Ystävänpäivänä

Ystävänpäivä, 

Valentine’s day.

Tänään on taas oiva hetki muistaa ystävää eri tavoin,

vaikka tärkeää olisi toki sanoittaa ystävyys -ajatuksia 

sekä kiitollisuutta ystävyydestä pitkin vuotta.

Tämä kesäinen kuvamuisto sopii minusta 

hyvin tähän päivään,

Tein siitä tämänvuotisen tervehdyksen Ystävilleni. 

Ystävykset. 

Käsi kädessä,

katse samaan suuntaan,

toinen toistaan tukien eikä

eritahtisuuskaan tunnu hidastavan yheistä menoa. 

Siinä he ovat.

Toinen ’maassa’, toinen ilmassa. 

Yhteisestä hetkestä nauttien 

niin, että kaikki muu unohtuu.

Sitä on ystävyys

ja elo elämän lahjan, ystävän kanssa. 

💌

Elämä ei ole kuitenkaan läheskään aina 

kiiltokuvamaisen kaunista. 

Elämän karuus ja epäoikeudenmukaisuus 

on läsnä tänäänkin. 

Tähänkin päivään 

kuuluu myös kipua ystävän puutteesta, 

 yksinäisyydestä. 

Haastankin sinut tänään ja toisenakin päivänä

 muistamaan ja kohtaamaan häntä, 

kenen arvelet kokevan yksinäisyyttä ja unohtamista. 

Häntä, joka on jäänyt taka-alalle tässä elämän karusellissa. 

💌

Kiitos Sinulle tästä blogiystävyydestä ja 

rinnalla kulkemisesta.

Ystävänpäivän ajatus minusta niin kauniin, 

vanhan muistovärssyn myötä:

Ystävyys on tyyntä ja ihanaa,

yläpuolella maineen ja kunnian.

Ei palkitse kulta kiiltävä, 

tosi ystävän jaloa sydäntä! 

💌

 

Pienet ystävänpäiväarpajaiset

Otin kangaitten jämät sekä aikojen takaiset jemmat käyttöön 

ja pidin ompeluterapiaa itselleni. 

Tein niinkin tärkeitä ompeluksia kuin patalappuja. 

Ne ovat kulutustavaraa ja niille on varmaan jokaisessa kodissa käyttöä.

Toki jotkut käyttävät myös patakintaita,

mutta minä en ehdi puuhissani niitä käteen laittamaan. ;)

Kävin viikko sitten Eurokankaassa. 

Ostin sieltä tätä projektia varten 

patalappuihin ja patakintaisiin tarkoitettua 

lämmönkestävää vanulevyä.

Minulla oli mielessä tuleva ystävänpäivä. 

Ommellessani piipahdin ajatuksissani monen läheisen ja ystävän luona. 

Muutamalle patalapulle tiedänkin jo osoitteen,

mihin ne lähetän.

Kangaskassista löytyi tyttären lähes neljännesvuosisata sitten koulussa 

kuvioimat kangaspalaset. 

Olen jemmaillut niitä, josko joskus keksisin niille käyttöä.

Aika tavarat kaupihtee, sanotaan ja 

nyt nuo tilkut on tuotteistettu.

Patalaput lähtevät arvatenkin tyttären kotiin 

ja muistoksi kerrallisesta kurssista sekä äidin jemmailusta.

Siinä touhuillessani tulit mieleeni myös sinä, blogiystäväni.

Päätinkin laittaa  nuo valkeat ikealaisesta kankaasta ompelemani ja

tummat, Marimekkokankaiden jämistä tilkuttamani patalaput 

sekä tuunaamani Ikean pienet pyyhkeet 

voittovaihtoehdoiksi 

♥ Pieniin ystävänpäiväarpajaisiini ♥

Elikä 

-minkä sinä haluaisit noista kolmesta ,

jos onnenkantamoinen suosii sinua

arpoessani voittajan 18.2. klo 19.

