Lucinda Riley: Keskiyön ruusu

Lucinda Riley: Keskiyön ruusu

Bazar 2016

671s.

Oma ostos

Ei mahda mitään, vuosisadan tai muutaman takaiseen Englantiin sijoittuvat romaanit vievät minut aina mukanaan. Ne ovat kuin jokin outo huume, heikkous, ne imaisevat omaan maailmaansa, saavat aikaan kaukokaipuun, tuoksuvat teelle ja homeisille taloille ja nummille ja lampaille. Englanti <3 p="">

Lucinda Rileyn Keskiyön ruusu tarttui kirjakaupasta hetkellisenä heräteostoksena. Olen yrittänyt vältellä uusien kirjojen hankkimista, mutta epäonnistuin tavoitteessani kesällä. Keskiyön ruusun lukemisesta on jo muutama tovi aikaa, mutta se oli melkein täydellinen kesäkirja. Ainoa suoranainen vika oli sen aiheuttama matkakuume Englantiin...

Tarina alkaa Intiasta, jossa Anahitan jättää kuolinvuoteellaan lapsenlapselleen käsikirjoituksen elämäntarinastaan ja tehtävän etsiä Anahitan poika, joka kaikkien tietojen mukaan on kuollut 3-vuotiaana. Vanhan isoäidin höpinöitä ei ota enää kukaan uskoakseen, mutta Arin elämän ollessa muutosvaiheessa, hän viimein tarttuu isoäidin kirjoitelmaan ja tempaa samalla romaanin lukijan Intian palatseista sumuiseen Englantiin. Toisaalla amerikkalainen filmitähti Rebecca päätyy englantilaiseen kartanoon kuvaamaan pukudraamaa ja talon salaperäinen isäntä ja mystinen historia alkavat kiehtoa häntä, vaikka oma elämä on myllerryksessä. Arin ja Rebeccan tiet kohtaavat ja vähitellen Intiasta alkunsa saaneen tarinan langat punoutuvat yhteen.

Tosiasiassa -vaikka Brittilä miljöönä ihastuttaakin - Keskiyön ruusu oli hirveän sekava ja loppuratkaisuiltaan kömpelöltä tuntuva teos. Viehätyin kyllä tarinasta, jossa oli yhdistelmä goottilaista kartanoromantiikkaa Rebeccan ja Kotiopettajattaren romaanin hengessä, mutta kokonaisuutena tarina oli aika sekava. Kirjailijan tyyli ja miljööt muistuttivat Kate Mortonin teoksista, mutta jokin hienovarainen vire jäi uupumaan, että olisin aivan täysin voinut lumoutua tarinasta. Vaikka kertomus oli loppuratkaisultaan outo, viihdyin sen parissa mainiosti, enkä olisi malttanut laskea kirjaa käsistäni. Intian tuominen mukaan kertomukseen antoi lisäväriä tarinalle, joka olisi muuten muistuttanut liikaa vastaavanlaisia, kartanoromantiikkaa hyödyntäviä teoksia.

Kirjailijalta ei ole suomennettu muita teoksia, mutta aion pitää tekijää silmällä vastaavanlaisten tiiliskivien varalta. Vaikka tämä tarina jäi anniltaan vähän epämääräiseksi, en silti epäröi tarttua Rileyn seuraaviin kirjoihin, jos ne vain suomennetaan. Runsaista aineksista syntyy varmasti myös jotain vähän harkitumpaa ja vähemmän polveilevaa. Keskiyön ruusussa oli ehdottomasti loistavan lukuromaanin ainekset.

Suosittelen niille, jotka rakastavat historiallisia romaaneita, romantiikkaa ja tiiliskivipitkiä tarinoita.

Joe Abercrombie: Halki puolen maailman

Joe Abercrombie: Halki puolen maailman

Jalava 2016

514s.

Arvostelukappale

Särkynyt meri- trilogian toinen osa Halki puolen maailman oli yksi tämän lukukesäni herkkupaloja. Tykkäsin kovasti trilogian ensimmäisestä osasta, joten tartuin kakkoseen innolla. Suhtaudun perinteiseen, keskiaikahenkiseen fantasiaan yleensä vähän epäluuloisen varovaisesti, mutta Särkynyt meri -trilogia on kyllä voittanut minut puolelleen.

Thorn haluaa taistelijaksi, mutta surmaa epähuomiossa pojan, jonka kanssa joutuu taisteluun. Murhaaja määrätään kivitettäväksi, mutta trilogian ensimmäisestä osasta tutuksi tullut pappi Yarvi näkee sitkeässä tytössä jotakin, mitä muut eivät näe. Hän ottaa Thornin mukaansa matkalle halki puolen maailman. Antaa uuden mahdollisuuden. Mukana matkalla on myös nuori soturi Brand, joka haluaisi tehdä hyvää, mutta ei tiedä mitä hyvä on. 

