perjantai 27. heinäkuuta 2007
Voiko kirkko siunata homoja?
Leif Nummela ja Leena Huovinen olivat YLE:n Napit vastakkain ohjelmassa keskustelemassa siitä voiko kirkko siunata homoseksuaaleja. Jos meni ohi, niin suosittelen kuuntelemista. Ohjelma löytyy YLE:n Napit vastakkain -ohjelman nettisivulta. Leifin rauhallinen, vakuuttava ja asiallinen argumentointi on malliesimerkki siitä miten kristillisä arvoja voidaan ja tulee puolusta julkisella foorumilla tyylikkäästi ja tehokkaasti. Juuri näitä arvokkaita taitoja pyritään kehittämään tulevan syksyn USKON PUOLESTA LEIRILLÄ. Jos et ole ilmoittautunut, niin tutustu ja ilmoittaudu nettisivujen kautta. Koko viikonloppu vain 55 euroa!
torstai 26. heinäkuuta 2007
Talibanit surmasivat yhden eteläkorealaisista veljistämme!
Murheellinen uutinen Afganistanista kertoo, että yksi talibanien kaappaamista eteläkorealaisista kristityistä on surmattu.
Maan päällä on murhe, mutta taivaassa juhlavastaanotto. Marttyyrien - niiden, jotka antavat oman henkensä Jumalan tähden (eivätkä riistä sitä toisilta) - veri on seurakunnan siemen.
Jatketaan esiurkouksia näiden ystävien puolesta. Jos yksi jäsen kärsii, kaikki kärsivät yhdessä hänen kanssaan.
Etelä-korealaisten ryhmä kuuluu Seoulin eteläpuolella sijaitsevassa Bundangin kaupungissa toimivaan Seammul -seurakuntaan. He työskentelevät Korean Action -nimisessä kristillisessä avustusjärjestössä. Useimmat ovat pari- kolmekymppisiä iältään.
Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalaln kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella ... Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: "Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!" Ja sen sanottuaan hän nukkui pois." - Apt. 7:55, 60.
Maan päällä on murhe, mutta taivaassa juhlavastaanotto. Marttyyrien - niiden, jotka antavat oman henkensä Jumalan tähden (eivätkä riistä sitä toisilta) - veri on seurakunnan siemen.
Jatketaan esiurkouksia näiden ystävien puolesta. Jos yksi jäsen kärsii, kaikki kärsivät yhdessä hänen kanssaan.
Etelä-korealaisten ryhmä kuuluu Seoulin eteläpuolella sijaitsevassa Bundangin kaupungissa toimivaan Seammul -seurakuntaan. He työskentelevät Korean Action -nimisessä kristillisessä avustusjärjestössä. Useimmat ovat pari- kolmekymppisiä iältään.
Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalaln kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella ... Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: "Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!" Ja sen sanottuaan hän nukkui pois." - Apt. 7:55, 60.
tiistai 24. heinäkuuta 2007
Jeesus pelasti lesboaktivistin!
Lähes 30 vuotta lesbona elänyt Charlene Cothran on kohahduttanut amerikan gay-yhteisöä tulemalla uskoon ja tekemällä toimittamastaan lesbolehdestä kristillisen hengellisen lehden.
"Kun Herra pelasti minut, tiesin, että kaikki muuttuu", Cothran kertoi.
Hän kirjoitti uskoontulostaan etusivun jutun lehteensä otsikolla: "Lunastettu! Kymmenen tapaa päästä ulos homoelmästä, jos haluat ulos!"
Cothranin saama palaute on ollut sekä negatiivista että positiivista. Homoyhteisö ei enää suostu mainostamaan hänen julkaisemaansa lehteä. Luonnollisesti. Mutta tavallisilta homoilta on tullut palautetta, jossa he kertovat etsivänsä tietä ulos gay-elämästä.
"Minulla on ilo ja rauha, jollaista ei löydä mistään yökerhosta, olipa musiikki kuinka hyvää tahansa. Sitä ei löydy homomarssilta [--] Minulla on ilo ja rauha, jota en vaihtaisi mihinkään", Cothran sanoo.
Cothranin mahtava uskoontulotodistus löytyy kristillisen CBN Newsin sivuilta otsikolla A Lesbian Deliverance. Samaan aiheeseen liittyy myös Uusi Tie -lehden juttu Homojulkkikset käänsivät kelkkansa.
"Kun Herra pelasti minut, tiesin, että kaikki muuttuu", Cothran kertoi.
Hän kirjoitti uskoontulostaan etusivun jutun lehteensä otsikolla: "Lunastettu! Kymmenen tapaa päästä ulos homoelmästä, jos haluat ulos!"
Cothranin saama palaute on ollut sekä negatiivista että positiivista. Homoyhteisö ei enää suostu mainostamaan hänen julkaisemaansa lehteä. Luonnollisesti. Mutta tavallisilta homoilta on tullut palautetta, jossa he kertovat etsivänsä tietä ulos gay-elämästä.
"Minulla on ilo ja rauha, jollaista ei löydä mistään yökerhosta, olipa musiikki kuinka hyvää tahansa. Sitä ei löydy homomarssilta [--] Minulla on ilo ja rauha, jota en vaihtaisi mihinkään", Cothran sanoo.
Cothranin mahtava uskoontulotodistus löytyy kristillisen CBN Newsin sivuilta otsikolla A Lesbian Deliverance. Samaan aiheeseen liittyy myös Uusi Tie -lehden juttu Homojulkkikset käänsivät kelkkansa.
lauantai 21. heinäkuuta 2007
Talibanit uhkaavat surmata 23 korealaiskristittyä Afganistanissa!
Kristittyjen vainoja maailmalla seuraava ihmisoikeusjärjestö ICC eli International Christian Concern on lähettänyt maailmalle kiireisen rukouspyynnön talibanien toissapäivänä (19.7.) kaappaamien 23 etelä-korealaisen kristityn puolesta.
YLE:n nettisivuilla kerrottiin, että talibanit uhkaavan surmata nämä korealaiset sunnuntai-iltapäivään mennessä, ellei heidän vaatimuksiinsa suostuta. Toisen kaappaamistaan saksalaispanttivangeista talibanit ovat kuulemma surmanneet.
ICC:n mukaan korealaisryhmä olivat afganistanissa viikon mittaisella lähetysmatkalla. Kristityt olivat linja-autossa matkalla Kandaharista pääkaupunkiin Kabuliin, kun aseistautuneet miehet pysäyttivät bussin noin 175 km Kabulista etelään.
YLE siis kertoo kaappauksesta, mutta ei kerro, että etelä-korealaiset nuoret ovat evankelisia kristittyjä.
