Taas

Innostuksen herättäjäni. Ystäväni Wii (pirulainen haukkui pullukaksi) ja mittanauha (julma tyyppi). Rakkaani kasvissosekeitto  (nam) ja ananasrahka (supernam). Paniikkitilanteeseen 1 (yksi) pala tummaa suklaata (ihan vain verisuonten takia). Olen orientoitunut.

Olen todella hyvä tekemään päätöksiä. Ainakin vähän ennen unta.

Poimintoja Bremenistä

Kaupat avoinna vain iltakahdeksaan ja sunnuntaisin suljettu. Kaupungista löytyi mm. Primark, C&A, Desigual ja Gerry Weberin outlet. Laihoina lennämme ostamaan palkinto-Desigualit. Shoppailijan taivas löytyi Ochtum Parkista. Siellä ihminen voi ihan villiintyä. Espritin talo oli vaikuttavan kokoinen. Melkein kannattavampaa ostaa lentolippu ja tehdä hankinnat päivässä. Laatua henkkamaukkahintaan.

Sunnuntaisin aina jossain kirpputori. Pitäisi ottaa pakettiauto mukaan ja opetella muutama sana saksaa.

Julkinen liikenne toimi moitteettomasti. Raitiovaunut ja bussit esimerkiksi päivälipulla 7,70 euroa (2 aikuista, 4 lasta), mukavaa matkantekoa. Lentoasema 11 minuutin raitiovaunumatkan päässä keskustasta.

Olut halpaa ja lentoasemalta saatu ilmaiskartta kerrankin hyvä. Ruoka oli suolaista ja tuhtia. Ikivanha kaupunki oli pieni ja suloinen. Söimme siniovisessa ravintolassa.

Retkeilyä ja tunnustuksia

Bremen. Neljä naista. Hillitöntä käkätystä kolme päivää. Juttujen taso ohutta yläpilveä, aika huttua. Serious shopping, pientä pohmeloa. Retkeily on upeaa. Pitää mennä kauas, että näkee taas lähelle.

Blogistaniassa on tapahtunut pieniä ihmeitä. Olen saanut ihka ensimmäisen tunnustuksen ja vieläpä kolmelta taholta. Aikamoista. Äärimmäisen iso kumarrus satsumalle, marialle ja Pepille. Ohjeen mukaan pitää tunnustaa 7 asiaa.

1. Luen ohjeet, kun kaikki on mennyt jo pieleen. Manuaalit ovat kyllä mainioita kapistuksia. Jännä juttu, että usein niissä kerrotaan tarkasti ja selkeästi miten olisi pitäny toimia. Aina ei ehdi.
2. Heti-mulle-kaikki-tänne tai ei ollenkaan ja hanskat tiskiin. Malttamattomuutta vai laiskuutta. Tiedä häntä.
3. Lapsena minulla oli lähes aina häntäluu kipeä. Hienointa oli polkupyörä ilman jarruja ja pääkallokeli potkukelkalla.
4. Minulla ei ollut omaa Stigaa. Onneksi minulla on nyt oma poika, jolla on oma Stiga.
5. Kävin päivärippikoulussa veneellä. Sellaisella lasikuituisella ja kymppiheppaisella. Rippikoulun jälkeen erosin kirkosta ja päädyin uskomaan johonkin ihan itsekseni.
6. Uskon liian vähän itseeni. Ainakin kuukautisten aikaan.
7. Ryhdyin pari vuotta sitten kuukupittelijaksi. Kahta en vaihda ja toinen on kuukautiskuppi. Ei hankaa, ei ärsytä, ei kuivata. Ei ole aina loppu. Säästää rahaa, hermoja ja luontoa. Halleluja!

Tunnustelut eteenpäin: Tinuhe ja AURA.

Laiska töitään luettelee

Tänään olen
- saanut uuden työtodistukseni, hämmästynyt kuinka hyvältä kuulostan
- luonut itselleni uuden hiustyylin (kotifiskarsit + kotiväri, siinä on kova yhdistelmä)
- käynyt keskustelun työllistymisestäni TE-keskuksen jannun kanssa
- kuitannut tutustuneeni työnhakuoppaaseen
- nimennyt itseni moniosaajaksi työhakemuksessa (vakavasti otettava hakemus nro 2)
- hakenut kirjastosta varaamani Aitoa ruokaa -kirjan
- viettänyt 6- tai 13-vuotiskihlapäivää (riippuen laskentatavasta) eli syönyt Miehen kanssa Lidlin puikkojäätelöt (oi tätä romantiikan ylitsepursuavaisuutta!).

