joulu

Oikein hyvää ja tunnelmallista Joulua!

sukkia

Esikoinen sai sukkansa ja tepsuttelee niillä jo tohkeissaan. Tuntuu hyvälle, että tilaus oli onnistunut, eikä sukat viru päivätolkulla sukkakorissa. Langan vyöte katosi neulonnan tiimellyksessä, mutta muistelen langan olleen Austermann Step-sukkalankaa, jota kulutin tähän perusperussukkapariin lähes kokonaisen kerän. Sukkien neulominen tuntui ajoittain hieman puuduttavalta, mutta jotain uutta ja erilaista neulomisessa kuitenkin oli. Ensimmäistä kertaa neuloin nimittäin sukat kärjestä ylöspäin. Olin kuvitellut, että tuollainen sukanneulontatapa on jotenkin hankala, muttei se mahdoton ollutkaan.

Cable Twist-sukkien mallikuvio juurtui Jitterbug-sukkieni myötä selvästikin takaraivoon, sillä seuraavat sukat ovat valmistuneet/valmistumassa twistaten. Farkunsiniset sukat ovat 7 Veljestä-langasta ja pienemmät, beesit ovat Maija-langasta, jota ostin syksyllä kokeiltavaksi.

Josko seuraaviin sukkiin saisin valkattu aivan uuden mallikuvion. Olin jemmannut viime kuulta synttärilahjarahaa johonkin ihanaan, omaan juttuun ja tilasin rahalla sukkakirjoja oikein kolmin kappalein. Ihania sukkaohjeita siis piisaa. Ja sukkalankoja kans. Kyllä pienen ihmisen pää onkin pökerryksissä moisista posteista.

humua

Synttärihumua on ollut ilmassa. Kummeja, mummeja sekä muita rakkaita on käynyt onnittelemassa todella runsas määrä ja pienet sankarit ovat nauttineet huomiosta, ihmisvilinästä ja herkuista. Isossa padassa on porissut kalasoppaa ja jälkiruuaksi on lusikoitu kakkua. Hieman aiemmin oli lastenkutsut:

 

Neulejuttuja olen tuumaillut ja toteuttanut mahdollisuuksien mukaan. Isojen pitojen ja kiusallisen käsi-ihottuman vuoksi neulominen on ollut selvästi taka-alalla. Esikoisen puuduttavat perussukat neulon kuitenkin lähipäivinä urakalla loppuun, ennen kuin kirmaan inspiroivempien neuletöiden kimppuun. Muutama päivä sitten puikoilta valmistui tummanruskea Koolhaas-pipo, jota olin suunnitellut kuvaavani jonain aurinkoisena päivänä. Valoa on ollut vain niin niukalti tarjolla. Tässä oma piponi kuitenkin kolmosen päässä kuvattuna:

 

 

Koolhaas-pipo

Ohje: IK Holiday Gifts 2007
Lanka: Debbie Bliss cashmerino dk, 66g
Puikot 4,5mm ja 5

uudet lempisukat

Tohkeissani tepastelen täällä uusilla lempisukillani.

Tiinan lempisukat
Ohje: Hello Yarnin Cable Twist Socks
Lanka: Colinette Jitterbug, 103g
Puikot: 2,5 mm

Toden totta. Pehmoista, kutittamatonta, ohutta, ihanan väristä sukkalankaa on siis todellakin olemassa!  Ja kaikki samassa kerässä! Nyt sormet syyhyää hankkia uutta sukkalankaa ja neuloa ihan itselle sukkia, jotka eivät atoopikkoakaan kutia. Eilen käsityötapaamisessa sain jo hyviä vinkkejä pehmoisista langoista, lisää otetaan ilolla vastaan!

Tämä Hello Yarnin sukkaohje oli tosi mukava ja helppo, kunhan vain alkuun pääsi. Mallikuviosta tykkään kovasti. Sopivan pelkistetty, mutta jotain kuitenkin. Sukkakuume selvästi nousee, mikä ei ole lainkaan huono juttu, kun sukankuluttajia omastakin taloudesta löytyy. Nyt puikoilla tilaussukat esikoiselle. Ensimmäistä kertaa rohkenin aloittaa sukat kärjestä, kun käsityöterapeuttien kannustus eilisessä tapaamisessa oli niin valtaisa. Kantapäässä mennään, kaima!

joulun alla

Päivä näyttää taas niin harmaalta ja nurmikko paistaa vihreänä pienten lumikekojen välistä. Auringonpaisteesta ei ole tietoakaan. Kummallinen olo, kun jouluvalmistelut ovat touhukkaimmillaan. Tai meidän perheessämme oikeastaan synttärivalmistelut, sillä ennen joulun pyhiä juhlimme vielä kahta synttärisankaria. Tarjoilut ja koristelut on suunniteltu porukalla, varsinainen toteutus on viikonloppuna, mutta jotain pientä puuhastelua riittää jokaiselle päivälle sitä ennen. Tänä aamuna paistoin toisen tulevan sankarin kanssa kakkupohjia. Tuo vajaa pari viikkoa vaille nelivuotias kun on takuuvarma leivontakaveri. Voin melkein onnitella itseäni aamun reippaudestani, sillä flunssa tuntuu hyydyttävän, juuri kun puuhaa olisi enemmän. 

