Kulmakaapin paikka

Kylläpähän se syksy vaan tulee, vaikka päässä kuinka soisi Mamba -ja ikävä kyllä se soi. Vauvauintikin alkoi taas pitkän kesätauon jälkeen viime viikonloppuna ja uimahallissa sukelleltuamme käytiin vielä mökillä nautiskelemassa kesän ehkä viimeisistä tosi lämpimistä päivistä. Tänään ainakin tuuli oli jo hirmuisen viileä aamupäivällä kun lähdin pelkällä t-paidalla (oli mulla alaosakin, toim. huom.) kaupungille asioille. Pyykki onneksi kuivuu vielä pihalla, olikin astetta söpömpää pyykkiä meillä kuivumassa :)

Niin, meidän uuden telkkaritason hankkiminen teki siis pienen keikautuksen olohuoneen kalustejärjestelyihin ja olkkarin nurkasta siirtyikin ruokahuoneeseen vanha nurkkakaappi, jonka olen joskus muinoin huutanut huutokaupasta (joo, sieltä samasta mistä talvella tuli se ohjelma!).

Kaappi oli alunperin männynvärinen. Pähkäilin aikani sopivaa väritystä kaapille, mutta lopulta naapurin puuseppä ruiskutti sen sitten tylsänvalkoiseksi ja tuossa se nyt nököttää valkoisena kuin öö -taivaan pilvi. Taustalevyt puuttuvat kaapista, koska ajattelin tapetoida ne jollain kivalla tapetilla jahka kaapin lopullinen sijoituspaikka selviää. Kaappihan ei käy ollenkaan yhteen meidän ruokapöydän kanssa, koska se ei ole tarpeeksi vanha eikä tarpeeksi "hieno", mutta eihän meillä oikein mikään muukaan mätsää keskenään. Mulla on vaan tapana haalia rojua kun halavalla saa, mikä ei ole lainkaan hyvä tapa koettaa sisustaa taloa... Mutta kun tämä(kin) on mun mielestä jotenkin niin nätti pieni kaapintekele, ettei sitä vaan voinut olla huutamatta. Ja selkäpuolella olevien tarrojen mukaan se on sentään Stockmannilta alunperin hankittu :) Voipi olla että kaappi siirtyy jossain vaiheessa mökille, mutta nököttäköön nyt joutessaan tuossa.

Lupasin muuten Tommille, että tänä syksynä en ostaa yhtään ainutta kynttilää/tuikkua/tuikkukippoa tms. kynttilöihin liittyvää. Kaapin alaosakin on nimittäin täynnänsä kynttilöitä... No kohtahan niitä voi alkaakin polttaa ihan urakalla. Josta tulikin mieleen että nuohoojakin pitäisi varmaan tilata, että päästään polttelemaan pönttöuuneja ja hellaa mahdollisimman turvallisesti ja toivottavasti ilman turhia savunpöllähdyksiä.

Pikkuhyypiö päristää tuossa kieltään vasten lattiaa senkuuloisesti, että voishan tuota vähän välipalaakin ottaa. Joten hedelmäsosetta huiviin ja ulkoilemaan vielä kun aurinko meille vähänkään valoaan ja lämpöään luovuttaa!

Terkuin

Purppura

Olohuoneen uusi kaunokainen

Meillä on toistaiseksi taas remonttirintamalla melkoisen hiljaista. Keittiöepisodin jälkeen ollaan molemmat oltu aika väsyneitä, johtuen toki myös Pikkuhyypiön syntymästä eikä pelkästään remppastressistä. Mutta nyt kun keittiö on kutakuinkin valmis, on ihan hirveää katsella meidän olkkaria kellastuneine tapetteineen ja karseine parkettijäljitelmämuovimattoineen. Vaan eipä auta narista, Tommi aloitti viime viikolla uudessa työpaikassa totuttua kauempana kodista, joten nyt työmatkoihin menee paljon enemmän aikaa ja mullahan on kädet täynnä hommia rakkauden hedelmämme kanssa.

Tästä olohuoneen remppaamattomuudesta johtuen emme juurikaan ole ostelleet uusia (vanhoja) huonekaluja, koska olkkarin lopullinen sisustuskaan ei ole ollut ihan ensimmäisenä mielessä. Television alla on ollut meidän vanhan lastulevykirjahyllyn alaosa avohyllyillä, mikä on meikäläisen pölynpyyhintätahdilla erittäin huono ratkaisu. Plus sitten se, että Pikkuhyypiö on alkanut etenemään lattialla kierimällä villisti ympäriinsä ja onnistui toissa viikonloppuna kierimään vahvistimen luo vääntelemään volyyminappulaa. Tästä suivaantuneena nappasin heti luurin kouraan ja löysin samantien netistä kivannäköisen vanhan lipaston, josta tuli meidän uusi telkkaritaso.

