Kymmenen euron kaappivanhus ja muita yksityiskohtia verannallamme

Kuten jo maanantaina täällä blogissa hehkutin, niin verannallamme todellakin vihertää!

Osan vihertävistä sävyistä tilaan tuo alati lisääntyvät huonekasvit, mutta myös aivan ihana BoråsTapeter:in Falsterbo II Herba -tapetti saniaisineen. Ilman tuota tapettia olisi veranta vain valju versio nykyisestään!

Pehmeä Tikkurilan valkoinen -sävy helmipaneeleissa, sekä tapetin vihreät ovat jo sellaisinaan kauniit yhdessä, mutta värikkään kodin ihmisenä kaipasin myös jotain hauskaa räväkkyyttä rikkomaan muutoin (liian) seesteistä tunnelmaa...

Niinpä verannalle hattujen ja hanskojen säilytystä varten ostettu kaappivanhus sai ylleen ihanan aurinkoisen keltaisen maalin!

Löysin tämän kaapin viime syksynä Tori.fi -nettikirppiksen kautta Lahdesta, jossa se oli myynnissä 10€ hintaan. Puupinta oli todella kulunut, ovien sisäpuolelle oli liimattu tarroja ja vanhat lukkopesät olivat rikki.

Mutta kaapin muotokieli ihastutti ja tiesin kerroksen maalia tekevän kaapille ihmeitä!

Mies myös kittasi vanhat lukkopesien aukot umpeen ovista niin taitavasti, ettei kaapissa ikinä uskoisi lukkoja olleenkaan!

Kaapin maalaamiseen käytin Tikkurilan Helmi 30 -kalustemaalia sävyssä Keltainen 1115.

Kyseinen keltainen - juuri se oikea sävy meidän kaapillemme - on yksi puolihimmeän Helmi 30 -kalustemaalin vakioväreistä, mutta sitä voidaan myös sävyttää Tikkurilan Symphony -värijärjestelmän väreihin.

Ostin maalia 1 litran purkin, josta jäi vielä runsaasti jäljelle, vaikka maalasin tämän kaapin (sisäosat ovat valkoiset) rungon kolmeen kertaan ja ovet kahdesti, sekä vanhan pikkuisen jakkaran ja kirpputorilta eurolla pelastamani puulaatikon!

Keltaiseen kaappiin sopivia vetimiä harkitsinkin maaliväriä huomattavasti pidemmän aikaa; ensin mietin pyöreitä vetimiä, sitten takorautaisia...

Lopulta löysin nämä mustat vetimet - jotka sopivat kauniisti yhteen kaapin alkuperäisessä maalissa olevien mustien jalkojen kanssa - Clas Ohlsonilta!

Mies ei varmaankaan yllättynyt lainkaan, kun kaapin päälle nousi rakkaita esineitä ennen kuin mies ehti sanoa 'maalin perusteellinen kuivuminen'... ;)

Olin aiemmin vienyt mummoni kanavatyön työhuoneeseen esille, mutta en malttanut jättää sitä piiloon alakertaan, kun sen sävyt sopivat täydellisesti verannalle.

NYT se on arvoisellaan paikalla!

Avainkaappi odottaa meillä vielä valmistumista - työn alla on remontissa pelastetusta takorautaisesta sulakekaapista avainkaapin tuunaaminen - joten avaimia säilytetään vanhassa puukipossa.

Tuo puukippo on muuten peräisin samaisesta paikasta kuin kaappikin; vanhan puuseppäharrastajan kuolinpesän myynnistä. Tosin hänen sorvaamansa puuastiat - joita pelastin sylillisen - eivät lopulta maksaneet mitään...!

Vanha Ilves -purkki on taasen löytö lapsuudenkotini ullakolta. Näitä minulla onkin yksi puulaatikollinen alakerrassa odottamassa pesemistä ja käyttöön ottamista...