Niin muuten hyytyi vanha tietsikkammekin viime viikolla. Ihan noin vain. Ja sisälle jäi aarteeni, rakkaat valokuvani. Monen monta kertaa suunnittelin tallentavani kuvat levykkeille, ihan varmuuden vuoksi. Koskaan ei tuntunut olevan siihen aikaa. Nyt harmittaa. Pidän silti peukkuja, että kuvat ja minä vielä kohtaamme. Tunnemme yhden "ihmemiehen", joka osaisi ehkä pelastaa aarteeni. Jään vain odottamaan ja harjoittelen yhteistyötä tämän uuden koneeni kanssa. 

Touhun keskellä on valmistunut useitakin pieniä juttuja pukinkonttiin tai heti käytettäväksi. Nurkissa pyörinyt musta Isoveli-lanka sai uuden muodon jo pari viikkoa sitten. Nämä lapaset valmistuivat tosi joutuisasti vitosen puikoilla ja päätyvät pukinkonttiin. Samaiseen pakettiin kääräistään myös ruskeat hahtuvatumput, jotka neuloin Pirtin kehräämön hahtuvasta. Onnituivat mallikkaasti, mutta niitä en saa millään kuvattua tässä hämäryydessä.

  

Mustat palmikkolapaset

Ohje: Kotiliesi nro 21/2007 

Lanka: musta Novitan Isoveli, vajaa 100g

Puikot: 5

Nämäkin pukinkonttiin päätyvät tossut valmistuivat jo taannoin. Olin suunnitellut nämä itselleni, mutta himpun verran pieniksi jäivät. Koska alkusyksystä neulomani harmaat kippurakärkitossut tuntuvat olevan jatkuvasti ekaluokkalaisemme käytössä, ei näille tossuille ole vaikea etsiä uutta omistajaa... 

Ruskeat huopatossut

Ohje: Käspaikka

Lanka: ruskea Novitan Huopanen

Vaaleansiniset hahtuvatumput neuloin ja huovutin jo viime keväänä, mutta saivat komennon lankalaatikon pohjalle. Armotta liian suuret naiselle ja liian pienet miehelle. Hitaasti oivaltaen laitoin tumput viikko sitten pyörimään koneeseen uudemman kerran ja nyt niistä tuli ihan mukavat. Hieman ehkä leveät, mutta silkkialuslapasten kanssa käytettynä sopivat. Luulisin näiden olevan lämpöisetkin.

Nyt joulun alla on onni potkaissut minua blogiarvonnoissa kokonaiset kolme kertaa. Hannaliinin arvonnasta sain maniot tupsukoneet, joilla onkin lysti tehdä tupsuja hattuihin ja huiveihin. Ekaluokkalaisemme on varsinainen tupsumestari ja onkin tilannut tekemilleen tupsuille kaulaliinan. Kuulostaa hyvältä työnjaolta. Tänään aamupäivällä postiluukkuun oli ilmestynyt lankayllätys Nirunarulta. Pehmoista, kauniinväristä karstalankaa, josta neulon jotain aivan itselleni. Kaunis kiitos palkinnoista! 

joulukuu

Joulukuuta eletään ja päiviin tuntuu mahtuvan kovasti supinaa ja rapinaa. Lapset ovat riemuissaan joulukalentereistaan ja hämmästelevät joka aamu Tipi-tontun tuomia pieniä yllätyksiä eteisaulaamme.

Tänä vuonna avaamme myös musiikkijoulukalenteria, sillä onni potkaisi minua Juulin arvonnassa. Viime perjantaina, juuri joulukuun kynnyksellä, postiluukustamme löytyi paketti, joka sisälsi kauniin pussukan laulukortteineen ja cd-levyineen. Tarkoituksena on siis nostaa pussukasta joka päivä yksi laulukortti ja laulaa kortin joululaulua musiikin säestämänä. Tuo oli aivan ihana palkinto ja ennen kaikkea upea idea! Juuli oli tosiaankin nähnyt vaivaa palkinnon vuoksi, kaunis kiitos siitä hänelle. Tämä musiikkikalenteri säästetään ehdottomasti tuleviakin jouluja varten. Tänä aamuna aamupalalla raikui muuten Rati riti ralla...