Tosin mun suunnitelmat eivät ihan toteutuneet, koska olin ajatellut että digiboxin, blueraysoittimen, vahvarit ym. tarpeelliset (!!?) ryönät saisi laittaa lipaston ovien taakse ja tietenkään ne eivät lopulta leveytensä puolesta lipaston sisään mahtuneet. Noh, sittenpä tuuppaamaan sohvapöytää nurkkaan ja kamat sen päälle, niin ovatpahan ainakin vielä muutaman hetken turvassa Pikkuhyypiön tahmaisilta tassuilta :)

Lipaston myyjä oli sitä mieltä, että pieni hionta tekisi lipastolle hyvää, mutta me emme nyt ehtineet ruveta sellaisiin hommiin ollenkaan. Tommi käsitteli lipaston venehommista ylijääneellä tiikkiöljyllä ja ihan tarpeeksi hyvältä se näyttää mun makuun. Ehkä joku päivä lipasto saa sitten arvoisensa käsittelyn hiontoineen ja muine "kasvonkohotuksineen".

Niin ja tottakai pieni lipastoprojektimme hivenen paisui eli sen johdosta siirrettiin olkkarista ruokahuoneeseen kulmakaappi, jonka tieltä piti raivata keltainen kaappi pois vintille jne. No nyt on taas hetken jotenkin avaramman oloinen kämppä! Vanha (p)yökin värinen lastulevykirjahylly ja cd-tornitkin kelpasivat ilmaiseksi jollekin nuorelle opiskelijapariskunnalle :)

Pahoittelen taas kuvien epätasalaatuisuutta. Kamera on huono ja kuvaaja vielä huonompi! Vaan lipasto on mun mielestä nätti, entäpä teidän mielestä?

Vielä kun ehtisi töllöä töllöttää -terveisin

Purppura

Lamppui, vieläkin niitä lamppui...

Oli puhe, että jos vielä pari valaisinta esittelisin... Eli tässäpä ne sitten tulevat!

Numero 1.

Ruokahuoneen katossahan roikkui aiemmin huutokaupasta huutamani pallovalaisin (näkyy täällä), mutta jotenkin tuo perinteinen keittiövalaisin uppoaa mun mielestä paremmin tuohon ruokapöydän ylle. Tämä löytyi viime kesänä (tai toissa kesänä tai jonakin kesänä) Huittisista kirppikseltä ja maksoi 14 euroa. Pallovalaisin löysi muuten tiensä yläkerran musahuoneeseen, jonne se sopii vallan mainiosti. Tosin Tommi on lyönyt siihen päänsä erinäisiä kertoja, meillä kun huoneet eivät ole kovin korkeita, Tommi taas on. Kunhan se nyt pysyisi vaan ehjänä (tai siis molemmat, sekä lamppu että Tommin pää)!

Numero 2.

 
Tämä valaisin taas tarttui matkaan niin ikään viime kesänä Saarijärveltä vanhan tavaran liikkeestä nimeltä Kaiho. Ihana pieni putiikki täynnä ihania vanhoja härpäkkeitä! Lattiavalaisin on myyjän mukaan yhdistelmä kahdesta eri valaisimesta eli varjostin ei oikeasti kuulu tähän jalkaan. Mun mielestä kuitenkin jotensakin söpö veitikka! Sillä tavalla ällömakea että se on jo kiva :) Vähän kultaa ja kimallusta ei koskaan ole pahitteeksi. Tämä valaisin oli hinnaltaan kirpputorihintoja kalliimpi, mutta mielestäni vielä varsin kohtuullinen 65 euroa. Tai no en tiedä. Ehkä en enää maksaisi tuota hintaa. Silloin se oli kuitenkin saatava. Taisi olla niitä raskauden alkumaininkeja silloin...



Ja sitten vielä kerta kiellon päälle eli valaisin numero 3.

Kun siitä Tommin päästä oli kerran jo puhetta, niin mainittakoon että meidän yläkertaan vievän rappukäytävän valaisin meni kerran mystisesti riks raks poks -rikki. Täysin samankokoinen vastaava kupu löytyi taannoiselta Viitasaaren kirppistelyreissulta 6,5 euron hintaan. Ou jee!

