Lento Vintageen

Tykkään vintage-tyylisistä koruista, niissä on jotain hyvin viehättävää, vanhanaikaista romantiikkaa ja tunnelmaa. Keräsin kauan sitten ihan erilliseen rasiaan kaikkea mikä tähän tyyliin mielestäni liittyy, ketjuja, messinkiä, kupariosia ja erilaisia helmiä. En vaan osaa tehdä sellaista miltä vintagen pitäisi mielestäni näyttää. Tämä nätti simpukkariipus oli mieluisa löytö! Riipus inspiroi ja ajattelin että nyt synnytetään vintagea. Kaivelin sieltä rasiasta tuon pääskysen, messinkilankaa ja karneolinugetteja. Ja taisihan sitä syntyä :)

Korukoplan haastekoru

Pitää vähän raottaa tätä salaisuuksien verhoa ;) Korukopla 6 puuhailee innosta pinkeänä ja posket punaisina ( tosin puhun nyt vain omasta puolestani ) ja "Kusti polkee" jakamassa odotettuja kirjeitä. Tämä on oikeasti mukava haastekampanja, joskaan ei niin helppo, kun haluaisi tehdä mahdollisimman hyvin oman osuutensa. Ensimmäiseksi sain postissa Solen riipuksen joka lähti jo viime viikolla Magsille saamaan hänen panoksensa koruun ja pituutta lisää.

Tänään puolestaan Amalian riipus pääsi jatkamaan matkaansa eteenpäin.

Etsin tähän loppuun vähän tuota odotettua kesää. Samalla mietin koska pitäisi tai voisi ottaa omenapuunoksia maljakkoon. Nämä kukat olisivat niin kauniita.

Lämpimästi tervetuloa lukijaksi Jaana R.

Lasien lumoissa

Olin viime viikonloppuna Kansalaisopiston järjestämällä lasikurssilla. Ihan uusia asioita tuli kokeiltua. Tein kaikkiaan yksitoista riipusta jotka kaikki pääsevät esille, ei näistä raaski ainoatakaan paiskata seinään. Olin monta vuotta sitten eräällä lasinpuhalluskurssilla mutta siellä ei opeteltu näin tarkkoja puuhia ja tehtiin vain vihreästä lasimassasta. Tein vain ihan tavallisesta lasista, kirkas lasi on ikkunalasia, pullolasista sain nuo upeat vihreät sävyt. Olisi ihana päästä vielä tekemään ja kokeilemaan, mutta kun niitä uuneja ei ole joka nurkalla. Mietin laitanko ensin parhaat vai vähemmän onnistuneet, laitoin parhaat. Nämä ovat viimeisen päivän töitä kun aloin vähän ymmärtää miten värit saattavat käyttäytyä :) Huomasin taas senkin että nämä kukka-aiheet kiehtovat eniten. Ja juuri tämäntyyppiset värit. Näissähän on halkeamia ja monenlaisia virheitä, mielestäni ihan sopivissa paikoissa, tykkään näistä kolmesta kaveruksesta.

Oikeanpuoleinen on ensimäisen päivän kokeilu, laitoin kuparia tuonne lasien väliin ja sehän ei osannut käyttäytyä olenkaan ja kuvittelin että posliiniväri leviäisi kauniiksi utupilveksi. Vasemmanpuoleinen taas puolestaan päätti haljeta useampaankin suuntaan.

Porukan ressukat!

Sinisiä kokeiluja, vasemmanpuoleisen päälimmäinen lasi on ollut toisinpäin kuin alin ja tuloksesta tuli matta, lisäksi valkoinen posliinijauhe vain möykkyyntyi tuohon päälle, eikä siitäkään tullut lumituskupilveä. Kuplat eivät haittaa yhtään, voisko sanoa, sehän on elämää :)

Vasemmanpuoleinen oli myös ensimmäisen päivän kokeilu ja tämän perusteella päätin että sormeni ovat luodut kukkia tekemään, älkää nyt ottako vaan vakavissanne. Tarkoitus on vielä vähän pyöristellä näitä kulmia siistimmiksi.