Muistakaa näitä välittömässä hengenvaarassa olevia veljiä ja sisaria Kristuksessa rukouksin! Nyt!
YLE:n nettisivuilla kerrottiin, että talibanit uhkaavan surmata nämä korealaiset sunnuntai-iltapäivään mennessä, ellei heidän vaatimuksiinsa suostuta. Toisen kaappaamistaan saksalaispanttivangeista talibanit ovat kuulemma surmanneet.
ICC:n mukaan korealaisryhmä olivat afganistanissa viikon mittaisella lähetysmatkalla. Kristityt olivat linja-autossa matkalla Kandaharista pääkaupunkiin Kabuliin, kun aseistautuneet miehet pysäyttivät bussin noin 175 km Kabulista etelään.
YLE siis kertoo kaappauksesta, mutta ei kerro, että etelä-korealaiset nuoret ovat evankelisia kristittyjä.
Muistakaa näitä välittömässä hengenvaarassa olevia veljiä ja sisaria Kristuksessa rukouksin! Nyt!
Tasitelukentälle, ei leikkikentälle
Onneksi ei aina tarvitse keksiä kaikkea hyvää sanottavaa itse, kun voi lainata toisia.
Eräs hyvien ajatusten lähde on itselläni ollut Warren W. Wiersben puhutteleva kirjanen On Being A Servant of God (Nelson Puglishers, 1993).
Tiedättehän. On kirjoja, jotka luetaan vain kerran. Sitten on kirjoja, joita luetaan uudestaan ja uudestaan. Jälkimmäisiä ei ole kovin monta. Minulle Wiersben kirja on juuri sellainen harvinaisuus, jonka äärelle jo 15 vuoden ajan olen kerta toisensa jälkeen palannut.
Wiersbe oli Chicagossa toimivan kuuluisan Moody Church -seurakunnan johtaja 70-luvulla, ja kymmenisen vuotta toimitti yhdysvalloissa erittäin suosittua Back to the Bible (Takaisin Raamattuun) –nimistä radio-ohjelmaa.
Ohessa pari puhuttelevaa otetta Wiersbeltä. Ensimmäinen on luvusta, jossa Wiersbe puhuu pyhityksen tärkeydestä:
”Kristittynä palveleminen merkitsee astumista taistelukentälle, ei leikkikentälle. Sinä ja minä olemme aseita, joita Jumala käyttää hyökätäkseen ja voittaakseen vihollisen. Kun Jumala käytti Mooseksen sauvaa, Hän tarvitsi Mooseksen käden kohottamaan sen. Kun Jumala käytti Daavidin linkoa, Hän tarvitsi Daavidin käden heiluttamaan sitä. Kun Jumala rakentaa palvelustyön, Hän tarvitsee työn suorittamiseksi, jonkun, joka antaa ruumiinsa Hänen käyttöönsä. Sinä olet tärkeä Herralle, joten pidä elämäsi puhtaana.” (Wiersbe, s. 40)
Toisessa yhteydessä Wiersbe puhuu osuvasti yhteyden säilyttämisen merkityksestä:
”Sinun ja minun ei tarvitse luoda yhteyttä seurakunnassa, koska se on jo olemassa siellä. Me olemme kaikki yhtä Kristuksessa (Gal. 3:28), ja Kristuksen ruumiin hengellinen yhteys on Jumalan armon ihme (Ef. 4:1-6). Ei, meidän ei tarvitse luoda yhteyttä. Mutta meidän velvollisuutemme on säilyttää tuo yhteys, jonka Jeesus kuolemallaan loi – ”pyrkien säilyttämään Hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä” (Ef. 4:3). Niin tärkeä on Hänen kansansa keskuudessa vallitseva yhteys, että Jeesus rukoili sen puolesta ennen ristin kuolemaansa (Joh. 17:22-24).
Jos Jumalan kansan keskuudessa on erimielisyyttä Raamatun olennaisimmista opeista, siitä uskosta ’joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu’ (Juuda 3), silloin ei voi olla sijaa kompromisseille. Mutta pidetään huoli siitä, että varmasti on kysymys olennaisesta opista, eikä jostain toissijaisesta asiasta, jonka merkitystä joku on suurennellut yli kohtuuden. Hyvät ja jumaliset ihmiset ovat vuosisatojen saatossa olleet eri mieltä joistakin Raamatun tulkintaan liittyvistä kysymyksistä. He ovat silti olleet yhtämieltä siitä, että erimielisyys ei ole pahasta, kunhan ei olla eripuraisia. ’Olennaisissa, asioissa ykseys; epäolennaisissa asioissa, vapaus; kaikissa asioissa, rakkaus’, sanoi Augustinus. Hän oli oikeassa.” (Wiersbe, 49-50).
Hyviä ajatuksia. Eikö vain?
Eräs hyvien ajatusten lähde on itselläni ollut Warren W. Wiersben puhutteleva kirjanen On Being A Servant of God (Nelson Puglishers, 1993).
Tiedättehän. On kirjoja, jotka luetaan vain kerran. Sitten on kirjoja, joita luetaan uudestaan ja uudestaan. Jälkimmäisiä ei ole kovin monta. Minulle Wiersben kirja on juuri sellainen harvinaisuus, jonka äärelle jo 15 vuoden ajan olen kerta toisensa jälkeen palannut.
Wiersbe oli Chicagossa toimivan kuuluisan Moody Church -seurakunnan johtaja 70-luvulla, ja kymmenisen vuotta toimitti yhdysvalloissa erittäin suosittua Back to the Bible (Takaisin Raamattuun) –nimistä radio-ohjelmaa.
Ohessa pari puhuttelevaa otetta Wiersbeltä. Ensimmäinen on luvusta, jossa Wiersbe puhuu pyhityksen tärkeydestä:
”Kristittynä palveleminen merkitsee astumista taistelukentälle, ei leikkikentälle. Sinä ja minä olemme aseita, joita Jumala käyttää hyökätäkseen ja voittaakseen vihollisen. Kun Jumala käytti Mooseksen sauvaa, Hän tarvitsi Mooseksen käden kohottamaan sen. Kun Jumala käytti Daavidin linkoa, Hän tarvitsi Daavidin käden heiluttamaan sitä. Kun Jumala rakentaa palvelustyön, Hän tarvitsee työn suorittamiseksi, jonkun, joka antaa ruumiinsa Hänen käyttöönsä. Sinä olet tärkeä Herralle, joten pidä elämäsi puhtaana.” (Wiersbe, s. 40)
Toisessa yhteydessä Wiersbe puhuu osuvasti yhteyden säilyttämisen merkityksestä:
”Sinun ja minun ei tarvitse luoda yhteyttä seurakunnassa, koska se on jo olemassa siellä. Me olemme kaikki yhtä Kristuksessa (Gal. 3:28), ja Kristuksen ruumiin hengellinen yhteys on Jumalan armon ihme (Ef. 4:1-6). Ei, meidän ei tarvitse luoda yhteyttä. Mutta meidän velvollisuutemme on säilyttää tuo yhteys, jonka Jeesus kuolemallaan loi – ”pyrkien säilyttämään Hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä” (Ef. 4:3). Niin tärkeä on Hänen kansansa keskuudessa vallitseva yhteys, että Jeesus rukoili sen puolesta ennen ristin kuolemaansa (Joh. 17:22-24).