Ja olihan paketissa myös rasiallinen pikkuruisia, kauniita, ruskeita helmiä ja virkkuukoukku sekä ohje, kuinka helmiä voi koukulla työhön kiinnittää. Ilahduin kovasti noista helmistä, sillä moisia en ole koskaan käyttänyt. Voisinpa vaikka kokeilla helmiä piponi koristeluun. Kiitos vielä!

Viime viikolla kuopuksen päähän ilmestyi huovutettu myssy, joka oli virunut lankalaatikon pohjalla useamman kuukauden. Neuloin myssyn ruskeasta Fritidsgarnista ja huovutin tuttuun tapaan koneessa, mutta pesukoneeseen olikin jäänyt isoveljen toppahanska tarranauhoineen kaikkineen. Tuo otsan vieno epätasaisuus huopumisessa siis tarranauhan syytä. Myssy sai komennon lankalaatikon pohjalle, mutta näki taas päivänvalon, kun suunnittelin kuopukselle lämmintä hattua. Toinen pesukerta ei kuitenkaan tasoittanut virhettä, joten päätin, ettei moinen voi haitata pojan leikkejä. Meinasin ommella eteen jonkun merkin, mutta tuumasin taas, että pelkistetty on parempi. Myssy on lämmin ja mieluinen, onhan isoveljelläkin samanlainen.

Viikonloppuna innostuin surffaamaan ja eksyin ihanille neulesivuille ja löysin kauniita kuvia neuleista. Muutamia ohjeita sain napattua talteen, osa tuntuu olevan kiven alla. Interweave Knits Holiday Gifts 2007 tuntui olevan Helsingissäkin loppuunmyyty, kurjuus. Ehkäpä lehti ja minä kohtaamme toisemme vielä joku päivä. Pari päivää meni täysin ohjeita ihastellen ja neulelehtiä selaillen, eikä itse neulominen kiinnostanut lainkaan. Nyt ollaan kuitenkin takaisin normaalitilassa ja puikoilla ihanasta merinovillasta sukat itselle. Taisin ihan rakastua tuohon lankaan, joka ei kutita lainkaan ja on vielä ihanan suklaisen väristä. Sukista lisää tuonnempana, kunhan toinenkin sukka on valmis...

pikkusukat ja piparintuoksua

Pieni pikkujoulupaketti lähti taas matkaan. 

Ruskeasävyiset Fabel-sukat ovat tomeran kolmivuotiaan kokoa ja lankakori vajui kerän verran. Tuo lanka on sitten mukava neuloa. Ja mukavat taisi olla lahjan vastaanottajastakin, vaikkei ne nyt Hello Kitty-sukat olleetkaan ;-)

Piparikausi on avattu. Hurmaava tuoksu huushollissa.

talvi

Olipa ihana herätä aamulla hellään lumisateeseen ja nähdä vihdoinkin maisevan olevan talvinen. Aurinko tosin ei tänäänkään taida häiritä, mutta tuo uusi, puhdas lumi riemastutti niin isompia kuin pienempiäkin. Pihalla napottaa tomerana kaksi lumiukkoa komeat oranssit porkkanat keskellä naamaa. Vanha pipo on kaivettu toiselle päänsuojaksi, toiselle lippalakki. Riemullista!

Viikonlopun aikana valmistui Garnstudion omenanvihreästä Drops Alpacasta pehmoiset tumput itselleni. Keväällä neuloin samaisesta langasta pipon, joka selvästi kaipasi kaverikseen samansävyisiä käsineitä. Surffaillessani blogeissa hoksasin, että Dropsin alpakkalanka huopuu ja onnekseni löysin Garnstudion sivuilta ohjeen tumpuille. Sovelsin ohjetta, sillä halusin neuloa pyörönä ja kärkikavennuksenkin muutin mieluisammaksi. Lankaa kului reilut kaksi kerää ja huopuivat sopiviksi vasta toisen pesun jälkeen. Kylläpä tuosta langasta irtoaakin pitkää karvaa pesussa, huh! Koko muu pyykki oli karvainen. En tiedä, olisiko pesupussi pitänyt karvat pussissa. Lopputulos oli kuitenkin onnistunut ja mieluisa. Tumput on ohuemmat ja taipuisammat kuin Huopas-tumput, mutta pitävät toivottavasti näppini lämpiminä leudoilla keleillä. 

Varastoissani on muuten pari vyyhteä mustaa Kamenaa, jota ostin huivikuumeen iskiessä. Nyt ei löydy intoa mustaan huiviin, mutta jotain muuta siitä voisi taikoa. Muistelen lukeneeni jostain, että Kamenakin huopuu koneessa. Eihän kellään ole vinkata ohjetta naisten tumppuihin? Huopuisikohan samassa suhteessa kuin Drops Alpaca? 

