Tänä syksynä minulla on ollut lapasvaihde päällä. Syyslomalla muistan neuloneeni ainakin viidet lapaset. Olin nähnyt jossain blogissa mainiot, moniväriset lapaset ja tahdoin kokeilla samalla periaatteella lapsilleni. Mustien syystakkien ja -pöksyjen kanssa voi olla ripaus väriä ja iloittelua.
Esikoinen valkkasi itse värit lankakorista. Pinnistelin ja pidin suuni kiinni värivalinnan suhteen. Neuloessa vähän kyllä hirvitti, mutta ehkä tuo lopputulos oli sitten pojan silmään juuri oikea :-)
Muille pojille valitsin itse värit jämälankavasusta. Ihastuin selvästi lilan, petroollin, harmaan ja ruohonvihreän yhdistelmään. Jotta lapaset erottuisivat nopeasti toisistaan, sujautin joihinkin lapasiin vähän oranssiakin.
Nuo iloiset lapaset oli lysti neuloa. Pienet seiskaveikka/nalle/maija-lankakerät saivat mukavasti kyytiä, ja sai tuumata, mikä väri tykkää mistäkin väristä. Ehkä hillittyjen värien ihmisenä kaipaan ripauksen hulluttelua ja rohkeutta värivalintoihini.
Vähän harmittaa tempaista tähän loppuun kuva näistä surullisenkuuluisista Tsahkal-lapasista. Nämä ei ole ne omat, reilu puoli vuotta tikuttelemani, vaan musta-harmaat, kutosluokkalaisellemme neulotut. Käytössä nämä lapaset oli huikeat kaksi päivää, kunnes toinen lapasista katosi syyspimeässä ulkoilutouhuissa. Lapasta naarattiin ilta jos toinenkin. Tulosksetta. En tiedä, neuloako tallella olevalle uusi pari, vai odottaa, josko huomaan kadonneen nostettuna näkyville aurauskepin päähän.