Töihin taas

Loma alkaa vedellä viimeisiään, ja paluu arkeen on aamulla edessä. Huomenna on edessä myös korunäyttelyn pystytys. Perheen juniori sairastaa, kuumetta on yli 39 astetta, ja korvissa tulehdus :( Joten arki todellakin alkaa...

Viimeisen lomapäivän kunniaksi kaivoin esiin ihanaiset fasettihiotut ruusukvartsit:
Ja naapurilokerossa lomaili akaatit, töihin nekin:

Koru on pitkä, menee kahteen kertaan kaulan ympäri ilman, että naama alkaa sinertää :).
Eemeli raukka nukahti nojatuoliin. Olemme alkaneet kuvata Eemeliä kaikissa paikoissa, missä Eemeli sattuu nukahtamaan. Pojan unenlahjat ovat uskomattomat, ja väsynyt pienimies löytyy mistä milloinkin; Eemeli on nukkunut pöydän alla, pöydän päällä, lattialla, petarin alla jne. Kauiten etsimme poikaa silloin, kun hän oli tehnyt pesän puhdaspyykkikoriin. Kadehdittava taito, miettikää kuinka siistiä olisi ottaa tirsat tylsissä palavereissa vaikka penkin juuressa palaveripöydän alla.

~Tikki

Korukoplan haaste

Osallistuin korukoplan haasteeseen. Haastessa oli tiettyjä korutarvikkeita, joista piti sitten saada aikaiseksi koru. Osallistuin erityisesti siitä syystä, että nämä määritellyt osat olivat sinisiä. Minä en pidä sinisestä.
Tarvikkeet hankin HelmiQ- kaupasta, joka sponsoroi haastetta reilulla alennuksella tarvikkeista. Tuo siniturkoosi metalliovaali oli ainoa pakollinen osa, muista sai hieman valita. Omaani päätyi siemenhelmiä ja tuollainen iso turkoosi lasihelmi. Hieman viilasin tuota ovaalia lätkää, siis ihan konkreettisesti, nappasin siitä linkit irti kun halusin niitä siemenhelmiä mukaan.

Ei jää minulle, en tykkää edelleenkään sinisestä :). Haaste oli oikein mukavaa vaihtelua, ei varmasti jää viimeiseksi!

Ensi kuussa olisi edessä jälleen kurssittamista ja näyttely Paimiossa. Kurssien pitäminen on kivaa, mutta kaikista hauskinta on kuulla kurssin jälkeen jonkun innostuneen korujen tekemisestä! Olen tiiraillut sopivia kursseja itsellenikin, kovasti kiinnostaisi taas päästä opiskelemaan hopeatöitä lisää, ei vaan löydy Turun seudulta mitään uutta näillä näkymin, vinkatkaa jos minulta on menossa jotain ohi! Myös muut uudet jutut kiinnostaisi.

Ja lista siitä mitä teen kun opinnot loppuvat jatkaa vaan kasvamistaan, isoimpana haaveena on nyt suomenpollen osto/valmennukseen otto, sellainen ravurinalku pitäisi saada... Katsotaan. Eilen hevostellessa tein kuperkeikan, oikein kunnollisen sellaisen. Ei kuperkeikassa mitään, mutta jos sen tekee yhdessä hevosen kanssa...

~Tikki

Ei mikään seinäruusu

Tykkään voimakkaista väreistä. Tänään ryhdyimme loman kunniaksi maalaamaan lasten huonetta limenvihreäksi, ja seinälle tulee sitten vielä palmu papukaijoineen maalattuna. Makuuhuoneessamme on fuksianpunainen seinä, ja olohuoneemme seinä on tumman punainen, niinkuin tämä:

Tämä kaulassa ei varmasti jää seinäruusuksi :)!


Ja kevättä ainakin haaveissa:
Ihana ja tervetullut loma on puolivälissä, harmillista ettei ilmat ole houkutelleet hevostelemaan :( Olen niin kylmänen, että kun pakkasta on yli 10 astetta, en huvikseni mene ulos. Onneksi ensi viikoksi on luvattu jo lauhaa!