Jos Jumalan kansan keskuudessa on erimielisyyttä Raamatun olennaisimmista opeista, siitä uskosta ’joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu’ (Juuda 3), silloin ei voi olla sijaa kompromisseille. Mutta pidetään huoli siitä, että varmasti on kysymys olennaisesta opista, eikä jostain toissijaisesta asiasta, jonka merkitystä joku on suurennellut yli kohtuuden. Hyvät ja jumaliset ihmiset ovat vuosisatojen saatossa olleet eri mieltä joistakin Raamatun tulkintaan liittyvistä kysymyksistä. He ovat silti olleet yhtämieltä siitä, että erimielisyys ei ole pahasta, kunhan ei olla eripuraisia. ’Olennaisissa, asioissa ykseys; epäolennaisissa asioissa, vapaus; kaikissa asioissa, rakkaus’, sanoi Augustinus. Hän oli oikeassa.” (Wiersbe, 49-50).
Hyviä ajatuksia. Eikö vain?
tiistai 17. heinäkuuta 2007
Kirkolla on vastuu tupakoinnin suosimisesta
Ai että oli muuten hyvä tämä 1.7.2007 Hesarin yleisönosastolla ilmestynyt Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puskan kirjoitus.
Riparinvetäjinä on nyt meikäläisen 60-lukulaisen vapaan kasvatuksen sukupolvi, joka ei osaa eikä uskalla vetää rajoja, kun ei sillä itselläänkään niitä aina ole ollut.
Puskan loistava teksti alla kokonaisuudesssaan. Nuoremme ansaitsevat sen, että heistä välitetään ihan oikeasti. Lisää tällaista vastuullisuutta ajattelua Suomeen!
------------------------
Kirkolla on vastuu tupakoinnin suosimisesta Uutinen (HS 17.6.) tupakoinnin sallimisesta useimmilla rippikoululeireillä viritti vilkkaan keskustelun. Vaikka nuorten tupakointi monen tahon ponnistusten ansiosta vähenee, on se yhä ongelma. Päivittäin polttaa 15-vuotiaista yhä noin 15 prosenttia.
Hämmästyttävää uutisessa oli Kirkkohallituksen seurakuntakasvatuksesta vastaavan henkilön lausunnot: "Kirkon mielestä täydellinen tupakointikielto aiheuttaisi käytännön ongelmia ja syrjisi osaa nuorista." Eikö aivan samaa voisi sanoa tupakoinnista kouluissa tai monessa muussa paikassa, jotka nykyään ovat aikuisillekin savuttomia?
Kirkkohallituksen edustaja toteaa myös, että "on viisasta suhtautua ymmärtäväisesti yhteen ongelmaan, joka voi olla nuoren ongelmavyyhdessä asioista pienimpiä". Kun tutkimusten mukaan tupakoivista noin joka toinen kuolee ennenaikaisesti tupakointinsa vuoksi ja useimmat nuorena aloittaneet eivät onnistu lopettamaan yrityksistään huolimatta, kysymyksessä ei ole pieni ongelma elämässä.
Hämmästyttävää oli myös pääkirjoitukseen (HS 20.6.) kirkollisilta tahoilta tulleet rippikoululeirien tupakointia edelleen puolustavat kirjoitukset (HS 22.6.). Sanottiin, että rippikoululeirien tehtävänä ei ole tupakasta vieroitus. Kirkon ensisijaisena tehtävänä ei todella olekaan tupakasta, alkoholista tai huumeista vieroitus. Mutta se ei tarkoita, että näiden aineiden käyttö saisi olla sallittua rippikoululeireillä.
Pastori Pekka Särkiö (HS 26.6.) puolustaa tupakoinnin sallimista sillä, että kielto ei toimi kouluissakaan. Käsittääkseni koulut hoitavat tupakoimattomuuden nykyään mallikelpoisesti. Sellainen nuorten kasvatusperiaate tuntuu myös hämmästyttävältä, että asia pitää sallia, koska jotkut nuoret kuitenkin rikkovat sääntöä.
Monet seurakunnat, kuten Laihian, toteuttavat savuttomat rippikoululeirinsä menestyksellisesti. Se on mahdollista ja nykyaikaa, kuten savuttomat koulut, työpaikat ja ravintolat. Väheksymättä nuorten erilaisia pulmia, kirkon tulisi tulla mukaan yhteiskunnan pyrkimyksissä kohti terveempää, savutonta Suomea. Erityisesti nuorten kohdalla kasvattajan tulisi muistaa, että oikeiden rajojen asettaminen nuorelle on parasta vastuunkantoa. PEKKA PUSKA
pääjohtaja
Kansanterveyslaitos
Riparinvetäjinä on nyt meikäläisen 60-lukulaisen vapaan kasvatuksen sukupolvi, joka ei osaa eikä uskalla vetää rajoja, kun ei sillä itselläänkään niitä aina ole ollut.
Puskan loistava teksti alla kokonaisuudesssaan. Nuoremme ansaitsevat sen, että heistä välitetään ihan oikeasti. Lisää tällaista vastuullisuutta ajattelua Suomeen!
------------------------
Kirkolla on vastuu tupakoinnin suosimisesta Uutinen (HS 17.6.) tupakoinnin sallimisesta useimmilla rippikoululeireillä viritti vilkkaan keskustelun. Vaikka nuorten tupakointi monen tahon ponnistusten ansiosta vähenee, on se yhä ongelma. Päivittäin polttaa 15-vuotiaista yhä noin 15 prosenttia.
Hämmästyttävää uutisessa oli Kirkkohallituksen seurakuntakasvatuksesta vastaavan henkilön lausunnot: "Kirkon mielestä täydellinen tupakointikielto aiheuttaisi käytännön ongelmia ja syrjisi osaa nuorista." Eikö aivan samaa voisi sanoa tupakoinnista kouluissa tai monessa muussa paikassa, jotka nykyään ovat aikuisillekin savuttomia?