- muistellut parin vuoden takaista reissua, jossa saattoi pari näkäräistäkin mennä.

Laiska töitään luettelee, mutta katson olleeni tänään oikeinkin hyvä työtön. Tap tap minulle päähän.

Mahanpohjassa kutkuttelee. Sunnuntaina Villa tölli ja Talo maalla ja pari muuta blogipuutteellista tyyppiä lähtevät ekskursiolle Bremeniin (työttömänähän on mukavasti aikaa matkustella...). Suosituksia ja muuta kokemusperäistä tietoa otetaan ilolla vastaan.

Putiputipuhdasta

Ensinnäkin. Kuinka törkeää on tuoda työttömälle siivousmaanikolle painehuuhtelukone suoraan kotiin, ilmaiseksi? Voin vastata puolestanne. Todella törkeää. Patjat, sohva, matot, nojatuolit on nyt niin puhtosia notta. Ja dagen efterinä joka paikkaa kolottaa. Painehuuhtelukoneeseen muuten liittyy yksi Suomen elokuvahistorian parhaita elokuvia. Suosittelenpa siis Siivoton juttu -elokuvaa, juutupettamalla löytyy parhaita paloja.

Edit: Koko leffa näyttäisi löytyvän Fin-TV:sta. Taidankin katsoa taas. Ihan jokaista repliikkiä ei vielä muista ulkoa.

Toisekseen. J. Tukiainen. Suora lainaus hänen blogistaan: "Vakituisena tanssijana minun oli helpompaa pitää kroppa timmissä kunnossa." Niin. No. Oikeesti. Mä ihailen kyseistä neitokaista. Jos tuosta itsevarmuudesta sais edes puolet, niin mä olisin aika pirun pitkällä elämässäni. 

Kolmannekseen. Kovasti tervetuloa uusille lukijoille. Täällä on taas yksi ihan onnesta soikeana. :)
~
Kiitos Minna vekottimen lainasta, oli tosi upea juttu lievästä kiroilusta huolimatta!  ♥

Ääniä pään sisältä ja vähän ulkopuoleltakin

Hieno haaste Tinuhelta. Käyn sisäistä taistelua. Uskallanko "määrättynä" kirjoittaa? Noin vain. Paska siitä kumminkin tulee. Jos kehtaan julkaista, ehkä joku ystävällinen laittaa tsemppiviestin. "Kiva kirjoitus!" Valheita, epäilen. Yritän päästä pakoon kehittelemällä tekosyitä. Ei ole juuri nyt mitään paikkaa. En käy missään, ei minulla ole elämää. Toinen korvakin on vielä vähän tulehduksen jälkeen lukossa. Minä mitään kuule! Paitsi veren kohinan, ihan kuin sellainen simpukka. Paitsi että simpukka kuulee meren vastaavan. Hetkittäin raksahtaa märästi. Paranemaan päin. 


Yritän herätellä itseäni. Tämä on vain blogihaaste! Ei suinkaan ... mikä? Tieteellinen artikkeli? Lopputyö? Oscar-gaalan kiitospuhe? Työhakemus? Olen ollut kaksi viikkoa työttömänä ja irti työelämän stressistä. Nyt kehitän itsekseni kummallisia stressiaiheita, jopa blogihaasteesta. Taidan olla riippuvainen. Hei, olen Eeva. Olen stressihormoniaddikti. Vai olisinko vasta toipumassa? Äh, ei nyt lähdetä tälle draamalinjalle.

Niin se haaste. Blogi. Minulla ei kyllä ole juuri kontrollia nykyään. Suollan ylimääräiset. Pitäisikö blogin nimeksi muuttaa pöllönoksennuspallo? Niin juuri! Tänne ne hukkuu. Tartun tuohon.


Yksin kotona. Lasketaanko se paikaksi, jossa harvoin käy? Olkoon yksinolo se Merkittävä tekijä. Eli silmät kiinni ja passiivista kuuntelua? Tiskikonekin pitäisi tyhjätä ja leipävuoka voidella. Jamien vuoka. Jollain tapaa kiehtova mies. Imurointikaan ei tekisi pahaa. Entäs pyykit? Muikkusen matolla on liitu murskautuneena. Pirskatin Tinuhe. Kaikkea se keksiikin.