Jeps. Toivottavasti ei tullut lamppuähky kellekään. Nyt aion malttaa mieleni ja olla ostamatta yhtään valaisinta koko syksynä (kunnes joku loistoyksilö osuu kohdalle). Lupaan ja vannon! Meillä muuten touhuttiin viikonloppuna yhtä sun toista ja huonekalutkin taisivat siirtyä vähän paikoiltaan siinä tohinassa. Ja älkääpäs nyt kuvitelko mitään likaista pikku päissänne, sillä ihan siivoushommista ja uudesta (=vanhasta) telkkaritasosta on nyt puhe. Seuraava postaus siitä sitten.

Tohinaterveisin

Purppura

Taas lamppui!

Reilu viikko sitten lomailtiin Huittisten kupeessa enon luona ja pakkohan se oli vähän kirppistellä lähiseutuvilla. Ensin käytiin Kokemäen Tuohitorilla, jossa joka toisessa loosissa oli tarjolla designlasia designlasihintaan. Kivahan niitä kippoja ja maljakoita tietysti oli katsella, vaikkei niitä ollutkaan varaa hankkia. Tai no, saattoi sieltä tarttua matkaan yksi pienenpieni Riihimäen Lasin maljakko muutamalla roposella. Kuvaan joskus kun muistan. 

Seuraavana päivänä suunnattiin Poriin, jossa käytiin kuluttamassa aikaa Paanakedonkadun Superkirppiksellä. Siisti kirppis vaikkei sieltäkään kyllä mitään erityisiä löytöjä tullut tehtyä. Harvalta kirppikseltä nykyään enää mitään ihanaa ja halpaa löytääkään :( 

Miniloman jälkeen eno oli jokseenkin hämmentyneen näköinen kun tuupattiin autoa täyteen kotiin lähtiessä: että piti oikein neljä valaisinta napata matkaan. No, sehän on syksykin tulossa eli valoa tarvitaan!

Mitään valaisinhelmiä ei varsinaisesti löytynyt, mutta eiköhän näille käyttöä löydy:

Nämä tulevat ehkä jatkossa roikkumaan keittiön ikkunoiden edessä. Ehkä. Metallia ovat, joten pitäisi olla helppo suhauttaa jollain värikkäällä maalilla päälle sitten kun alkaa kyllästyttää. Vähän jo kyllästyttää...

Pentikin mudan värinen varjostin tylsässä jalassa, jonka ehkä vaihdan johonkin toiseen. Ehkä :) 

Ihana retrovalaisin, joka todennäköisesti tulee joskus tulevaisuudessa Pikkuhyypiön huoneen kattoon. Ehkä!

Että tämmöisiä löytyi siltä reissulta. Tykkään erityisesti tästä jälkimmäisestä valaisimesta. Se on ihan priimakunnossa, lasi ehjä ja silleesti. Ja hintakin oli kohdillaan eli 9 euroa!

Tosin saattaa kestää ennen kuin se löytää tiensä kattoon, sillä Pikkuhyypiön tuleva huone (eli nykyinen yläkerran musacorner) on vielä pitkään suunnitteluasteella. Pinterestin pirulaisessa on kyllä näytillä kaikenlaista ihanuutta lastenhuoneeseen, mutta se milloin ehtii asiaan paneutua ja varsinkaan sitten toteuttaa, on kyllä kaukana hamassa tulevaisuudessa. Ja kyllä kai Pikkuhyypiö saa nukkua vielä pitkään samassa huoneessa meidän kanssa!

Mulla olisi vielä pari vanhaa kirppisvalaisinta kuvaamatta, jaksattekohan vielä samaa teemaa?

Kyselee

valaistunut Purppura

Lempipaikka-haaste

No nyt on kyllä lomailtu ja kirppistelty! Rahapussi huutelee tyhjyyttään mutta auton peräkontissa riittikin sitten tavaraa alkaen muutamasta valaisimesta päätyen tyhjiin rakosiin tungetuista kesäkurpitsoista. Enon ja tädin kasvimaalta kun riitti satoa meille asti.

Kirppisostoksia esittelen vähän myöhemmin. Nyt käyn käsiksi haasteeseen, jonka sain Hattaralandian Jaanalta. Hänelle kiitos kivasta haasteesta :) Tosin en ehtinyt "stailaamaan" eli lakanat on vähän niin ja näin ja sitä sun tätä, mutta niinhän tässä talossa ja näissä huoneissa on vähän kaikki...