Kirkkohallituksen edustaja toteaa myös, että "on viisasta suhtautua ymmärtäväisesti yhteen ongelmaan, joka voi olla nuoren ongelmavyyhdessä asioista pienimpiä". Kun tutkimusten mukaan tupakoivista noin joka toinen kuolee ennenaikaisesti tupakointinsa vuoksi ja useimmat nuorena aloittaneet eivät onnistu lopettamaan yrityksistään huolimatta, kysymyksessä ei ole pieni ongelma elämässä.
Hämmästyttävää oli myös pääkirjoitukseen (HS 20.6.) kirkollisilta tahoilta tulleet rippikoululeirien tupakointia edelleen puolustavat kirjoitukset (HS 22.6.). Sanottiin, että rippikoululeirien tehtävänä ei ole tupakasta vieroitus. Kirkon ensisijaisena tehtävänä ei todella olekaan tupakasta, alkoholista tai huumeista vieroitus. Mutta se ei tarkoita, että näiden aineiden käyttö saisi olla sallittua rippikoululeireillä.
Pastori Pekka Särkiö (HS 26.6.) puolustaa tupakoinnin sallimista sillä, että kielto ei toimi kouluissakaan. Käsittääkseni koulut hoitavat tupakoimattomuuden nykyään mallikelpoisesti. Sellainen nuorten kasvatusperiaate tuntuu myös hämmästyttävältä, että asia pitää sallia, koska jotkut nuoret kuitenkin rikkovat sääntöä.
Monet seurakunnat, kuten Laihian, toteuttavat savuttomat rippikoululeirinsä menestyksellisesti. Se on mahdollista ja nykyaikaa, kuten savuttomat koulut, työpaikat ja ravintolat. Väheksymättä nuorten erilaisia pulmia, kirkon tulisi tulla mukaan yhteiskunnan pyrkimyksissä kohti terveempää, savutonta Suomea. Erityisesti nuorten kohdalla kasvattajan tulisi muistaa, että oikeiden rajojen asettaminen nuorelle on parasta vastuunkantoa. PEKKA PUSKA
pääjohtaja
Kansanterveyslaitos
YLE ja jumalainen heinäkuu
Ehkä olette panneet merkille jo, mutta YLE:llä heinäkuu on erityisesti kristillistä uskoa ja uskontoa käsittelevä ohjelmakuukausi. Usko on kesän puheenaihe. Käykää tutustumassa YLE:n jumalainen heinäkuu nettisivuilla. Siellä voi kuunneellakin juttuja.
Jossain heinäkuun aivan loppupuolella Napit vastakkain -ohjelmassa on mukana myös Leif Nummela, joka debatoi pastori Leena Huovisen kanssa homoseksuaalisuudesta. Kerrankin ovat toimittajat valinneet konserevatiivikulmaukseen edustavan ja osaavan henkilön, eikä mitään "pinjataa"...
---------------
PS: Joku kun osaisi selittää minulle miten blogissa saa hallittua rivivälistystä. En käsitä miksi eka kappale on harvemmalla rivivälillä kuin muu teksti... :(
Jossain heinäkuun aivan loppupuolella Napit vastakkain -ohjelmassa on mukana myös Leif Nummela, joka debatoi pastori Leena Huovisen kanssa homoseksuaalisuudesta. Kerrankin ovat toimittajat valinneet konserevatiivikulmaukseen edustavan ja osaavan henkilön, eikä mitään "pinjataa"...
---------------
PS: Joku kun osaisi selittää minulle miten blogissa saa hallittua rivivälistystä. En käsitä miksi eka kappale on harvemmalla rivivälillä kuin muu teksti... :(
maanantai 16. heinäkuuta 2007
Tangon tahdissa taivaaseen?
Suomalaiset ovat tangokansaa. Tätä erikoista ilmiötä kävi täällä aikanaan ihmettelemässä amerikkalainen 60 minuuttia ohjelma. Ja teki melko hauskan dokkarin suomalaisesta kansanluonteesta, jossa muun muassa haikaillaan milloin saavuttamattoman, milloin menetetyn rakkauden ja onnen perään. Sellaista on tango. Haikeaa. Melankolista. Suomalaista. Nyt on sitten Kiuruveden seurakunnassa syntynyt kiista siitä sopiiko "Satumaa" tango kirkkoon. Kirkkoherralla ja kappalaisella menivät tästä sukset ristiin. Kappalainen halusi pitää saarnateemanaan aiheen Satumaa. Seurakuntalaisilta ennakkoon tullut kielteinen palaute sai kuitenkin kirkkoherran kieltämään kappaleen esittämisen sunnuntaijumalanpalveluksessa. Kappalaisen mukaan "populaarimusiikissa on usein enemmän sanomaa kuin monissa saarnoissa." Joitakin vuosia sitten hellutaniväen kesäkonferenssissa argentiinalaisen evankelista Carlos Annacondian aisaparina toiminut kuuluisa laulaja Miguel Cejas lauloi suomeksi ja espanjaksi hengellisiä lauluja, jotka olivat tyylilajiltaan milloin sambaa, rumbaa ja tangoa. "Seurakuntalaisille tarjottiin sanaa ja sambaa", taisi Ristin Voitto otsikoida. Mutta ne olivat sisällöllisesti selkeitä hengellisiä lauluja. Miguelin kasetteja on edelleen myynnissä. Mieleeni palauttuu kesällä 1999 vaimoni kanssa tekemä lähetysmatka Brasiliaan. Olimme olleet kaksi viikkoa maassa ja kysäisin innoissani, että miksi ihmeessä en ole yhdessäkään seurakunnassa kuullut vielä sambaa? Ajattelin, että sehän on melkein kuin kansanmusiikkia. Ystävällinen pastori selitti, että useat seurakunnat eivät käytä sambamusiikkia ylistyksessä, koska se mielletään niin voimakkaasti maailmallisuuteen. Vuosittainen Rion sambakarnevaalihan tuo kaikenlaisen moraalittomuuden pintaan. Kysymys ei siis ole vain musiikkityylilajista, vaan siitä mitä se laajemmin edustaa ihmisten mielissä. "Sinä olet luonut meidät itseäsi varten, ja levoton on sydämemme kunnes se löytää levon sinussa", kuvaili Augustinus. "Minun onneni on olla Jumalaa lähellä", sanotaan psalemissa. Ihminen etsii täydellistä