Ja Tampereen reissustakin

Oli viime viikko niin kiireinen, että en muistanut missään välissä laitella tänne mitään Tampereen kädentaitomessu viikonlopusta. Hotellikin toimi, mitä nyt meidän varaus oli hotellin kirjoissa vasta lauantaista, ja perjantainahan me siellä jo oltiin, mutta se nyt oli todella pientä meidän mittakaavassa !
Perjantai vietettiin kiertelemällä Tampereen keskustaa, ja kahvilla käytiin aina kun huvitti. On muuten sellaista luksusta tuo kahvin juonti ihan kaikessa rauhassa! Illalla sain Vikan houkuteltua katsomaan  500 days of summer- elokuvaa. Ihan mukava leffa, ja muutama hervoton lause elokuvaan myös mahtui. Sunnuntaina suunnattiin nenä kohti messuja, ja koko päivähän sielläkin vierähti. Nähtiin myös ne timantit jotka sieltä oli sitten myöhemmin kähvelletty. Hurjaa tuoda niin arvokkaita tuotteita siihen ryysikseen ylipäätään...
Ostoksia tuli tehtyä jonkin verran, Helmiliinalta ostin suurimman osan helmiostoksistani, kivipuolella ei juuri kummoista hinta/laatu suhdetta mielestäni löytynyt, ylihintaista oli paljon, ja laatukin oli välillä vähän heikompaa. Harmillista, olisi mukava löytää jotain mitä ei nettikaupoista helpolla löydä, helmet kun näyttää eriltä kuvassa ja ihan "livenä". Mutta jotain kuitenkin löytyi, ja lankojakin löytyi luotettavalta taholta, eli Titityyltä. Hullun hommaa, Tampereelle erikseen lähteä ostamaan sellaista, minkä sais kotisohvalta tilattua kotiin kannettuna :)
Tampereella syötiin, juotiin ja nukuttiin hyvin, ja taas jaksaa pimeää syksyä eteenpäin! Nyt on muutama viikonloppu ilman ihmeellisempiä ohjelmia, ja sitten onkin jo kuningaskuntaturnee edessä.

Sitä odotellessa,
~Tikki

Käet sinkuneena ja nokka jäässä

Perjantaina hyppäsin iltajunaan (oikeastaan ei voi puhua hyppäämisestä kahden superkokoisen matkalaukun kanssa jotka ovat kiviä täynnä...), ja matka kohti Kemijärveä alkoi. Kävin illalla ravintolavaunussa noutamassa iltakahvin, ja seuraavan kerran ilmestyin ihmisten ilmoille Rovaniemen tienoilla aamukahville. Ja kulttuurishokki iski vastaan heti! Kyllä voi mone etelä ihimise suu olla pyörijänä ku jakkupukuset naiset sujuvasti päräyttää kirosanoja keskenään raatatessaan... Kuuntelin siinä yksikseni naureskelle tutu kuulosta murretta, ja viritteli omaniki oikeelle taajuuelle.
Junaa oli vastassa äiti ja äiti tojota, ja tojotan iskuvaimentimet löi pohojaa ku nakkasin laukut peräkonttii.Oli meinaa käet tosi kipiät laukkuje raahaamisesta, kerraki oli oikeessa ku tuntu että laukku o kivijä täynä... Sitte otinki jo tuntumaa kotiseuvu tantereesee Lapin Kansaa postilaatikosta hakijessa oikee kunnolla ku nokka tömähti lumikinoksee ku äiti laukuremmi ja jalassa olevat kesäkengät kamppas minut kumoho. Lumine lehti käessä sitte naureskeli äiti kans junatuoma kesäkenkijä talavella Kemijärvellä.
Korukurssia piettii isolla laumalla, ja illalla alettii puleeraamaa itteemme kuntoo Lauri Tähkä keikkaa varte. Vähä mua nauratti, ku keikalle oli kaheksakymmentä kilometriä, täälä ku tuntuu, ettei viitti Kaarinasta Turkuu ajella iha pienestä syystä (mitä Lauri Tähkä ei missää nimessä oo!). Taksi vei kanalauma Rovaniemelle, ja matka oli melekose rento ku kasassa oli rääväsuusta porukkaa. Olo ei mulla kamala turuvalline ollu, vaikka kaikki muut olivakki sairaahoitajija tai muuta tereveyvenhoitoala porukkaa, oli se verta holotitonta sakkia... Mutta näitte asiantuntijoijen huolepiosta huolimatta selevisimme hengissä keikalle asti. Ja keikka oli tolokuttoma mahtava! Eturivissä huuettiin äänet käheeksi. Taksikuski ei ollu keika aikana karannu, vaikka varmalla oli mieli teheny, jote takasiki päästii jossaki vaiheessa yötä.