Laita kommenttikenttään voittotoiveesi lisäksi myös joku tunniste.

Voit osallistua myös Facebookin Tau(v)onpaikka-tilillä. 

Päivitän voittajan tämän päivityksen loppuun! 

♥

Voitto osui kommentille 

Marimekko patalaput ilahduttaisivat minua ❤ 

Olet kyllä todella taitava käsistäsi.
T:Tiina

Onnea ja Iloa Sinulle, Tiina.

Laitatko yhteystietosi sähköpostiini! 

 

Ystävänpäiväsukat

"Silmukka kerrallaan

tehdään eheämpi maailma

välillä oikein

välillä nurin

mutta eteenpäin yhtä kaikki

silmukka kerrallaan, siskoni."

Näillä kortin sanoilla siskoni tervehti minua tänä aamuna.

Ystävänpäivänä.

Sydämelliset, ystävälliset sanat ovat osa tätä päivää.

Ja ystävyyden syvyyden ja ainutkertaisuuden ihmettely.

" Mihin me 

viimeksi jäimmekään,

siitä me tänään aloitamme

viin kuin vuosilla ei olisi

mitään väliä eikä

sydämillämme

etäisyyttä."

-Elina Salminen-

Nuorin siskoni haastoi äitini ja meidät sisarukset neulomaan

Marttojen Ystävänpäivä -sukat.

Lähdin mukaan.

En ole polvipituisten sukkien ystävä,

joten lähdin mukaan omalla twistillä.

Halusin kokeilla

 onnistuuko minulta tuollaisen resorin ja kuvion neulominen.

Osallistun näillä sukilla myös Instagramissa olevaan

 #sukkalaatikko2023 haasteeseen.

Siinä neulotaan joka kuukausi sukat eri teemalla 

ja nyt helmikuussa on arvatenkin 

ystävänpäiväajatus mukana.

 Neuloin nämä suklaan ruskeat "pikku Martta" -sukat itselleni

pehmeästä Janne -langasta,

jota meni melko tarkasti sata grammaa.

Lankaa jäi onneksi pari metriä sen varalle, 

että joskus tulee parsimishommia. 

Ystäväni,

sinä tiedät 

rosoiset kohtani

etkä niitä kavahda

sinä tiedät

hetket jotka tekevät 

maailmastani täydellisen

sinä tiedät

minusta paljon

joskus enemmän

kuin minä itse

mutta tiedätkö senkin.

että sinä teet 

maailmastani kauniimman

tiedätkö 

kuinka sanoissasi on voimaa

ja hiljaisuudessai viisautta

tiedästkö

että ilman sinua palapelistäni

uupuisi yksi pala, kaunis pala

tiedäthän,

sillä minä tiedän

💗

Kiitos Sinulle blogiystäväni tästä yhteisestä matkasta!

Ystävänpäivän Iloa Sinulle!

 

 

Mitä sinulle kuuluu?

Me linkitämme toisillemme somessa erilaisia linkkejä,

ajatuksia ja hupaisia kuvaviestejä,

mutta harvemmin  ehkä tulee kirjoitettua suoraa kysymystä;

mitä sinulle kuuluu?

Ja vielä sillä painotuksella,

että mitä juuri sinulle henkilökohtaisesti kuuluu,

miten voit ja pärjäilet.

Tänään olen ollut erityisen liikuttunut 

 liki kahdeksankymppisen äitini 

toipilasaamuuni lähettämästä viestistä.

Se, että hän on aina tilanteiden tasalla ja aikatauluissa mukana,

tuntui tänään puhuttelevalle.

Hänen lyhyt viestinsä "sinulla kaikki hyvin?"

pysäytti minut miettimään kuulumisien kysymisen merkitystä.

Muistaminen tuntui juuri tänään niin tärkeältä ja hellyttävältä.

Se tuntui sydämessä läikähdyksenä sekä kannattelevana kosketuksena.

Tuota on välittäminen! 

