Juhannusyönä

Juhannusyönä mökillä kesän tuoksu oli huumaava ja näkymät rauhallisen kauniit:

Syötiin hyvin, juotiin vähän mutta hyvin, saunottiin hyvin, oltiin yhdessä. Ekaa kertaa vuosiin oli erittäin rauhallista, ja täytyy sanoa, että pidin kovasti. Tällaisen vanhan bilehileen suusta tämä on aikamoinen kommentti!

Siinattarelle terkkuja, sun ylläripaketti lähti vihdoin ja viimein tänään eteenpäin. Pahoittelut, että kesti näin kauan! Toivottavasti paketissa olisi jotain sulle mieluista...

Terkuin Eija

Puutarhassa keskikesän aikaan

Ihanaa keskikesän juhlaa kaikille! Syökää ja juokaa hyvin, nauttikaa hyvästä seurasta!

Juhannusterkuin Eija

Mökillä

Viikonloppu mökillä. Olen onnellinen. Edellinen mökkipäiväkirjamerkintä oli päivätty 10.8. viime vuonna. Kääk. Toivottavasti ei tule enää näin pitkää taukoa mökkeilyyn. Näissä maisemissa ja tässä pihapiirissä olen viettänyt kaikki lapsuuteni kesät.

Niin kaikki ohikiitävää,

ikävä ja riemu,

 joka hetken värähtää.

Mitä toivot että jää

kun pihan poikki kuljet 

ja jäljet häviää?

(Juha Tapio: Ohikiitävää)

Terkuin Eija

Soittimet seinällä

Vielä olisi musahuoneessa hommia tehtävänä eli seinälle pitäis saada ainakin peili, muutama taulu, yksi kitara jajajaja. Joku aika sitten saatiin seinälle sentään pari soitinta, ja ne on kiinnitetty vanhaan telineeseensä. Edelleen pitäisi keksiä yhdelle kitaralle seinäkiinnityssysteemi, ja yksi sellainen hyvä idea olikin juuri Riuttala Old Schoolissa (klik!) eli "nauhakiinnitys". Täytyypi tuumailla vielä.

Tommi sai isänsä vanhan basson itselleen, ja se taisi olla aika tärkeä juttu muusikon pojalle. Myös Poikanen tykkää musisoida musahuoneessa, varsinkin nyt kun oma muumikitara sai alleen Matti-Papan kitaratelineen :) Kyllä nyt muistaa pikkukitaristi laittaa soittimen paikoilleen isin kitaran viereen jammailun jälkeen!

Musiikintäyteistä viikonloppua kaikille!

Terkuin Eija

P.s. Pari uutta lukijaa tullut taas. Kiva juttu eli lämpimästi tervetuloa tähän taloon ja näihin huoneisiin! Kommentoidakin saa, vink vink ;)

Tyynyliinasta pupuksi

Tulipa eräänä päivänä mielihalu ommella ja löysin Ottobre Designin sivuilta kaavan hauskaan pehmoeläimeen. Piirsin kaavan vapaalla kädellä ja leikkasin pupun vanhasta tyynyliinasta, joka on kulkeutunut meille pahvilaatikossa, jonka olen huutanut huutokaupasta vuosia sitten. Siitä laatikosta on muuten löytynyt aiemmin kankaat muun muassa kummityttären tilkuista tehtyyn konttuupeittoon ja osia Poikasen konttuupeittoon myös. Aarreloota, josta löytyy kivoja retrokuoseja :D

Ompelin pupun jo kertaalleen kokoon, mutta valmis tuote ei ihan vastannut alkuperäistä visiota, joten purkuun meni ja nyt pupu odottelee ompelupöydällä uudelleenompelua. Laitan kuvan jahka/jos/kun valmistuu! Mun ompelutaidot muuten rajoittuu suoraan saumaan ja tuossa pupussa on ihan liian paljon mutkia...