Tuo Desenion* 'Let's stay home' -juliste on myöskin odotellut viime syksystä lähtien täydellisen paikan löytymistä. Voisiko ollakaan parempaa tilaa tälle lausahdukselle, kuin eteinen, jossa teemme lähtöä päivittäin - vaikka oikeasti vain tahtoisimme jäädä kotiin köllöttelemään?! :)

...Tänään tullessani isomman poikani kehityskeskustelusta kotiin oli oikein pakko todeta miehellekin, että onpa ihanaa tulla kotiin, kun eteisessä tulijaa vastaanottaa ihana värikkyys ja lämpö!

*Kaupallinen yhteistyö lokakuussa 2017

Ja vielä loppuun se tärkein, ettei nyt täysin unohtuisi, niin...

...Aivan mielettömän ihanaa

YSTÄVÄNPÄIVÄÄ teille kaikille!

...Jos blogin kirjoittamisen iloista pitäisi mainita se paras, niin se olisi bloggaamisen kautta elämääni tulleet ihmiset. <3

Olohuoneen uusi vitriinikaappi

En tiedä ihan varmaksi, että nukuinko riittävästi vai aivan liian vähän, mutta heräsin ilman herätystä hieman jälkeen neljä, ja olin aivan varma, että olin nukkunut pommiin... Koska olen maailman huonoin nukahtamaan enää uudelleen, heräsin juomaan varhaiset aamukahvit miehen kanssa ennen hänen lähtöään töihin ja päätin käyttää tämän hiljaisen aamuhetken hyödyksi blogin äärellä.

En ollut aiemmin vielä ehtinyt jakamaan näitä sunnuntaina ottamiani valokuvia tuvastamme, jonne uusi vitriinikaappi saapui viikonloppuna - edes Instagramissa ei ole kaappi vielä vilahtanut.

Joten - kiitos huonot unenlahjat - tänään Luvassa siis valtava määrä valokuvia tuosta uusimmasta Tori.fi -löydöstäni!

Olin menossa parisen viikkoa sitten käymään Järvenpäässä asioilla, joten ihan hetken mielijohteesta päätin kurkistaa, mitä Torissa oli myynnissä tuolla alueella. ...Niin monta juttua vielä etsinnässä kotiimme, että aina kannattaa hyödyntää tällaiset piipahdukset toisille paikkakunnille!

Joten aivan sattumalta ja puolivahingossa löysin tämän vitriinikaapin - vain 50€ hintaan!

Varasin kaapin välittömästi ja sovimme myyjän kanssa kaupoista ja kaapin noudosta. Aloimme jo miehenikin kanssa sopia noutoa viime viikon perjantaille, sillä olimme suunnitelleet myös Ikea -reissusta - verannan vaatekaapit odottavat edelleen noutoa.

Sitten sainkin yllättäen viestin myyjältä, että joku toinen oli ehtinyt varaamaan lipaston välistä. Ensin veti hiljaiseksi, sitten alkoi kiukuttaa.

Eihän tämä nyt väin voi mennä!

Hieman hammasta purren sovin, että myyjä ilmoittaa, jos/kun tämä toinen varaaja vapauttaa lipaston - ja niin onnekseni lopulta kävikin! Sovimme uudelleen noudosta perjantaille ja iltaa kohti ajelimme koko perheen voimin Järvenpäähän.

Saimmeko lipaston kyytiin....? No emme!

Sattuipa nimittäin niinkin hauskasti, että ajeltuamme koko matkan Järvenpäähän - tarkoituksenamme myös samaan vauhtiin hurauttaa Vantaalle Ikeaan - totesimme myyjän pihaan päästyämme, että peräkärryn kuomu oli jäätynyt kiinni!!

