Mustikka ja puolukka

Kaksi viimeistä marjaa / marjakorua tosin eivät marjoina ole vähäisempiä, mustikka taitaa olla suurin suosikkini.
Nyt on vain sellainen tunne etten osaa oikein kirjoittaa enää mitään, takki on tyhjä :D

Kun käytän paljon näitä lehtiä, niin olen monesti kaivannut sellaisia jotka oikeasti näyttäisivät enemmän esikuviltaan ja väreissä olisi enemmän valinnan varaa. Löytyy sinisiä ja vaikka minkätyyppisiä fantasiakoruihin sopivia mutta monissa nettikaupoissa valikoima on todella suppea.

Mikä estäisi ottamasta yhteyttä maahantuojiin ja esittämään toivomuksia. Uskoisin kyllä että harrastajia voitaisiin kuunnella.

 Ja näitä lehtiähän voisi kokeilla tehdä itse. Olen viikonloppuna menossa polymeerimassa-kurssille jospa tässä olisin yksi idea sinne.

 Nyt täytyy sanoa ettei tämä mustikka oikein näytä mustikalle. Kotoa ei löytynyt mustikan sävyisin mv-helmiä joita aiemmin olen käyttänyt. Kuunlasihelmi saa nyt luvan esittää mustikkaa.

 Ja lopuksi vielä, en nyt todellakkaan tunne enkä luule olevani tässä mikään guru :) Huomasin todella vain että viisi vuotta koruharrastusta täyttyi  ja halusin vain jotenkin muistella. Samalla  yrittää puhaltaa tätä vähän hiipunutta harrastusta uudelleen henkiin. Koska parhaimmilaan tämä on ihana harrastus ja pitemmälle menneille luova, antoisa työ!

Lakka ja karpalo

Nyt pääsevät suolla kasvavat marjat esiin. Lakkaahan kutsutaan myös suumuuraimeksi tai hillaksi. Saattaa olla vieläkin enemmän näitä kutsumanimiä.
Tänään ajattelin kertoa ja muistella sitä mistä tulevat ideat.

Luonto on varmasti yksi tärkeimmistä ideoitten lähteistä. Se tuli tärkeäksi jo lapsena kun kuljin papan kanssa metsiä pitkin ja poikin. Pappa tunsi kasveja ja opetti näkemään paljon asioita. Tehtiin ulpukkahelmiä ja käpylehmiä. Osaan varmastikin katsoa luontoa vähän enemmänkin kuin vain tavanomaisesti.

Sieltä voi löytää ideanpoikasen miten yhdistellä värejä, luonto on siinä erittäin taitava. Katsokaapa vaikka kukkaniittyjä tai aamu- tai iltaruskoja. Jää tuo mieleen vuorikristallin, lumi ja jää yhdessä voi synnyttää  jonkin idean. Sieltä voi löytää jotain materiaaleja mitä voi yhdistää helmiin, kiviä, sopivia puunpalasia. Rannalla voi löytää ihania aaltojen hiomia ja tuomia puunpalasia. Pää pyörimään vain kun kulkee luonnossa :)

Yhteen aikaan kokosin leikekirjaa tai pikemminkin vihkoa johon liimailin erilaisia kuvia. Kuvia joissa oli kauniita värejä, kauniita muotoja, kauniita maisemia ja tunnelmia. Kuvia joista voisi ajatella saavansa jonkinlaisen idean ja monesti tämä toteutuikin. Tykkään eniten siitä jos saan koruuni jonkinlaisen tarinan syntymään ja vielä enemmän tykkään siitä jos joku löytää sen tarinan.

Yritän välttää vaikutteita toisilta, vaikkakin seuraan monia blogeja ja nautin ihan täysillä toisten ideoista ja kätten tuotoksista. Kirjoja ja lehtiäkin omistan jonkin verran mutta harvoin niitä tulee selattua. Mutta ihan varmasti syntyy tietämättään ja tahtomattaan samanlaisia ajatuksia kuin jollakin toisella jo aiemmin. Välillä tuntuu että kaikki on jo keksitty.

Ja kirpputorit, sieltä niitä löytöjä vasta tekee ja saa ideoita. Ympäri maailmaa kiertäneet ihmiset ovat lomatunnelmissaan ja kun halvalla on saanut, ostaneet lukuisan määrän koruja jotka eivät ole sitten enää käyttäneetkään. Ne ovat näyttäneet niin kauniilta siellä ruskettuneella iholla. Nyt ne ovat kirpputorilla. Ja löyttyy mummojen jäämistöjä, kauniita retrokoruja jotka tuovat muistoja mieleen, välillä melko arvokkaitakin koruja. Löytyy omatekoisia, välillä hyvin lapsekkaitakin, viehättäviä riipuksia tai koruja. Keramiikan harrastajien eiku-juttuja. Kirppari on tuunaajan taivas.

Hinnoista kannattaa vähän tinkiä tai jollei korussa ole hintaa ei kannata näyttää olevansa juuri kiinnostunut tästä vaan viereisestä :) Tämä on ainoa paikka jossa tingin ja eikös se kuulukkin kirpparihenkeen!
Joku aina välillä kysyy: " Mistä sie keksit nämä ideat?" Tässä nyt tuli ainkin muutama vinkki.

Herukat

Marjateema jatkuu ja muistelot.
Korutarvikkeita myyviä liikkeitähän on paljon ja tuolta Helmetin sivuiltahan siihenkin asiaan sai vinkkejä mitä ja mistä kannattaa tilata. Ja siellähän on mahdollisuus päästä ulkomaitten kimppatilauksiinn mukaan ellei itse tohdi tilata. Tosin tilaajamäärähän on tietysti kooltaan rajoitettu.

