Kristinusko yhä ateismia elinvoimaisempi maailmalla - miksi?

Toin itselleni tuliaisina työmatkalta Yhdysvalloista kirjan, jonka kanssa pääsin hyvään vauhtiin Atlantin yllä kotilennolla.

Dinesh D’Souza, viisi New York Timesin bestseller listalle päässyttä teosta kirjoittanut entinen valkoisen talon kotimaan politiikan analyytikko vastaa uus-ateistien hyökkäykseen kristinuskoa kohtaan tuoreimmassa bestsellerissään What’s So Great About Chistianity?

Kirjansa alkupuolella D’Souza pohdiskelee syitä sille, miksi kristillinen usko yhä on niin elinvoimanen ja—ateistien suureksi harmiksi, mutta myös ihmetykseksi—vastoin sekularisaatio- eli maallistumisteorian ennustetta, kasvaa räjähdysmäisesti maailmalla. Kasvun painopistealueet vain ovat tätä nykyä muualla kuin länsimaissa. Samaan aikaan sekularisaatio on monesta syystä hiipuvaa lajia tässä ideologioiden eloonjäämisen kamppailussa. Miksi?

D’Souzan mukaan yksi syy tilanteeseen on kahdessa ”luomiskertomuksessa”. Uskonnollinen narratiivi ja sekulaari narratiivi antavat kaksi eri näkökulmaa olemassaolollemme, kaksi erilaista perustusta elämälle.

Sekulaari narratiivi:

• ”Olet autiolle rannalle noin kolme ja puoli miljardia vuotta sitten huuhtoutuneen muinaisen alkuliman pienen solun jälkeläinen. Olet ajan, sattuman ja luonnonvoimien sokea ja sattumanvarainen tuote. Olet nahkapussillinen atomihiukkasia, geneettisen materiaalin kasauma. Olet olemassa pienellä planeetalla pienen pienessä aurinkokunnassa merkityksettömän universumin tyhjässä kulmauksessa. Olet puhtaasti biologinen olento. Erosi mikrobeihin, viruksiin ja ameeboihin ei ole laadullinen vaan ainoastaan aste-ero. Ruumiillisuutesi ohella sinulla ei ole mitään olemusta, ja kuolemassa lakkaat kokonaan olemasta. Lyhyesti sanottuna, sinä tulit olemattomuudesta, etkä ole menossa minnekään.”

Kristillinen narratiivi:

• ”Olet hyvän ja kaikkivaltiaan Jumalan luoma. Sinut on luotu Hänen kuvakseen, kyvyllä ajatella, tuntea ja palvoa Jumalaa. Se asettaa sinut muita elämänmuotoja ylemmäksi. Erosi eläinkunnasta ei ole vain aste-ero, vaan myös laadullinen. Lajisi on ainoalaatuinen ja sinä ole ainoalaatuinen lajissasi. Luojasi rakastaa sinua niin paljon ja haluaa niin kovasti kumppanuuttasi ja rakkauttasi, että Hänellä on täydellinen suunnitelma elämällesi. Sen lisäksi Jumala antoi ainoan Poikansa kuolemaan, että sinä saisit ikuisen elämän Hänen kanssaan. Jos olet halukas ottamaan pelastuksen lahjan vastaan, sinusta tulee Jumalan lapsi.”

Tämän sanottuaan D’Souza pyytää lukjoitansa kuvittelemaan kahta ihmisryhmää—kutsukaamme toista sekulaariksi heimoksi ja toista uskonnolliseksi heimoksi—jotka ovat omaksuneet nämä kaksi maailmakuvaa. ”Kumpi kahdesta heimosta todennäköisemmin selviytyy hengissä, menestyy ja lisääntyy?” D’Souza kysyy. Hän jatkaa: ”Uskonnollinen heimo koostuu ihmisistä, joita elävöittää tietoisuus elämän merkityksestä. Sekulaari heimo koostuu ihmisistä, jotka eivät tiedä miksi ylipäätään ovat olemassa. Uskonnollinen heimo koostuu yksilöistä, jotka näkevät jokaisen ajatuksensa ja tekonsa merkityksellisenä osana kokonaisuutta. Sekulaari heimo koostuu aineesta, joka ei pysty selittämään miksi se ylipäätään osaa ajatella.”