...Hieman oli sellainen hetki, että itkeä vai nauraa...! :)

Siispä suunta kohti kotia. Onneksemme myyjälle sopi nouto seuraavalle päivälle - ja olimmehan saapuneet paikalle kaappia hakemaan, eli aikeemme ostaa kaappi oli selkeä myyjällekin. ;)

Nämä vanhat hedelmälaatikot, joita kodissamme on kaksi, ovat kulkeutuneet mukanani lapsuudenkodistani ja löytäneet uuden käyttökohteen lehtien säilytyspaikkoina.

Ollessani lasten kanssa viime viikon lauantaina kyläilemässä ystäväni luona itärajan tuntumassa, oli mieheni käynyt uudella kierroksella Järvenpäässä ja kaappi odotti minua tuvassa saapuessani illalla kotiin.

Ehkäpä jälleen kerran maailman paras puoliso!

Sunnuntaina säädimme hieman vitriinikaapin keskellä olevan tukijalan korkeutta, sillä kaappi oli hieman ajan myötä notkahtanut toimiessaan kirjahyllynä edellisellä omistajalla - kyse oli siis muutamista millimetreistä, mutta onpahan laitettu kerralla kuntoon.

Kaappi on todella siistissä kunnossa, ei naarmun naarmua tai kolhiintuneita kulmia. Oikea löytö tuohon hintaan!

Vitriinikaappi on melko kookas, 160cm x 110cm, mutta se löysi luontevasti paikkansa tupamme takaseinustalta. Tälle paikalle on kaappia kaipailtu jo ennen muuttoa, mutta sopivan löytyminen on vienyt aikaa.

Nyt tätä kaappia katsellessa olen niin tyytyväinen etten mitään tilapäistä ratkaisua edes lähtenyt miettimään, vaan jaksoin odotella tämän vitriinikaapin löytymistä!

Kaappi toi valtavasti lisätilaa keittiön kaapistoihin, kun sain siirrettyä vähemmän käytössä olevat astiat pois arkiastioiden tieltä arvoiselleen paikalle.

Vitriinin hyllyille nousivat niin rakkaat lasiastiani, josta osa on muistoja lapsuudestani asti, sekä miehen mummon käsinmaalaamat, todella kauniit astiastot, jotka raaskitaan ottaa käyttöön vain todella harvoin. Esimerkiksi tuo kultakoristeinen astiasto oli joulupöytämme kattauksessa nyt menneenä jouluna.

Yhä vahvemmin alan olla henkisen mummoilun vahva kannattaja - näköjään sukkakutimien ja keinutuolin ohella mummoilu valtaa tilaa kodissamme tällaisen vitriinikaapinkin myötä. :)

Runsaan rönsyilyn rakastajana en kerta kaikkiaan osannut asetella vain paria astiaa esille, vaan hullaannuin täysin tästä mahdollisuudesta pitää rakkaat astiat esillä ilman pölyyntymistä.

...Ehkä alkuinnostuksen laannuttua karsin hyllyiltä jotain takaisin keittiön kaappeihin, mutta nyt nautin täysin tästä silmänilosta! :)

Hetken jännitin, kuinka tämä vaaleansävyinen vitriinikaappi sopeutuisi rinnakkaiseloon tuon tummemman kaapin kanssa samalla seinustalla, mutta olen tyytyväinen tähän kodikkaaseen yhdistelmään.

Ja vaikka kaappi itsekseen onkin melkoinen möhkäle, ei se tuonne tupaan nostettuna muun sisustuksen ohessa enää tunnukaan niin suurelle.

Nyt taitaa tuvassamme olla kaikki, mitä sinne olemme kaivanneetkin...?

Tai no, mitä sitä kaunistelemaan - ainahan niitä pienempiä haaveita on, kuten päreistä tehty kantokori polttopuille, muutama räsymatto ja valaisin saarekkeen ylle. ;)

Ei koti koskaan valmis ole!

Mukavaa torstaita teille kaikille!!