Äidin viestistä innostuneena 

 laitoin viestit lapsilleni, vävyille, miniöille sekä lapsenlapsille.

Olen saanut tänään lukuisia viestejä

ja käynyt pieniä keskusteluja yhden jos toisenkin kanssa.

Erityisesti minua on ilahduttanut lastenlasten viestit.

He ovat kertoneet pääosin, että hyvää kuuluu

ja jatkaneet viestiänsä hetimiten kysymällä minun kuulumisiani.

On ne hoksaavaisia.

Tulla kuulluksi ja kuulla vastapuoltakin.

Siinä on kohtaamisen kaksi olennaisinta elementtiä,

joita me kaikki varmaan välillä kaipaamme.

Tänään on ollut kaunis helmikuinen päivä. 

Aurinko näyttäytyi jo mukavan tovin

ja ulkona pistäytyessäni kuulin linnun laulua.

Päiväkahvilla havahduin tuohon lempinäkymääni,

missä auringon valo täyttää huoneen 

ja esineet heittävät kivoja varjoja seinille.

Jätin kahvittelut sikseen

ja nappasin oitis tilannekuvan tuosta ohikiitävästä kauneudesta.

Valosta, keväisistä kukista, 

 kauniista hetkestä.

Nämä ovat minulle sellaisia voimauttavia arjen iloja,

että tuntemiset ja kuulumiset ovat niiden myötä kohdillaan.

Kevättä kohden mennään.

Mitä sinulle kuuluu?

Kolme sanaa.

Virallinen ystävänpäivä on viikon päästä.

Mietitäänpä jokainen joku läheinen,

joka ehkä kaipaisi kuulumisien kysyjää ja kuulluksi tulemistä.

Olkoon se ystävänpäivähaaste minulta.

 

Virkatut sydämet

Vietin viikonlopun äitini ja kolmen sisareni kanssa.

Kodin perintönä olemme saaneet kiinnostuksen käsillä tekemiseen 

ja kun olemme yhdellä koolla, 

 ohjelmaan kuuluu olennaisena osana myös käsityöt.

Siskoni toi meille kivan virkatun sydämen ohjeen.

Sydän -teema sopikin ihanasti kokoontumiseemme 

 sekä lähestyvään ystävänpäivään.

Virkkasin itselleni tuon

yläpuolella näkyvän vaaleanpunaisen, 

noin viisi senttiä korkean sydämen.