Hyvä pointti. D’Souza 1, ateistit 0. Jatkan lukemista.

-------------
Lue lisää:

Dinesh D'Souza: God knows why faith is thriving (San Francisco Chronicle, October 2006)
A group of leading atheists is puzzled by the continued existence and vitality of religion.

Dinesh D'Souza: A Christian Foundation (USA TODAY)
Popular efforts to tuck Christianity neatly aside as a footnote to this country’s history and to deliver a secular society will fail. Why? Because the faith is inextricably tied to our values, our institutions and even modern science.

Katsele Video:

Is Christianity the Problem?
Debate between Denish D'Souza and Christopher Hitchens.

New York, New York (VIDEO)

Paikka: New York, USA, 12.2.2009
Kuvaus: Pirkko Säilä, Pasi Turunen
Editointi: Pasi Turunen
Kamera: Nokia E90

Abraham Lincoln, Jeesus ja myyteistä riisuminen

Barak Obama vannoi virkavalansa saman Raamatun päällä kuin Abraham Lincoln 148 vuotta aikaisemmin. Obama myös viittasi toistuvasti Lincolniin sekä kampanjansa aikana että virkaanastujaispuheessaan. Kampanjapuheissaan hän usein ylisti Lincolnin ”viisautta ja nöyryyttä”. Abraham Lincoln, orjien vapauttaja, etelän ja pohjoisen yhdistäjä, on eittämättä Yhdysvaltojen historian merkittävin henkilö. Hänestä on kirjoitettu englanniksi noin 16 000 teosta. Enemmän kuin kenestäkään muusta Jeesusta ja Shakespearea lukuun ottamatta.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 200 vuotta Lincolnin syntymästä ja näissä merkeissä USA TODAY lehti julkaisi tänään erittäin kiehtovan artikkelin "200 hundred years later, a more complex view of Lincoln". Näin juhlavuonna Lincolnia koskeva tutkimus käy kuumana täällä Yhdysvalloissa. Uusi revisionistinen tutkimus on noussut haastamaan perinteisen näkemyksen. Käynnissä on – teologian kielellä ilmaistuna - eräänlainen ”demytologisaatio”, myyteistä riisuminen.

”200-vuotissyntymäpäivänään, tämä monoliittinen, myyttinen Lincoln – kynttilänvalossa opiskellut paljasjalkainen poikanen, josta tuli ’Rehti Abe’ – on fragmentoitunut joukoksi kilpailevia ja vastakohtaisia lincolneja”, kirjoittaa USA TODAY. Osa näkemyksistä on puhtaasti teoreettisia ja osa seurailee perinteistä käsitystä, joka elää amerikkalaisten pyhitetyssä mielikuvastossa. Uudemmassa, revisionistisessa tutkimuksessa on sen sijaan pyritty löytämään todisteita siitä, että oikeastaan hän olikin rasisti (hän puhui mustaihoisista ”neekereinä”), tyranni (hänen epäillään käyttäneen poikkeustilavaltuuksiaan väärin) tai itkupilli (hänen tiedetään poteneen depressiota). ”Eräät tutkijat vättävät Lincolnin olleen kenties homo, tai ateisti,” kirjoittaa USA TODAY.

Luin lehden jutun suurella mielenkiinnolla. Lincolntutkimuksen pääpiirteissä on havaittavissa jännittävää yhtäläisyyttä jeesustutkimuksen kanssa. Revisionistitutkimus on tälläkin puolella yrittänyt ”demytologisoida” ja murtaa perinteiset käsitykset. Milloin Jeesuksesta on tehty galilealainen kyynikkofilosifi, eräänlainen ensimmäisen vuosisadan hippi, milloin vapaustaistelija, apokalyptikko, essealainen, jopa homo. Hän on saanut olla kaikkea muuta, kuin se, jollaiseksi evankeliumit hänet kuvaavat. Saatikka, että Hän olisi Pelastaja, jota me kaikki tarvitsemme.

Ajallemme on ominaista että historian merkkihenkilöt halutaan pudottaa jalustoiltaan. Tällainen revisionismi kertoo silti kenties enemmän itsestämme ja omista tarpeistamme, kuin tutkittavasta kohteesta. Albert Schweitzer taisi olla hän, joka kuvaili häntä edeltäneiden tutkijoiden (mm. Bultmann) yrityksiä tavoittaa ”historian Jeesus” tämän suuntaisesti: Teologit katsoivat tutkimuksen kaivoon ja näkivät lähteen pinnalla heijastuksen itsestään. Tällainen oman kuvajaisen etsiminen ilmentää usein tarvetta valjastaa tutkittava kohde itselle rakkaiden poliittisten päämäärien ajamiseen.

