Tästä kaikesta.

"Kuulin jonkun hiipivän,  lattioiden narahtavan lailla mummonmökin tuvan lattian. Se joku toi tullessaan joulun tuoksua, odottamisen lämpöä. Lapsen mieltä. Havahduin ääneen, vaan en pelännyt. Huomasin joulun hiippailevan." Tontut edesmenneen tätini huovuttamia, tärkeitä jokajouluisia vieraita. Tämä kuva liittyy Sennin joulukalenteriin... ;) Huomenna se sitten tapahtuu,  ensimmäinen luukku aukeaa joulukalenterista. Sennikin odottaa jännityksellä minkälainen kalenteri mahtaa oikeen olla! Jännittäviä luukkujen aukaisuja! :) -Reeta- *Tervetuloa uusille lukijoille!!!*

Tuntupas mukavalta kun meitä on täällä jo kaivattu! Tiedän, että on ollut pitkä tauko, mutta kertakaikkiaan en ole ehtinyt keskittyä päivitykseen. Ja jos oisin ehtinyt, en rehellisesti ole jaksanut edes vaivautua kirjautumaan blogiini. Monenlaista vaihetta taas ollaan eletty tässä reilussa viikossa. Senni on tervehtynyt taudistaan jo oikein hyvin ja pienin hymyin jaksaa osoittaa meille tyytyväisyyttään kun joku höpöttää vieressä. Ja jos ei höpötä, niin pitkin huokauksin huikkii meitä uudestaan lähelleen.  Ja sitten taas hymyilyttää. :) Ja kun jutut loppuu,  lastenlaulut ja joululaulut kelpaa myös.  Tai siis mitkä tahansa laulut. Ja itse laulettuna. Ja ainavaan uudestaan ja uudestaan. (kysykää multa jos jonkun laulun sanat on hukassa!) Kunhan joku pitää jotain ääntä että Senni tietää  että joku on lähellä. :) ** Mutta jännitystä ja pelkoakin on jouduttu jälleen kohtaamaan meidän perhekunnassa. Muistutusta...

Kiitos myötäelämisestä Teille kaikille. *** Senni kotiutui viime keskiviikkona sairaalasta, ja nyt alkaa olla neiti jo ihan kunnossa. Hymyjä antanut monia pieniä eilen ja tänään. :) Mutta se ikävä asia on todettava,  että aina tämmöisen rajun infektion aikana Sennin perussairaus eli INCL harppaa askeleen eteenpäin, eikä Senni infektiosta tervehdyttyään palaa enää siihen samaan  lähtöasemaan, joka oli ennen infektiota. Jotain tärkeää tuhoutuu aivoissa sairastelun aikana ja ne vähäisetkin kyvyt katoaa pikkuhiljaa joita enää on jäljellä. Ja tilalle tulee jotain ikävää hoitoa vaativaa  limaisuutta, jäykkyyttä, kipuja, epileptisiä oireita ... *** Mutta onneksi on tämän pimeyden keskellä mahdollisuus sytytellä kynttilöitä ja lyhtyjä ja jouluvaloja. Ihmeellisen piristävä vaikutus niillä tuntuu olevan. Ja kauniitakin kaikessa tunnelmallisuudessaan. Jospa sitä luntakin saataisiin   ...

Viime viikko ja viime päivät on muistuttanut jälleen monella tapaa elämän hauraudesta. Jos se nyt on edes koskaan päässyt unohtumaan. Sennillä nousi viikko sitten tiistai-iltana kuume, ja jo seuraavana päivänä oli edessä ambulanssikyyti sairaalaan. Tilanne silloin keskiviikkoiltana ja seuraavana yönä oli näin jälkikäteen muisteltuna hyvin kriittinen, mutta siinä hetkessä tilanteen vakavuutta ei jostain syystä oikein ymmärtänyt... Limaisuuden ja kovan kuumeen takia Sennin hengitys muuttui nopeasti kovin ponnistavaksi ja tiheäksi, yli 80 kertaa minuutissa. Happisaturaatio romahti, ja lisähappea tarvittiin kovasti. Tässä pieni potilas pahimmasta selvinneenä. Mutta nyt,  kiitos sairaalalle hyvästä, asianmukaisesta hoidosta, Senni on pääsemässä huomenna keskiviikkona kotiin,  mikäli kaikki sujuu hyvin eikä tule yllätyksiä enää. Kuva tänään tiistaina otettu, selvästikin tyttö jo toipumaan päin :) *** Samaan...

Se kun saa laittautua nätiksi. Pukea Senni vähän "parempiin" kuin oloasuun. Tehdä lahjoja, leipoa. Nähdä läheisiä. Kahvitella hienoista juhlavista astioista. Leikata iso pala kakkua. Jutella. Höpöttää. Nauraa. Siksi pienet perhejuhlat on niin kovin kivoja. Ja niitä onkin ollu meillä nyt useita! :) Kortteja juhlien päähenkilöille, uudet leimahankinnat pääsi heti kokeiluun: Pikakakku aiheena Spiderman ja Tähkäpää: Lahja kuusivuotiaalle:  Iloinen juhlavieras, pikku pimu: ;) Pienelle pojalle ja isoveljelle rannekorut: Kortti taulun muodossa: Tossukakku: Koru uudella omistajallaan: Pieniä, suuria ihmeitä:  Pirteää talviaikaa!! :) -Reeta-