Odottelen Kiinasta saapuvaksi 100kg:n helmilähetystä. Ihan kaikki ei ole minulle, joitakin tulee kamuille Helmetissä :D. Ihan kädet tärrää jo ajatuksesta, että saa eteensä yli 500 erilaista helminauhaa. Mutta, mutta... Miten minä voin niistä luopua?! Huomaiskohan kukaan, jos pitäisin kaikki itselläni?! :) ;)

~Tikki

Lämmintä ranteille

Minulla oli vielä reilu kerä jäljellä ihanan pehmoista Sublimen merinovillaa. Mitään isompaa siitä ei olisi enää saanut tehtyä, mutta ranteen lämmittimiin se riittäisi.  En halunnut tehdä enää putkena neulottavaa mallia vaan päädyin tekemään tasona vaakasuoraan neulotut lämmittimet. Reunoissa on 1o 1n joustinneuletta, muuten lämmittimet (höh, mikä sana...) ovat helmineuletta. Napit ovat tarkoituksella erilaiset. Olisin halunut kaikki neljä nappia erilaiset, mutta en löytänyt kahdeksaa samankokoista, erilaista nappia jemmoistani!

 

-Vika-

Aarteita vintiltä

Keräsin aikoinani kahvipannuja, mutta jossain vaiheessa kyllästyin pyyhkimään niistä pölyjä ja työnsin ne kaappiin pois pölyttymästä. Kotkan kodin myynnin jälkeen olen vain sullonut pannut pahvilaatikoihin ja unohtanut ne samantien. Pannut ovat saaneet ihan rauhassa pölyttyä vintillä melkein yhdeksän vuotta, kunnes eilen avasin niitä kuuluisia viimeisiä muuttolaatikoita ja sieltähän löytyi aarre...Jälleennäkeminen oli riemastuttava! En muistanut ollenkaan, miten ihania pannut olivatkaan!
Minulla on vain mielikuva, että näitä pitäisi olla enemmän... mistäköhän ne loput löytyvät?

 

Jokainen näistä pannuista on ostettu markka-aikaan ja yläraja, minkä silloin suostuin pannusta maksamaan, oli VIISI MARKKAA! Halvalla olen kokoelmani saanut :)  Nythän näistä pyydetään kirppareilla kahta-kolmea kymmentä euroa... aivan älytöntä....

Eilen Kalpan matsia katsoessani neuloin pojalle vielä yhdet lapaset, nyt lankana Isoveli:

 

Isoäidinnneliöhuuma on tarttunut minuunkin:

Minä käytän näihin Seiskaveikan jämät. Ajatuksena olisi virkata jokaisen reunaan musta kerros, jahka käyn kaupasta mustaa Seiskaveikkaa hankkimassa (se siitä varastojen pienentämisestä ). Sitä en vielä tiedä, jaksanko tehdä näitä peitoksi asti vai tuleeko näistä jotain pienempää, aika näyttää.

-Vika-

Huivi hylkiölangasta

Ostin muutama kuukausi sitten ihanan pastellista villalankaa yhden vyyhdin, joka oli muistaakseni sata grammaa. Tosi fiksua ostaa lankaa YKSI vyyhti, eihän siitä saa oikeastaan mitään tehtyä... Tämäkin lanka on yrittänyt olla vaikka mitä, ensin aloitin neulomaan siitä itselleni sukkia, mutta totesin, ettei riitä tarpeeksi pitkävartisiin ja ei muuta kuin purkuun. Sitten aloitin siitä vaikka mitä, huivia, pipoa... mutta mikään ei natsannut,aina meni purkuun. Lopulta koko lanka oli jo niin nukkaista ja kärsinyttä, että hyvä kun en nakannut sitä roskiin. Ärsytti jo koko lanka! Pari iltaa sitten päätin, että virkkaan sen huiviksi, tuli mitä tuli.

 

Kyllä tässä näkyy, että lanka on moneen kertaan neulottu ja purettu... Mutta kun se oli alunperin niin ihana lanka, niin pakkohan siitä oli jotain lopulta tehdä. Kyllä tämä näillä pakkaskeleillä kaulan lämmikkeenä menee. Eli lanka on Schoppel Wollen Zauberball.

Nyt ajattelin lähteä purkamaan noita aikaisemmin tällä viikolla vintiltä kaivamiani viimeisiä muuttolaatikoita. Saapas nähdä, mitä sieltä löytyy!