Okei. Ei kuulu mitään. Paitsi läppärin hyrinä, vielä sellainen mukava tuoreen koneen kehräys. Aika paljon pitäisi maksaa, että luopuisin tietokoneista ja konsoleista. Vähän nörtti. Tekisi mieli kunnon pelisessiota. 

Aaa! Keskuslämmityspatterit ujeltavat hiukan. Ärsyttävä ääni. Millähän siitä pääsisi eroon? Auttaisiko ilmaus? Jääkaappikin hyrisee, kurnahtaa välillä. Onko se tuollalailla kurissut ennen? Onkohan pirulainen menossa rikki.

Mikään kello ei raksuta, ihanaa. Toisinaan revin kelloista patterit, kun raksutus ärsyttää. Nousen vaikka keskellä yötä nyppimään kelloja hiljaisiksi, olen tehnyt sitä lapsesta asti. Sohva vingahtaa allani. Se tietää, että kiloja on tullut. Vatsa möyrii ja kurnii, join aamulla himooni lasin maitoa. Pitäisikö kirjoittaminen lopettaa ennen kuin joudun kirjoittamaan, että pieraisin. Naisethan ei piereskele. Eikä röyhtäile. Mutta hei, mä olen yksin kotona! Ei silloin lasketa. 


Onpa tosiaan hiljaista. Tänään en malta kuunnella.

~

Edit: Niin helpottuneena painoin julkaisua, että unohdin edelleenhaastamisen. Jos jotain liirumlaarumia kirjoittaa, niin saako silloin oikeuden haastaa? Haastan kumminkin.

Eli Tinuhen haaste eteenpäin muutamalle nimetylle, haaste on kuitenkin kaikille, jotka tahtovat napata mukaansa:

"Menkää johonkin sellaiseen paikkaan, jossa käytte harvoin. Kuunnelkaa sen paikan ääniä. Kirjoittakaa sen jälkeen muutama minuutti paikan äänistä ja siitä mitä se teille kertoo."

Piilomaja

Meijerielämää

Sitä tätä tota

Normi päivä

Nää olis naimisissa ja sit nää söis junan. Normi päivä.

 ~

Muikkunen kuumeessa, "nukkui" äidin vieressä. Levoton on aika laimea sana viime yölle. Kuumeesta huolimatta energiaa on kuin gallialaisessa kylässä. Tänään on ottanut koville. Äidillä siis.

Tahraohjelma

 

No olipas harvinaisen hauska lelu! Poladroid-ohjelma nimittäin! Miten minulta on mennyt tällainen huvitteluvehje ihan ohi? Tulee tahrat ja söhrytkin. Siis kuviin. Kotona ihan luonnostaan, no software needed.

"Poladroid software is the easiest and funniest Polaroid Image Maker." 

Indeed.

Centteri

Ikea-kuusi ei tahdo pois. Kasvatti mokoma keväisen vihreät kerkät. Keskelle isoimmat kuin huutomerkiksi.

Postipoika toi Glorian kodin. Tämänpäiväinen lehti nosti ärsytyksen ihan uudelle tasolle ja sen kunniaksi klikkaan päivän tekstin keskityksen centteriin.

"...rakensivat Barcelonaan harvinaislaatuisen talon. Se muistuttaa jääkuutiota mutta on tehty puusta."

Jääkuutiota? Really? Parakilta se minusta näyttää eikä miltään helvetin jääkuutiolta.

 "Alakerta on moderni versio suomalaisesta tuvasta."

Tupa? Come on.

"Tilatemppu: Ei tarvita taikoja, jotta pieni tila vaikuttaisi isommalta. Läpinäkyvät materiaalit toimivat hyvin pienissä huoneissa, sillä ne eivät estä valon kulkua."

Käyttäisinkö 2889 e (pöytä), 6 x 269 e (tuolit), 155 e (kori), 694 e (hyllyt), 2 x 68 e (kulhot), 1190 e (valaisin), 556 e / neliö (matto) läpinäkyviin kalusteisiin pienessä asunnossa vai käyttäisinkö tuon rahan isomman asunnon lainanlyhennykseen? Mietitäänpä tätä ihan yhdessä. Umm...