Pari päivää sitten sain pääteltyä kuopuksen polvisukat. Nuo sukat lojuivat keskeneräisinä pari viikkoa, vaikkei niissä loppujen lopuksi iso työ pitänyt olla. Ekaluokkalaisen Regia-sukista jäi juuri sopivasti lankaa pikkuveljen sukkiin, joten pakkohan lanka oli pois neuloa. Totesin jo toistamiseen, ettei tuo lanka ole minun juttu. Taitaa olla liian ohutta lankaa minulle tai sitten olisi pitänyt neuloa vieläkin pienemmillä puikoilla.

Viime aikoina on puikoilla ollut myös lahjaneuleita. Pikkuveljeni toivoi itselleen synttärilahjaksi perusperuspipoa ruskeasta villalangasta. Lankakopastani löytyikin juuri sopiva kerä seiskaveikkaa ja sopivan silmukkamäärän löydyttyä aloin vaan neuloa neljä oikein ja kaks nurin. Jossain vaiheessa kiepsautin pipon nurinperin ja jatkoin taas ja sain saman mallineuleen niin taitteeseen kuin pipon yläosaan. Toivomuksena oli reilu taite. 

Joulunpunainen rinsessapipo lähti aamulla postipojan vietäväksi serkulleni suurkaupungin sykkeeseen. Toteutus orjallisesti Ullan ohjeen mukaan Novitan Woolista, puikkokokoa tosin uskalsin muuttaa (3,5mm).

 

Nyt puikoilla pienet tilaussukat, joiden jälkeen neulon taas itsekkäästi jotain itselle. Uuden pipo-huivi-tumppu-setin lisäksi unelmoin kauniista kietaisuneuleesta tai neuletakista. Pitäisi varmaankin alkaa etsimään ohjetta ja tuumaamaan sopivaa lankaa...

messujen jälkeen

Takana on aivan ihana viikonloppu Hämeen seudulla. Pääsin irtaantumaan tästä remonttiarjesta kokonaiseksi viikonlopuksi ja ajelin vanhempieni kanssa katsomaan vanhaa mummiani Tampereen kupeeseen. Kylläpä oli rentouttavaa ajatella muutakin kuin vaipanvaihtoa tai tapetointia ja tasata kuulumisia kauempana asuvien sukulaisten kanssa. 

Sukuloinnin lisäksi kirmasin minäkin Kädentaitomessuilla useamman tunnin äitini kanssa, ihastelin upeita töitä, tallensin mieleeni mainioita ideoita, törmäsin aivan yllättäen Anneen ja sain toki tuliaiskassini täyteen lankaa. Oli ilo nähdä ja hypistellä lankoja, joita on nähnyt aiemmin vain tietokoneen ruudulta. Osa ihanuuksista kulkeutui kotiini, osa jäi odottamaan ensi vuotta.

Viikonlopun aikana automatkoilla ehdin neuloa pari työtä viittä vaille valmiiksi. Niistä tarinaa ja kuvia myöhemmin. Jotain esiteltävää kuitenkin on. Tämä etanapipa nimittäin lähti viime viikolla postitse Viipukalle synttärikortin kera. Veljentyttö oli mielissään ja pipo on kuulemma ollut käytössä jo viikonloppuna. Jännäsin taas, kuinka pipo mahtuu eskarilaisen päähän, mittailin omien poikasten päät ja vertasin vimmatusti senttimääriä. Hyvin on tainnut pipo mahtua. Onnea vielä Kirpulle!

Lankana pipossa oli Garnstudion Eskimo Print. Langankulutus, paino, puikkokoko ja silmukkamäärät unholassa. Neuloin pipon nimittäin jo alkusyksystä. Viimeistelyn eli virkkaukset tein synttäreiden alla Pelson villalangasta. Ohje on kuitenkin se ihanainen eli Tikkunuottasilla-blogin etanapipa. Ja lopuksi vielä se perinteinen spiraalikuva: 

varpaat lämpimiksi

 Muuttopuuhilla ja remontoinnilla lienee osuutta asiaan, kun isäinpäivä tuntui tänä vuonna tulevan aivan yllättäen, mutta ehdinpäs kuitenkin neuloa jotain pehmoista pukettiin.

Appiukko oli vierailulla luonamme viikonlopun ajan, enkä halunnut neuloa lahjasukkaa hänen nähden. Edellisinä päivinä kuului siis vimmattu puikkojen kilke huushollissamme, ja perjantaina varttitunti ennen ukon saapumista sain pääteltyä harmaat raidalliset perussukat. Lankana 7 veljestä, kokoa sukilla 45 ja painoa muistini mukaan 133g.

Omalle isälleni ojensin sunnuntaina tossut, jotka olin jo aiemmin syksyllä neulonut. Lankana oli tuolloin tummanharmaa Naturgarn. Lankakaupasta saatu ohje muuntui helposti miehen kokoon ja kauniisti huopuivat pesukoneessa 40 asteessa. Tällä kertaa ei koristuksia ollut suunnitelmissa lainkaan, nätit ovat sellaisenaan. Pääsivät saman tien käyttöön, mikä oli paras kiitos neulovalle tyttärelle.

