Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti.Ja haudoissa oleville elämän antoi.
Pääsiäinen on kristikunnan suurin juhla. Periaatteessa suurempi kuin joulu. Jokainen neljästä evankeliumista kertoo Jeesuksen kärsimyksestä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Vain kahdessa kerrotaan Jeesuksen syntymästä. Kristikansa on viettänyt ja juhlistanut pääsiäistä alusta lähtien kaikkina aikoina. Joulua on alettu juhlia vasta myöhemmin.
Pääsiäinen sisältää sanoman, joka ennen kaikkea muuta on saatettava ihmisille tiedoksi, koska syntisen ihmisen pelastus ikuisesta kadotuksesta riippuu siitä. Apostoli Paavali sanoo:
Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut:
että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan,
ja että hänet haudattiin
ja että hän nousi kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan
ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidelle sadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois. Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille
apostoleille. Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin…
(1 Kor. 15:3-8)
Kristillisen uskon ydin, sen syntyminen, on kietoutunut Paavalin mainitsemiin tapahtumiin. Ne ovat historiallisia tapahtumia. Ei vain siksi, että ne ovat menneisyydessä. Ei vain siksi, että ne ovat merkittävästi vaikuttaneet historian kulkuun. Vaan siksikin, että ne ovat ihan oikeasti tapahtuneita tosiasioita. Kristillisen seurakunnan syntyä on mahdotonta ymmärtää ilman mainittuja tapahtumia.
Jos Jeesus ei olisi noussut kuolleista, olisi vaikeaa, ellei mahdotonta, käsittää miksi Jeesuksen opetuslapset pian Hänen kuolemansa jälkeen ryhtyivät julistamaan Hänen ylösnousemistaan kuolleista. Juutalaisuus tarjosi tuohon aikaan lukuisia eri tapoja puhua Jumalan hurskaiden palvelijoiden pääsystä Jumalan luo kuoleman jälkeen. Toisen temppelin ajan juutalainen kirjallisuus on täynnä kertomuksia pyhistä, joiden sielut ovat tulleet korotetuksi Jumalan luo, kolmanteen taivaaseen, paratiisiin, taivaan tähtien joukkoon, Aabrahamin helmaan tms.
Jeesuksen ajan juutalaisuudessa ”ylösnousemus” (kreik. anastasis) tarkoitti yksiselitteisesti ruumiillista kuolleista heräämistä. Juutalaiset, joita ensimmäiset opetuslapset poikkeuksetta olivat, uskoivat sen tapahtuvan vasta hamassa eskatologisessa tulevaisuudessa kaikille hurskaille yhtä aikaa (kts. Joh. 11:24). Jos opetuslapset olisivat pelkästään halunneet vaalia Jeesuksen muistoa ja opetusta, tai sanoa Hänen sielunsa tulleen korotetuksi Jumalan luo, he eivät olisi puhuneet ylösnousemuksesta, joka niin juutalaisten kuin pakanoidenkin keskuudessa ymmärrettiin yksiselitteisesti tarkoittavan jotain mikä koskettaa ruumista. Juutalaiset uskoivat sen tapahtuvan aikojen lopulla. Kreikkalaiset pitivät sitä muuten vain hölynpölynä (Apt. 17:32), koska heille pelastuminen merkitsi sielun vapautumista ruumiin vankilasta, kuten Platon opetti. Kuka nyt enää haluaisi takaisin ruumiiseen?
Pelkästään propagandistisista syistä opetuslasten olisi kannattanut ryhtyä julistamaan ”evankeliumia” siitä, että hurskaan Jeesuksen sielu oli kuoleman jälkeen tullut korotetuksi taivaaseen. Näin evankeliumi olisi lähtökohtaisesti ollut tavallaan hyväksyttävämpi niin juutalaisia kuin kreikkalaisiakin ajatellen. Miksi siis hankaloittaa lähetystyötä sanomalla, että oli tapahtunut jotain mitä sen enempää juutalaiset kuin kreikkalaisetkaan eivät pitäneet mahdollisena? Paitsi tietenkin, jos totuus oli se, että hauta oli kolme päivää Jeesuksen kuoleman jälkeen löydetty tyhjänä, ruumis oli pois, ja sittemmin Jeesus oli ruumiillisesti näyttäytynyt lukuisille toisistaan riippumattomille todistajille.
Pilatuksen kerrotaan kysyneen: ”Mitä minun on tehtävä hänelle, jota te sanotte juutalaisten kuninkaaksi?” (Mark. 15:12). Pääsiäisenä jokaisen tulisi kysyä itseltään sama kysymys. Mitä me teemme Jeesuksen suhteen?
Mitä me teemme sen tosiasian kanssa, että Jeesus kuoli, hänet haudattiin Joosef Arimatialaisen omistamaan hautaan, kolme päivää sen jälkeen Jeesuksen naisseuraajat löysivät kyseisen haudan tyhjillään, ja pian tämän jälkeen opetuslapset sanoivat nähneensä ja kohdanneensa Jeesuksen elossa ruumiillisesti?
Tyhjä hauta ja ylösnousseen ilmestymiset ”ennen kaikkea” vaativat tänäkin pääsiäisenä jokaista ottamaan kantaa kristillisen uskon suurimpaan haasteeseen, ja sitä kautta Jeesukseen itseensä.
Itse en näe muuta tietä, kuin yhtyä siihen tunnustukseen ja todistukseen, joka siitä lähtien, kun naiset löysivät haudan tyhjänä, on kaikunut halki kristillisen historian:
Jeesus on noussut kuolleista!
Hän on elossa!
Hyvää pääsiäistä kaikille.
