Nupullaan

Arjen iloa. 

Istuin sohvalla.

Katselin siitä kotiamme,

tätä tilaa, jossa eniten vietämme yhteistä aikaa.

Olohuonetta.

Katse pysähtyi mökin varastosta päivän valoon tuomaamme

rottinkiseen kukkapöytään

ja siinä oleviin kukkiin;

noita viherkasveja yhdistäviin pieniin yksityiskohtiin,

nuppuihin.

Kukat ovat nupullaan,

täynnä kukkaan puhkeamisen voimaa ja eloisia ajatuksia,

tuomassa kukintojen väripisaroita näihin talvisiin,

lumivalkoisiin päiviin.

Tuomassa kevään iloa kotiimme

ja muistuttamassa kasvun ihmeestä.

Se on aina yhtä suuri ihme

ja voimauttava, toivoa luova asia.

Kaikki on mahdollista

on helppo uskoa ihmeisiin

sillä suloisia nuppuja

ilmestyy kaikkialle

 

Amatsonin liljan kukkavana roikkuu raskaana lehtien yllä

ja roskalavalta pelastamani kaktus tekee jo toisia kukkia tälle talvelle.

Jouluasetelmasta talteen nappaamani pieni tulilatva

 kantaa terhakkaasti lehtihangoissaan pienen pieniä kukkaterttuja,

joiden sisässä odottaa punaiset kukinnot.

Olen ihmeellisellä matkalla

kuljen ihastellen maisemia

pieniä ihmeitä ja omaa itseäni

pysähdyn usein huomatakseni

kaiken arvokkuuden

kiitän tästä ihanasta matkasta

Talvihorros on ollut pitkä

sydämeni lämpöisenä

odottanut rinnassani

että koittaisi jälleen

sydämeni kevät

aika

jolloin kaikki on keveää

ja polku hohtavana edessäni

selkeänä

että tiedän minne suunnistan

mitä tehdä

ja minne olen menossa

Avaudun valolle

aurinko luovuttaa

valoaan kaikille

kohotan kasvoni

kuten pienet krookukset tekevät

avoimesti

vapaasti

nauttien kohti valoa

💚

Minun kevätmielenikin alkaa olla nupullaan,

 toiveikkaana.

Kaivautuu jo tuonne valtavien hankien alle,

kuopsuttaa mustaa multaa ja 

näkee pienet vihreät piippanat mullan sylissä. 

Toivon näköalat vievät eteenpäin!

Runot ovat Sari Lehtimäki, runotalo.fi  kirjoittamia

 

Diy kolmijalkainen betonijakkara

Syksy on edennyt jo pitkälle

ja minä olen venytellyt siinä mukana päivästä päivään.

Tänään siihen venymiseen ja aikailuun tuli jonkinlainen roti,

kun töistä tultuani innostuin siivoamaan vähän perusteellisemmin alakertaa

ja sehän poikii monestikin kivoja sivujuonteita.

Siivousmoodin sivutuotteena saattaa tulla tehtyä näppärästi sellaisia asioita,

joita on viikkokaupalla aikonut ja yhä uudelleen aikonut.

Tänään kannoin viherkasvini suihkuun.

Vauhtiin päästyäni vaihdoin kerrattain tuunaamani kukkapöydän  tilalle 

 kesällä valamani betonijakkarat.

Minullahan on ollut aikaisemminkin tämäntapaiset jakkarat,

joissa oli seipäistä tehdyt jalat.