Kyllähän tästä on vielä taivalta tuonne Jane Myrskyn taitoihin :D

Kevätperhonen

Tulin juuri lasinsulatuskurssilta, ihan mielettömän mielenkiintoista puuhaa. Olen tästäkin taas niin innoissani. Ilta oli tavallaan harjoittelua ja kokeilemista huomista varten, sinne ne jäivät ensimmäiset riipukset, ihan itsekseen uuniin paistumaan. Saa nähdä tuleeko aamulla itku vai hymyilyttääkö. Opettaja kyllä varoitteli että uunista saattaa tulla eteen tavalla tai toisella pilalle menneitä tekeleitä. Miten erilaisia juttuja siellä syntyikään.

Tämä koru puolestaan on tilaustyö eräälle uskollisimmista koruasiakkaistani, kiitos Hannele :)
Idea lähti hänen taholtaan riipuksesta, tietyn kuvan hankkiminen olikin vähän mutkikkaampi juttu, mutta kiva toteuttaa.
Makeanvedenhelmistä löytyi onneksi ihan samaa sävyä kuin riipuksessa, nauha piti olla mielestäni neutraali jotta riipus saa olla pääosassa.
Lupa kuvan julkaisuun on kysytty :)

Mantelin haaste

Tarkennuspisteen Manteli lähetti haasteen jonka päätin ottaa vastaa. Vaikka tämä on etupäässä korublogi niin onhan tänne tullut laitettua vähän muutakin.
Yritän olla rehellinen :)
Tämä on yksi lempikuvani tunnelmaltaan, eräältä pohjoisen reissulta.

KUKA?

Naimisissa ja äiti. Luonteeltaan herkkä, vähän liiankin herkkä, kiltti, rauhallinen, ystävällinen. Ystävien mielestä huumorintajuinen, jopa hauska, auttavainen. Ahkera ja luova. Liian usein huolissaan vähän kaikesta siis stressaava.

MITÄ?

Kaakao ja suklaa. Kesämäen viinermunkit. Perjantai-illat. Hyvä kirja. Nauru ja ilo. Korukivet. Nettiblogit. Sisustus. Luonto.

MISSÄ?

Takapihalla japanilaishenkisessä puutarhassa ja mökin terassilla kun on tehnyt jotain voimia kuluttavaa ja voi nauttia aikaansaannoksestaan.
Moottoripyörän selässä ohituskiihdytyksissä - adrenaliinivirtaa :)


MILLOIN?

Yksinolo on välillä tärkeää ja kiireettömyys. Syksyllä metsässä. Sateessa. Kevään ensimmäiset vihertyvät piipat jotka nousevat maasta ilahduttavat. Kävelyllä. Piikkimatolla. Korukivien keskellä.


MITÄ MIELESSÄ NYT?

Viimeinen lomapäivä joka on pakko käyttää siivoamiseen, lakanapyykki koneeseen ja imuri huutamaan.
Siinä se meni se tasapainoinen tunnelma :)

Tämän haasteen voit ottaa vastaan halutessasi :)

Virtaus

Korulle on useinmiten hyvin vaikea keksiä nimeä ja kun haluan antaa vain suomalaisen nimen, mikähän periaate sekin nyt on, mutta kuitenkin.
Virtaus nimi tuli siitä kun alussa ei ollut mitään suunnitelmaa, joten annoin vain ajatusten virrata.
Työpöydällä oli vain nämä isot akaattilätkät ja kuparisia osia. Mieli muuttui monta, monta kertaa, meni yli- ja yötöiksi :) Kuparit vaihtuivat messingiksi ja lopulta, syntyihän siitä ajatuksenvirrasta koru. Kaiken lisäksi pidän tätä yhtenä parhaimmista tämän tyylisistä koruista joita olen tehnyt.

Tottapuhuen koru ei ole erityisen "kaulaystävällinen" noitten messinkisten pitsisten helmihattujen osalta, ne vaan tahtovat hentouttaan nousta ylös, vaikka niitä kuinka litistää tuota helmeä vasten. Siitä syystä laitoin ketjua sen verran niskan taakse etteivät hankaa niskaa.

Koru on reilun pituinen, nuo kookkaat akaattilätkät vaativat sen ja halusin vähän pitemmän riipusosankin.

Varmasti kaikki tähän helmikoukkuun jääneet ymmärtävät mitä haluan tällä kuvalla kertoa!