-Vika-

Maitokannu kaukaa lapsuudesta

Jokainen, joka tietää meidän perheen muuttohistorian, ei ihmettele seuraavaa tapahtumaa. Mutta sellainen, joka ei tarinaa tiedä, saattaa ajatella, että kylläpä on saamaton ihminen...

Eli kävin eilen vintillä purkamassa viimeisiä muuttolaatikoita. Muutostahan on aikaa 8,5 vuotta, niin ehkä se oli jo aikakin! Mutta laatikoista löytyi tämä aarre:

 

Minun lapsuuden kodin maitokannu! Muistan vielä, kuinka musta-valkoisen maitopussin kulma leikattiin auki ja maito kaadettiin tähän kannuun. Tämä kannu on kulkenut minun perheen mukana pitkin Suomea, ollen välillä piiitkiä aikoja täysin unohduksissa. Niin kuin nytkin, yli kahdeksan vuotta vintillä muuttolaatikon pohjalla! Nyt kannu pääsee kunniapaikalle keittiöön. On se vaan niin kertakaikkisen ihana!

Pakkasten vaan jatkaessa pihtiotettaan meistä (tänään -34!) jouduin taas vanttuiden neulontaan. 

Tällä kertaa poika pyysi punaisia vanttuita ja sellaiset syntyi Seiskaveikasta.

Pojasta puheenollen, hän on nyt 13v. Eli sellaisessa kohtuullisen kiivaassa kasvuvaiheessa. Ja se taas aiheuttaa sen, että ruokaa menee "jonkin verran". Tulen yleensä töistä neljän aikaan ja siihen mennessä pojalla on jo kiljuva nälkä ja tervehdyslause minulle on useimmiten:" Mitä ruokaa?". Olen puhunut pojalle, että pitää ottaa kunnon välipala, että jaksaa odottaa edes viiteen saakka ruuan valmistumista. Ja poika on vannonut syövänsä hyvän välipalan. En vain koskaan ole tullut ihan tarkasti kysyneeksi, mitä välipala sisältää, ilman muuta ajattelin, että ruisleipää ja jogurttiahan se poika syö, niitä kun on kaapissa... Mutta mutta...Tänään välipalan koostumus  sitten paljastui, kun tulin poikkeukselliseti ja yllättäen kotiin jo kahdelta.

 

Kolme (!!) eineshampurilaista!!!! Oi, apua. Terveysintoilijaäidin painajainen... Ja tämä on kuulemma välipala lähes joka päivä. Noo, asiasta keskuteltiin piiitkäään ja hartaasti ja sovittiin, että tämä sopii kerran viikossa, muuten pysytyään ruisleipälinjalla. Joskus sitä näköjään on joistain asioista ihan pihalla ;)

-Vika-

Tulevalle äidille

Työkaverini on muutaman kerran maininnut, ettei hänellä ole ketään, joka neuloisi hänelle villasukkia. Kun sitten kuulin, että hänestä on tulossa äiti, niin tämä tuli heti mieleeni:

 

Villasukat Nallesta tulevalle äidille ja vauvalle.

 

Voi, miten pienet neulottavat vastasyntyneen sukat olivatkaan pitkästä aikaa!

Toivotaan, että nämä ovat sopivat ja mieluiset.

-Vika-

Puukukkia

Ystävänpäivän kunniaksi maalasin puukukkia.

 

Nämä on kirppislöytö joltain Turun kirppikseltä. Maksoi 50 senttiä kappale. Alunperin nämä olivat sellaiset kuultomaalatut; hailakkaa valkoista ja vielä hailakampaa keltaista. Tylleröinen sanoi ostokseni nähtyään, että "miksi sinä NOI ostit, yäk...". Mutta vähän maalia saa ihmeitä aikaan, vai mitä? Minusta näistä tuli varsin nätit. En kyllä tiedä näille sijoituspaikkaa, mutta eiköhän jostain näillekin sopiva paikka löydy.

Puukukista tulee aina mieleen mieheni mummi, topakka savolainen nainen. Mummin poika, mieheni setä, ajatteli ilahduttaa äitiään puukukalla. Ne olivat silloin aivan uutuustuote ja sellaisen mies äidilleen osti. Mutta eipä arvannut mies, mitä meni tekemään. Mummo loukkaantui puukukasta aivan sydänjuuriaan myöten: "Martti osti minulle PUUkukan!" Ja arvatkaas, montako kertaa Martti sai ostoksestaan kuulla loukkaantuneiden mulkaisujen kera...