Nämä ovat nyt sirommat harjanvarsiversiot,

jotka ovat vielä käsittelemättä

-ja saattavat jäädäkin.

~~~~~~

Täältä ainakin löytyy yksi ohje tällaiseen jakkaraan, klik

Olen niin mielissäni näistä helppohoitoisista,

kesällä välillä oman onnensa nojassakin pärjäilleistä viherkasveista.

Minulla on edelleen palmuvehka, viirivehka, 

kaksi anopinkieltä,

amazonin lilja, pieni jukkapalmu, ylivuotinen saint paulia,

 kukkapenkistä viikolla löytynyt joulukaktus,

jossa näyttäisi olevan nuppuja 

sekä kultaköynnös ja uusimpana muratti.

Nämä ovat oikeita luottokasveja

ja nämä saavat riittää minulle tällä erää.

Kukkien lehdet näyttävät nyt niin kiiltäviltä ja virkistyneiltä.

Viherkasvit tuovat kotiin väriä ja mukavaa jatkumoa kesän vihreydelle

sekä puutarhan kukkien hoidolle.

Katse on kääntynyt kotiin! 🌿

 

Diy betoniruukut ja kukkamultien vaihdon aika

Maaliskuu.

Kevät, uuden alku.

Viherkasvien multien vaihtaminen ja käsien upottaminen mehevään multaan

avaavat joka kerta oven kukkien kasvukauteen,

 kasvun vaalimiseen ja seuraamiseen.

Tällä kertaa oikaisin ja vaihdoin kukkiini vain pintamullat noin kymmenen sentin osalta.

Paitsi tuohon nuorimmaiseen viherkasviini,

anopinkieleen, vaihdoin kaikki mullat sekä ruukun, 

jonka valoin viime kesänä.

Samanlaisessa ruukussa on ollut yksi Anopinkieli vuoden päivät 

ja se on näyttänyt tykkäävän sekä ruukusta että takan nurkan lämmöstä.

Betonisia ruukkuja katsellessa herää väistämättä betoninvalukaipuu.

Mieleni tekisi tehdä etenkin näitä rouhean näköisiä kukkaruukkuja sisäkäyttöön.

Tekemällä itse saa sopivan kokoisen ja omannäköisen.

Palmuvehkani ruukku on auttamattoman pieni

ja sen ruukkua varten alankin katselemaan valumuotteja.

Riittävän isoa ja malliltaan kaunista.

Näissä puuhissa nousi mieleeni muistoja lapsuuden kodin kukkamultien vaihtopäivistä.

Äidillä oli ja on edelleenkin paljon viherkasveja.

Me lapset kannoimme kukat keittiöön

ja puhdistimme kukkalautaset.

Äiti irrotti kukat ruukuistaan, jakoi tarvittaessa juuripaakut,

käytti mullat sähköuunissa

ja muistaakseni lisäsi sitten vähän uutta multaa käsitellyn lisäksi.

Saviruukut pestiin ja öljyttiin.

Se oli aina oma kevättalven tunnelmallinen päivä, 

jossa oli kuumennetun mullan tuoksu

ja yhdessä touhuamisen meininki.

Elementtejä, jotka piirtyivät lähtemättömästi lapsen mieleen.

Tämän vuotisen mullanvaihdon aika on ollut myös maaliskuisten synttäreiden aikaa.

Juhla-ajatuksesta toiseen kulkemista

ja juhlijoiden muistamista sekä kohtaamista etänä ja livenä.

Keskiviikkona oli vanhimman lapsenlapsen 14 vuotis synttärit,

torstaina poikamme 30 vuotis synttärit ja siihen samaan päivään syntyi toisen pojan tyttövauva

ja eilen juhlimme pojanpojan yksivuotissynttäreitä.

Ja juhlat jatkuvat ensi viikolla! 

Aurinko kurkistelee ikkunoista,

piirtelee valon ja varjojen rytmiä huoneeseen,

luo lauantaiaamuun kevään tunnelmaa.

Elli Hentilän runon säkeitä mukaillen

Minussakin kohisee kevät.

Aukenevat silmut soittavat huomisen laulua.

Mummuunkin piirretty uusien, pienten varpaiden kuvat

kuin multaan

auringon valaisemaan.

Ihana on siirtyä talvisista ajatuksista kevääseen,

lähestyvään pääsiäiseenkin. 

💚

Kasvu ja elämän ihme ovat aina yhtä suuria aiheita ihmettelyyn ja kiitokseen.

 

Amatsoninliljan tarina

Kun kerrattain luin Villatutan -blogissa hänen Amatsoninliljansa vaiheista,

ajattelin kirjoittavani joskus myös omasta kukastani ja siihen liittyvän tarinan blogiini.

Tänään on kukan muisteluspäivä

ja palaan muistoissani elokuun alkuun vuonna 1987.

Olimme muuttaneet reilu kuukausi aikaiasemmin tähän kotiimme,

kun mieheni vanhemmat tulivat käymään meillä.

Anoppini oli jakanut omasta Amatsoninliljastaan meille tuliaiskukan.

Mieleeni painui sen syvän tumman vihreät leveät lehdet,

joita olin mieheni kotona monta kertaa ihastellut ja sen kaunis valkea kukinto.

Muutaman tunnin päästä, kun isovanhemmat olivat lähteneet kotimatkalle,

tapahtui pienen poikamme tapaturmainen kuolema.

Sen jälkeen elämä soljui omaa ennaltakäsittämätöntä uomaansa.

Koti täyttyi valkeista ja sinisistä kukista,

loputtomalta tuntuneesta kukkalähetysten määrästä.

Elokuu meni.

Tuli syyskuu ja 

lehdet tippuivat puista.

Viherkasvini olivat kuolleet hoidon puutteeseen.

Meni vuosia, 

useita, useita vuosia.

Sitten kerrattain kaupan viherkasvipöydällä näin kukan, jossa oli mielestäni jotain tuttua.

Vihreät liuskamaiset lehdet ja valkea kukinto.

Tuntui kuin joku muisto olisi tullut mieleeni

ja halusin vaalia sitä.

Ostin kukan

ja istutin sen samaiseen ruukkuun,

jossa anoppi oli kukkansa tuonut.

Taas kului vuosia, 

useita vuosia, 

kunnes vuosi sitten huomasin mieheni serkun Facebook -päivityksessä

 kuvan upeasti kukkivasta Amatsoninliljasta.

Kirjoitin kommenttiin sukulaisnaiselle,

että minulla on varmaan ollut myös hänen tätinsä tuomana tuollainen kukka.

Ja siinä viestitellessä selvisi, 

että mieheni äidin ja tämän serkun kukat ovat lähtöisin Kotkassa asuneen sukulaisen kukasta.

Hän lupasi laittaa minulle kasvamaan Amatsoninliljan

 ja niin hän tekikin,

Syyskesällä he toivat kukan tuliaisena meille.

Istutin sen oitis siihen anopin kukkaruukkuun,

joka on säilynyt nämä vuosikymmenet ehjänä.

Yksi ympyrä oli sulkeutunut! <3

 Amatsoninliljana aikanaan ostamani Viirivehka kasvaa ja kukoistaa

ja sillä on edelleen sijansa kotonamme  "vale Amatsoninliljana".

Toivottavasti minulla on aikaa, taitoa ja ymmärrystä vaalia tätä 

mieheni suvun naisilla hengissä säilynyttä ja vuosikymmeniä mukana kulkenutta viherkasvia.

Olisi hienoa,

että jonakin päivänä minäkin voisin jakaa siitä sipuleita uusiin ruukkuihin eteenpäin vietäviksi.

Muistoksi edesmenneestä Greta-mummusta ja hänen sukunsa naisista,

Antton-veljestä,

meidän kodista.

Tytöilleni,

pojilleni,

rakkailleni.

Tämä oli minun Amatsoninliljan tarina

ja nyt se on kirjattuna tänne.