Sitä vain haluan kertoa, että miten tällainen pieni kivi voi kietoa ihmisen pauloihinsa ja viedä sen koko käden pikkusormen lisäksi.

Seepran näköiset kukat

Lomalla ja flunssaisena, mikä olisi parempaa ajanvietettä kuin tehdä koruja :)
Nämä raitajaspiskukat ovat ihan tuore tuttavuus, kivi on kuulunut kyllä suosikkeihin jo pitemmän aikaa.

Lisäksi akaattia ja näitä kumilenkkejä, joita haluaisin käyttää enemmänkin kun vain keksisi ideoita. Tähän sopivat sävyltään gunmetal- korunosat, korupiikit ovat tosi hentoisia. Patinoitu hopea olisi kyllä fiksumpi ja napakampi vaihtoehto.

Maissitanssi

Nämä helmet eivät sitten jättäneet illalla rauhaan :) Parisen tuntia mietin ja suunnittelin mitä voisi laittaa lisäksi. Oli puuhelmiä, kokeilin sulkia, muita kivihelmiä, näyttivät liian hennoilta tai vääränvärisiltä ja olin jo luovuttaa.

Lopulta käytin tätä samaa lankaa jota oli tuossa edellisessä simpukkakorussa, tämä oli mielestäni riittävän ronskin näköistä. Kieputuksista en edes yrittänyt saada ihan priimaa. Onneksi löytyi samaa mookaiittia pyöreänä ja vielä mattanakin.

Simpukkaa ja mookaiittia

Vintaj-lanka on nyt niin kovasti suosiossa ja siitä on tehty todella kauniita vintage-henkisiä koruja. Esimerkkinä Niinan korut ja kommervenkit blogi. Tosin tämän rullan kyljessä luki Artistic Wire, joten en ole varma onko tämä kuitenkaan oikeaa vintage-lankaa. Oli pakko kokeilla miten lanka tottelee. Kokeilin näihin simpukkahelmiin joissa onneksi oli riittävän suuri reikä, lanka on aika pehmeää ja helposti kieputeltavaa.

Hematiitit pääsivät mukaan tuomaan vähän syvyyttä, pitkä koru ilman lukkoa.

Löysin tämän aarteen tämänpäiväisellä Porvoon reissulla. Näettekö tätä karua kauneutta! Ei vaan ole vielä aavistustakaan miten ja mihin tämän käytän, vaiko vaan ihailen.

Tämä nauha tuo mieleen intiaani-kulttuurin, siihen voisi sopia vaikka nahkanauha jollain tavalla, tosin reiät ovat aika pienet, jaa-a!

Korukoplan 6. haastekoru

Tämä lasipalariipus on ollut jo esillä joskus aiemminkin, jos näyttää tutulta.
Purin sen edellisen korun ja halusin tämän nimenomaan mukaan tähän haasteeseen.
Korun nimi on MUUTOS.
Joskus tulee eteen sellaisia elämänvaiheita kun pysähtyy miettimään että tässäkö tämä nyt on ja mitä voisi vielä tehdä!
Riipuksen ei tarvitsisi olla noin surumielisen näköinen, mutta siinä on pieniä asioita jotka ovat tärkeitä, vaikkapa tiimalasi-ajatus.

Toivon näiltä taitavilta ja luovilta Korukoplan toisilta osallistujilta että lataisivat tähän koruun energiaa ja muutosvoimaa, ilman sen suurempia muita toivomuksia.

Mummolan mailla

Mummolan mailla tuolla kuutostien varrella oli yksi lapsuuden parhaita mansikkapaikkoja.
Se oli sellainen pitkä etelärinne jossa mansikoita kasvoi ihan vierivieressä. Ja mikä parasta siellä ei ollut ollenkaan kyykäärmeitä, sai istua ihan kaikessa rauhassa pujottelemaan marjoja timotein varteen.

Yritin kehitellä tästä mansikkakorusta jotain uutta näitten siruhelmien avulla, vähän runsaanpaa ja kukkanuppujakin laitoin sinne väleihin.

Ne jotka ovat tätä koruharrastajan taivalta pisimmän aikaa seuranneet, saattavat muistaa nämä marjakorut joilla aloittelin, ne ovat edelleen mukana koko ajan. Niitä kauniita lehtiä, eniten luonnonmukaisia joita oli ensimmäisissä koruissa ei löydy enää mistään.