DIY: Mustikanvarvuista kranssi tupaan

Julkaisin eilen Instagramissa valokuvan askartelutuokiosta, jossa materiaalina olivat mustikan- ja puolukanvarvut, ja josta lopputulemana valmistui tuuhean talvinen kranssi tupaamme.

Olin haaveillut varpukranssista jo pitkin syksyä, mutta ikinä ei aika tuntunut aiemmin riittävän...

Nyt vietimme TOISTA täysin ohjelmatonta viikonloppua uudessa kodissamme - tähän yhden talon asuttamiseen ja raksaamisen rauhoittumiseen on vaikea tottua - joten enää ei löytynyt tekosyitä jättää projektia odottelemaan! :)

Vaikka sää oli lauantaina sateinen, pistettiin pienimmän pojan kanssa sadetakit päälle ja kumpparit jalkaan, ja kipaistiin metsään retkelle. Poika nauttii luonnossa liikkumisesta ja metsässä kömpimisestä niin paljon, ettei minun hieman itsekkäästä retkeilyn teemasta (askartelumateriaalin kerääminen) tarvinnut paljoa huonoa omatuntoa ottaa! :)

Itse kranssin tekeminen oli helppoa ja nopeaa:

1. Kiepitin vihreästä rautalangasta, joka on tarkoitettu tällaisiin sidontatöihin, pyöreän kehikon. Kehikon ympärysmitta vaikuttaa luonnollisesti kranssin suuruuteen. Rautalankaa ostin Bauhausin puutarhaosastolta, mutta olen nähnyt myös mm. Kärkkäisellä.

2. Leikkasin varvut hieman lyhyemmiksi ja niputin pieniksi kimpuiksi. Kiinnitin kimput pyörittämällä hieman rautalankaa varsien ympärille.

3. Leikkasin vielä erikseen osan varvuista lyhyemmiksi, mutta en solminut niitä kimpuiksi vaan jätin irtomateriaaliksi.

4. Lisäsin rautalankakehikon ympärille pari kimppua kerrallaan varpuja pyöräyttämällä aina pari kierrosta rautalankaa varsien ympärille. Seuraavat kaksi kimppua asettelin aina niin, että ne peittivät edellisten varpujen kiinnityskohdan.

5. Välillä lisäsin joukkoon varpukimppujen lisäksi irtovarpuja, joiden seassa oli myös muutamia puolukanvarpuja. Varsinkin jos varvut kimpussa sohottivat jostain syystä eri suuntiin, eikä kimppu asettunut millään tuuheannäköisenä kehikolle, lisäsin joukkoon irtovarpuja.

6. Lisäsin varpuja, kunnes kehikon kierros oli täynnä ja aloituspiste saavutettu. Leikkasin rautalanganpään ~20cm pituiseksi, ja kiinnitin viimeiset varvut kiepittämällä rautalankaa aloituskierroksen varpujen seassa niin, ettei rautalanka litistänyt aloitusvarpujen latvoja.

7. Lisäsin kranssiin paperinarun ripustamista varten.

Olin ensin haaveillut krassin ripustamisesta pönttöuunin yläosaan, mutta luulenpa etteivät varvut olisi viihtyneet lämpenevää uuninkylkeä vasten kovin kauaa...

Niinpä paikaksi valikoitui lopulta tuvan tumma kaappi!

Kaapin ovessa sattui sopivasti olemaan sisäpuolella puutappi, johon sain kranssin paperinarulla solmittua. Kyseistä kaappia käytetään harvoin - sisällä lähinnä ns. perintöastioita ja maljakoita, joita otetaan harvemmin esille - joten kranssi ei ole lainkaan tiellä tuossa ovessa roikkuessaan.

...Meidän Bonon piti heti päästä tätäkin ihmettä tutkimaan... :)

Siitä mukava kissa muuten, ettei kisko tavaroita alas, ei revi tai raavi, niin uskaltaa tällaisia kranssejakin jättää roikkumaan oviin, tai vaikka joulukuuseen ripustaa palloja alaoksillekin.