Kolmonen toivoi viikko sitten keltaisia villasukkia. Keltaisia ei poika saanut, vaan nämä raidoittuvasta Fabelista neulotut ohuet villasukat. Lankaa sain kulumaan kokonaisen kerän, vaikka kokoa sukilla on n. 28. Varsista tein tosin reilut ja taitaapa sukissa olla himpun verran kasvunvaraa. 

Viime päivinä on ollut monen monta työtä puikoilla. Osa töistä on jäänyt hankalaan kohtaan odottamaan valaistumista, isäinpäiväneulomukset rynnivät puolestaan aikataulun vuoksi ykkössijalle. Muutamia päiviä puikoilla odotteli keskeneräisinä myös Ilun ballerinatossut vihertävästä Tovesta.

Hidasteeksi osoittaitui langan loppuminen ihan kalkkiviivoilla. Yksi kerä ei siis riittänyt. Meinasin tehdä kantalaput ja virkkaukset jollain muulla huopuvalla langalla, mutta loppujen lopuksi halusin tossuista yksiväriset. Nyt sitten nurkissa pyörii paria metriä vaille kerä Tovea, joista taidan jossain vaiheessa tehdä toiset samanlaiset, hieman pienemmät vaan. Nämä valmistuneet osoittautuivat nimittäin himpun verran väljiksi minulle ja annoinkin ne äidilleni, joka ihastui niihin kovasti. Itse tanssahtelin tossuissa isäinpäivänä juhlahame päällä ja tossut tuntuivat tosi ihanilta ja lämpöisiltä. Sisäkenkiä kun en kotona edes juhlapäivänä pitäisi, nuo ballerinat korvasivat kengät loistavasti!

uudessa pesässä

Muutama viikko taaksepäin löysimme pesueellemme uuden pesän ja muutto on nyt onnellisesti ohi. Oli se melkoinen koitos, mutta kylläpä kannatti. Nyt on tilaa, omaa rauhaa ja metsä alkaa ihan takapihalta. Olemme elelleet meille uudessa, tilavammassa kodissa tasan pari viikkoa ja tuo aika on ollut arvatenkin touhua täynnä. Itse muutto meni oikein mallikkaasti, ja kalusteet löysivät helposti omille paikoilleen. Kaiku on tosin vielä vieraanamme, sillä verhot ovat ompelijalla pidennettävinä ja mattojakin tarvitsemme lisää. Silti tuntuu oikein kotoisalta ja mieluisalta. Siis todella mieluisalta!

Ensimmäiset päivät menivät totaalisessa sumussa, muuttoväsymys vaivasi ja aika tuntui kuluvan nuorimmaista yläkerran portaiden edessä estellen ja muuttolaatikoiden yli loikkien. Luulimme kolmen, neljän laatikon blokkaavan kierreportaat, mutta näppärästi tuo pikkuinen kipusi niiden yli. Yksin emme häntä vielä yläkertaan uskalla laskea. Iloksemme ystävämme toivat tupaantuliaisiksi vanhan portin, joka nikkaroitiin omiin portaisiin sopivaksi. Nyt vahtiminen on kovasti helpottunut.

Monensorttista käsityötä on siis piisannut. Seinät ovat saaneet pintaansa maalia ja tapettia talkoovoimin. Pikkuveli ystävineen on ahkeroinut pensselin varressa ja vanhempi miesväki on hoidellut vasarahommia. Tapetoinnista on selvästi tullut äitini ja minun oma juttu. Yhteistyö pelaa saumattomasti ja puuha on erityisen mieluista. Ukki puolestaan on jaksanut ulkoiluttaa ja leikittää pienimmäisiä, mikä on ollut äärettömän iso apu. Remonttirauha se olla pitää!

Kaunis kiitos läheisille kaikesta avusta!  

Ennen kuin maalaus ja tapetointi taas jatkuu, on ollut mukava palautella mieleen sitä tavallista arkea. Aamukävelyllä pikkuisimman kanssa ihastelimme eilen ihanaa valkoista luontoa. Lunta ei täällä meillä vielä ole, mutta maa ja puut olivat kauniin kuuraiset.

Muuton tiimellyksessä olen saanut aikaiseksi muutamia neuletöitä. Viileiden ilmojen myötä on ollut tarvetta tumpuille ja sukille, joita on siis viime viikkoina valmistunut. Itselleni neuloin seiskaveikasta ruskeat rinsessasukat, ekaluokkalaisemme sai taasen ohuet villasukat. Taikasormet-messuilta ostin viikko sitten itseraidoittuvaa Regian sukkalankaa, joka oli minulle uusi tuttavuus. Langan vyöte ehti jo kadota, mutta muistelen langan olleen tuota Regiaa.