Tämän asian ydin aukesi minulle oikeastaan vasta kauppiasurani aikana, sillä silloin ymmärsin, että meidän nuorempien sukupolvien niin kovasti arvostama puu ei olekaan (välttämättä) vanhemmalle sukupolvelle minkään arvoinen. Yksi vanhempi rouva kertoikin minulle, että ennen tehtiin kaikki puusta, mitään muuta materiaalia kun ei kertakaikkiaan ollut saatavilla!

Hyvää ystävänpäivää kaikille puukukan kera!

-Vika-

Söpö lokerikko

Messutavaroista jäi yli tälläinen aikanaan kirpparilta ostettu puinen lokerikko.

 

Lokerikko on hankittu joltain Turun kirppikseltä kolmen euron hintaan ja se palveli hyvin tehtävässään messuilla helmilaatikkona. Nyt, kun messuelämä (ainakin näillä näkymin) on loppu, niin tämä jäi pyörimään ompeluhuoneen nurkkiin. Rumahan tuo on, eikä sille oikein mitään järkevää käyttöä ollut. Jossain (voi, kun muistaisin kenen!) blogissa oli vastaava rumilus tuunattu ihan uudenlaiseksi. Ja siitä se ajatus sitten lähti!

 

Valkoista Empiremaalia kolme kerrosta pintaan (taas olisin päässyt helpommalla, jos olisin pohjamaalannut!) , taustalevyyn liimasin kauniita papereita ja avot, siinä se on! Minusta tämä on oikein söpö. Tämä päätyy keittiön seinälle nukkekodin viereen ja hyllyille pääsee meidän elämää seuraamaan pienet chenillepintaiset eläinperheet.

-Vika-

Pikkuhiljaa hyvä tulee

Ulkona on sisältä päin katsottuna aivan upea ilma, mutta vain sisältäpäin... Totuus on, että pakkasta on 26 astetta ja viima puhaltaa suoraan pohjoisesta! Eipähän tarvitse miettiä, että lähtiskö lenkille. Voin oikein mainiosti kaivautua ompeluhuoneeni kangaskasoihin, yes!

Aamupäivän siirtelin vanhoja postauksia vuodatuksen puolelta. On siinä vain melkoinen homma, vielä en ole läheskään valmis ja olen kuitenkin käyttänyt hommaan tunteja! Osasyynä on tietenkin tämä meidän kylän tarjoama "kaameen nopea" nettiyhteys, ihan taidetaan yhteen megaan ajoittain päästä :( . Noo. hitaasti hyvä tulee. Marttojenkin tämän vuoden teema tais olla hidastelu. Ja voishan vauhdin hiljentäminen olla muutenkin hyväksi, ei vain netin osalta. No, johan meni taas jorinaksi... Nyt painun sinne kangaskasojen pariin. Toivottavasti syntyy jotain valmistakin.

-Vika-

Vapaapäivän ompelut

Kuten tuossa aikaisemmin uhosinkin, niin tämän päivän olen käyttänyt ompeluun, ihanaa!

Ensimmäisenä valmistui selkätyyny uuden Suuri Käsityölehden innoittamana. Lehdessä tyyny oli tehty Amu Buttlerin kankaista ja huomattavasti isompana. Meidän sisutukseen ei tilkkutyökankaat sovi, joten päädyin tuttuun farkkuun ja pellavaan.

Enpä tiedä... vähän on hassun näköinen pötikkä... mutta täytyy testata käytössä, jospa olis ulkonäköänsä parempi käytössä. Eli selkätyynynä.

Seuraavaksi ompelin itselleni kassin Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua-kirjan innoittamana. Idea kassiin on otettu ko kirjasta, mutta yhdistelin paria ohjetta ja muutin kankaat enemmän itselleni sopiviksi, eli (taas!) farkkua ja tumman punaista samettia.

  

Ja tässä koriste lähempää. Taas aplikaatiota, olenkohan jotenkin jumittunut aplikaatioihin?!