~~~~~~

Onko jollakin sinun kukallasi joku tarina,

jonka ehkä haluaisit jakaa?

Iloa valosta ja vihreästä

Valo on lisääntynyt.

Palmuvehka kasvattaa vahvaa uutta lehdistöä.

Yksittäinen  pieni lehdykkä ja saati kokonainen oksa on ihana viesti 

elämän voimasta,

elämän jatkumisesta.

Minulla oli monta pientä kuusta juurineen maljakoissa

marraskuulta asti

ja ne alkoivat kasvattamaan joulun aikaan uutta, nuorta, herkkää kasvustoa.

Tykästyin vihreään, 

jota meillä ei ole koskaan ollut sisustuksessa.

Marimekolta löysin Hyasintti -kankaan,

josta ompelin pari tyynynpäällistä sohvalle.

Viherkasvit tuovat osaaltaan väriä kotiin.

Niissä näkyy väkisinkin talviaika,

mutta onneksi ja iloksi lisääntyvä valo virkistää ne yleensä uuteen kasvuun.

Mielenkiinnolla odottelen ja seurailen, 

josko tuo kliivia kukkisi tänäkin keväänä.

Lauantain leppoinen tunnelma.

Aikaa pysähtyä ja ihastella.

Ilo on tänään 

viherkasvin venyvässä versossa, 

taivaanrannassa pilkottavassa valossa ja 

yläkerrasta kuuluvassa vasaran kopinassa,

kun isä ja poika laittelevat lattialistoja paikoilleen.

Ilo on tässä hetkessä,

kun olemme tässä yhdellä koolla,

tutusti, turvallisesti

ja arjen touhut soljuvat kohti sunnuntain suloista lepopäivää.

Auringon lisääntyvän valon myötä tulee mieleen ajatus

"käännä kasvosi aurinkoon niin varjot jäävät taaksesi".

Eilen töistä kotiin kävellessäni katselin taivaalle ja mietin, 

miten pilvet kiitivät taivaalla ja taivaan  valo- ja värileikki tekivät maisemasta vaihtuvan taidenäyttelyn.

Mieleni nousi yhtäkkiä yllättäen vanha koululaulu,

jota laulettiin tosi paljon  yläasteella Eila-opettajan johdolla.

Minne käy tuulen ilmassa tie?

Minne käy tuulen ilmassa tie?

Minnekä myrsky merien aallot

viimeinkin vie?

Missä on pilven hautausmaa?

Missä on pilven hautausmaa?

Sanopa missä taivahan tähti

levätä saa?

~~

Elämä on ihme.

Siihen kuuluu ihmettelyä

ja sen äärelle on mielenkiintoista ja tärkeää välillä kiireettä pysähtyä.

Tavallisesta arjestakin löytyy ilon jyvä,

pilvisestäkin päivästä aurinko, joka odottaa pilviverhon takana.

Ihanaa viikonloppua Sinulle!

Kaisu