 

Käsityötapaamisen lankavaihdosta muutama viikko taaksepäin kotiini kulki Pelson vankilan villalankaa, josta neuloin itselleni ja kolmoselle lämpöiset peruslapaset. Kiitos kaimalleni! 

Nyt puikoilla on Tove-lankaa, joka muuntuu lähipäivinä tossuiksi. Monta muutakin pikkujuttua on suunnitteilla ja pari toivetta on tullut omilta poikasilta. Eilen illalla lähes nelivuotiaamme toivoi keltaisia villasukkia. Onneksi tuo nappisilmä on lähes kaikkiruokainen värien suhteen, sillä keltaista sukkalankaa ei lankakoreistani löydy metrin metriä. Suurempiin neuletöihin ei nyt oikein tarmoa riitä.

ekaluokkalaisen sukat

Tilailin joku aika sitten Tinttamarellista lisää Fabel-lankaa, kun lanka osoittautui niin mukavaksi neulottavaksi. Käytöstä en tiedä lainkaan, sillä kuopukselle neulomani sukat päätyivät loppujen lopuksi Savon puolelle pienemmän miehenalun varpaiden lämmikkeiksi. Viime päivien tikutuksen tuloksena perussukat ekaluokkalaisellemme: 

Ekaluokkalaisen sukkaset

Ohje: perussukat, resorissa 3o,2n, sädekavennus

Lanka: Garnstudion Fabel, 56g

Puikot 2,5mm

Tuota sädekavennusta en olekaan aikoihin neulonut. Olen jotenkin mieltynyt leveämpään kärkeen, mutta päädyin silti  tällä kertaa sädekavennukseen. Ihan vaihtelun vuoksi. Ehkä tuo kavennus on ihan passeli pojan jalkaan. Sukat tulevat heti hyvään käyttöön näille viileille keleille. Mahtuvat mukavasti lenkkareihin ja vaelluskenkiin.

rinsessoja

Olen tainnut urautua tuohon rinsessapipon ohjeeseen. Neuloin nimittäin taasen rinsessapipon, mutta tällä kertaa kaveriksi myös kämmekkäät. 

Rinsessa-setti

Lanka: ruskea Baby Ull, yhteensä 77g

Puikot: 3mm

Baby Ull-lanka on Woolia ohuempaa, joten piposta tuli pikkaisen pienempi. Mallineule kuitenkin joustaa eli ei hätää. Sekä pipo että kämmekkäät ovat olleet jo käytössä, mutta heti kyllä totesin, ettei nuo kämmekkäät hurjan lämpimät ole. Tuuli puskee neuloksen läpi ja sormenpäät ovat kylmät. Jos ääreisverenkiertoni olisi parempi, nuo olisivat varmasti mainiot. Ehkä neulon toiset kämmekkäät joskus paksummasta langasta. Ja seuraava pipomallikin voisi olla joku toinen...

villavaippapöksyjä

Viime viikolla minua pyydettiin neulomaan pienelle poikavauvalle villavaippahousut ja riemuissani pääsin väsäämään pikkuruisia pöksyjä lähes vuoden tauon jälkeen. Yhdet housut toivottiin, mutta kolmet neuloin, kun en vaan malttanut lopettaa. Kulutin kokonaisen sinisävyisen hahtuvakiekon ja juuri ja juuri kolmet pöksyt sain aikaiseksi. Viimeisien hahtuvien nyöriin lainasin harmaata hahtuvaa toisesta kiekosta.

Ensimmäiset hahtuvat neuloin Fern&Faerien ohjeella, koko S, 65g. Toisiin nappasin ohjeen Kestovaippainfon Tee-se-itse-sivuilta, koko S, 62g. Pienimmät pöksyt ovat vastasyntyneen kokoa, malli sama kuin ensimmäisissä, 47g. Nuo pikkuisimmat ovat kyllä söpön pienet. Miten sitä unohtaakaan vuodessa vastasyntyneen ihmislapsen koon...

Hahtuvavaihde jäi selvästikin päälle, sillä puikoilla on nyt harmaata hahtuvaa. En ole neulonut koskaan hahtuvasta tossuja, mutta nyt päätin kokeilla. Kuinkahan kestävät (ja liukkaat) hahtuvatossut ovat?!?

muorin apuna

Päätin auttaa muoria ja neuloin pukinkonttiin punaiset tossut. 

