Kiva arvonta

Täällä on kiva arvonta, käykääpä kurkkaamassa. :)

Tuplamäärä Orasta

Heräteostoksena Anttilasta tarttui mukaan Novitan Crystalia (oli tarjouksessa). Siitä sitten Oras-myssyä tekemään. Mulla oli aloitettuna KyJy#24 samainen myssy, mutta nyt ei tunnu puuvillalankainen vaihtoehto ajankohtaiselta - eilenkin vain 4 astetta, vesisadetta ja kaiken kaikkiaan harmaa päivä. Tuo Crystal on paksuilla puikoilla neulottava, joten siitä vaan sitten ohjetta sovittamaan. Ja lopputulos on kolmivuotiaalle sopiva myssy. Kuva on kehno, blingbling ei oikein näy. Pitänee yrittää uudestaan ulkosalla.

Pikkutytön Oras-myssy, Novita Crystal, 90 g, puikot 7

Koska oma pää oli edelleenkin myssytön, piti aloittaa uusi projekti. Lankalaatikosta löytyi Puroa. Siitä sitten ihan käypä myssy itselle syntyi elokuvaa katsoessa. Ja tein muuten ihan ohjeen mukaan!

Oras-myssy, Novita Puro, 60 g, puikot no 5

Villaviidakon Emman innoittamana minäkin olen mukana Ravelryn Aakkostempauksessa. Saa nähdä miten tälle KyJylle nyt käy.

Lopuksi vielä harmaan eilisen Top 3:

• Skoda, jonka rekisteritunnus PIH-1. Mutta voiko kuski oikeasti olla pihi, eikös nuo erikoisrekkarit saa vain ostamalla?
• Esikon räppi kuopukselle: Kun me tavattiin, sinä olit äitini mahassa. Kun synnyit olit verinen, minä tiesin sen, koska olin hyvä biologiassa. 
• Tosi rankka core-tunti, jota ohjaaja kommentoi: paniikissa syntyy paras tulos. Oisko tämä hyvä motto miulekin?

Cornflower mittens - Epäonnen lapaset

Poikani pyysi pari viikkoa sitten neulomaan hänelle lapaset. Väritoivomuksena oli musta ja vihreä. Ensimmäisen virheen tein, kun toin lankakaupasta perushavunvihreän lisäksi pätkävärjätyn vihreän. Poikani valitsi tietysti sen mustan kaveriksi. Päästyämme yhteisymmärrykseen siitä, että lapasiin tulee kirjoneuletta eikä esimerkiksi jonkin NHL-joukkueen logo ilmeni seuraava ongelma. Vihreän sävyjen lisäksi langassa oli tummansinistä, joka sisävalaistuksessa näytti aika lailla mustalta (kuvassa näyttää siedettävän siniseltä, mitä ei ole oikeasti).

En kuitenkaan luovuttanut, sillä ajattelin etteipä ole niin nugaata sen mallin kanssa, jos vaikka pikku virheitäkin sattuu kiireessä tulemaan. Tällaiseen virheeseen en kuitenkaan osannut varautua - eikä muuten ole ennen moista sattunut, vaikka olen lapasia neulonut muistaakseni peruskoulun 2. luokalta saakka.

Epäonnen lapaset, Maija 68 g, bambut no 3

Neuloin siis kaksi vasemman käden lapasta. Tykkäsin Cornflower-mallista, kaaviot löytyvät täältä, mutta tiheys ei ihan mätsännyt, joten kärjessä piti soveltaa jotta lapasista tuli pojalleni sopivat. Onneksi mallissa peukalo tulee kämmen- ja kämmenselkäosien keskelle, joten lapasia voi käyttää ihan hyvin: niissä vaan on kuviot eri puolilla. Peukalonkin yritin kuvioida kaavion mukaan, mutta siinä hieman lipsuin.

Ja vielä sellainen pikkuongelma, joka näkyy tuosta kuvastakin. En ole neulonut kirjoneuletta aikoihin, joten ensimmäinen lapanen on paljon epätasaisempaa ja löysempää käsialaa. Toivottavasti kastelu auttaa, edes ulkonäköön, kuvat on otettu ennen sitä.

Olipa vuodatusta kerrakseen. Onneksi esikoinen ei ole turhan tarkka. Kun ehdotin, että puran lapasen ja neulon uudelleen, hän vaan totesi, ettei tarvitse. Jos joku koulussa katsoo niitä liian tarkasti, hän laittaa ne taskuunsa.

Se on sitten syksy

Ostin kesän alussa poistomyynnistä pieniä surkeita taimia, joissa luki "pinaatti". Aika pian istutettuani ne tajusin, etteivät ne mitään pinaatin taimia ole, vaan jonkin sortin kaalista on kyse. Mutta se että mikä kaali (vain yksi taimi menestyi) on tulossa piti aika kauan jännityksen vallassa. Mutta kukkakaalihan se! Perjantaina korjasin sadon talteen.