Siitä tuli minun tämän vuotinen ystävänpäiväkoru,

sellainen omannäköinen koru,

jollaista tykkään käyttää töissä.

~~~~

Siinä rupatellessamme,

muistellessa ja kuulumisia vaihdellessa virkkasimme

toinen toisiamme ohjaten ja auttaen.

Lauantai-iltana sitten olikin tehtynä 

erikokoisia ja -värisiä sydämiä

monenmoiseen tarkoitukseen.

Siskoni teki lapsenlapselleen värikkään vaunulelun,

jonka sydämiin hän virkkasi heijastinlankaa.

Huopapalloja löysimme kauppareissulla

 Halpahallin askarteluosastolta.

Äitini virkkasi punaisen sydämen,

johon pujotettiin grillitikku. 

Siitä tuli kiva koriste viherkasville.

Äiti ajatteli tehdä tänä vuonna "sydäntikkuja" ystävänpäivälahjaksi.

Yksi valkoinen sydän sai paikkansa hiusrenksusta.

Siskoni koukkusi renksun virkkuukoukulla virkkauksen takaosan läpi

ja kiepsautti renksun sydämeen kiinni ilman ompelemista.

Tästä tuli kaunis hiuspidike.

"Kotikotona" olemiseen kuulu yhteisen touhuamisen lisäksi

äidin ruokapöydän kotoiset herkut,

yhteinen kirppiskierros ja kaupalla käynti,

ulkoilu kotiraitilla ja kynttilän sytyttäminen isän haudalle,

 kotisaunan lämpöiset löylyt ja lauantai-illan saunamakkarat,

siskonpeti kamarin lattialla ja iltayön naurunpyrskähdykset.

Kohtaamiseen kuuluu ilo ja huumori,

mutta myös herkistyminen ja kyyneleet.

Olimmehan lapsuuden kodin kurkihirren alla,

jossa on läsnä yhteinen historiamme,

kaikenmoiset tapahtumat, 

sattumukset ja kömmähdykset,

mutta myös elämän tummat hetket ja ajan rajallisuus.

Sydämet muistuttavat pitkään tästä viikonlopusta.

Ja muutama sydän jäi odottamaan vielä jatkotyöstöä,

joten tästä aiheesta saattaa tulla vielä toinenkin postaus.

Sydämellisiä ajatuksia Sinulle alkavaan viikkoon!

Sydänlintu

Ystävänpäiväaatoksissa nousi mieleeni 

Hannele Huovin  Sydänlintu -runo,

jota aikoinaan työstimme eskarilaisten kanssa.

Lapset piirsivät tuolloin oman sydänlintunsa vahaväreillä

ja laveerasivat sen päälle pastellinsävyisiä värejä.

Vieläkin näen hämärästi muistojen silmillä 

tekemisen innon ja lintujen moninaisuuden.

Sydänsiivet,

sydämet lintujen nokissa

 ja sydänketjut töiden reunoilla.

Sydämellisiä näkemyksiä esikoulun seinällä.

Noiden runomuistojen tiimoilta tuunasin ystävänpäivän koristeeksi

 pienen puisen linnun uudella maalikerroksella

ja sydänsiivellä.

Laitoin lastenlasten perheisiin viestin,

josko pienet piirtäisivät minulle kuvia sydänlinnusta tai toteuttaisivat lintuja haluamallaan tavalla.

Halusin heidät mukaan tähän postaukseen.

Sydänlintu tietää minne mennä, lintu ei koskaan harhaan lennä. 

Sydänlintu laulaa lauluaan, opeta sydämesi laulamaan. 

Rohkeasti etsi salaisuutta, siipesi avaa kohti uutta. 

Sydänlintu laulaa lauluaan, opeta sydämesi laulamaan. 

-Hannele Huovi-

Yhdet linnut lensivät lasten mukana mummulaan.

Taiteltu askarreltu ’karjalan käki’

ja pienet, leikatut lintuset, jotka laitoin jääkaapin oveen liihottamaan.

Sydänlintu kylvää ympärilleen värikkäitä sydämiä.

ja  tuo alakulman pieni sydämenmallinen lintu on 

 muodoltaan niin suloinen.

Liekö juuri kuoriutunut?

"Sydänlinnun pitää loistaa kaikissa väreissä. Se  liitelee aina sinne,

missä sydämen lämpöä tarvitaan ja toivotaan "

oli sanoittanut 7-vuotias pikkutaiteilija.

3 v 9 kk poika oli tehtävän annon saatuaan ottanut kuulakärkikynän käteen,

piirtänyt ja sanoittanut:

"sillä on sydämet siivissä ja jalat maassa".

Sisarukset olivat taiteilleet yhdessä sydänlintujen pesiä.

Kotipesän lämpö on niin tärkeä.

Siellä opetellaan välittämään toisesta.

Linnut,

nuo huolettomat ja vapaat lentäjät,

siipien aluset ilmaa täynnä.

Lentävät tuulen mukana ja vastatuuleen,

etsivät paikkansa toistensa rinnalta,

puuhastelevat pesiensä äärellä sirkuttaen

ja hetkessä huoletta eläen.

 Ne piristävät päiviämme, 

 eivät mieti, punnitse, kannattaako,

rohkeneeko.

Ne saattavat laulaa

 helmikuun aamussa maaliskuulle oletetun titityy -laulun.

Eivät nolostu eivätkä hämmenny tekemisistään.

Puhuttelevat olemassaolollaan,

lennollaan,

laulullaan.

