Päähän ja jalkaan

Mitkä olisivat paremmat syysvärit kuin oranssi, tummanpunainen, luumu, ruskea ja vaikkapa musta? Ei mitkään, koska kaikki värit ovat loistavia. Aina ja joka paikassa. Kaikkina vuodenaikoina. Pääasia on, että väriä riittää.

Tein mössan. Sopii sekä äidille että tyttärelle (ja kuulemma muutamalle perhetutullekin - sovitettu on).

Yksi pieni Poikanen sai tossut. Päällinen musta-ruskearaidallista puuvillaa. Sisus violettikuvioista puuvillasatiinia. Pohjan ryhdistin paksulla villakankaalla.

  Tossut on Poikaselle erittäin reilut. Ehkä hän aloittaa eskarin nämä jalassa.

Tossujen oli tarkoitus tulla tälle takille pariksi. Kuten näkyy, takki sopii vielä juuri ja juuri. Tossut hieman pidempään. Ei taida kohdata näiden käyttöaika. Mutta molemmat on hienot. Ja Poikanen komea.

(Takki on ihan ensimmäisiä Vaatekomero-ompeluksia.)

Alea iacta est

Tadaa, taditti ditti daa! Tällä minimaalisella fanfaarilla onnittelen Piijulia, hän on juuri voittanut lukija-arvonnan. Piijuli saa valita 20€:n edestä tavaraa Vaatekomerosta. Onnea voittajalle!

Kell´ onni on?

Vielä ehdit osallistua arvontaan. Ole nopea, sillä onni potkii jo tänä iltana. Klikkaa itsesi mitä pikimmiten lukijaksi!

Murheenkryynistä silmänilo

 Onko joku ehtinyt ihmettelemään, miksi kirjoitustahti on harventunut? Minulla on ollut pari tilaustyötä, jotka ovat aiheuttaneet (mieluisaa) päänvaivaa. Toinen niistä on tässä.

Lähtökohta: epämääräiset jämät kahdesta verhosta. Paljon haalistumia ja muuten kelvottomia kohtia. Toiveena noin 100-senttinen mekko.

Kääntelin kangaspaloja ja kaavoja suuntaan ja toiseen. Mittailin ja sommittelin. (Tätä minä rakastan.) Lopulta leikkasin.

 

Etukappaleesta tuli kerralla kyllin hyvä.

Takakappaleessa oli pari pahaa haalistumaa. Taas piti miettiä, pähkäillä, suunnitella, harkita ja pyöritellä jäljelle jääneitä tilkkuja. En keksinyt ratkaisua millään. Leikatut kappaleet lojuivat lattialla viikon ja kaksikin. Ehkä enemmänkin. Onneksi työllä ei ollut kiirettä. Ompelin muuta ja toisinaan soin ajatuksen mekollekin.

Lopulta ratkaisu syntyi hetkessä: "applikoin" takakappaleen virhekohdat piiloon.
Näöntarkistus: yritä löytää takakappaleesta kuvaa suurentamatta kukat, jotka on lisätty alkuperäisen kuvion päälle. 

Tyytyväinen olen. Niin on tilaajakin.

PS. Tätä kangasta on jäljellä vielä kaksi lyhyttä verhoa. Niissä(KIN) on haalistumia siellä täällä, mutta silti riittävät moneen mekkoon tai muutamaan takkiin.

Virks, virks

Kun virkkaa yhden pienen takin osat kahteen kertaan, pääsee jo lähelle sitä, mitä toivoi lopputuloksen olevan. Tälle takille oli jo räyhäkät napitkin - sellaiset tiukan pinkit. Ajattelin, että ovat jo vähän liiankin räväkät enkä uskaltanut ommella niitä paikoilleen.

 

Niinpä sitten valitsin kolmet napit ehdolle, mutta en osaa päättää, mitkä laittaisin. Vasemmanpuoleiset ovat tasapintaiset ja mustat. Keskimmäiset ovat sammalenvihreät ja oikeanpuoleiset ruskeat. 

Auttakaa minua ja äänestäkää, mitkä olisi parhaat. Tämä takki tulee myyntiin. Jos haluat ostaa tämän etkä halua mitään näistä napeista, ehdota itsellesi mieluisaa väriä. 

Lankana on Catania, 100% pehmeä puuvilla. Lanka kestää hellävaraisen konepesun ja silityksen.

Takin "virallista" kokoa en osaa sanoa. Olka-helma-pituus 26cm, hihan pituus 16cm, rinnanympärys 50cm. Huppu on edestä kaksinkerainen (taitettu). Hinnaksi ajattelin 40 euroa.

Lisää kuvia luvassa myöhemmin.

Sydämelliset terveiset

 Sain pari kuvaa tytöstä, jolle tein mekon ja takin. Kiitos lapsen äitille kuvista. Teillä on suloinen tyttö!

 Uusi mekko yllään voi ottaa vaikka muutamia tanssiaskelia. 