(kiitos kuvista Saila!) Seuravana päivänä korujen tekoa jatko net, jokka jakso, korukurssi vetäjä ei ollu parhaassa opetuskunnossa, ja kurssilaisekki älys olla kyselemättä ohojeita sillo ku vetäjä silimät oli kiini.
Sunnuntai illa junaa menosta voi jo sanoa hyppäämiseksi, se verta oli kiviä kulunu viikolopu aikana. Illalla istui junassa, ja toisessa kourassa oli kuivalihakimpale, ja toisessa hyvä kirija. Oli meinaa onnee se!
Tänä aamuna oli herätys kello viisi, ja junassa alkoi taas kuulua Turun murretta: Kui se ny noi teki, että kaatusi nui, totes mummo toiselle. Töissä pyrki Kemijärven murre esille, mutta kyllä se taas häviää siksi aikaa kunnes juttelen taas äidin kanssa puhelimessa . On se ihanaa välillä puhua lapsuuden ja nuoruuden tuttua murretta! Kummasti murretta arvostaa kun ei sitä jatkuvasti kuule, ja kummasti myös kiinnittää siihen eri tavalla huomiota! Lappilaiset on oma rotunsa, ja ehdottomasti suosittelen kaikille näihin kummallisuuksiin tutustumista ! Ainoa mielestäni noteeraamisen arvoinen lause BB-Tonin suusta onkin lausahdus; että lappilaiset ei perustele! Näin se on, lappilainen sanoo niinku se asia on, ja sitä ei tarvi perustella. Se on tyhymä joka ei usko totuutta, vaikka ei välttämättä sitten se ainoa oikea totuus. Lappilainen harvoin myöntää olevansa väärässä. Ja miksi myöntääkään kun kerta aina ovat oikeassa . Ja jos ei toinen vähästä usko, niin mitä pölijälle selittämään. Muutenkin sanoja säästetään; hyvä esimerkki on lause, joka eteläisessä osassa Suomea muotoiltaisiin kutakuinkin näin: Anteeksi, asia taitaakin paremmin ilmaistuna olla siten, että... Ja sama lause Kemijärveksi: EiKäKöö...
Nyt juomaan (taas) vettä, kunnon kimpale kuivalihaa kerralla nautittuna tuppaa vähän janottamaan , kiitoksi kuivalihasta Kemijärvelle!
~Tikki (ja otsikko siis tarkoittaa kädet venyneenä ja nenä jäässä)

