Yöpöytä valmiina

Mä en tainnut koskaan esitellä tätä valmista yöpöytää. Pintaan tuli Osmon vaha ja sävynä antiikkitammi.

Hyötytarhan tilanne kuvina.

Punajuuret ovat hyvässä kasvussa

Kohta syödään avomaankurkkua. En tiedä miksi kurkku ei ole tänä vuonna meillä menestenyt.

Vanhan puutarhakeinun osat on hyötykäytössä. Tässä on tuettuna härkäpapu.

Kurkku kasvaa patiolla.

Pihavajan lämmin eteläseinä antaa suojaa sekä lämpöä tomaatille.

Kaikki tomaatin taimet eivät mahtuneet kasvihuoneeseen Moneymakerin lisäksi myös Tigeralla on pihavajan edustalla.

Luin jostain, että talvikurpitsa spagettin voi kasvattaa köynnöstukeen. Siispä askartelin raakalaudoista tuen ja nyt saa satoa!

Kesäkurpitsaa pizzaan, makaroonilaatikkoon, wokkiin, täytettynä ja ihan miten vaan keksii. Myös säilöttynä talvella nautittavaksi.

Herneet kukkivat ja muutaman päivän päästä nautitaan.

Maissin karvat on ruskeat ja sadon pitäis olla korjuu kypsää. Tarkastetaan tilanne lähipäivinä. 

Viinimarjasato on kypsynyt aikaisin. Kohta aletaan pullottamaan mehua.

Päärynässä tällä hetkellä 12 hedelmää. Toivottavasti kaikki säästyvät syksyyn ja saadaan maistella oman pihan päärynää ensimmäistä kertaa.

Pihalla tehtyä

Kesällä olisi ehkä kaikkein järkevintä keskittyä remontointiin, esimerkiksi yläkerran aulan tai ikkunoiden ulkopuitteiden kunnostukseen. Alakerran vessa, keittiö, ruokailuhuone ja moni muu paikka kaipaisi tekijäänsä, mutta mä nyt vaan kesäisin viihdyn ihan liian hyvin ulkona ja puutarhassa. Viime syksynä vakuutin ja vannoin itsekseni, että ensi kesänä keskityn remontoimaan ja en lainkaan pihaan ja puutarhaan. Ei kai ihminen minkään itselle voi.

Muutama viime päivä on kulunut kivimuurin kimpussa pihalla. Mä kavoin heinittyneen perannapenkin kivimuurin päältä pois ja olen istuttanut uusia perennoja tilalle. Ostin kolme maanpeittoruusua (Summerwind), jotka istutin muurin päälle pation kohdalle. Ruusussa on kauniit pinkit kukat. Niiden viereen siirsin äidin pihalta akileijoja ja ruusujen eteen kurjenpolvea. Lisäksi muurin päälle istutettiin malvaa edellisten kaveriksi, kuunliljoja, pallotuija ja muutamia muita. Pihaportaiden päälle rakensin pergolamaisen portin ja sen juurelle istutin köynnöshortensian ja loistokärhön (Jackmanii). Portaiden toisella puolella on vanhastaan betoninen allas, joka oli täytetty ja siinä meillä kasvoi pikkutalviota. Kaivoin mullat pois (ja käytin sen muuten tuossa muurin päällä) ja altaan kunnostus on vielä edessä. Tähän tulee meidän puutarhan vesiaihe kuten siinä on ennen ollutkin. Altaan taakse istutin kurjenmiekkoja ja kuunliljoja.

Nyt heinäkuussa jaetut taimet näyttävät kovin nuupahtaneilta ja onnettomilta. Kokemus kuitenkin sanoo, että ne ensi kesänä sieltä nousee (toivottavasti kans nousee). Jaloangervo kukkii viininpunaisin kukin juuri nyt.

Helmi ei uutta kesää nää.

Pentuna

Degeneratiivinen myelopatia, sanahirviö joka tarkoittaa etenevää selkäydinrappeumaa. DM:ssä selkäydinnesteiden välittäjäaineiden toiminta alkaa heiketä, jolloin aivojen lähettämä viesti ei etene selkäydintä pitkin jalkoihin kuten pitäisi. Lopulta toiminta lakkaa kokonaan. Tauti oireilee takajalkojen toiminnassa.

Helmi on ensimmäinen oma koirani. Helmi täyttää elokuun lopussa yhdeksän vuotta. Helmille on tehty geenitesti muutama vuosi sitten, joten osasimme odottaa sairauden puhkeamista. Houmasimme sairauden ensi oireet helmikuussa. Varpaat maata vasten ja koira ei korjannut tätä epämiellyttävää asentoa. Nyt sairaus on edennyt vaiheeseen, jossa Helmillä käytetään lenkkareita, koska muuten kynnet kuluisivat pois. Oireita on toistaiseksi havaittu vain oikeassa takajalassa. Koira ei itse tunne lainkaan kipua ja on iloinen kuten ennenkin. Silti jotain muutosta on tapahtunut ja Helmi itsekin tajuaa ettei kroppa pelaa kuten pitäisi. Osin myös sopeutunut tilanteeseen, esim. täyskäännöstä tehdessä ei edes yritä liikkuttaa huonompaa jalkaa vaan kääntää itsensä sen ympäri jalan pysyessä maassa.

Vaikka Helmillä sairaus tuntuu etenevän hitaasti, luulen ettei Helmi uutta kesää nää. Yritetään siis nauttia tästä ajasta mitä meillä on.

Tää on mun keppi!
Kuva J-P Hoskari.

Helmi karkaa aina aitauksesta kun tulen töistä kotiin. Vielä jaksaa sairaankin jalan kanssa hypätä aidan yli. Helmi seilaa jatkuvasti tiellä kun tehdään kotiaskareita ja se saa välillä minut erittäin ärtyneeksi. Silti Helmi antaa rakkautensa ehdoitta. Ulkona ollessa Helmi haukkuu kaikki ohi kulkijat ja taas se haukutaan pystyyn ja Helmi vaan rakastaa. Helmi varastaa ruuan pöydältä ja sitä sanotaa Kelmiksi. Helmi heilauttaa häntää ja pukkaa kuonollaan kyynärpäätä kertoen, että tässä olen valmiina rapsutettavaksi ja taas minä ärsyynnyn kun just hakemani kahvi läikkyy yli kupista. Helmi putsaa Huugon korvat ja silmät. Helmi nauttii leikkimisestä. Heitä jotain ja Helmi hakee. Vetoleikit on erittäin mieluisia. Niissä isäntäkin hengästyy. Helmi ei halua olla koira-aitauksessa vaan mieluummin siellä missä kaikki muutkin. Kohta alkaa loma ja pääsemme Itä-Suomeen mökille. Mökillä Helmi saa nauttia lempipuuhastaan uimisesta. Helmi hyppää veneestä kun lähestymme mökkisaaren rantaa ja ui loppumatkan perille. Mökillä voi olla jatkuvasti vapaana ja kulkea siellä missä muutkin.

Helmi on ihan helmi!

Talvenriemua

Perunaa, nam!

Nyt sitä saa oman maan pottua. Muutamassa taimessa oli jo isompiakin. Uudet perunat ovat mielettömän maukasta herkkua.