Bye bye X-mas!

Ihanaa oli niin kauan kuin sitä kesti. Lunta, pakkasta, pulkkamäkeä, punaisia poskia, pipareita, kinkkua ja looraa jos jonkinmoista, pikkutonttuja, yhdessäoloa, pukki tietysti, rakkaita ihmisiä, ja muutama pakettikin. Vielä vähän fiilistellään, mutta ajatukset suuntaavat jo pikkuhiljaa ensi vuoteen ja jänniä asioita onkin siellä tulossa... Tuumaillaan :)

So bye bye X-mas, hope to see you next year!

Terkuin Eija

P.s. Niin ja kiitos jouluntoivotuksista Aseman laidalle, unohdin toivottaa takaisin! Vaan nytpä etukäteen hyvää uutta vuotta :)

Näin sydämeeni Joulun teen

Tylsä otsikko, mutta sallittakoon se kaiken tämän (positiivisen) hässäkän keskellä. Ei ehdi miettimään raflaavampaa otsikkoa!

Kylläpähän se Joulu syntyy näistä rakkaista ihmisistä, joiden seurassa saamme taas Joulua viettää. Tommin siskon porukka ja äidin poppoo, minun äitini ja veljeni katraineen. Jo toinen Joulu, josta saamme nauttia oman Poikasen riemunkiljahdusten saattelemana! Oi onnea! Kaipauksella muistamme rakasta Matti-Pappaa, joka tammikuussa lensi tähdeksi taivaalle, sekä Aija-Muoria, joka lensi viime viikolla ihan vaan toiselle puolelle maapalloa. Varmasti hyvä reissu, ja tarpeellinen!

Tietysti tarvitaan myös piparitaikinan maistelua, tontun jälkien etsimistä, kynttilöiden valoa, pönttöuunin lämpöä, joulukuusen tuoksua, joululaulujen kuuntelua ja hyräilyä, ulkosaunaan hiippailua ja salaisten pakettien rapinaa.

Ja ne ruoat! Kohta niitä saa :) Oih! Pikkuisen närästää jo valmiiksi, mutta nautitaan, nautitaan!

Rauhaa ja rakkautta ja hyvää Joulua

toivottaa Sointulan väki

Tehdastyöläisenä taas

Epäreilua kun ruotsinkielisille riittää yksi leimasinsetti jouluntoivotukseen...

Jokavuotinen joulukorttitehdas on ollut käynnissä monta päivää. Yksinkertainen kortti, mutta monta työvaihetta. Eikä vähiten sen vuoksi, että eräs pieni nimeltämainitsematon tahmatassu meinaa väkisinkin ottaa osaa askarteluun omalla ronskilla otteellaan. Ei se tietenkään ole huono juttu, mutta... No, rakeinen kuva taas aamuhämärässä. Sori. Jos osaisin, tanssisin lumisadetanssin ja toisin muutenkin valoa näihin synkkiin päiviin, mutta uskokaa mua, te ette halua nähdä mun lumisadetanssia :)

Hattaralandian Jaana paiskasi viikonloppuna haasteella ja osallistun siihen oikein mielelläni. Tässäpä siis SEITSEMÄN JOULUISTA SALAISUUTTANI:

1. Uskotko joulupukkiin tai tonttuihin?

Miten niin uskonko? Ei kai niihin erikseen tarvitse uskoa? Nehän ON. Mää oon vieraillut Joulupukin Pajalla, siellä niitä tonttuja on! Ja pukki kans! Mää oon nähny!

2. Jos vastasit ensimmäiseen kysymykseen kyllä, niin kirjoititko joulupukille?

En vielä. Tänään aiomme Poikasen kanssa kirjoittaa ja huomenna viedään se kirje sitten Aija-muorin kanssa Sirilän tontuille vanhan riihen taakse...

3. Onko kinkku joulupöydän kunkku vai selviätkö ilmankin?

Kinkku on kunkku! Ilman  sitä en selviä. Enkä selviä myöskään ilman isoveljeni tekemää tulista joulusinappia -omnomnom! Tosin sen sinapin alla söisi vaikka pahvilautasen ja hyvältä maistuisi :)

4. Noloin saamani joululahja tai lahjojen jakoon liittyvä muisto?

Ei tule kyllä mitään noloa joululahjaa mieleen, mutta lahjojen jakoon liittyvä muisto kylläkin. Tommin pikkuveli (joka on Tommia liki 20 vuotta nuorempi) pitää mua edelleen varmaan vähän tyhmänä, kun kauan aikaa sitten vietimme joulua yhdessä ja tämä pikkuveli esitti tonttua ja jakoi meille lahjat ja ilmeisesti eläydyin vähän liikaa (tai sopivasti, miten sen nyt ottaa) ja olin ihan täysillä mukana tonttujutussa. Pikkuveli oli hämmästellyt jälkikäteen, että meikäläiseen upposi ihan täysillä, kun en tunnistanut häntä sieltä tonttulakin alta ollenkaan. Jep. En vaan tajunnut :)

5. Onko jokin joululahja jäänyt käyttämättä ja kaapin perälle notkumaan?

No ihan varmasti on. Lapsuudesta on jäänyt mieleen se, kun ala-asteikäisenä toivoin palavasti joulupukilta taikurinlaatikkoa. Kun sen sitten sain lahjaksi, tympäännyin nopeasti kun en jaksanutkaan ruveta opettelemaan temppujen tekoa. Jotenkin kai luulin, että no jos sitä taikasauvaa vähän heilauttaa ja sanoo taikasanan niin ihmeitä tapahtuu. Ei tapahtunut. Kallis taikurinlaatikko lojui sitten vuosia kirjahyllymme alakaapissa. Edelleen nolottaa.