~~~~

Meillä olisi paljon oppimista linnuista

ja intuitiosta;

tunteen ja vaiston varassa toimimisesta.

Että kuuntelisimme sydäntä,

emmekä järkeilisi asioita liian paljoa.

Ilahduttaisimme toisiamme pienillä arjen sanoilla ja teoilla,

emmekä laskisi askeleitamme toistemme luo.

Toivottelen Sinulle Ystävänpäivän iloa

ja sitä, että Sydänlinnun lento tuntuisi lähelläsi usein!

Ystävästä, ystävälle

Ei kukaan meistä kanna

tulta itsessään.

Ei kukaan omin voimin

loista hämärään.

Jos liekkiä ei ole,

ei ole kynttilää.

Me loistamme, kun toinen 

meidät sytyttää.

 

-Anna-Mari Kaskinen-

Ystäväni,

sinä tiedät

rosoiset kohtani

etkä niitä kavahda

sinä tiedät 

hetket jotka tekevät 

maailmastani täydellisen

sinä tiedät

minusta paljon

joskus enemmän 

kuin minä itse

mutta tiedätkö senkin

että sinä teet

maailmastani kauniimman

tiedätkö 

kuinka sanoissasi on voimaa

ja hiljaisuudessasi viisautta

tiedätkö

että ilman sinua palapelistäni

uupuisi yksi pala, kaunis pala

tiedätkän

sillä minä tiedän

Ystäväni

Sinä vilahdat usein ajatuksissani

monen mutkan takaa kurkistat

tulet toistuvasti mieleeni

että kuinka siellä sujuu

näkyykö ikkunoistasi taivas

kuuluuko linnunlaulu

vai katseletko liian kauas

ihan lähellä olet nytkin

melkein kuin vilkuittaisimme

risteyksen yli vaikka olet

etäällä ikävän päässä

silti niin likellä

sydämessä.

-Elina Salminen-

Ystävänpäivän jälkeisen maanantai-illan hämärä.

Pöydillä on useampia ystävänpäiväkimppuja muistona

lasten ja heidän perheittensä vierailuista.

.

Poskipäilläni pakkasen purema puna ja jaloissa terveellinen väsymys,

 kun kävin  äsken uskollisen ystäväni kanssa tarpomassa meren jäällä.

Sydämessä läikähtää vieläkin, kun posti toi ystävältäni matkojen takaa terveisiä.

Sain paketin, jossa oli  paljon sydämellisiä ajatuksia, kekseliäisyyttä ja vaivannäköä.

Ja kuin helmenä muistamisten joukossa oli kirje,

kaksisivuinen kirje,

jonka saaminen nykyään on kyllä juhlahetki.

On onnellisen päivän ilta.

Kiitollisena  rakkaista läheisistä ja ihanista ystävistä 

lähellä ja kaukana,

ajatuksen mitan päässä,

istahdin tähän koneelle laittamaan näitä ajatuksia ylös.

Aivan kuin talteen ja muistoksi sen päivän varalle,

että yksinäisyyden tunne joskus tulee. 

Muistutan itseäni siitä,

että ystävänpäivä on jokainen päivä.

Että joskus minäkin osaisin ja hoksaisin yllättää jonkun ystävistäni

vaikkapa kirjeellä. 

Että laittaisin hyvän kiertämään. 

Ehkä juuri nyt meistä jokainen tarvitsee entistä kipeämmin

muistamista,

ajatusta siitä, ettei ole yksin.

Kun kaukana on ystävän käden kosketus.

❤️

Gluteenittomat pullat

Täälläkin päästiin talvisten kausiherkkujen elikä 

laskiaispullien makuun.

Sain Täyttä elämää-blogin Hanneleelta vinkin reseptistä,

jolla leipoutui hyvin kohonneet, pehmoiset 

gluteenittomat pullat.

