Tästä kaikesta.

Varsin lyhyellä varotusajalla saatiin eilen kasaan pikkujoulut. Pikkujouluttelijat oli tälläkertaa  miehen puolen sisaruksia ja serkkuja, joskin sairastapauksien  yllättäessä, väki kutistui kolmeen perheeseen. Ihan vaan rennosti oleillen ja herkutellen iltaa vietettiin, emännän helpotukseksi nyyttärimeiningillä! Mukava nähä läheisiä, kun ei niitä liian useinkaa näe! ;) Kokeilin tehdä illaksi salaatin, jonka ohje on  täällä , ihanaisen Hannan blogissa. Taisi tulla tästä salaatista vakioherkku juhlapöytiin ja muihin illanistujaisiin!! Tosi herkkua, ja ruokaisaa ja vielä riittoisaakin!  Kiitos Hanna ohjeesta! :) Pikku paketit tietenkin vaihtoi omistajaa, ja Sennikin sai omansa! Kiitos M*** itsetehdystä ihanuudesta! Kankaan kuosikin Sennille oikein sopivan omppuinen. Ja huomatkaa myös neidin vallan omppuinen ilme. :)     Tälläkertaa emännältä ei millään irronnu minkäänlaista  ohjelmaa, saatikka sitten teemaa.

Kaamos. On se vaan pimeää ja väsyttävää. En oo syysmasennukseen taipuvainen ollenkaan, mutta väsyhän se on aina läsnä. Semmonen suruväsy. Vaikkois iha ilonenki mieli. Ja sitte tämä kaamospimeysmokoma ei tietenkää yhtää helpota. Paitsi kynttilät ja lyhdyt pimeässä. Muttakun en niitäkään vielä hirveesti  oo jaksanu laittaa. Enkä joulua vielä ylipäänsä. Ku en oikeen edes tiedä minkälaisen joulun haluaisin, ku tuo sisustuskin on vähä vaihtunu. Nooh, joutaahan sitä. Ja jossei jouva, ni haittaakse? ;) Loppuun pieni kuva-arvoitus: Kumpi oli ensin, "muna vai kana"? ;) -Reeta-

Eipä hätää, ripulointi oli ja meni! Senni tuli hoidosta kotiin viime sunnuntaina, eikä enää kotiin tulon jälkeen ripuloinut ollenkaan. Kauhean väsynyt ja nukkuvainen neiti kyllä oli, mutta nyt jo pirteämpi. Normi arki siis täällä rullaa taas. :) *** Yksi ihana lasten runo on ollut pitkään mielessä, runon kirjoittajaa en tiedä. Se kertoo lapsen toiveista  kokea maailmaa, oppia uutta, leikkiä. Saada olla lapsi ja omistaa valtava mielikuvitus! Ja tietenki taas kun ajattelen asiaa syvemmin, tuon runon teksti voisi olla suoraan  Sennin ajatuksia, toiveita. Toiveita voida leikkiä  ja matkata mielikuvituksen mukana pitkin metsiä ja pellonreunoja. Onneksi Sennillä on se kaikki kuitenkin vielä edessä. Siihen luottaen. :) "Tahtoisin leikkiä tuulen kanssa ja kohota korkealle. Tahtoisin palasen taivasta ja pilviä tyynyn alle. Tahtoisin juosta kuin tuulispää ja löytää sinisen saaren tai kiivetä korkean

Isänpäivän kunniaksi pari "isä&tytär"-kuvaa. Taitaa olla loppukesällä otettuja. En vaan käsitä tuota yhteyttä mikä on Sennin ja iskän välillä. Kuvat kertokoon. :) Maailman parhaat. Molemmat. :) *** Senni on ollut torstaista asti hoidossa, tulee tänään illalla kotiin. Pitäkää peukkuja että vointi olisi hyvä, nimittäin eilen oli kuume noussut ja ripuloinutkin... ...jospa olis vaan epilepsiaa... -Reeta-

Mutta katsokaas tätä palleroa! Hän on puolivuotias  ilvesneiti. Meidän Nenni. :) Löysin kuvan toisen koneen kätköistä. Olin ihan unohtanu tuon ilveshatun! Sopi Sennille niin ihanasti. Ja kattokaa noita sormia... ...ja poskia... ...ja leukaa... Snif! Perjantaita ystävät hyvät!! :) -Reeta-

...ja ehkä vähä hörhöjäkin. :) Juhlaluukkia kesältä. Edesmenneen mummuni paita. Nyt minun päällä. :) Ja oikeesti vanha laukku. Josta haperoitunut ripa katkesi lähdönhetkellä ja kiireessä viritin nyöristä uuden. ;) Sennikin heittäytyi romanttiseksi. Pitsiä siellä ja pitsiä täällä. :)  Ainiin, ps. Sennin kulmakarvat on ihan oikeasti tuommoset, ei olla tietenkään nypitty! Sitä on paljon kyselty. Ja ripset myös ihan omat.  :) Mukavaa sunnuntaita! -Reeta-