 

Taas pienin askelin lähempänä talvisempaa - ei jouluisempaa - kotia!

...Nostin muuten lopulta tuon kuusentaimen lasipurkissa ylös lattialta tuonne lipaston päälle. Heräsin nimittäin tässä eräänä aamuna mielikuvaan, missä lapset riehuessaan tönäisee tuon purkin nurin ja kaikki tuo vesi huljuaa pitkin puulattiaa ja sen alle...!

Muutossa löytyivät myös nuo tulitikku- ja pahvirasiat, jotka olin aiemmin nostanut pois näkyviltä ja hyvään talteen - niin hyvään, että vaadittiin muutto, jotta ne taas tulivat esiin!

Tuo Suomi -tulitikkuaski on ehkä yksi parhaita kirpputorilöytöjäni kautta aikojen; en ole törmännyt tuohon suureen kokoon missään muualla (kerran olen nähnyt kuvan tavallisen askin kokoisesta versiosta), rasia on ihan loistavassa kunnossa - käytän siis raapaisupintaa edelleen, tämä aski ei ole pelkkä koriste - ja hinta oli vuosikausia sitten ~4€!

Taustalla oleva isompi vanha rasia on pikkujoululahja ystävältä, ja IvanaHelsinki -aski taas muisto ajalta, kun olin kyseisellä merkillä töissä - melkein viisitoista vuotta sitten!

...Luulenpa, että itsenäisyyspäivän kynttilät syttyvät myös tämän Suomi -askin kylkeen raapaistulla tikulla.

Aurinkoisempaa alkavaa viikkoa kaikille!

Se on kuulkaas pian jo puolessa välissä marraskuukin....! Eli joulusta saa jo innostua, eikös vain?! :)

Väliaikaisratkaisusta melkein haavetta parempi!

Kun aloitimme miettimään tupakeittiöömme muutossa mukanamme tulevia huonekaluja ja niiden sijoittelua, listasimme myös joukon kalusteita hankittavaksi lähitulevaisuudessa. Tuolle listalle nousivat mm. isomman pojan parvelle sopivan kokoinen runkopatja, uusi sohva korvaamaan väliaikasesti pönttöuunin ääreen nostetut nojatuolit sekä Ikean keltainen Strandmon lepotuoli.

Tuolle listalle kirjasin myös vitriinikaapin tuvan pitkälle seinälle.

Ihastelin pitkään Ikean Björksnäs -vitriinikaappia nahkavetimin, samoin Ikean Regissör -vitriiniä. Selasin myös Tori.fi -nettikirppistä ahkerasti, ja harkitsin vaihtoehtoja tuunausta vaativista mäntyvitreeneistä aina '60-luvun vintage senkkeihin.

Liikaa ihania vaihtoehtoja!

Muuttoviikonloppuna nostelimme peräkärrystä huonekaluja sisälle asuntoon, ja kalusteet, joille en ollut vielä keksinyt sopivaa paikkaa, nousivat odottelemaan möbleerausta juurikin tuolle pitkälle seinälle; vanhat pikkupöydät, kaksi jugoslavialaista tuolia sekä aiemmassa kodissamme olohuoneessa ollut tumma kaappi.

Ja tiedättekö mitä?! Nehän näyttivät todella kivoille juuri noin; huolettomana rykelmänä! Kaikki aivan eri paria ja silti niin hauskat yhdessä.

Kuten olen aiemminkin todennut, mielestäni kodin tekee kerroksellisuus; vuosien saatossa esille valikoituneet esineet ja tekstiilit, jotka muodostavat kuitenkin yhtenäisen kokonaisuuden. Tässä kodissa olemme ehtineet asumaan vasta pari viikkoa, mutta tuon kerroksellisuuden luominen oli minulle tärkeää tähän kotimme eniten käytettyyn tilaan, jotta talosta muodostuisi lapsillekin nopeasti 'raksan' sijaan 'koti'.