onnea, koska Jumala loi ihmisen itseään varten, mutta ihminen on harhaillut omille teilleen. Pois Isän kotoa. Ihmisen sielussa on "kollektiivinen muisto", että jossain se onni on. Niin on. Se on Jumalan luona. Monet populaarimusiikin tuotokset laulavat tuosta onnen kaipuusta. Tai rakkaudesta. Haikailevat sen perään tai itkevät sen menetystä. Kyselevät, mistä sen löytäisi ja miksi se aina tuntuu pakenevan käsistä juuri kun sen on löytämässä. Augustinus antaa hyvän vastauksen: Onni pakenee ohikiitävien onnen hetkien jälkeen siksi, ettei ihminen lakkaisi etsimästä Jumalaa. Onnen etsintä saa täyttymyksensä, kun ihminen palaa täydellisen onnen lähteelle: yhteyteen Luojansa kanssa. Satumaa ym. tangot puhuttelevat ihmistä, koska siinä, kuten monessa muussa populaarimusiikin tuotoksessa, on osattu pukea puhuttelevasti sanoiksi ihmisen olemassaoloa syvästi koskettavia kysymyksiä. Mutta siksi populaarimusiikin tuotokset sopivatkin niin huonosti hengelliseen viitekehykseen tai osaksi jumalanpalveluksia: Ne kysyvät usein oikeita kysymyksiä - Mutta niistä puuttuvat vastaukset. Vai pitäisikö sanoa, että niistä puuttuu Vastaus. Kristillisen seurakunnan tehtävä ei ole julistaa ihmisille kysymyksiä, vaan vastausta Jeesuksessa. Loputon kysyminen ja etsiminen evät ole itsetarkoitus. Harhailu ei ole hyve. Etsivä löytää. Evankeliumissa Jumala antautuu häntä etsivän löydettäväksi. Kiuruveden kappalainen tarkoittaa hyvää sanoessaan, että populaarimusiikissa on usein enemmän sanomaa kuin monissa saarnoissa. En epäile. Kukaan ei pääse pakoon "Jumalan kokoista aukkoa" sisimmässään. Mutta jos saarnoista puuttuu sanoma, niin olisiko syytä kääntyä Herran eikä tangojen puoleen, jotta saarnoihin saataisiin enemmän sisältöä? Silloin olisi tarjota syntisille, kadotukseen matkaaville vastauksia eikä vain hämmentyneitä ja haikeita kysymyksiä. Jeesus ei ole "on" ja "ei". Hänessä tuli Jumalan "Aamen!" Suomalaisten suosituin ylistyslaulu oli mennä vuosina valssi nimeltä Golgatan veressä voima on. Mollissa tietysti. Sisältö ratkaisee. Ei musiikkilaji. ------------------- By the way... Itse en ole niitä, jotka ajattelevat - ainakaan enää - että uskovainen ei voisi kuunnella mitään muuta kuin selvästi hengellistä musiikkia. Luontevinta toki on, että edelleen valtaosa kuluttamastani musiikista on juuri hengellistä ja kristillistä. Mutta jos Radio Deistä ei tule muuta kuin lastenkilpailu, niin vaihdan mieluummin Groove FM:lle :).
torstai 12. heinäkuuta 2007
Blogikuume leviää!
Blogivillitys on viimein tarttunut minuunkin.
Jos nyt ensimmäisen viestin perusteella mistään villityksestä voi puhua.
Muutaman vuoden ajan olen julkaissut kirjoituksia Uskon Puolesta -nettisivuilla, joka edelleen säilyy perussivuna. Moni kristinuskon kannalta tärkeä ajankohtainen asia jää kuitenkin huomiotta, koska aika ei anna myöten kirjoittaa koknoaista artikkeleita. Blogi suo mahdollisuuden kommentoida nopeasti, jos vaikka lyhyemminkin, ajassa liikkuvia ilmiöitä.
Huomasin hiljattain miten laajalti esimerkiksi nettisivuilleni kirjoittamaa artikkeliani "Kristillistä Ympäristöaktivismia" oli luettu. Se poiki yhden TV-haastattelun ja pyynnön kirjoittaa aiheesta myös kristilliseen lehteen (en ole vieläkään ennättänyt). Sain muutamia sähköpostiviestejä. Huomasin, että sivuja luetaan. Ajankohtaiset aiheet herättävät kiinnostusta. Ihmisillä on tarve pohtia mitä jokin asia merkitsee, kun sitä tarkastellaan kristllisen uskon näkökulmasta.
Blogissa tarkoitus on nopeuttaa rytmiä, jolla pääsen ottamaan kantaa juuri ajankohtaisiin asioihin. Vaikkei minulla toki ole (oikeita) vastauksia kaikkiin kysymyksiin Yli 25 vuotta Jeesuksen seuraajana, ja kohta 17 vuotta kristittynä lehti- ja radiotoimittajana, on antanut kuitenkin näkökulmaa siihen miten ajassa liikkuvat asiat suhteutuvat siihen arvokkaaseen uskoon, joka meille Raamatusta avautuu. Ehkäpä joku saa ajatuksistani hiukan ajattelemisen aihetta, kenties apuakin.
Lyhyemmät blogikommentit eivät siis ole syvällisiä tutkielmia asioista, mutta palvelevat ajattelun ja keskustelun heräkkeinä. Pidempiä ja (toivottavasti) syvällisempia juttuja julkaisen edelleen UP-sivuilla. Sinne vaan tekemään löytöjä. Blogissa kirjoittelen nopeasti asioiden synnyttämät ensivaikutelmat.
Yritän kehittää tätä blogiakin pikku hiljaa. Palautetta saa antaa ja neuvoja.
Iloitsen siitäkin, että kerran parissa kuussa ilmestyvää Uskon Puolesta e-kirjeen tilaajakunta on kasvanut jo useisiin satoihin. Noissa kirjeissä kirjoitan syvällisemmin monista kristinuskon kannalta ajankohtaisista ja tärkeistä asioista. Jos sinulle ei vielä tule kirjettä, niin vilkaise näytenumeroita ja tilaa kirje ilmaiseksi sähköpostiisi. Lupaan etten spämmää.
Lopuksi Tsekkaa lähestyvä USKON PUOLESTA LEIRI! Kokonainen viikonloppu apologetiikan merkeissä. Upeat luennoitsijat. Edullinen hinta. 55 euroa koko viikonloppu. Ilmoittaudu saman tien.
Jos nyt ensimmäisen viestin perusteella mistään villityksestä voi puhua.
