Kuusikossa on minusta kaunis sana.
Se tuo mieleeni näin joulun alla talvisen kuusimetsän,
pieniä kuusen taimia isojen kuusien katveessa,
kevyttä lunta vihreillä oksilla ja
eläinten jälkiä hangella.
Talvinen metsä ja metsän joulu ovat perinteinen suomalainen
mielenmaisema joulusta.
Siellä kuusikossa hiippailee satujen joulutontut
ja jouluenkeli, joka laulun sanojen mukaan "hiihtää hiljaa kuutamolla".
Sinne metsän siimekseen metsän väki kokoontuu viettämään joulua.
Ostin viikolla elämäni ensimmäisen jouluisen/talvisen
tuplapussilakanan Tokmannilta.
En halunnut tonttuja enkä sydämiä enkä punaista.
Tykästyin tuohon kuusikuviointiin.
Nyt nukumme sitten kuusikossa ja uni on kyllä maittanut.
Lakanasetin myötä innostuin ompelemaan kuusia
makkarin seinällä olevaan ikkunanpokaan.
Päivitin saman tien vuosien takaisen käpykranssin pienellä kuusella.
Ehkäpä menemmekin tällä ovikoristeella jouluun ja talveen.
Kuusia siellä,
kuusia täällä.
Kuusikko -verhokappa keittiössä,
pieniä kuusentaimia maljakoissa ja
kuusikynttilöitä hyllyllä.
Porraspielen pieni kuusi on saanut lumihunnun harteilleen ja
jouluiset valot tuikkivat pehmeästi lumen alta.
Kuuset saattelevat minua jouluiseen tunnelmaan.
Joulukuusikin tavallinen puu
huomaamaton kaltaistensa joukossa
vain osa arkista metsää
ja sitten yhtäkkiä
ihan erilainen
tärkeä
joulupuu
tähdin
kynttilöin.
-Maaria Leinonen-