Uutta ja vanhaa sekaisin, värejä ja puun sävyjä. Kirpputorilöytöjä sekä perintöaarteita.

Moni esine löysi tiensä suoraan uuteen kotiimme ja paikalleen, kuten tuo kaapin ylle vanhan kodin tapaan nostettu Vepsäläisen Egg-tuoli -juliste, jonka olen saanut lahjaksi Mansikkatilan mailla -blogin Tainalta.

Myös anopin antama aloe vera jatkaa kurotteluaan kohti valoa Villa Kotirannassa.

Kalustesommitelman ylle nousivat myös hyönteisjulisteeni, jotka ovat kulkeneet mukanani muutosta toiseen. Tuon perhosjulisteen olen tuonut Lontoon Luonnontieteellisestä museosta (Natural History Museum) ja ötökkäjulisteen ostin jokunen vuosi sitten muistaakseni Habitare -messuilta.

Nämä julisteen nousivat seinälle kevyesti nuppineuloin ja nipsuin - aina ei kehyksiä tarvita! ...Ja toisaalta taas aina ei kehys kaipaa sisälleen julistetta, jotta sen voi ripustaa seinälle. ;)

En ole toki vielä täysin luopunut ajatuksesta, että vitriinin hankkisin tupaamme, mutta tätä sommitelmaa iltaisin katsellessa olen todennut, ettei täydellisen kaapin etsimisellä ole enää mitään kiirettä.

Sen oikean kyllä tunnistaa, kun se joku päivä tulee vastaan! ;)

Voimia viikkoon täältä koleasta Mäntsälästä!

...Suuntana täälläkin kohta moottoritie ja paluu arkeen, notta huomenta... :)

Kun äiti liinavaatekaappia peräkärryllä haki...

Mieheni kanssa olemme monesti ihmetelleet lastenhuoneiden kuvia Pinterestissa ja sisustuslehdissä; harvoin ne näyttävät sellaisille, että siellä ihan oikeasti se Pekka-Tapio 3-vee voi riehaantua leikeistä tai vaikka heitellä palloa.

...Ja kyllä, kaikkien lapset heittelevät palloa huoneessaan, olipa se sallittua sisätiloissa tai ei, kunhan vain sopivasti aikuisen silmä välttää... :)

Meillä lastenhuoneet ovat ainakin asutun näköisiä...! :) Tosin näissä kuvissa pienimmän pojan huone on melkein harvinaisen siisti - ainoastaan yksi pallo piileskelee siivousta kaapin takana.

P.s. Huomaa pojan jalassa isoveikan lenkkarit - missä välissä hän aina ehtii näitä jekkuja keksimään?! :)

Huonekalut on hankittu pääasiassa kierrättämällä; sänky on isomman pojan vanha, pöytä, tuoli ja säilytyspenkki ostettiin anopin ystävältä ja viimeisin löytö, kaunis vanha ja elämääkin nähnyt liinavaatekaappi oli löytö paikalliselta Facebook -kirpputorilta.

...Nyt jo melkein naurattaa tuon kaapin noutamiseen liittyvä episodi... :D

Olin samalla viikolla ostanut Tori.fi -nettikirppiksen kautta meille olohuoneeseen uuden kaapin ja pienen sivupöydän, ja siinä sivussa meille saapui myös kaunis vanha sohva entisöitävien huonekalujen päättymättömälle listalle. Nuo kaikki mies nouti - ihan vain vähän jupisten - peräkärryn kanssa, ja kantoi niitä kaverina puhisten vielä sisälle talon. Kun sitten ilmoitin naapurikylältä löytyneestä liinavaatekaapista, totesi mies rauhallisesti, että neiti on hyvä ja noutaa itse.

No tämä neitihän sitten nouti.