Mysteerikaali

Lauantaita vasten yöllä täällä olikin jo pari astetta pakkasta, joten lähes kaikki pihapuidemme lehdet putosivat lauantain aikana. Sunnuntaina sitten kärräsimme lähes kaiken lehtikompostiin naapureiden hämmästykseksi, ja Eemeli viimeisteli työn maanantaina. Meillä kun on tapana priorisoida siten, että yleensä on ainakin yhdet  lumet sataneet ja sulaneet ennen kuin olemme lehdet saaneet siivottua. Mutta nyt tuntuu ja näyttää oikeasti syksyltä, kun puut ovat lehdettömiä. Syksyn piristykseksi tiedossa on onneksi työreissu Isolle Kirkolle. Olenkin silmäillyt ohjelmaa sillä silmällä, että missä välissä ehtisi lankakaupoille. Tiukkaa tekee, taitaa pitää jättää illanvietto väliin... Nämä herkulliset myrkkysienet löytyivät työpaikan takapihalta.

Herkullisia myrkkysieniä

Pikkuprinsessallamme on juuri nyt paha uhmakausi. Ja voi ihme jos joku häntä erehtyykin sanomaan pikkutytöksi. Iso tyttöhän hän on - tai ei tyttö vaan prinsesssa! Uhmakkuuden kääntöpuolena ovat onneksi valloittava persoonallisuus ja sujuvat motoriset taidot. Jo jonkin aikaa tyttäremme on osannut mm. laittaa vetoketjun kiinni ihan itse, ja ruokailunkin hän hoitaa haarukalla ja veitsellä. Puhumattakaan siitä, että hän omatoimisesti hakee ruokaa jääkaapista ja käyttäisi mikroaaltouuniakin, jos vain antaisimme. Olemme Miehen kanssa vitsailleet, että emme uskalla osta Pepille nauhakenkiä, sillä sisulla (ja raivolla) hän sitoisi nauhat joka kerran ihan itse.

Villahaalari on valmis!

Selätin villahaalarityön: se on nyt pääpiirteissään valmis! Tai no, kuten kuvasta näkyy, päättelykeijua vielä odotellaan. Kiitos kaikille tsemityksestä. Uskomaton takkuinen työ, mutta olen siihen enemmän kuin tyytyväinen.

Tämä on KyJy-työ#6, villahaalari kolmivuotialle. Mutta tytärtäni, tänään 2 2/3 vuotta, pitää kutsua Rinsessaksi.

Rinsessan villahaalari, Nalle 325 g, puikot 3,5

MUOKS. Tässä niitä lupaamiani lisäkuvia. Haalari on neulottu pyörönä siltä osin kuin se oli mahdollista. Lahkeet ja hihat pyörönä, ja alaosa pyörönä vetoketjuhalkion alkuun saakka. Halkioon neuloin 3 silmukan levyiset alavarat. Kun osat olivat valmiit, ompelin olkasaumat ja neuloin pääntielle kapean joustimen. Sitten kiinnitin vetoketjun ensin käsin ommellen ja vielä varmistusompeleen koneella. Viimeiseksi kiinnitin hihat.

Eeestä ja takkaa

Päässä liikkuu tukka

Tyttäremme pomppi sängyllä siinä vaiheessa kun olisi pitänyt rauhoittua nukkumaan. Mitä sinun päässäsi mahtaa liikkua, tuumasi Mies. Tukka, vastasi tytär. Tänään on itsellenikin ollut sellainen päivä ettei päässä paljon muuta tunnu liikkuvan.

Villahaalari etenee, hitaasti mutta kuitenkin etenee. Koska se on jämätyö, yritin pärjätä vanhoilla Nalle-langoilla. Loppuosa uhkasi muodostua ruotsin- sävyiseksi, joten kauppaan ostamaan vaaleanpunasävyistä lisälankaa. Nalle kukkaketo ruusu täytti kriteerit. Kuus neljäkymmentä, sanoi kassa. Minä siihen, että maksaako yksi kerä oikeasti noin paljon. Kassa tarkisti hinnan ja ilmoitti että kyllä. En ole Nallea ostanut ainakaan viiteen vuoteen, joten hinta oli yllätys. Tuo erikoisNalle on tietysti vähän kalliimpaa kuin tavallinen, mutta kuitenkin. Ihmettelin tätä eräälle lanka-asiantuntijalle, joka kertoi, että puuvilla- ja villalankojen hinnat ovat nousseet raaka-ainekustannusten kohoamisen vuoksi ja että lanka kehrätään ulkoimailla, ei Suomessa. Eihän siinä kerässä tosiaan mitään avainlippua ole, eikö joskus ole ollut? Novitan sivuilla ei puhuta mitään ulkosuomalaisista paikoista langanvalmistus- prosessissa. Pikainen googlaus kertoi, että Novitan langoista vain 7-veljestä värjätään Suomessa. Miten lie senkään kehruun kanssa.