Miun maanantait on oma lukunsa, mutta tämä maanantai se vasta jotain olikin. Mies lähti eilen Saksaan, joten tiedossa oli, että aamut ovat hieman haastavampia kuin yleensä.
Heräsin aamulla klo 6.40 ja kuulostelin, että onpas hiljaista, taitaa olla sähköt poikki. Ja niin olikin. Eikun kynttilään tuli ja otsalampun kanssa suihkuun. Samalla vilkaisu ulos ja ohoh, yöllä oli satanut 15 cm lunta, auton pohjaväria ei edes erottanut. Juu-u, onhan meillä autokatoskin, mutta siellä on yhä vene.
Siinä vaiheessa tuli mieleen, että onkohan katkos laajakin, ja soitin päiväkotiin. Siellä onneksi oli kaikki kunnossa. Jos ei olisi ollut, olisin viivästyttänyt lähtöä, sillä tuskinpa lapsi olisi viihtynyt pimeässä päikkärissä. Samalla tajusin että kahvia ei voi keittää eikä hiuksia kuivata elleivät sähköt palaudu.
Siinä vaiheessa tuli mieleen, että onkohan katkos laajakin, ja soitin päiväkotiin. Siellä onneksi oli kaikki kunnossa. Jos ei olisi ollut, olisin viivästyttänyt lähtöä, sillä tuskinpa lapsi olisi viihtynyt pimeässä päikkärissä. Samalla tajusin että kahvia ei voi keittää eikä hiuksia kuivata elleivät sähköt palaudu.
Sähköt pysyivät poissa koko aamun, joten tuli sitten meikattuakin otsalampun valossa. Jossain vaiheessa tajusin, että jos sähköt ovat poissa, ei autokaan ole lämmennyt. Sitä sitten raapimaan lumikuoren alta, oli muuten tosi tiukassa paketissa, koska sisätilanlämmitin ei ollut apuna. Kuin ihmeen kaupalla olimme melkein ajoissa päiväkodissa klo 8.00. Päiväkodin täti iloisesti, että teillä onkin ollut sitten tunnelmallinen aamu. Meikä vaan että nii-in, vaikka teki mieli sanoa, että kokeilepa sinäkin huomenna lähteä töihin ilman kahvia ja fööniä.
Mutta katsokaa kuinka kaunis auringonlasku tänään oli! Tässä minusta sen sijaan on tunnelmaa. Pakko oli kurvata töistä lähtiessä sataman kautta, koska taivas näytti nii-in kauniilta.