Muutaman vuoden ajan olen julkaissut kirjoituksia Uskon Puolesta -nettisivuilla, joka edelleen säilyy perussivuna. Moni kristinuskon kannalta tärkeä ajankohtainen asia jää kuitenkin huomiotta, koska aika ei anna myöten kirjoittaa koknoaista artikkeleita. Blogi suo mahdollisuuden kommentoida nopeasti, jos vaikka lyhyemminkin, ajassa liikkuvia ilmiöitä.
Huomasin hiljattain miten laajalti esimerkiksi nettisivuilleni kirjoittamaa artikkeliani "Kristillistä Ympäristöaktivismia" oli luettu. Se poiki yhden TV-haastattelun ja pyynnön kirjoittaa aiheesta myös kristilliseen lehteen (en ole vieläkään ennättänyt). Sain muutamia sähköpostiviestejä. Huomasin, että sivuja luetaan. Ajankohtaiset aiheet herättävät kiinnostusta. Ihmisillä on tarve pohtia mitä jokin asia merkitsee, kun sitä tarkastellaan kristllisen uskon näkökulmasta.
Blogissa tarkoitus on nopeuttaa rytmiä, jolla pääsen ottamaan kantaa juuri ajankohtaisiin asioihin. Vaikkei minulla toki ole (oikeita) vastauksia kaikkiin kysymyksiin Yli 25 vuotta Jeesuksen seuraajana, ja kohta 17 vuotta kristittynä lehti- ja radiotoimittajana, on antanut kuitenkin näkökulmaa siihen miten ajassa liikkuvat asiat suhteutuvat siihen arvokkaaseen uskoon, joka meille Raamatusta avautuu. Ehkäpä joku saa ajatuksistani hiukan ajattelemisen aihetta, kenties apuakin.
Lyhyemmät blogikommentit eivät siis ole syvällisiä tutkielmia asioista, mutta palvelevat ajattelun ja keskustelun heräkkeinä. Pidempiä ja (toivottavasti) syvällisempia juttuja julkaisen edelleen UP-sivuilla. Sinne vaan tekemään löytöjä. Blogissa kirjoittelen nopeasti asioiden synnyttämät ensivaikutelmat.
Yritän kehittää tätä blogiakin pikku hiljaa. Palautetta saa antaa ja neuvoja.
Iloitsen siitäkin, että kerran parissa kuussa ilmestyvää Uskon Puolesta e-kirjeen tilaajakunta on kasvanut jo useisiin satoihin. Noissa kirjeissä kirjoitan syvällisemmin monista kristinuskon kannalta ajankohtaisista ja tärkeistä asioista. Jos sinulle ei vielä tule kirjettä, niin vilkaise näytenumeroita ja tilaa kirje ilmaiseksi sähköpostiisi. Lupaan etten spämmää.
Lopuksi Tsekkaa lähestyvä USKON PUOLESTA LEIRI! Kokonainen viikonloppu apologetiikan merkeissä. Upeat luennoitsijat. Edullinen hinta. 55 euroa koko viikonloppu. Ilmoittaudu saman tien.
Lontoon terroristit räjäyttivät myytin
Mihin tämä maailma on menossa, kun lääkärit, jotka ovat luvanneet, ja joiden pitäisi suojella elämää ovat valmiita syylistymän massamurhiin?
Lontoon terrori-isku meni mönkään ja poliisi pidätti lopulta kahdeksan henkilöä epäiltynä iskusta. Jokaisella heistä on taustalla lääketieteellinen koulutus. Ainakin viisi heistä on lääkäreitä.
Attentaattiyritys paljasti kuitenkin myytiksi erään eurooppalaisen postmodernin median hellimän teorian terrorismin synnystä: Köyhyys synnyttää terrorismia. Pötyä! Nämä Lontoon pommimiehet eivät olleet sosioekonomisesti lähtöisin mistään köyhistä oloista. Heillä kaikilla oli akateeminen koulutus pohjilla ja muutenkin meni hyvin. Oli varaa räjäytellä mersuja. Eikä Bin-Ladenkaan suoranaisesti rahanpuutteesta ole koskaan kärsinyt.
Tuorein Time -lehti kiinnitti asiaan huomiota:
"Much has been made of the fact that at least five of the eight suspects arrested so far in the ca-bombing case are doctors. It's interesting, but it shouldn't be surprising. Omar Khyam, a cell ringleader convicted this year for a 2004 plot to blow up a London nightclub and a shopping mall with ferilizer bombs, was a computer-science student. Khalid Sheikh Mohammed, who planned 9/11 and other attacks, has a degree in mechanical engineering from North Carolina Agricultural and Technical State university. Osama bin Laden's top deputy, Ayman al-Zawahiri, is a doctor.
Trying to profile would-be terrorists based on metrics like education or income can be counterproductive. French authorities say thay continually come accross new radicals whose backgrounds give absolutely no reason to suspect an embrace of extrimism. 'In Montpellier we arrested three university students who had formed a cell after self-radicalization from Web sources but who previously were in no way interested in religion at all', says an official with a French intelligence service. 'This happens anywhere people are seduced by the radical discourse. We have to avoid falling back on stereotypes because they cause you to miss things." (Time, July 16, 2007, lihavointi minun)
Terrorismi sikiää itsetarkoituksellisesta ideologisesta vihasta länttä kohtaan. Ei köyhyydestä.
Mikä on meidän vastauksemme kristittyinä tähän pelkoa synnyttävään maailmatilanteeseen?
Mieleeni palautuu Peter Youngrenin hyvä lausahdus: "Meidän paras aseemme taistelussa terrorismia vastaan on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi."
Lisätään evankeliointia ja lähetystyötä. Tuetaan lähetystyötä varoillamme entistä enemmän. Kristus yksin voi poistaa vihan sydämestä. Olkoonpa kysymys suomalaisesta vaimonhakkaajasta, kaveriansa puukottaneesta alkoholistista, pelivelkoja perivästä helvetin enkelistä tai islamistiterroristista. Jeesus tuo rauhan ja poistaa ihmisten väliltä erottavan väliseinän - nimittäin vihollisuuden (Ef. 2:14, 16).
--------------------
Katso video entisestä Arafatin Fatah -terroristista, joka löysi Jeesuksen elämäänsä. M.O.T.
You Tube: Former Muslim Terrorist Who Became Christian
Tämäkin on ihan mielenkiintoinen: Former Terrorist and Former Nazi Speak Against Terror
Lontoon terrori-isku meni mönkään ja poliisi pidätti lopulta kahdeksan henkilöä epäiltynä iskusta. Jokaisella heistä on taustalla lääketieteellinen koulutus. Ainakin viisi heistä on lääkäreitä.