Hauskaa tuossa melko spontaanissa ompelusessiossa oli se, että se toi mieleen muistoja noin kolmenkymmenen vuoden takaa. Etsiessäni nimittäin kankaaseen sopivaa ompelulankaa löysin rullan, joka on ostettu viidennen luokan kevätjuhlien kostyymia varten! Isoveljeni silloinen tyttöystävä oli innokas ompelemaan, ja hän halusi tuolloin kultaisella 80-luvulla tehdä mulle toiveitteni mukaisen kevätjuhla-asun. Siihen kuului musta, pitkä hame (!) sekä valkoinen, lepakkohihainen paita, molemmat ohutta collegeneulosta. Jep. Tyylitaju oli kohdillaan jo silloin... No nyt te tietysti mietitte siellä miten allaoleva purppuranvärinen lanka liittyy mustaan ja valkoiseen, joten kerron sen teille: koska silloin kasarilla elimme enemmän tai vähemmän loistavaa aikakautta, oli mun PAKKO saada siihen valkoiseen paitaan vähän (PALJON) loistoa kevätjuhlan kunniaksi. Eli itse sitten ompelin pikkukätösin valmiiseen paitaan itse suunnittelemani kuvion mukaisesti violetin ja purppuran värisiä paljetteja ja juurikin tällä samaisella langalla.

Mutta nyt on lanka melkoisen finaalissa, joten ei siitä sen enempää. Kannattaa näköjään säilyttää ihan kaikki, kun ei koskaan voi tietää milloin sitä voi tulla tarvitsemaan!

Nostalgiaterkuin Eija

P.s. Siinatar, jos luet tätä, niin paketti on vielä vähän vaiheessa mutta tulee sulle kyllä viimeistään ensi viikolla!

P.p.s Tänään lasketaan venho vesille. Saas nähdä vieläkö se kelluu!

Poikasen huoneessa part 3

Fenix-linnut lennähtivät lopulta Poikasen seinälle. Hitaita lintuja mokomat :) Oli muuten mun (selvästikin surkastuneilla) aivoilla ihan järkyttävän vaikeaa miettiä naulojen paikkoja kun kehykset ovat eripaksuisia ja -kokoisia. Mun matemaattinen ja looginen päättelykyky on lähes olematon... Onneksi Tommi kuitenkin auttoi! Mulle taulujen sijoittelu on jostain syystä muutenkin vaikeaa, mutta ihan  hyvältä ryhmältä tuo nyt mun silmään näyttää. Parempaan en joka tapauksessa pystynyt.

Jokunen viikko sitten kirppikseltä löytyi avaamaton rulla tapettia, joka on varmaan jotain kasari-/ysärikamaa. Mintunvihreä raita oli joka tapauksessa niin herkullinen, että pakko oli napata rulla eurolla kainaloon ja kuljettaa kotiin. En kyllä yhtään tiedä mihin tapettia laittaisin... Pitäisköhän päällystää jotain pahvilootia sillä tai jotain... Ideoita kellään?

Leppoisaa sunnuntaita!

Terkuin Eija

Ilta-auringossa

Kaikilla varmaan tursuaa keväiset puutarhakuvat ja erityisesti omppupuiden kukinnot jo korvista ja silmistä ja joka paikasta, mutta eilisessä ilta-auringossa meidän melkoisen hoitamaton piha näytti tosi kauniilta eli pakko oli vähän kuvata! Silmät kii jos ahdistaa! Tosin näillä taidoilla kuvista ei ehkä ihan välity se olennainen, mutta silti. Kesäkuun alku. Parasta aikaa. Vaikka kaikki ei todellakaan ole jees, niin kuin edellisessä postauksessa taisin väittää. Läheinen on jälleen sairastunut vakavasti. Elämä on ylä- ja alamäkeä, niin se vaan on.

Ihanaa viikonloppua toivotellen Eija

Kaikki on jees!

Poikanen kävi eilen ensimmäisissä urheilukisoissaan ja "hyppäsi" pituutta kokonaiset 29 cm! Ja vettä satoi ja vastatuuli oli jajajaja :D Koska ei ole kuvamateriaalia esittää tästä ikimuistoisesta tapahtumasta, tässä muutama kuva meidän aurinkoiselta kotipihalta:

Tää on niiiin parasta aikaa just NYT! Mulla on ollut jo monta vuotta kestänyt projekti oppia ajattelemaan positiivisesti ja elämään hetkessä, eikä sitku tai mutku tai silleesti. Joskus sitä onnistuu ihan vahingossa nauttimaan siitä mikä just silloin on hyvin. Mitä siitä, että sain äsken tietää jääneeni yhden pisteen päähän valintakokeeseen pääsystä, mitä sitten, että viikkopunnituksessa lukema näytti plussaa. Nyt on hyvä olo, ulkona paistaa aurinko ja kaikki on hyvin. Ainakin hetken :D

Mukavaa tiistaita

terkuin Eija