Kertomus on trilogian ensimmäisenkin osan tapaan fantasialle tyypillistä seikkailua ja matkustelua, mutta Abercrombien luoma maailma on niin mielenkiintoinen, ettei reissaaminen tunnu fantasian kliseiden toistamiselta. Thorn oppii kantapään kautta sotilaan taitoja ja tulee viimein niin hyväksi taistelijaksi, ettei häntä tunnu päihittävän kukaan. Taisteleminen on helpompaa kuin tunteiden näyttäminen, Abercrombien luoma tarina palkitsee myös romantiikan ystävän, vaikka mitään siirappista rakkauskertomusta lukijan on turha odottaa. 

Halki puolen maailman marssittaa lukijan eteen uskottavia, inhimillisiä ja rosoisia henkilöhahmoja. Ihastuin jo trilogian ensimmäisessä osassa taitavasti luotuun hahmogalleriaan. Pidän siitä, että Halki puolen maailman tarjoaa lukijalle nyt uusia hahmoja, mutta ensimmäisestä osasta tutut hahmot ovat edelleen mukana, vaikka osa taustalla. Kokonaisuus toimii ja lukijan mielenkiinto pysyy hyvin yllä. Henkilö- ja juonivetoisen tarinan kieli on niin ikään miellyttävää lukea. Tarina toimii hyvin kokonaisuutena ja jättää himon lukea seuraava osa.

Suosittelen Särkynyr meri -trilogiaa hyvän fantasiakirjallisuuden ystävälle. Trilogia sopii hieman aikuisempaankin makuun.

Kiera Cass: Valinta

Kiera Cass: Valinta

327s.

Oma ostos

Voihan dystopia. Kaipasin hömppää ja ostin hetken mielijohteesta kirjakaupan alesta Kiera Cassin Valinta -romaanin. Trilogian ensimmäinen osa on pyörinyt blogeissa ja ristiriitaisista arvioista huolimatta päätin lukea sen, koska kaipasin jotain helposti lähestyttävää hömppää. Sitä saa mitä tilaa.

Romaani sijoittuu Yhdystvaltoihin, jossa ihmiset on jaettu kasteihin sen mukaan, mikä heidän paikkansa on maailmassa. America Singer kuuluu viidenteen kastiin, taiteilijoihin ja esiintyjiin. Rahaa on niukasti, mutta enemmän kuin American poikaystävällä, joka on alempaa kastia eikä varmasti mieluisa puolisoehdokas vanhemmille. Siksi American äiti ja isä ovatkin ihastuneita, kun America valitaan kilpailuun, jonka voittajasta tulee tulevan hallitsijan puoliso. Nälkäpeliin verrattavissa oleva kieroilupeli alkakoon.

Valinnan juoni on ihan hirveän ennalta-arvattava ja kliseinen. Kilpailuun valitut tytöt lähetetään palatsiin, jossa Unelmien poikamies -hengessä prinssi treffailee morsianehdokkaita ja yrittää löytää sopivan puolison. America tekee prinssille heti ensialkuun selväksi, ettei halua puolisoksi, mutta ystäväainesta hänessä on. Prinssin sydän valitettavasti tuntuu sykkivän tälle vastahakaiselle neitokaiselle. Pakkaa sekoittavat "kapinalliset", jotka mekkaloivat palatsin ulkopuolella. Tyttöjen keskinäiset kinastelut ja prinssin perään haikailut tietysti videoidaan koko maalle tosi-tv:n hengessä.

No. Olihan Valinta aikamoista hömpättiä, mutta viihdyin kirjan parissa ihan hyvin. Se nollasi sopivasti aivot ja antoi muuta ajateltavaa. En kuitenkaan usko, että viitsin tarttua sarjan seuraaviin osiin, elleivät ne nyt ihan kävele vastaan oikealla hetkellä. Kaiken kaikkiaan romaani oli anniltaan aika heppoinen, eikä yllä suosikkidystopiotten joukkoon edes ya-akselilla. Kohderyhmään kuuluvat lukijat viihtyvät varmasti kuitenkin tarinan parissa, onhan se melkoinen tuhkimosatu. Seuraavat osat toivottavasti näyttävät hieman toisenlaistakin naisen roolia tässä varsin perinteiseltä tuntuvassa maailmankuvassa.

Suosittelen Valintaa romanttisten dystopioiden ystäville.

Poldark tv-sarja!

Luin vähän aikaa sitten Winston Grahamin Poldark -sarjan ensimmäisen osan, ja tykkäsin kirjasta kovasti. BBC on tehnyt sarjasta tv-sovituksen, jonka traileri osui vastaan. En ole ihan täysin vakuuttunut, mutta kyllä tämä täytyy ehdottomasti katsoa sitten kun se on nähtävillä Suomessa. Ilmeisesti sarja on tulossa televisioon syksyllä, joten kovin kauaa ei tarvitse odotella.