Pullataikina odottaa leipojaansa, joten seuraavaksi kädet taikinaan :)

-Vika-

"Uuden" blogimme ensimmäinen tunnustus

Blogimme muutti tänne blogspotiin pari viikkoa sitten. Olen kiivaasti siirtänyt vanhoja postauksia tänne uuteen blogiin, mutta vielä niitä on melkoinen kasa odottamassa vuodatuksen puolella. Mutta pikkuhiljaa... Vähän harmittaa, kun kaikki ne ihanat kommentit, mitä olemme vuosien varrella saaneet, jäävät sinne vanhaan blogiin, mutta minkäs teet!

Piituskilta saimme tämän uuden blogin ensimmäisen tunnustuksen! KIIITOOOS!

 

Tänään minulla on VAPAAPÄIVÄ! Maanantai ja vapaa! Päivän meinasin käyttää aivan itselleni; ompelen, laiskottelen,  ompelen, nettailen, ompelen...eli en varmasti tee mitään kotitöitä ainakaan :)  :)  :)

-Vika-

Turkoosi, päivän väri

Tänään olemme maalanneet. Keittiö sai uuden värin entisen hillityn harmaan tilalle. Ja nyt ei voida puhua millään muotoa hillitystä väristä... Keittiömme on oikein vahva turkoosi. Ja väri on onneksi turkoosi, eikä sininen, niin kuin vähän pelkäsin! Seinän väri näkyy tuossa ikkunoiden välissä :)

Väriä on hankala saada kuvaan oikeana, varsinkin, kun ehti tulla jo pimeä. Mutta jotain tämän väristä meillä on nyt seinissä.

Verhojen pariksi ompelin kaitaliinan, jossa on eilen ompelemani verhon värit toisinpäin.

 

 Liina näyttää kuvassa vaaleammalta kuin se oikeasti on. Ja seinä taas näyttää vähän tummemmalta. Aarghh tätä kuvaamisen vaikeutta! Oikeasti liina ja seinä ovat lähes samanväriset ja eihän ne ole tässä kuvassa lähelläkään toisiaan. Mutta idea tästä selviää kuiteskin, vai mitä? Kukka on aplikoitu valkoisella pellavalla turkoosille pellavalle.

Viivi-neiti ei ollut yhtään innoissaan maalaushommista... koiran petikin siirtyi maalauksen tieltä vähäksi aikaa toiseen huoneeseen ja se ei tietenkään arvonsa tuntevalle Russelille kelvannut. Paremmaksi makuualustaksi valikoitui emännän saappaiden varret!

Nyt uuden Käsityölehden pariin, siinä näytti olevan muutama kiva Amy Buttlerin malli, ihanaa!

-Vika-

Ja taas keittiö uusiksi

Eihän siitä ole kuin puoli vuotta, kun maalasimme keittiön hillityn harmaaksi. Ja nyt rautakaupasta tarttui mukaan tälläinen

Sävyn olis tarkoitus olla turkoosi. Toivottavasti se on vielä seinälläkin turkoosi. Karmein tulos olisi, että se olisi sininen. No, pianhan se nähdään...

Tulevaa turkoosia ennakoiden ompelin verhot. Kun seinät ovat vahvan väriset, saa verhot olla sitten valkeat.

 

Valkoista pellavaa löytyi varastosta juuri sopivat palat. Aplikoin näihin turkoosista pellavasta kukkasia.

 

Huomenna ajattelin vielä ommella samaan sarjaan kaitaliinan. Siinä vaan on värit toisinpäin, turkoosissa liinassa on valkoisia kukkia. Mutta siitä sitten huomenna.

Vähän jännittää tuo maalin väri... sen valinta on aina niin hankalaa, kun yrität siitä pienestä lippusesta hahmottaa sen lopullista sävyä isona pintana juuri siinä huoneessa...Toivottavasti maalin värivalinta on onnistunut, sillä nyt tarvitaan elämään väriä ja valoa! Niin, ja jos ei ole hyvä väri, niin sitten joutuu maalaamaan uudestaan. Onneksi maali on nykyään halpaa ja maalareitakin löytyy ihan omasta takaa.

Perheen miesväki pyörittelee tuossa silmiään, avasivat juuri maalipurkin... on kuulemma hieman räikeä ;)

Lähdenpä tästä työnjohdollisiin tehtäviin. Moi!

-Vika-