Attentaattiyritys paljasti kuitenkin myytiksi erään eurooppalaisen postmodernin median hellimän teorian terrorismin synnystä: Köyhyys synnyttää terrorismia. Pötyä! Nämä Lontoon pommimiehet eivät olleet sosioekonomisesti lähtöisin mistään köyhistä oloista. Heillä kaikilla oli akateeminen koulutus pohjilla ja muutenkin meni hyvin. Oli varaa räjäytellä mersuja. Eikä Bin-Ladenkaan suoranaisesti rahanpuutteesta ole koskaan kärsinyt.
Tuorein Time -lehti kiinnitti asiaan huomiota:
"Much has been made of the fact that at least five of the eight suspects arrested so far in the ca-bombing case are doctors. It's interesting, but it shouldn't be surprising. Omar Khyam, a cell ringleader convicted this year for a 2004 plot to blow up a London nightclub and a shopping mall with ferilizer bombs, was a computer-science student. Khalid Sheikh Mohammed, who planned 9/11 and other attacks, has a degree in mechanical engineering from North Carolina Agricultural and Technical State university. Osama bin Laden's top deputy, Ayman al-Zawahiri, is a doctor.
Trying to profile would-be terrorists based on metrics like education or income can be counterproductive. French authorities say thay continually come accross new radicals whose backgrounds give absolutely no reason to suspect an embrace of extrimism. 'In Montpellier we arrested three university students who had formed a cell after self-radicalization from Web sources but who previously were in no way interested in religion at all', says an official with a French intelligence service. 'This happens anywhere people are seduced by the radical discourse. We have to avoid falling back on stereotypes because they cause you to miss things." (Time, July 16, 2007, lihavointi minun)
Terrorismi sikiää itsetarkoituksellisesta ideologisesta vihasta länttä kohtaan. Ei köyhyydestä.
Mikä on meidän vastauksemme kristittyinä tähän pelkoa synnyttävään maailmatilanteeseen?
Mieleeni palautuu Peter Youngrenin hyvä lausahdus: "Meidän paras aseemme taistelussa terrorismia vastaan on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi."
Lisätään evankeliointia ja lähetystyötä. Tuetaan lähetystyötä varoillamme entistä enemmän. Kristus yksin voi poistaa vihan sydämestä. Olkoonpa kysymys suomalaisesta vaimonhakkaajasta, kaveriansa puukottaneesta alkoholistista, pelivelkoja perivästä helvetin enkelistä tai islamistiterroristista. Jeesus tuo rauhan ja poistaa ihmisten väliltä erottavan väliseinän - nimittäin vihollisuuden (Ef. 2:14, 16).
--------------------
Katso video entisestä Arafatin Fatah -terroristista, joka löysi Jeesuksen elämäänsä. M.O.T.
You Tube: Former Muslim Terrorist Who Became Christian
Tämäkin on ihan mielenkiintoinen: Former Terrorist and Former Nazi Speak Against Terror
Paavi teki sen taas! Hyvä että joku tekee...
Paavi Benedictus XVI on taas onnistunut suututtamaan ihmisiä.
Viime vuonna hän sai muslimien mielet kiihdyksiin siiteeraamalla keskiaikaista paavia, jonka käsitys islamin väkivaltaisuudesta sai muslimit raivoihinsa.
Nyt Paavi tölväisi kristittyjä toteamalla, että vain katolinen kirkko on oikea Kristuksen kirkko. Protestanttiset kirkot, kuten anglikaanit ja luterilaiset, ovat lähinnä vain "seurakunnallisia yhteisöjä". Tiedotusvälineissä on ennätetty puuttumaan paavin lausuntoon ikään kuin hän olisi syönyt paaviksi noustessaan antamansa "vaalilupauksen". Hänhän lupasi parantaa ekumeenisia suhteita muihin kirkkoihin. Aika outoa parantamista, jos ensi toteaa, etteivät muut kristityt ole edes kristittyjä.
Tosiasiassa paavi ei ole kieltänyt, että protestantit eivät olisi kristittyjä. Hänen mukaansa ne eivät ole "kirkko", koska eivät tunnusta paavin asemaa. Tämä ei teknisesti ole ihan sama asia kuin sanoa, etteivät muut kuin katoliset ole kristittyjä. Vaikka asiaa ymmärtämättömät voivat lausunnon tulkita sitenkin. Paavin lausunto nousee johdonmukaisesti katolisesta kirkko-opista, joka edellyttää, että kirkko on kirkko silloin kun sitä johtaa paavi, joka on Pietarin seuraaja. Luterilaisilla ja anglikaaneilla ei ole paavia, joten...
Minun tekisi mieleni nostaa hattua paaville, mutta se voitaisiin tulkita väärin. Monet voisivat luulla, että pidän hattua. Toiset taas, että olen alkanut salaa suosia roomalaiskatolista kirkkoa. Kumpikaan ei pidä paikkaansa.
Mutta minusta on silti hienoa, että löytyy joku, joka uskaltaa rehdisti olla jotain mieltä.
Nykymaailmassa suvaitsevaisuudesta näet on tullut täysin perverssiä touhua. Enää ei saa olla mistään mitään mieltä oikeasti. Kukaan ei ole oikeassa eikä kukaan väärässä. Jos sanot olevasi erimieltä, sinut leimataan suvaitsemattomaksi. Mutta kun uskonnot ihan oikeasti ovat erilaisia! Miksi tätä ei saisi lausua ääneen? Muslimeille Jeesus ei ole Jumalan Poika, kristityille on. Juutalaisille Jeesus ei ole Messias, kristityille on. Joku on pakostakin väärässä ja joku oikeassa. Kaikki eivät ole matkalla taivaaseen.
Minusta katolinen kirkko ei ole oikea Kristuksen kirkko, mutta sielläkin on kristittyjä. Pyhimyksiä ei pidä rukoilla, paavi ei ole erehtymätön, leipä ja viini eivät muutu Kristukseksi, Maria ei ole taivaan kuningatar, eivätkä apokryfikirjat kuulu Jumalan sanan inspiroituun kaanoniin jne. Tästä kaikesta huolimatta Jumalan Henki kirkastaa evankeliumeissa Kristuksen sovitustyön missä ja milloin tahtoo kenen kohdalla tahtoo.
Todellinen vuoropuhelu alkaa erimielisyyden ja erilaisuuden avoimesta ja rehellisestä tunnustamisesta. Kysymys on uskollisuudesta omalle identiteetille. Muutoin alennutaan teeskentelyyn.