Ja tottahan Glorian kotikin pyrkii nyt trendikkäästi eroon turhista tavaroista artikkelilla "Ahdistu, karsi ja unhoita". Minä aloitan tuon homman kyseisestä lehdestä. Aivan liian kauan kestänyt kestotilaus loppuu nyt. Geez.

Visiitti

 Siellä ne Töllillä odottelivat kesää. Kesälukemiset, mökkiradio ja käsitiski. 

Lunta oli polveen asti, mutta lauantaina vielä kevyttä kristallinkirkasta, ei edes minkäänlaisia kerrostumia. Vhiit vhiit vhiit vhiit. Toppahousut suihkivat kun ravasin ympäriinsä ja räpsin kuvia kuin turisti. Himputti, et on jo ikävä. Jos duunikuviot eivät selviä, muutan Töllille muikkusen kanssa heti kun ensimmäinen lupaus keväästä on ilmassa. No, ainakin uhoan niin.

Sarjassamme erinomaisen suuria kysymyksiä elämästä aiheenamme tänään: mitä kirjoitettua ääntä toppahousut pitävät? Vhiit vhiit? Enlantilaisittain ksheet ksheet?

Eeli

Saanko esitellä Eelin. Eeli on nahkakilpikonna. Eeli löytyi vuosi sitten sisustusputiikin valottamasta nurkasta, koppaan hautautuneena, alehinta (-70%) pyllyssään.

Onhan se aika ruma. Pitää huolta Töllistä talvisin. Näytti hoitaneen hommansa ihan hyvin.

Mattoja ja mandariineja

Kuvittelin virkkaavani mustaa mattoa. Kude loppui kesken ja törsäsin uuteen satsiin. Musta ei ollutkaan enää musta. Nyt virkkaan mustaa mattoa. Tuo ruskea olisi ollut kivampi.

Täräytin silittämättömän verhon pöytään ja meille tuli kesä. Mukavaa väriterapiaa. Mandariinien (tai mitä lie klementiini-satsumia?) valkoiset ovat tiukassa ja kuorta avatessa mehua ruiskahtaa silmään. Miten se voi osua joka kerta silmään eikä esimerkiksi suuhun?

Veli sai tänään vuoden asepalveluksensa suoritettua. Hyvä veli! Hikko on ylpiä!

Juurny

Ihan poppista juur ny:

- värit, värit, värit
- itseltä-itselle-joululahja (taulu by Kati Aviron-Violet)
- Tricia Guildin kirjat
- uudet rappuset Töllille
- cadittava täti

Töllin rappuset ovat kauniisti harmaantuneet. Toisin sanoen lahoamispisteessä ja vähän yli. Uudet tehdään kestopuusta, kestävät sitten ikuisesti. Rappuset tulevat ensin ja äkkirikastumisen yhteydessä rappuset laajenevat talon kahdelta sivulta kiertäväksi teraaaansiksi. Samassa rytäkässä tahtoisin uudistaa vuorilautoja. Nyt joka kulmalla ja joka ikkunassa on vähän erilaisia viritelmiä. Sellaista kevyttä kauneuskirurgiaa.

Yksi lempipuuhistani Töllillä on rappusella istuskelu. Voisin tehdä sitä tuntikaupalla, siksi lienee parasta piirtää akka heti paikalleen.

Ajoissa

Toisen silmän takana tuntuu painetta, tajuan näkökentän pienenevän, toisen puolen hampaat tekisi mieli repiä irti. Kulmakarvaa jomottaa, takaraivo puutuu. Puolet päästä on ihan kunnossa. Otan kielen päälle nappulan ennen räjähdystä ja odotan kieleni puutumista. Kipu sulaa.

Tajuan perusnegatiivisuuden syövän minut helposti. Kaivan kuopan, jonne ei pääse muut. Putoan. Kasvatan kalakukkokuoren mössön päälle. En ole magneetti, negatiivisuus ruokkii itseään, en ime positiivisia. Joudun keskittymään, aina vaan keskittymään. Tekemään töitä. Tajuamaan. Pieniä hyviä, ei enää nappuloita. Paha olokin sulaa, jos tajuaa toimia ajoissa.

Kevät tuloillaan. Mittari näyttää -21. Olo on vaaleanvihreä, luonto jotain muuta.