Taustakuva on Kirsi Kunnaksen kirjasta: Tapahtui Tiitiäisen maassa.

Voi mitä riimittelyä, luin pitkään näitä muistorikkaita loruja.

Kaakaohetki

Koru sai nimensä villiintymisestä kaakaoon. En ole moniin, moniin vuosiin juonut kaakaota ja nyt kun lopetin kahvin juonnin, niin keksin tämän kaakaon kun välillä tekee mieli kuumaa juotavaa, juon kyllä teetäkin.
Tykkään tummasta enkä niin kovin makeasta mausta. Osaisko joku vinkata jonkin tumman hyvän kaakaon merkin, nyt on menossa Oboy ja voisi olla vieläkin tummempaa ja voimakkaampaa.

Korussa on tämän monien korukavereitten tunteman helmitaituri Akvamarinin massasta taiteilemia helmiä. Kiitos vielä Akvamarin!

Tykkään tosi paljon tuosta utuisen harmaansinertävästä sävystä, se on tuon ruskean kanssa niin nappiosuma. Lisäksi opaliittia, kupareita ja puuvillanauhassa lasihelmiä.
Halusin taas laittaa toisen kevyemmän nauhan vierelle, toistoa :)

Lämpimästi tervetuloa lukijaksi KAISU!

Kirsikankukka

Olen koko viikonlopun seurannut Japanin katastrofia, tuntuu tosi pahalta katsoa ja kuunnella mitä ihmiset siellä joutuvat kokemaan. Eikö olekkin ajateltu että japanilaiset ovat vähän suomalaisten kaltaisia luonteeltaan, ahkeria ja tunnollisia ihmisiä.
Siellä jälleenrakentaminen lähtee varmasti hyvin käyntiin kunhan pahimmasta selvitään.
Japanissa juhlitaan näihin aikoihin Hanamia, vuosittainen kansanjuhla jota vietetään kirsikkapuitten kukinnan aikaan, siitä sain idean tähän koruun.

Korussa lentävä pieni perhonen kuvaa sitä haurautta joka tulee mieleen tästä katastrofista.
Kun riittävän suuret luonnonvoimat pääsevät jylläämään niin siinä tuntee ihminen itsensä pieneksi kaikkien saavutustensa keskellä.


Ajattelin tänään kun lapioin tuolla lunta että tämä taitaa olla kyllä murheista pienimpiä.

Meille vai teille?

Korun nimi juontaa mielikuvasta, jossa onnellinen nuori nainen juoksee kesäsateessa kengät kädessään.

Odottelin aurinkoa näkyville että olisin saanut paremmin esille noitten helmien hohteen, ei se mokoma vaan suostunut ilmestymään,vaikka Ilmatieteen laitos vähän jo lupaili.

Noita ruskeansävyisiä keishihelmiä olen pitänyt vähän niinkuin aarteena, omistan niitä vain puoli nauhaa. Joten en nytkään raaskinut käyttää yhtään enempää, ne ovat niin kauniita.

Makeanvedenhelmiä, kupareita ja rusetti tuomassa vähän romantiikkaa.

Olisin niin mielelläni laittanut kuparinväriset kengät mutta en tiedä onko sellaisia olemassakaan. Ei tuo messingin väri niin selvästi tule esille kun koru on kaulalla.

Kuudennen korukoplan riipusta olen tässä yrittänyt mietiskellä :)

Sofia

Tässä kuussa oli tavoite tehdä jotain ihan uusia juttuja, kaivella vähän mielikuvituksen sopukoita. Vähissä on ollut mielikuvitus :)
Olen pari kertaa kokeillut piina-ketjun tekoa, ei onnistu keskittyminen siihen, nyt se opiskelu on talvitauon jälkeen kevät-tauolla ja onhan tuo hopeakin niin kallista :)
Tein sitten tällaista "vikkiä", aika helppo malli, onnistuu aloittelijaltakin.

Ovaalin mallisia messinkilenkkejä, korupiikkejä ja uurteisia messinkihelmiä. Kun oli intoa sillä hetkellä muttei messinkilenkkejä, piti purkaa ketjua ja ottaa siitä lenkit. Pysyvät yllättävän hyvin paikoillaan.