Olin aiemmin kesällä ajanut ensimmäisen kerran elämässäni peräkärryn kanssa, ja tuolloinkin pelkääjän paikalla istui aiemmin työkseen autokoulunopettajana toiminut tukihenkilö, joten hieman pientä jännitystä oli ilmassa, kun molemmat pojat takapenkillä syötin osoitetta navigaattoriin ja poistuimme turvallisesta kotipihasta...

Matkan aikana ajoimme kaksi kertaa harhaan, ja kaksi kertaa jouduin myös kääntämään auto-peräkärry -kokoonpanon. Ensimmäisellä kerralla irroitin peräkärryn suosiolla autosta ja käänsin sen työntämällä, toisella kerralla ajelin tarpeeksi pitkälle väärään suuntaan, että löysin tarpeeksi suuren alueen auton kääntämiseen...

Ilmeisesti toisen harhautumisen jälkeen alkoi posket punoittamaan, kun isompi poika kysäisi takapenkiltä; ''Äiti. Onko tämä niitä kertoja, kun sinä vannot, että 'tämä on sitten viimeinen kerta, kun tänne lähdetään kärryn kanssa'?''

*REPS :D

''Kyllä rakkaani. Tämä on juuri niitä kertoja.''

Lopulta löysimme oikeaan pihaan, saimme kaapin kärryyn ja vielä sidottuakin kiinni. Peruuttelin vähän pidemmän aikaa siinä rauhallisella pihatiellä kärryn kanssa, ja lopulta talon isäntäkin jo tuli näyttämään käsimerkein ohjeita. Mutta humpsahtamatta ojaan sain kärryn ja auton pois pihasta ja vielä ehjin nahoin saavuimme myös kotiin asti. Huh!

...Miehelle tämän tarinan tosin kerroin korostaen rohkeuttani lähteä ajamaan itse, ja selviytymistäni kolmesta peruuttamisesta kärryn kanssa. Jätin kertomatta vaunun irroittamisesta, ja luulin jo selvinneeni tästä hienosta seikkailusta kunniamerkki kiiltäen, mutta....

...Seuraavana päivänä sain mieheltä tekstiviestin töihin, että ''ensi kerralla, kun irroitat kärryn, koetathan laittaa sen töpselin paikoilleen oikein päin? Olet ajellut peräkärryn valot pimeinä...''

Touché! :D

Mutta kaikesta tuosta jännityksestä huolimatta lähtisin seikkailuun uudelleen tuon liinavaatekaapin vuoksi - onhan se nyt vain kaiken tuon vaivan ja hampaidenkiristelyn arvoinen! :)

Ja lipaston päälle nostettiin tällä hetkellä vähän vähemmälle leikkimiselle jääneet lelut, ja muutama kaunis kirpputorilöytökin tuomaan väriä huoneeseen.

Kun aloitin tällaisen kaapin etsimisen kuukausia sitten, olin mielessäni jo maalannut puupinnan piiloon vaalealla kalkkimaalilla,  mutta nyt kun liinavaatekaappi kannettiin huoneeseen, en muuttaisi siitä mitään!

Pienet naarmut ja kulumat kuuluvat tämän kalusteen luonteeseen, ja sopivat lastenhuoneen rentoon tunnelmaan.

Ja saa se pallokin lentää, jos on poika sillä tuulella - ei haittaa vaikka kaapin pinnassa näkyisi uudenkin elämän tuomat jäljet.

...Ja nämä vetimet sopivat tuohon puupintaan niin kauniisti!

Poika on ottanut tuon kaapin heti omakseen ja piilottanut sinne puolet aarteistaan.

Ajatus tosin oli, että sitten Villa Kotirannassa tämä kaappi tulisi toimimaan pienimmän pojan huoneessa vaatekaappina, sillä emme ainakaan muutamaan vuoteen vielä ole hänen huoneeseensa asentamassa kiinteitä kaapistoja - lattiatilaa tarvitaan vielä pitkään enemmän leikkeihin.