Edessä on pieni nappilista, jossa on kaksi vaaleanpunaista sydännappia.

Nyt lähdetään pyöräilemään! Ei väliä, vaikka pelkät pyörän sarvet ovat tytön kokoiset.

Takissa on ohut "silkki"vuori, huppu, napit ja valkoiset kanttaukset hihoissa ja helmassa.

Upea myssy ei ole minun tekemäni.

Koriaa

 Tein ryhtiliikkeen. Tee sinäkin. Näin se tapahtuu: tarkista istuma-asentosi. Epäilen, että kenotat selkä seitsemällä mutkalla, hartiat lysyssä. Seuraava askel: oikaise selkäranka ja istu istuinluiden päälle. (Ihmisellä on sellaisetkin.) Nyt voit sitten hyvässä asennossa ihailla seuraavia löytöjä.

Ps. Minun ryhtiliikkeeni ei kohdistunut istuma-asentoon. Ryhdistäydyin ja kuvasin viimeisen viikon ostokset. Kas tässä:

PU15 Nyt pitäisi olla joku pikkutyttö opettamassa, onko tuo toinen väri pinkki vai jokin muu. Olkoonpa mitä ovat, koreita ovat. Froteesta on tehty noin 86-senttinen huppari. Mieleni tekee hieman muokata tätä ennen kuin tarjoan myyntiin, mutta saa tämän tällaisenakin.
28.02.12: Tästä tuli takki.

 PU16 Rissasen ompelema lyhythihainen paita. Raidat ovat hieman anilliininpunaisemmat kuin kuvassa. Aivan upea. Sieluni silmin näen tämän jo pikkutytön (hihattomana) mekkona - oikein sellaisena 70-luvun tyylisenä. Valkoiset kaksoistikkaukset olisivat olennainen osa ja valetaskut luonnollisesti. Laitan myöhemmin tähän linkin erääseen toiseen blogiin, jossa on kuva ihailemastani minimekosta, jos saan bloginpitäjältä luvan.
16.9.11: Lupa tuli. Katsokaa tätä mekkoa. Huikea, eikö? Ja nyt sitten voitte kuvitella tuon ylläolevan kankaan mekon kuosiksi. Muistelen, että isosiskolla olisi ollut joku sen tyyppinen mekko. Pitää kysyä äidiltä.
MYYTY

 KE15 Voih sentään kuinka kalpealta tämä raasu näyttää kaikkien muiden rinnalla - tai siis välissä. Olkoon kuitenkin tässä. Sain tämän ystävältäni. Hän oli ostanut kankaan kirpparilta ja myyjä oli sanonut, että tämä on Marimekkoa. Tiedä häntä(ä). Ystävämme Google ei tarjonnut pikasilmäyksellä yhtään kuvaa tällaisesta, mutta ei Googlekaan kaikkeen kykene. Noh, puuvillasatiinia tämä kuitenkin on. Reilunkokoinen verho keltaisia kippuroita tarjolla.

 PU17 Omenoita metrin leveydeltä ja 72 sentin korkeudelta. Tämä on vielä yhtenä kappaleena. En tiedä kuinka kauan, sillä himoitsen tehdä tästä vauvan peiton. Tästä tulee joko yksi kapea peitto niin, että molemmilla puolilla on omenoita tai leveämpi, jolloin toiselle puolelle laitan jotain toista kangasta. Ole nopea, jos haluat tästä jotain muuta. Luulisin, että tästä tulee 80-senttiselle takki ehkä jopa hupullinen. Ja mekko isommallekin.
MYYTY

 OR10 Muistatteko vielä tämän saman kuosin punaisena? Kuva on jossain ensimmäisissä postauksissa. En tiennytkään, että tätä on myös oranssina. Näin sitä ihminen oppii. (Samalla kirpparikierroksella opin myös, että Marimekko on painanut vuonna -70 vihreä-valko-vinoraitaista kangasta.) Niin, takaisin asiaan. Kankaasta on ommeltu kappa. Leveys 92cm ja korkeus  95cm (+ 5cm:n käänne). Alareunassa on on on on... noh, noita puolipallojuttuja. Kangas on vahvaa puuvillaa. Tuntuu ihan uutuudenkarhealta.

KE16 Appelsiininkeltaista, sinappiin hieman taittuvaa, velouria yksi aamutakillinen. Tästä riittää vaikka ja mihin. MYYTY

Poijjaalle päähine

  -Happu, sanoo poika.
-Happu, happu, happu.
Se tarkoittaa hattua eli siis mössaa. Yksi on jo kulutettu lähes puhki, nyt tarvitaan uutta.

Tällaisen tein.

Kaupungin tyylikkäin lyyli

Oletteko lukeneet Jukka Parkkisen Kaupungin kaunein lyylin? Suosittelen.

