisti.

Kummallinen kapine

Meillä on tapana kavereiden kesken ihmetellä ja arvuutella

 omituisia tavaroita ja työkaluja.

Voisin esitellä teillekin joitakin vähän erikoisempia esineitä.

Ekana kummallinen muinoin mummolta saatu talouskapine.

Arvatkaapa tämän käyttötarkoitus?

Tällä on kuulemma ennen krepattu tyynyliinojen nauhat.

Käyttöä ei juuri nykypäivänä ole, mutta ompa koristeena.

Kokeilin krepata paperista lahjanauhaa, kävis ainakin siihen.

Siskokset

Askartelua kera neulontanuken, tai mitä nimiä tuolla on...

Päässäni pyöri pitkään ajatus rimppakintuista kissoista,

vihdoinkin keksin sopivan toteutustavan.

Muistin jopa ottaa vaiheista kuvia, jos muitakin kiinnostaa.

Aikaa sitten hankkimani neulontanukke ja jämälankaa.

Silmukoiden siirtelyyn käytin omituista virkkuukoukkua,

ilmeisesti kutomakoneen työkalu, toisessä päässä vain pieni mutka.

Tein kuusi noin 20 senttistä pötköä.

Tylpän neulan avulla kiskoin piippurassin pötköjen sisään.

Taitoin ja kieputin tiukasti piippurassien päät.

Varovasti oioin neulospätkän peittäämään rassia.

Pujottelin vielä lopuksi lankojen päät pötköjen sisään.

Ompelin rautalangoitetut pötköt osittain yhteen.

Huovutin neulalla kissoille päät ja langanpätkin kirjoin naamat.

Piippurassi yltää pään sisälle, pää siis huovutettu paikalleen.

Ompelin askarteluhuopapaloista mekkoset.

Vaihdoin toiselle kissalle punaisen nenän, kun näyti liian vaalealta.

Siskokset olohuoneen piirongin päällä, sivuvaunumoottoripyörineen.

Moottoripyörän päällä istui ennen jotain lasten vanhoja pikkupehmoja,

kuskin raajat eivät yltäneen polkimille eikä ohjaustankoon.

Nyt on tuossakin sisustuselementissä ripaus omaa kädenjälkeä :)

Kaikki materiaalit kauan varastossa lojuneita ja käyttöä odottaneita.

Houkuttaisi kokeilla samalla tyylillä muitakin otuksia,

etenkin kun tuolle neulontanukelle en ole ennen järkevää käyttöä keksinyt.

Tän vois tulkita jo jouluaskarteluksi ainakin värien puolesta.

No meillä tuo kaksikko, saa ajella pyörällään kyllä ympärivuoden.

Vaikutteita

Lappivaikutteita näkyy kertyvän kahvikattaukseen.

Löysin kirpparilta 50 sentillä viisi "aslakki ja poro" lusikkaa.

Vihdoinkin tarpeeksi, sillä mulla oli viisi samanlaista ennestään.

Nuo hauskoja ja juuri oikean mittaisia Teeman kahvikuppeihin.

Perittyjä harmaita kuppeja löytyy kahdeksan ja nyt riittää lusikat.

Lisätään Pentikin Inaria 70-luvulta, vuosien takaisia kirppislöytöjä.

Vähitellen astioistani alkaa muodostua kokonaisuuksia.

Olen oppinut paikallisen tavan, että leipäjuusto leikataan kuutioiksi,

 tiputellaan kahvin sekaan ja nautitaan lusikalla.

Pienempi kulho on sopiva leipäjuustolle, isompaan sitten keksejä.

Avainhenkilöitä

Ostin yhden hassun pullonavaajan parilla kymmenellä sentillä.

On siinä vehkeellä, eikun korkkiruuvilla mittaa miehen verran.

Kotona sitten hoksasin noudattavani jotain keräilyn kaavaa.

Näitä ihmismäisiä avaajiahan on tullut osteltua kirppareilta ennenkin.