On se hyvä, että joku ehtii

Itse olen ehtinyt vain haaveilla käsitöiden tekemisestä, mutta mies on sitten ahertanut senkin edestä:
Tällaisia possuja on meille muuttanut asumaan kuusi kappaletta ! Itse en neulahuovutuksesta juuri perusta (sattuneesta syystä, on tullut joskus vähän huovutettua...), mutta mies on kaikki villat varastosta nyt käyttänyt, pitäiskö tuoda Tampereelta villaa?
Toivotaan, että ovatkin ainoat possut, jotka meille tulee!
Kaikki muut on meillä nyt rokotettu, Veera ei rokotusta ole vielä saanut.
Huomenna viimeinen työpäivä tälle viikolle, ja sitten nenä kohti Tamperetta! Ihanaa, shoppailua, hyvää ruokaa (ja viiniä). Ja seurakaan ei ole huonoa! Olin viime viikonloppunakin Pirkkahallissa, tuolloin siellä oli apuvälinemessut, ja olin siellä työn puolesta. Oli aika hiljaista, epäiltiin, että h1n1-peikko oli asiakkaat karkoittanut. Toivotaan ettei tätä vaikutusta ole kädentaitomessuilla.
Muutama viikko tästä eteenpäin, ja päästään taas reissuun. Ja oi, ihana joululoma! Josko vihdoinkin ehtis jotain käsitöitäkin tekemään?

~Tikki

Mihin ajalla on niin kiire?

Minne se syksy oikein hävisi? Aika kertakaikkiaan menee liian lujaa. Justhan tajusin, että on syksy ja tänään maisema onkin jo tälläinen:

Tänään tein töissä kalenterivuosisuunnitelmaa ja ihan säikähdin, kun naputtelin päivämääriä, jotka ovat parin kuukauden päästä... vuosi 2010!
Minusta on tullut hidas. Töissä ei tarvitse painaa täysillä koko aikaa, että ehtisi kaiken tehdä. Saan tehdä työni aivan rauhassa ja kunnolla. Ja tämä on tehnyt minusta hitaan: kävelen hitaasti, syön hitaasti, laitan ruokaa hitaasti, neulon hitaasti... Ja työnikin on nyt sellaista, ettei siinä auta kiirehtiä. Jos yritän hoputtaa asiakastani, on seurauksena vain hämmennystä ja hätäännystä ja tämän seurauksena entistäkin hitaampi vauhti! Jotenkin entisessä elämässä työkiire jätti vauhdin päälle vapaa-aikaankin, kaikki piti tehdä kauhealla kiireellä ja en osannut pysähtyä ja rauhoittua.
Muut ovat joskus hämillään, kun ihmettelevät, mitä minulle on tapahtunut. Ja ehkä itsekin vielä ihmettelen omaa hitauttani. Mutta minnepä minulla olisi kiire? Paitsi ajan perään ...
Joo, olipas filosofista tekstiä tänään. Palataanpas maan pinnalle. Nyt kauppaan ostamaan possutautiselle pojalle limpparia ja jätskiä ja Buranaa.
-Vika-

Vattulankaa

Perjantaina raahustin viimeisillä voimillani, kaikkeni antaneena, raskaan työviikon päätteeksi sohjossa ja räntäsateessa pitkän matkan ylämäkeen paikalliseen Siwaan. Rasittavan ja rankan jonotuksen päätteeksi ojensin postipojan kantaman lappusen postin tädille tärisevin käsin... no joopa joo! Ei se nyt ihan noin rankkaa ollut, mutta jotain sinne päin .
Joka tapauksessa postissa odotti jo alkuviikosta tullut SNY-paketti, ihanaaaaa! Tuntui tosi mukavalle aloittaa viikonloppu, hakea paketti postista, pari kivaa lehteä Ärrältä ja viinipullo siitä Ärrän naapurista ja painua kotiin viettämään perjantai-iltaa.
Paketista paljastui koko perheen riemuksi hirmuinen säkki irtiksiä. Ne on syöty jo, sen vuoksi niitä ei näy kuvassa .
Muuten paketin sisältö näkyy tässä:

Paketissa oli vadelman väristä villalankaa, josta tykkäsin kovasti. Väri on jollain tavalla tosi raikas ja pirteä, kiva! Mitähän tästä tekisin, hmm... Paketista löytyi myös Prymin puikkojen päitä, tiskirätti ja valovirkkuukoukku kokoa 2.5. Jep, virkkaan tosi paljon ja tämä on hyvä apu varsinkin mustaa lankaa virkatessa, kiitos!!! SNY:llä on ilmeisesti ainakin joissain asioissa samanlainen huumorintaju kuin minulla, sillä SNY:n kortit ovat juuri sellaisia, mitkä kääntävät suupielet hymyyn ihan väkisin.
Tosi mieluinen oli tämäkin lähetys, kiitoksia sinulle SNY!!!!!
Viime viikon vietin käytännössä paikallisessa terveyskeskuksessamme asiakkaidemme kanssa. Sikainfluenssa (miten voi jo pelkkä sanakin ärsyttää ) aiheuttaa hirmuista suhinaa työpaikallemme. Jos ei olla kipeinä, niin sitten jonotamme rokotuksiin. Siis jonotamme joko lääkäriin tai piikille, höh. Voisihan sitä muutakin välillä työkseen tehdä. Mutta ei auta, tämä on nyt tätä. Ihmettelen kyllä, että itse en ole ko. tautia saanut, sen verran rajussa altistuksessa olen ollut jo pitkän aikaa. Ehkäpä minä en sitten possuflunssaa sairastakaan. Tai sitten olen sen sairastanut huomaamattani, sekin kuulemma on mahdollista.
Perjantaina suuntaankin sitten kohti Tamperetta ja käsityömessuja, jotka valloitamme yhdessä Tikin kanssa. Perjantain vietän Tampereen keittiötarvike- ja käsityökaupoissa. Lauantai kolutaan messuilla oikein hartaudella ja illalla naatiskelemme ravintolassa ruuasta ja viinistä. Ja kerrankin niin, ettemme ole aivan raato-poikki-väsyneitä messumyyntipäivästä! Sunnuntaina on aikaa nukkua pitkään ja kääntää kylkeä, kun messumyyjät raahautuvat myyntipaikoilleen aamunkoitteessa. Pitkän aamiaisen jälkeen voisi ajatella paluuta arkeen ja kotiin mukavasti junalla körötellen. Että silleen.
-Vika-

Vispilänkauppaa

Vikalta tuli äsken sähköpostia tulevasta Lontoo-Manchester reissusta. Se raukka haaveilee ostavansa reissusta vispilän. Jaa-a, on naisella suureelliset toiveet, toivotaan ettei pety. Ja halus se sellaset rinssi ja rinsessa mukit, mutta niitä minä sitten kiellän ostamasta, aikuinen ihminen moista! Vispilän ymmärtää, mutta ei tuollasta!
Eka tentti ohi. Ihan ok fiilis jäi, seuraavaa odotellessa. Kovasti on kiire kyllä kun yritän mahduttaa samaan elämään kaikki nämä asiat, mutta toivotaan, että jossain vaiheessa palkitseekin tämä tällainen reuhtominen.
Juniorilla on huomenna edessä sikapiikki. Ei ollut helppo ratkaisu, mutta päädyimme nyt siihen kun asiaa aikamme oltiin pähkäilty, on kuitenkin tuo astma niin hankala, ettei uskalla jäädä tautia odottelemaan. En todella kadehdi tällä hetkellä raskaana olevia, itse kun aina itkeä tuhersin jos panadoli piti ottaa kun raskaana olin... Varmaan muuttaisin raskaana ollessani mökille lappiin, ja kieltäisin postipoikaakin tulemasta tontille. Itseni kohdalta en moista tautia pelkää, mutta nuo pikkuihmiset saisivat taudilta välttyä kyllä!
P.s: katsokaa tänään Akuutti, siellä tulee erittäin hyvää asiaa ;)

Mottoni

Olen jo jonkin aikaa etsinyt elämän tarkoitusta... tai no, ei ihan noin vakavaa, mutta sellaista omaa mottoa, sellaista, joka kuvaisi minua ja elämänasennettani jotenkin... ja nyt se löytyi! Tämä kuvaa minua just eikä melkein:
 Pessimismi on aivan turhaa, ei se auta kuitenkaan mitään.
Tälläinen viisaus löytyi Helmetistä, jota aikani kuluksi selailin.
Jep, eipä muuta tällä kertaa .
-Vika-