Kotoisasti ja  arkisesti lusikoin mansikkahilloa ja kermaa pullahatun alle

ja kylläpä laskiaispulla maistuikin hyvälle.

Olen sulatellut muutamana päivänä itselleni päiväkahvipullat

ja todennut pullien olevan melkeinpä "oikeiden pullien" veikkasia.

😋

Ohje gluteenittomiin peruspulliin löytyy Leipurit.fi -sivustolta

ja kannattaa tosiaankin noudattaa ohjetta, 

vaikka ehkä tekisi mieli jauhoja lisätä.

Taikina on ohjeenkin mukaan märkää,

mutta se leipoutui hyvin

ja "märkyys" ilmeisesti takasi pullan pehmeyden.

Yksi Semperin Fin mix-jauho sisältää muuten juuri tuon 

yhden annoksen tarvitseman jauhomäärän, 8 dl.

Viikonloppuna on laskiassunnuntai ja ystävänpäivä;

 tarjolla kaksinkertaisesti helmikuista iloa.

Näiden pullakuvien myötä tarjoilen sinulle virtuaaliset pullakahvit

ja toivottelen ihanaa viikonloppua.

Kiitos, että olet mukanani täällä blogissa

 jakamassa elämäni arkea ja juhlaa.

Ilman satunnaisia ja vakituisia seuraajia blogin pitäminenkin olisi 

merkityksettömämpää, tylsempää, yksinäisempää. 

Ystävät ovat kuin tähtiä,

aina olemassa, vaikkei niitä aina näe.

⭐️⭐️⭐️

Ystävänpäivätervehdys

Ystävänpäivän  

❤️- lämpöinen tervehdykseni Sinulle Ystäväni

lähellä ja kaukana.

Ystävä on hän,

jonka kanssa saa kulkea

omaan tahtiin

eikä toinen sano;

nopeammin nopeammin

astu jälkiini

olemme pikemmin perillä!

Ystävän kanssa taival

matkanteko viivähtäminen

yhtä tärkeää kuin perille pääsy

Tai tärkeämpää

-M.Leinonen-

On monella tapaa rikasta omistaa 

erilaisista elämäntilanteissa olevia,

eri kulttuureista tulevia ystäviä,

live-ystäviä,

some-ystäviä,

työystäviä,

pieniä ja suuria,

nuoria ja vanhoja,

läheisiä ja kaukaisia.

On tärkeää pitää kiinni vanhoista ystävistä, 

vaalia itselle merkityksellisiä ystävyyssuhteita 

ja tutustua uusiinkin ihmisiin.

Ystävät ovat lahja!

Viikko sitten sain elää taas todeksi sen,

miten ystävyys kantaa vuosikymmenten takaa. 

Että aina kun tavataan aikojen päästä

kaikki jatkuu kuin mitään eroa ei olisi ollutkaan.

Se on käsittämättömän ihanaa syvän, vanhan ystävyyden onnea ja iloa.

Ajattelen sinua tänään.

Lämmöllä ajattelen.

Ja ilolla.

Vaikka kaukana-

mutta ajatus ei matkaa mittaa

 ei myrskyä pelkää.

Ei esteet erota

ei vuodet vieroita

kun ystävä ainutkertainen

ajatuksenkantaman päässä.

Ajattelen sinua tänään

juhlassa ja arjessa ajattelen

ilossa ja kivussa

pettymyksessä ja täyttymyksessä.

Ajattelen sinua tänään.

Lämmöllä ajattelen.

Ja ilolla.

-M.Leinonen-

Anna minulle 

minun jokapäiväinen ystäväni

pari sanaa

pieni hipaisu katsekin riittäisi

kantamaan sudenhetken yli.

-A.Porio-

Ystäväni

kaukana

Keittiössä hääriessä

juttelen sinulle usein

kuin istuisit tässä ja nyt!

-A.Porio-

Ystävänpäivän ruusuinen ajatus 

Sinulle ja Minulle,

Meille,

meidän ystävyydelle. ❤️