Miltä näyttää, aiotteko laittaa Poldarkin kaselulistalle?

Jeff VanderMeer: Hallinta

Like 2015

382s.

Oma ostos

Hotkaisin Eteläraja-trilogian ensimmäisen osan muutamassa päivässä, mutta trilogian toinen osa, Hallinta, ei päästänyt ihan niin helpolla. Hävityksessä lukija heitettiin kummalliselle ja kammottavalle X-alueelle, Hallinnassa aluetta katsellaan Etelärajasta käsin. Kirja kuvaa Etelärajan johtajaksi nimitetyn Controlin rämpimistä X-aluetta käsittelevässä tutkimuksessa. Control haastattelee Hävityksestä tuttuja retkikuntalaisia, mutta tuntuu, kuin kaikki ei olisi kohdallaan.

Hallinnan Etelärajan maailma tuntuu orwellmaiselta painajaiselta. Controllin työhuonetta kuunnellaan, työpöydän laatikosta löytyy omituinen yllätys ja vaikuttaa siltä, että suurin osa Controllin työtovereista ovat sekaisin. Siinä missä kirjasarjan ensimmäinen osa kuvaili outoa, jopa vieraan planeetan kaltaista ympäristöä, Hallinta tuo kauhun teemat lähemmäs lukijaa. Toisaalta kirja oli huomattavasti hidastempoisempi kuin edeltäjänsä. 

Vaikka Hallintakin oli omalla tavallaan mielenkiintoinen teos, se ei kuitenkaan imenyt mukanaan samalla tavalla kuin trilogian ensimmäinen osa. En pystynyt samalla tavalla samaistumaan tarinan hahmoihin, ja Controllin ahdistuneen maailman läpieläminen tuntui välistä puuduttavalta ja jopa tylsältä. Luin kuitenkin kirjan uteliaana, koska haluan tietää mitä ihmettä alue X:llä oikein tapahtuu.

Kolmas kirja on aloitettuna, mutta into trilogiaan on vähän hiipunut. Taidan lukea välipalana jotakin muuta, joka toivottavasti herättää kadonneen lukuinnon taas uudelleen.

Suosittelen kirjaa niille, jotka ovat lukeneet Eteläraja -trilogian ensimmäisen osan.

Jeff VanderMeer: Hävitys

Jeff VanderMeer

Like 2015

222s.

Oma ostos

Olin silmäillyt Eteläraja-trilogiaa muutamaan otteeseen kaupoissa, mutta se tarttui mukaan viimein Akateemisen kirjakaupan alennuksesta -70%. En ollut juurikaan lukenut kirjaan liittyviä juttuja tai bloggauksia, joten tartuin siihen ihan ilman suurempia odotuksia.

Mitä ihmettä tästä kirjasta voisi sanoa?

Romaani kertoo tutkimusryhmästä, joka on lähetetty oudolle alue X:lle tutkimaan ja ottamaan näytteitä. Matkalla on mukana minäkertojana toimiva biologi, psykologi, maanmittari ja antropologi. Alueella on käynyt jo aikaisemminkin retkikuntia, mutta kaikki ne ovat päättyneet jollain tavalla onnettomasti. Vaikuttaa siltä, ettei kukaan oikein tiedä mikä alue X on ja mitä siellä tapahtuu. Se tiedetään, että alue tuntuu leviävän ja lähestyvän Etelärajan tutkimuskeskusta.

Romaanin minäkertojana toimiva biologi on oivallisesti rakennettu hahmo. Hahmon kerronnan analyyttisyys ja havaintojen tekeminen on yksi kiinnostavin osa kirjan antia. Tarina on psykedeelinen ja outo, jopa aika häiritsevä, mutta kieli on ihan huikean kaunista ja taitavasti rakennettu hahmo tekee tarinasta kiinnostavan. Luin kirjan hyvinkin nopeaan tahtiin vaikka ensimmäisiä sivuja selaillessani epäilin, että se saattaa jäädä minulta jopa kesken, koska sen verran oudolta tarina tuntui.

Kirjasta ei voi kirjoittaa kovinkaan paljon paljastamatta liikaa sen juonta ja tarinaa. Jollain tavalla se karttaa määrittelyjä, kai Hävitys jonkinlaista scifiä taitaa olla. Minuun tarina kyllä upposi ja sen outous tuli sopivasti iholle. Muutama teema teoksessa on tietyllä tapaa niin karmiva, että niitä on tullut mietittyä kirjan lukemisen jälkeenkin. Erityisesti tarinan tunnetilan ja ilmapiirin luominen on onnistunut.

Suosittelen Hävitystä oudon ja hämmentävän scifin ystäville.