Riipuksessa on yhtä suosikkikivistäni, mookaiittia, nugetteina ja iso messinkinen helmihattu.

Tuo riipuksen ns. varsiosa on yhdestä kukka-amppelista kun siihen tarkoitukseen ei löytynyt sopivan paksuista lankaa. Tämä paksu lanka pitää riipuksen siinä asennossa mihin sen halusin.

Minttusuklaata

Ihastuin ihan valtavasti kun näin nämä ihanat polymeerisavihelmet ensimmäistä kertaa Akvamarinkoru- blogissa ja olin niin onnekas että sain ostettua nämä itselleni.
Sitten suunnittelemaan, avasin monen monta laatikkoa kun etsin näille aarteille sopivaa seuraa.

Tein ensin vain tämän yhden nauhan jossa on lisäksi savukvartsia, kupareita, messinkihelmiä ja siemenhelmiä, se tuntui kaipaavan vielä jotain.
Halusin kuitenkin että nämä helmet ovat ihan pääosassa. Yllätys olikin siinä kun lisäsin tuon toisen nauhan jossa on akvamariinia, savukvartsia ja edelleen siemenhelmiä, niin helmet tulivatkin ihan eritavalla "ylös".
Nauhat ovat samanpituisia, jännä vaikutelma tosiaan, ihan kun tuo toinen nauha nostaisi näitä helmiä esille.
Kiitos Akvamarin, näistä kaunokaisista!

Mustat kellokukat

Suurinpiirtein pari vuotta taakseppäin olin ihastunut näihin lucite-kukkiin ja ihan erityisesti näihin kielonkukan mallisiin.
Tilasin useamman värisiä joista suosikiksi nousivat nämä mustat ja kauniin vaaleansiniset. Sitten nämä unohtuivat sellaisiin laatikoihin joihin katsotaan harvemmin.
Näiden metallilätkien alkuperää en muista ollenkaan, saattavat olla Helmetti-foorumin kirppariltakin.

No nämä kuitenkin löysivät toisensa tässä korussa.
Nyt tuli vimma näperrellä kaikenlaista ja kokeilla ihan uusia juttujakin. Kaivaa esille tällaisia vähän unohtuneitakin materiaaleja, käyttää enemmän aikaa yhden korun suunnitteluun ja tekemiseen.
Se pahin koru-ummetus taitaa olla jo ohitse, nyt taas tuntuu siltä että näitä ideoita alkaa vähän kerrassaan puhjeta.

Lämpimästi tervetuloa lukijaksi Kati :)

Opiskelijan herätyskello steampunk-koruna

Olin muutaman kerran täällä blogeissa törmännyt steampunk-sanaan, tiesin vähän mitä se suurinpiirtein pitää sisällään ja eihän siinä auttanut muu kuin mennä hakemaan tietoa lisää.
Varsin hauskoja juttuja löytyikin, eikä mielikuvitusta puuttunut.

Alkoi tehdä mieli omaa steampunk-korua. Eipä ollut rannekelloja, ei, joita olisi voinut purkaa eikä juurikaan edes mitään rattaita.
Muistin, yöpöydän laatikossa on isän aikoinaan ostama pieni kaunis herätyskello, ostettu silloin kun muutin kotoa pois opiskelemaan.
Se oli niin kaunis kello, punaista ja kultaa, pitkään mietin raaskinko purkaa. Eipä sillä enää käyttöä ole ollut, vedettävällä kellolla.

Niinpä aloin purkamaan, ihastelin näitä kaikkia pieniä osia ja rattaita, laitoin kelloon vetoa ja näin miten se toimi, aika kiehtovaa katsoa miten jokaisella näistä monista rattaista oli oma hommansa.
Purin jokaisen osan yksitellen erilleen, kunnes nämä kuoret vain jäivät. Olin heittämässä niitä jo pois kun vielä vähän googletin ja löysin korun jossa nämäkin olivat käytetty, tosin eritavalla kuin tässä.

Peruin alkuperäisen suunnitelman tehdä pelkän rataskorun.

Liimailin sitten kakskomponenttiliimalla nämä kaikki osaset tähän pohjaan kiinni ja laitoin oikein roisin ketjun.

Ja tässä se isän ostama, monet aamut herättänyt kello on nyt kahtena koruna.
Tykkään näistä karuista koruista jollain hullulla lailla.