6. Milloin ja millä tavalla koristelette joulukuusen?

Tähän jo viittasinkin vähän aiemmassa postauksessa, eli meillä kuusi tuodaan sisälle aatonaattoaamuna ja koristellaan fiiliksen mukaan. Tommilla on muutama perinteinen joulukoriste (mm. kamala, vähän rikkinäinen pieni olkipukki), joka pitää AINA laittaa kuuseen. Jostain syystä se olkipukki on aikalailla kuusen alaoksalla jossain kuusen takapuolella... Joo tiedän, olen kamala ihminen. Itse tykkään kuitenkin vähän enemmän kimalteista ja blingblingistä kuin perinteisistä koristeista :)

7. Ostatko kotiisi joulukukkia, hyasintti, joulutähti vai joku muu? Mikä on joulukukkasi?

Ostan yleensä jonkun valmiin jouluistutuksen. Viime vuosina en ole enää pystynyt asumaan samassa osoitteessa hyasintin kanssa astman takia, mikä harmittaa tosi paljon, koska se on aina ollut mulle se jouluntuoja ihanan tuoksunsa kanssa. Nykyään tykkään valkoisesta amarylliksestä ja vaaleanpunaisista joulutähdistä :)

No niin. Tässä nämä seitsemän "salaisuuttani". Tästä saa haasteen napata kuka haluaa!

Ja ei kun kirjoittamaan kortteja....

Terkuin Eija

Oi kuusipuu

Vierähtipä viikko taas nopeasti. Tommi lomautettiin toistaiseksi keskiviikkona ja hän lähti pariksi yöksi mökille tehtaalta irtisanotun veljeni kanssa. Ja vaikka työrintamalla kuulostaakin pahalta, niin ei se just nyt haittaa. Hyvällä mielellä täällä ollaan kaikki! Toinen toistamme tukien me kyllä pärjätään :)

Armas puolisonihan on vankkumaton perinteiden kannattaja (mitä jouluun tulee, ei juuri muuten), että meillä ollaan vuosikaudet käyty (välillä kiivastakin) keskustelua joulukuusen sisälletuomisen ajankohdasta. Tommin mielestä kuusen voi (pitkin hampain ja vähän muristen) tuoda sisälle aikaisintaan aatonaattoiltana ja koristella sitten aattoaamuna, mutta minä olen vuosien saatossa (ehkä pikkuisen nalkuttamalla) saanut sen verran löysättyä perinteitä, että muutamana vuonna kuusi on saatu sisälle JO aatonaattoaamuna ja jopa koristeltukin se on samantien. Ohhoh, hätiköityä, voisi joku todeta... No, nyt kun Poikanen on pienenpieni tonttuilija ja isänsä silmäterä, niin sain puhuttua Tommin tuomaan mökiltä pienen kuusen Poikasen joulunalusaikaa ilahduttamaan. Ja näin ajattelinkin tehdä meille uuden perinteen eli tästä lähtien Poikanen saa joka Itsenäisyyspäivä oman pikkukuusen koristeltavaksi :) Hahaahahahhahaa, voitin!!! :) Eikös olekin hyvä uusi perinne?

Poikanen sai siis eilen koristella (teini-ikäisen serkkunsa avustuksella) pienen pullokuusen jouluasuun. Ja niinhän se meni, että serkku laittoi koristeet kuuseen ja Poikanen otti ne samantien pois :) Koristeet löysin eurolla paikalliselta kirppikseltä. Itse koristelisin jollain muulla mutta no, tämähän on Poikasen kuusi. Ja onhan tuo tonttuhattuinen pingviini esimerkiksi aika söpö! Ja koristeethan voi jossain vaiheessa vaihtaa...

Että näin meillä. Mites teillä? Tuleeko kuusi sisään vasta aattona vai kuukausi ennen Joulua? Onko kuusi muovia vai aito?

Oi kuusipuu-terveisin Eija

P.s. Kivaa kun on tullut uusia lukijoita, tervetuloa kaikille tähän taloon ja näihin huoneisiin! Ilahdun kovasti kommenteista, jos joku ehtii sellaisen jättämään... :)

En etsi valtaa, loistoa (mutta vähän kultaa kaipaan kumminkin)

Kommentoin tuossa taannoin Nelliinan puutalo-blogissa keskustelua kullan käytöstä sisustuksessa (klik). Ja nyt tarkoitan kultaa värinä, en materiaalina heheh. Ihan siihen ei varat riitä! Meillä siis on yläkerran pienenpieni vessa täynnä kultaa ja tajusin, että vähän huonosti on tullut vessaa kuvattua eli vähän tunnelmaa meidän kullitetusta vessastamme, olkaa hyvät!

Ajatus kullanvärisestä seinästä lähti tietysti tapetista, joka on Pihlgren&Ritolan Haitinmäki. Kullanväriset taulunkehykset löytyivät kerran kirppikseltä, samoin kullanvärinen pikkupeili pesukomuutin päällä. Itse pesukomuuttikin on kirppikseltä, ja se kätkee sisäänsä vessapaperit sun muut härpäkkeet. Valkoinen sydänkaappi on ostettu KodinTerrasta joskusmuinoin ja se päätyi lopulta lääkekaapiksi. Olisin halunnut pikkuvessaamme tietystikin kullanvärisen kattokruunun, mutta tila on niin matala, että päädyttiin kattoon upotettuihin halogeenivalaisimiin. Kyllä tässä vessassa on ihan ilo asioida mun mielestä ;)

Terkuin Eija

P.s. Ehkä vähän joulujuttuja loppuviikosta.
P.p.s. Ehkä on vielä laittamatta arvontapalkinto postiin, sori Katja!