Huovutetut tossut

Ohje: lankakaupasta saatu, idea sama kuin Käspaikan ohjeessa

Lanka: Asa Gjestal Spinneri Naturgarn no. 1, prikulleen 3 kerää

Puikot: 5,5mm

Koko 38

Alkuviikosta ihastelin lankakaupassa huovutettuja tossuja ja päätin oitis napata mukaani Naturgarn-lankaa, joka oli minulle aivan uusi tuttavuus. Tossut oli yksinkertaiset neuloa ja huopuivat kauniisti 40 asteen kirjopesussa. Ennen pesukoneeseen tyrkkäämistä hämmästelin kyllä tossuja, jotka eivät olleet kamalan isot huovutettaviksi tossuiksi, ja jännitinkin lopputulosta. Niin vain niistä huopui naisen kokoiset tossut, mikä oli tarkoituskin. Koristeluita täytyy tuumailla ajan kanssa.

kippurakärkitossut

Kippurakärkitossut

Lanka: Pirtin kehräämön hahtuva, n. 110g

Puikot: 6

Lankalaatikossani oli pyörinyt jo jonkun tovin harmaata Pirtin kehräämön hahtuvaa. Olin suunnitellut neulovani hahtuvasta laukun, mutta muutaman päivän takainen blogisurffaus sai minut kokeilemaan kippurakärkitossuja. Ohje oli tosi helppo ja tossut valmistuivatkin nopeasti. Eilen illalla pesukoneesta paljastui kauniisti huopuneet tossut, jotka olivat kuin valetut jalkoihini. Tossut ovat saaneet minut erityisen hyvälle mielelle. Tossutellessani olo on toisinaan veikeän tonttumainen, välillä olen taas muistellut Peter Panin seikkailuita. Eikös hän lennähdellytkin tämänkaltaisissa tossuissa?!?

Tossut ovat varmasti vieläkin hauskemmat iloisemman värisestä langasta. Harmaa on aina harmaa, mutta itse pidän näistä. Ja kun pidän suhteellisen pelkistetyistä jutuista, en edes neulahuovuta näihin mitään koukeroita. Pohjiin aion kyllä metsästää jonkinmoisia jarruja, jottei tossujen kanssa kävisi vahinkoa. Tossut ovat huvittaneet perheen miesväkeä niin, että ovat tilailleet itselleen myös kippuraisia tossuja. Mikäs siinä, näitä neuloo mielellään! 

maahismyssyjä

Koko viime viikko oli melkoista hulinaa, eikä perusarjesta ollut tietoakaan. Pesueellemme löytyi nimittäin uusi koto, ja se on iso juttu se. Nyt päässä pyörii monenmoista hoidettavaa asiaa, ja muuttoautotkin ovat huristelleet uniin asti. Kuukauden päivät kerätään voimia itse koitokseen.

Neulominen on jäänyt selvästikin vähäisemmäksi, ja puikot ovat saaneet levätä lankakorissani. Vain silloin tällöin on neuleeseen ilmestynyt kerros tai pari. Kaksi maahismyssyä olen kuitenkin saanut viime viikolla aikaiseksi. Toinen kuopukselle, toinen kolmoselle. Aamupäivällä kuopus testasi talvimyssyään pihapuuhissa: 

Lankana käytin vihertävää Fritidsgarnia, virkattu spiraali saman firman beesillä langalla. Myssyt painavat 47g ja 53g eli kahdella kerällä lankaa selvisin.

Hetkellisesti aurinkokin pilkahti esiin ja sain napattua kuvan myssyn herkullisesta spiraalista: 

Edit myöhemmin iltapäivällä: sormet eivät näköjään aiemmin totelleet ajatuksiani. Pää on pyörällä kaikesta. Myssyn ohje ei ole omani, vaan napattu tosi mukavilta sivuilta eli Tikkunuottasilla-blogista. Siellä ohje etanapipan nimellä, mutta itselleni tuli heti mieleen maahiset arvatenkin tuon valitsemani langan vuoksi.

 Myssyjen jälkeen on puikoille päässyt hahtuvaa. Tuttavaperheen tulevalle vauvalle tilattiin pikkuruiset vaippapöksyt. Vuoden tauon jälkeen pääsen taas väsäämään hahtuvahousuja, mikä tuntuu mukavalta. Ne valmistuvat kovin joutuisasti ja ovat soman näköisiä. Niistä kuitenkin lisää tuonnempana.

suklaatumput

Syyskuussa on useita rakkaita muistettavia. Nämä suklaiset lovikkatumput valmistuivat hyvissä ajoin alkusyksystä ja taisivat kotiutua tänään eräälle rakkaalle sankarittarelle Helsingin hulinaan. Kai sielläkin on joskus talvella pakkaskelejä?!?

Ruskeat lovikkalapaset

Ohje: Novita syksy 2007

Lanka: ruskea Huopanen, n. 150g ja

 pätkät l.valkoista, punaista ja ruskeaa 7 Veljestä

Puikot: 6 tai 7

Onnea A!

tumput ojossa

Mieheltä tuli kaino toive tummanharmaista tumpuista. Pyöräillessään työmaalle kädet ovat kuulemma tuntuneet viileiltä ja lämmikettä oli pian saatava. Olen edelleenkin keltanokka noissa tumppuasioissa, sillä en vieläkään tiedä, tuliko nuo kiilakavennukset oikein. Tumput tuntuvat kuitenkin käsissä sopivilta ja ovatkin vilahtaneet käsityökoristani aktiiviseen käyttöön. Mukava niin. 