Surullisinta meidän kannaltamme on, että olemme itse tulleet niin pieniksi, ettemme enää kestä todellista suuruutta. Emme kykene tunnustamaan omaa moraalista köyhyyttämme, joten moraalinen suuruus on meistä epätodellista. Sen rinnalla myös paljastuu oma vajavuutemme. Siksi tahdomme tehdä historian suurista henkilöistä itsemme kaltaisia, jotta meidän ei tarvitsisi seurata heidän moraalista esimerkkiään taikka tunnustaa tarvitsevamme apua? Meillä kyynisen postmodernin ajan lapsilla ei enää ole ihanteita, siksi emme kestä esikuvia. Saamme niskasäryn, heti jos joudumme katsomaan ylöspäin. Emmme tahdo muuttua, tai tunnustaa kykenemättömyyttämme muuttua, että tarvitsemme apua.

Olipa siis kyse Lincolnista tai Jeesuksesta, tahdomme pudottaa heidät jalustoiltaan, ettei kävisi ilmi miten alas itse olemme vajonneet. Riisumme heidät, ettei oma alastomuutemme paljastuisi.

-----------
Lue lisää:

• Lincoln: Tyrant, Hypocrite or Consummate Statesman (Article from American History Magazine, April 2005, by Dinesh D'Souza)
• 200 Years later: A More Complex View of Lincoln (USA TODAY, 10.2.2009)

Matkaterveisiä Amerikasta

Viime päivät olen ollut työmatkalla Nashvillessa, Yhdysvalloissa. Täällä on käynnissä järjestyksessä 64. National Religious Broadcasters vuosikonferenssi. Nimestään huolimatta koferenssi kokoaa maailman tärkeimmät kristilliset mediatuottajat yhteen ei vain Yhdysvalloista, vaan muualtakin maailmasta.

On ollut aivan huima kokemus tajuta, että Kristuksen valtakunta menee erityisesti media-alalla eteenpäin huimaa vauhtia. Minua on puhutellut se mitä voikaan tapahtua, kuin lahjakkaat, nuoret huippuosaajat laittavat kykynsä palvelemaan Kristuksen valtakuntaa ennakkoluulottomalla tavalla.

Täällä on paljon puhuttu internetin mahdollisuuksista evankeliumin eteenpäin viemisessä. Osa alue, joka aivan erityisesti on korostunut ovat niin sanotut sosiaaliset verkostot. Facebookin kaltaiset kristilliset sosiaaliset nettiyhteistöt ovat tulossa ja nousemassa haastamaan Facebookia. Tuskin sen asemaa mikään uusi horjuttaa lähipäivinä, mutta kannattaa silti käydä vilkaisemassa vaikkapa Cross.Tv:n nettisivut .

Pirkko Säilän kanssa tapasimme mm. legendaarisen Jonin, nuorena tyttönä neliraajahalvaantuneen kristityn naisen, jonka kertomus on kirjana levinnyt myös Suomeen ja rohkaissut monia luottamaan Jumalaan vastoinkäkymisistä huolimatta.

Lopuksi. Seuraava tarina liittyy oheiseen valokuvaan. Kulkiessani erään NRB:n messuosaston ohitse huomasin tutun näköiset hahmot ”Jeesuksen” seurassa. Vaikka ympärillä parveili messuoastoston omaa väkeä ja tajusin tunkeilevani tilanteeseen, päätin, että minun oli saatava valokuva itsestäni heidän kanssaan. Käytiin seuraavanlainen keskustelu:

Pasi (pushing thourgh the crowd): I came all the way from Finland, I gotta get one photo with you guys.
“Bush”: Yeah, I came all the way from Texas and I’d looove to take a picture with YOU” (bushgrin)
“Palin”: And I can actually see your country from the back yard of my house” (palingiggle)
Pasi: “Hay, I want Jesus also in the picture, where did he go?”.
“Palin”: Oh, did I push Jesus out of the picture, come here...” (palingiggle again)