Uskollisuudesta omalle identieetille paavinkin lausunnossa on kysymys, kuten CBN News yhtiön uutisessa todetaan: "Despite the harsh tone of the document, it stresses that Benedict remains committed to ecumenical dialogue. "However, if such dialogue is to be truly constructive it must involve not just the mutual openness of the participants but also fidelity to the identity of the Catholic faith," the commentary said." (Livahointi minun).
Mielestäni aidon suvaitsevaisuuden ydin on juuri tuossa "uskollisuudessa omalle identiteetille". Minusta on hienoa, että paavi on antanut kiertelemättömän lausunnon. Ei siksi, että olisin hänen kanssaan samaa mieltä. Vaan siksi, että se näyttää esimerkkiä siitä, kuinka on postmodernissakin maailmassa on vielä uskallettava olla uskollinen omalle identiteetille.
Okeiokei, vieraillessaan Turkissa paavi käväisi Sinisessä moskeijassa ja kääntyi Mekkaa kohti yms. Okeiokeioikei. Mutta ymmärsitte varmaan pointtini.
Ole rehdisti erimieltä. Sano se reilusti ääneen. Ole valmis perustelemaan kantasi. Tee se tyylikkäästi. Signaali on silloin hyvä ja selkeä. Todellinen keskustelu alkaa!
-----------------------
By the way... Paavin islamlausunto herätti kauhean kohun. Mutta pölypilven laskeuduttua on valistuneiden muslimioppineiden keskuudessakin jo myönnetty, että paavi oli kyllä ihan oikeilla jäljillä. Juttu ilmestyi YLE:n nettisivuilla. Laitan linkin, kunhan löydän sen taas.
Viime vuonna hän sai muslimien mielet kiihdyksiin siiteeraamalla keskiaikaista paavia, jonka käsitys islamin väkivaltaisuudesta sai muslimit raivoihinsa.
Nyt Paavi tölväisi kristittyjä toteamalla, että vain katolinen kirkko on oikea Kristuksen kirkko. Protestanttiset kirkot, kuten anglikaanit ja luterilaiset, ovat lähinnä vain "seurakunnallisia yhteisöjä". Tiedotusvälineissä on ennätetty puuttumaan paavin lausuntoon ikään kuin hän olisi syönyt paaviksi noustessaan antamansa "vaalilupauksen". Hänhän lupasi parantaa ekumeenisia suhteita muihin kirkkoihin. Aika outoa parantamista, jos ensi toteaa, etteivät muut kristityt ole edes kristittyjä.
Tosiasiassa paavi ei ole kieltänyt, että protestantit eivät olisi kristittyjä. Hänen mukaansa ne eivät ole "kirkko", koska eivät tunnusta paavin asemaa. Tämä ei teknisesti ole ihan sama asia kuin sanoa, etteivät muut kuin katoliset ole kristittyjä. Vaikka asiaa ymmärtämättömät voivat lausunnon tulkita sitenkin. Paavin lausunto nousee johdonmukaisesti katolisesta kirkko-opista, joka edellyttää, että kirkko on kirkko silloin kun sitä johtaa paavi, joka on Pietarin seuraaja. Luterilaisilla ja anglikaaneilla ei ole paavia, joten...
Minun tekisi mieleni nostaa hattua paaville, mutta se voitaisiin tulkita väärin. Monet voisivat luulla, että pidän hattua. Toiset taas, että olen alkanut salaa suosia roomalaiskatolista kirkkoa. Kumpikaan ei pidä paikkaansa.
Mutta minusta on silti hienoa, että löytyy joku, joka uskaltaa rehdisti olla jotain mieltä.
Nykymaailmassa suvaitsevaisuudesta näet on tullut täysin perverssiä touhua. Enää ei saa olla mistään mitään mieltä oikeasti. Kukaan ei ole oikeassa eikä kukaan väärässä. Jos sanot olevasi erimieltä, sinut leimataan suvaitsemattomaksi. Mutta kun uskonnot ihan oikeasti ovat erilaisia! Miksi tätä ei saisi lausua ääneen? Muslimeille Jeesus ei ole Jumalan Poika, kristityille on. Juutalaisille Jeesus ei ole Messias, kristityille on. Joku on pakostakin väärässä ja joku oikeassa. Kaikki eivät ole matkalla taivaaseen.
Minusta katolinen kirkko ei ole oikea Kristuksen kirkko, mutta sielläkin on kristittyjä. Pyhimyksiä ei pidä rukoilla, paavi ei ole erehtymätön, leipä ja viini eivät muutu Kristukseksi, Maria ei ole taivaan kuningatar, eivätkä apokryfikirjat kuulu Jumalan sanan inspiroituun kaanoniin jne. Tästä kaikesta huolimatta Jumalan Henki kirkastaa evankeliumeissa Kristuksen sovitustyön missä ja milloin tahtoo kenen kohdalla tahtoo.
Todellinen vuoropuhelu alkaa erimielisyyden ja erilaisuuden avoimesta ja rehellisestä tunnustamisesta. Kysymys on uskollisuudesta omalle identiteetille. Muutoin alennutaan teeskentelyyn.
Uskollisuudesta omalle identieetille paavinkin lausunnossa on kysymys, kuten CBN News yhtiön uutisessa todetaan: "Despite the harsh tone of the document, it stresses that Benedict remains committed to ecumenical dialogue. "However, if such dialogue is to be truly constructive it must involve not just the mutual openness of the participants but also fidelity to the identity of the Catholic faith," the commentary said." (Livahointi minun).
Mielestäni aidon suvaitsevaisuuden ydin on juuri tuossa "uskollisuudessa omalle identiteetille". Minusta on hienoa, että paavi on antanut kiertelemättömän lausunnon. Ei siksi, että olisin hänen kanssaan samaa mieltä. Vaan siksi, että se näyttää esimerkkiä siitä, kuinka on postmodernissakin maailmassa on vielä uskallettava olla uskollinen omalle identiteetille.
Okeiokei, vieraillessaan Turkissa paavi käväisi Sinisessä moskeijassa ja kääntyi Mekkaa kohti yms. Okeiokeioikei. Mutta ymmärsitte varmaan pointtini.
Ole rehdisti erimieltä. Sano se reilusti ääneen. Ole valmis perustelemaan kantasi. Tee se tyylikkäästi. Signaali on silloin hyvä ja selkeä. Todellinen keskustelu alkaa!
-----------------------
By the way... Paavin islamlausunto herätti kauhean kohun. Mutta pölypilven laskeuduttua on valistuneiden muslimioppineiden keskuudessakin jo myönnetty, että paavi oli kyllä ihan oikeilla jäljillä. Juttu ilmestyi YLE:n nettisivuilla. Laitan linkin, kunhan löydän sen taas.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)