Tumppuihin kului 90 g grafiitinharmaata 7 Veljestä-lankaa ja 3,5 mm puikot suihkivat. Aloitussilmukoita oli 48 ja perusresorin jälkeen neuloin 3o,1n-neulosta, jotta sain lapasista napakat. Vähän väliä tumpuntekeleet sujautettiin käteen ja yhdessä tuumailtiin, miten jatketaan. Yhteisvastuullista neulomista siis.

kuopuksen raitatakki

Kuopuksen raitatakki on valmis ja äiti onnesta soikea. Siitä tuli soma!

Kuopuksen raitatakki

Malli: omasta päästä

Lanka: 250 g lähitienoon lampaiden villalankaa

(ruskea värjäämätöntä villaa, kellertävä sipulia ja vihertävä joko pietaryrttiä tai lupiinia)

Koko: 80-86 cm

Puikot: 3,5 mm

Takkiin ilmestyi eilen tummanruskeat, mukavan huomaamattomat napit. Esikoinen oli sitä mieltä, että tummanruskeat ovat puunappeja paremmat, ja luotin hänen näkemykseensä. 

Villatakin neulominen oli mukavaa puuhaa. Lankojen värit olivat niin houkuttelevat ja mieluisat, että mallitilkkujen ja silmukkamäärien ynnäämisen jälkeen laitoin puikot heilumaan vauhdilla. Jossain vaiheessa pelkäsin, että takista tulee liian nafti, mutta nyt vaikuttaa siltä, että se voisi mahtua keväälläkin. Olen kaiken kaikkiaan tyytyväinen neuleeseen; erityisesti sen väreihin ja kokoon. Toki kädenjälki näkyy neuleessa, enkä ole täysin tyytyväinen nappilistaan. Purkamaan en sitä kuitenkaan käy, sillä ihan toimivalta se tuntuu. 

Takin kuvaaminen tuntui tosi haastavalta tehtävältä niin sään kuin takin omistajan suhteen. Sää on ollut kovin sateinen ja synkkä, ja kuvissa värit tuntuvat vääristyvän. Myös tuo kuvauskohde alkaa olla menevää sorttia, että sitä saa tsempata täysillä pysyäkseen kameran kanssa perässä.

odottelua

Aamulla sain ulkoilla pikkuisten kanssa poutaisessa syyssäässä. Raitis ilma ja ihana auringonpaiste hemmottelivat kasvoja ja sisuksia. Kumpparit jaloissa lontustelimme alueemme leikkipuistot läpi. Kukaan muu kotiäiti ei ollutkaan yhtä aikaisessa liikkeellä.  

Lasten kanssa on mukava tarkkailla syksyn merkkejä. Yhdessä ihastelimme puiden väriloistoa, ihmettelimme märkää nurmikkoa ja pudonneita lehtiä. Pikkulasten kanssa keskustelunaiheet puokkoilevat kyllä välillä ihan miten sattuu. Sekunnin murto-osassa aihe vaihtui hurmaavasta ruskasta kevääseen. Kolmonen nimittäin tiedusteli, milloin se pääsiäinen oikein tuleekaan ja unelmoi suklaisista pääsiäisherkuista. Voih, karkkipäiväänkin on vielä kaksi yötä.

Neulerintamalla odotellaan. Nappeja nimittäin. Nuorimmaisen villatakki on nappeja vaille valmis. Tilasin nappeja nettikaupasta ja jännään, miten ne sopivat tähän neuleeseen. Palan halusta saada takin valmiiksi, enkä oikein saa ajatuksiani uuteen työhön. 

Takista tuli täyteläisen ja syksyisen värinen. Ruskea, ketainen ja vihreä ovat ihan sulassa sovussa takissa, eivätkä halunneet loppujen lopuksi luonnonvalkeaa joukkoonsa. Esikoinen testaa mieluusti muistiaan ja takin nähdessään luettelee: "ruskea värjäämätöntä, keltainen sipulia, vihreä pietaryrttiä tai lupiinia". Jotenkin niin se taisi mennä. Tuntuu ihanalta ajatukselta, että nämä kasvivärjätyt langat ovat lähitienoon lampaiden villaa. Ainakin osa lampaista on syönyt kesällä ruohoa parin kilometrin päässä kodistamme.

Näitä villalankoja ostin yhteensä n.400g ja takkiin kului n. 250g. Loppulangoista neuloin vielä reilut saapassukat, jotka tulevat tarpeeseen kuopuksen holjiin saappaisiin. Vielä jäi hieman lankaa jäljelle seuraavien sukkien tai tumppujen raitalangaksi.