Tein Maailman Rakkaimmalle Prinsessalle mekon. Jos on rakkain, ansaitsee tyylikkäimmän. Minun käsitykseni tyylikkyydestä näyttää tältä:

 Etukaarrokkeessa on hiuslaskoksia. Nappilista on vinoruutuinen, samoin pääntielle ommeltu nauha.
Hihoissa on hieman syötöstä olalla. Napit ovat vain kuvausrekvisiittaa, eivät vielä lopulliset, koska en löytänyt kolmea samanlaista. Mutta punasävyiset napit tähän mekkoon kaivan vaikka kiven kolosta.

Takana olkasaumoissa on muotolaskokset, koska hameen vyötärölaskokset sattuivat niin sopivasti osumaan kohdalle. Muuten takakappaleessa ei mitään erityistä. Keskellä on sauma.
Kangas on Marimekon, vuodelta 1976.

Tummasti syksyyn

 Tämän syksyn muotivärit ovat musta, tummansininen ja punainen. Joo-o, on ne. Nämä vaatteet todistavat:

 Prinsessalle mekko. Mekko on koottu ensin kuudesta palasta vanhaa hametta ja sen jälkeen päätetty vielä jatkaa ruutukankaalla. Mua viehättää tuossa ruutukankaassa sen ärsyttävyys. Mun silmät yrittävät koko ajan suoristaa helman kaarta, että saisivat ruudut suoraan ja kokonaisiksi. Ruutukankaan tehtävänä on myös hieman pehmentää mekon yleisilmettä.

Niskassa on vetoketju. Pään- ja kädentiet on kantattu vinonauhalla, samoin taskut. Koko on jotain 86 ja 92:n väliltä.

Poijjaalle pökät. Tummansininen velour-saunatakki sai uuden elämän kaksina housuina. Henkselihousut ovat vielä kesken, mutta kuvaan nekin, kunhan saan valmiiksi. Nämä ovat sellaiset perushousut. Resorit lahkeensuissa ja vyötäröllä. Koko on 74.

Sekalainen seurakunta

 Kankaiden teemoittelu värien tai kuosien mukaan ei enää oikein onnistu. Kuvaamattomat kankaat ovat aika sekalainen seurakunta. Joidenkin kohdalla päätin, että en edes laita niitä tänne. Muutamista olen ottanut moneen kertaan kuvia ja koska otokset ovat aina ko. kankaista hyvin kaukana todellisuudesta, en jaksa enää edes yrittää. Sielläpähän lojukoot pöydän alla. Sen siitä saa, kun ei suostu olemaan kuvassa kunnolla.

 Tässä kolme aarretta. Jokaisen kohdalla olen huokaissut tyytyväisenä syvään ja tullut puolijuoksua kirpparilta kotiin ja matkalla mielessäni jo suunnitellut, mitä kankaasta/ vaatteesta tulee. Ja heti oven tällä puolella olen hamunnut toisella kädellä saksia ja toisella kaavoja ja sitten kuitenkin järkiintynyt ja vaihtanut sakset kameraan. Antakaa minulle syy tarttua saksiin. Tilatkaa näistä jotain.

MU6  Marimekkoa vuodelta -76 yhden hameen verran. Hame on kokoa 34 eli tästä tulee nopeasti arvioituna noin 98-senttiselle liivimekko. Hihoja en mekkoon uskalla luvata. MYYTY

  SI20  Mekkomestarit on pyöräyttänyt joskus menneinä vuosina Teresa-mekon. Arvelen, että kangas ei ole puhdasta puuvillaa, vaan tähän on sekoitettu hieman jotain muutakin. Materiaalimerkkiä en löydä, se lie napsaistu niskaa kutittamasta jo kauan sitten. Kangas on "kohoraidallista". Kuvaa tihrustamalla voi huomata, mitä tarkoitan. Upea tämä on - silitetty ei. Tästä tulisi todella herkullinen syystrenssi lapselle.
28.02.12: Tästä tuli yksi essumekko. Kangasta jäi vain epämääräisiä suikaleita eli niistä tulee pussukoita, mössia tai jotain muuta pientä.

VI16 Katsokaa tätä ja ihailkaa. Katsokaa vielä uudestaan ja huokaiskaa. Aivan mielettömän huikaiseva vihreä tausta, kaikki nuo kasvit ja kruununa valkoinen suuri norsu. Norsu on varmaan metrin levyinen - tai pituinen, kuinka sen nyt haluaa ymmärtää. Mutta. Iso mutta. Norsunkokoinen mutta.

Tarkentakaa katseenne norsun perään. Kuvassa ongelma näkyy heikosti, mutta luonnossa sitäkin paremmin. Norsun peräpää on homeessa! Voi itkun itku. Pesty on. Liotettu Marttojen ohjeen mukaan piimässä. Yritetty tahranpoistoainetta, Bio Luvilia, hammastahnaa, sitruunamehua, kaikkea. Ei lähde. Surkaa kanssani. Onko tämä nyt menetetty norsu?
MYYTY