Kyllä sitä vähän kerrassaan oppi tilaamaan aikalailla sitä mitä tarvitsi.  Joskus vain helmien tai riipusten koot tuottivat yllätyksiä, lähinnä koko oli huomattavasti suurempi mitä sielunsa silmin näki. Onhan niissä mitat mutta harvoin sitä tulee viivottimesta katsottua mitä on 16 mm.

 Ja messuthan ovat oiva paikka tehdä ostoksia. Siellä on vaan se huono puoli että villiintyy, eikä toimikkaan kauppalistan mukaan :)

 Vielä nämä korukavereitten kirpparit. Sieltä teki usein hienoja löytöjä ja suhteellisen edullisestikin. Olihan niitä pettymyksiäkin, joihinkin ei mennyt vaijeri ( siihenkin tietysti olisi auttanut reiän suurentaja jota en vieläkään omista) kivet olivat lommoisin tms. Pääasiallisesti löydöt olivat juuri sellaisia kuin kuva kertoi.

Säilytykseen purin ensin kaikki helmet nauhoistaan ja laitoin muovirasioihin sävyittäin. Tällaisiin pilkkimiesten käyttämiin, mutta huomasin että niistä oli aika vaikea katsoa ja valita kun helmimäärä lisääntyi.
Tein aika ison homman ja pujottelin kaikki kivet takaisin siimoihin ja tankoon roikumaan ja taas sävyittän :)

Tämä tietysti on aikalailla tilakysymyskin mutta omistan onnekseni askarteluhuoneen jossa ne voivat olla helposti saatavilla ja esillä. Muovirasioissa on kuitenkin suurin osa tarvikkeista. Rasiatkin kannattaa valita huolella joissain on aika hankalat ja toimimattomat lukkosysteemit.

Tässäpä tällä kertaa, koruja riittää vielä parille päivälle :)

Karviainen

Alunperin innostuin korujen teosta eräällä kurssilla ja se ensimmäinen oli virkattu koru. Tälläinen jossa metallilankaan virkattiin siemenhelmiä.
Sen jälkeen alkoihin helmiliikkeisiin tutustuminen netissä, ihan summittaista tilaamista. Kymmenen sitä ja kymmenen tätä, halvinta vaijeria mitä löytyi :) Eihän niistä juuri mitään saanut aikaiseksi!

Melkein hävettää tunnustaa että sitä ei paljon halunnut tuhlata rahaa korunosiin eikä vaijereihin kun nyt pitää hyvin tärkeänä esim. juuri laadukasta vaijeria. Oppirahat oli maksettava!

Puristushelmenkin käyttö oli hankalaa ennenkuin oivalsin että siihenkin on olemassa pihdit jostain syystä käytän siinä vieläkin liimatippaa, vaikkakin tiedän että se on tarpeetonta.

Näistä helmistä olen tykännyt kovasti. Sellainen asia pitää vielä tunnustaa että olen erittäin huono tunnistamaan kiviä ja huono muistamaan niitten nimiä.

Ahomansikka

Huomasin joku päivä sitten sitten että 5 vuotta koruharrastusta on tullut täyteen, siitäpä syystä päätin tehdä juhlan kunniaksi tällaisen marjakorusarjan jota nyt esittelen koko viikon.
Marjakoruillahan aloitin ja ensimmäisen postauksen laitoin koruharrastajien Helmetti-foorumin sivulle 6.2.2008 Vikin viritykset nimimerkillä.  Luontohan on ollut aina lähellä koruissani. Voi sitä jännitystä kun odotin mitä sanotaan ja miten otetaan vastaan.

Silloin se oli mustikkakoru mutta nyt aloitankin ahomansikalla tai tuttavallisemmin metsämansikalla. Harmikseni suuri osa kuvista katosi joku aika sitten mukana myös ensimmäiset korukuvani, onneksi niitä voi katsella ja muistella tuolla foorumilla.
Niin, mitä sitten sanottiin, sinne otettiin joukkoon mukaan oikein kivasti ja vielä viidenkin vuoden kuluttua mukana on muutamia tutuksi tulleita koruystäviä. Ja uusia tuttavuuksia on tullut tämän korublogin kautta.

Sieltä Helmetti-foorumiltahan sain suurimman osan näistä opeista ja nikseistä mitä tähän korujen tekoon tarvitaan, kiitokset vaan kaikille jotka niin auliisti jakoivat siellä tietojaan ja taitojaan.

Sitten innostuin perustamaan tämän blogin 31.10.2009  Lukijoita alkoi tulla  ihan mukavasti ja sain ilokseni edelleenkin kannustavaa palautetta joka on tietysti erittäin tärkeää vireyden ylläpitämiseksi.
Tätä kautta sekin tietoisuus levisi että teen koruja myös myyntiin ja niitä olikin jo useammassa paikassa myynnissä muutaman vuoden ajan. Loppuvuodesta luovuin siitä kokonaan ja mietin oman nettikaupan perustamista mutta se on vielä aika lujasti harkinnan alla. Innostus korujen tekoon on nyt vähän hiljaisempaa mutta tiedän kyllä että tämäkin on eräänlainen välivaihe. Tein varmasti vähän liikaakin ja tavallaan väsyin siihen pakkotahtiin jonka ihan itse asetin. Koska tein tätä vielä päivätyön ohella.

Valokuvaukseen hullaantuminen on sekin tietysti vienyt aikaa tältä korunteolta.
Yhteinen kiitos teille kaikille jotka olette KANNUSTANEET, INNOSTANEET, ILAHDUTTANEET ja olleet monin tavoin mukana tässä meille rakkaassa harrastuksessa.
Alimmassa kuvassa on taustana Martta Wendelinin kuvien pohjalta tehty kalenterin sivu.

Jatkuu huomenna :)