Eli haasteen säännöt:

- Kerro kuvin ja sanoin, mikä on kotisi lempipaikka ja miksi

- Jaa haaste eteenpäin viidelle valitsemallesi blogille

- Muista kiittää haasteen antajaa

 ***************

Mun lempipaikka kotona on ehdottomasti ja aina vaan sänky. Sen merkitys on korostunut entisestään Pikkuhyypiön syntymän jälkeen, paitsi unen tyyssijana myös perheen yhteisenä loikoilupaikkana. Iltaisin on ihanaa lukea sängyssä kirjaa/blogeja kun meidän keskellä tuhisee uniaan pieni, kauan kaivattu ihmisentaimi. Aamusella taas sängyssä voisi makoilla vaikka kuinka kauan ja katsella kun vielä unesta lämmin Pikkuhyypiö heräilee pitkän kaavan mukaan, kääntyilee, rapsuttelee korvaa, ähisee, hamuilee tuttiaan, tarraa kiinni mun tukkaan, haukottelee, jokeltelee, hymyilee, nauraa rätkättää ja välillä pöräyttää ilmoille pienen pierun :D

Muutenkin tykkään meidän makuuhuoneesta, siellä on jotenkin sellainen viipyilevä tunnelma, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Mutta mun taidoilla ja kameralla sitä ei todellakaan saa kuvattua! Vaikka valkoinen on seinien pääväri, se on silti lämmin koska se on sävytetty aavistuksen vaaleanpunertavaksi (olematta kuitenkaan yhtään vaaleanpunainen). Aurinko ei paista koskaan suoraan makuuhuoneeseen, koska ikkuna on talon "pimeällä puolella", vaan valo tulee huoneeseen enimmäkseen oviaukon kautta musahuoneen puolelta.

Huoneessa ei myöskään ole televisiota tai tietokonetta viemässä huomiota pois olennaisesta. Tosin älypuhelin on kyllä vähän häiritsevä elementti, mutta toisaalta on niin mukava katsella iltaisin inspiroivia blogeja puhelimella kun ei tarvitse erikseen sytytellä valoja lukemista varten. Kohta on kyllä pakko pitää lukulamppua päällä kun ei viitsi pilkkopimeässä lasta imettää ja nukuttaa! Meillä on muuten pukluliina valaisimen päällä, ettei kirkas valo ota pikkuisen silmään... Estetiikan riemuvoitto!

Sängyssä tulee joskus vaan maattua ja tuijotettua seiniä, sillä mun mielestä nuo seinien ja kattojen kulmat ovat jotenkin kiehtovia. 

Hitusen silmää häiritsee tuo meidän Porin Matti, josta kuvassa näkyy yläkulma (en oo kyllä varma onko se Porin Matti, sen tyyppinen kuitenkin). Ollaan mietitty sen maalamista jo kauan. Mutta kun tekisi mieli maalata se mustaksi ja sitten kuitenkin epäilyttää, että se saattaisi olla vähän liian raju ratkaisu. Ideoita otetaan vastaan!

Niin ja nyt tämä haaste pitäisi sitten jakaa eteenpäin viidelle blogille, mutta minen oikein uskalla ruveta ihmisiä haastamaan... Napatkoon tämän ken tahtoo.

Mutta hei, uusi lukija jälleen! Kivaa! Tervetuloa tähän taloon ja näihin huoneisiin Suvi-Tuuli Lehtinen :)

Vähäsateista viikonloppua toivotellen

Purppura

P.s. Turhaan taidan toivotella, mutta yritys hyvä kymmenen...

P.p.s. Ärsyttääkö ketään muuta se, kun huomaa itse käyttävänsä sanontoja/sananlaskuja jotka ärsyttivät suunnattomasti nuorempana kun mummo tai vanhemmat ihmiset ylipäätään niitä suustaan pulauttelivat tilanteessa kuin tilanteessa???!

She´s a lady

Tämä hieno valaisin nimittäin. Ihan leidi, vai mitä tuumaatte?

Huomatkaa kaulan viehkeä kaari, ja aavistuksen ujo pään asento :) Ihana! Leidi tarttui mukaan taannoiselta Viitasaaren reissulta, vei sydämen jotenkin heti. Vielä en tiedä sijoituspaikkaa, ehkä tulevaan lastenhuoneeseen? Jonkun vaan täytyisi tehdä meille sellainen...

Lampun kirkkaankeltainen väri tulee mun mielestä upeasti esille valkoista taustaa vasten, mutta pitihän se testata myös keltaista kukkatapettia vastenkin:

Tunnelma on jotenkin ihan eri heti kun ympäristö vaihtuu. Täytyy tuumia vielä.

Tänään kävimme Pikkuhyypiön kummivanhempien (eli meidän kummityttären luona eli Pikkuhyypiön serkkutytön) luona ja siinä vierashuoneen sohvalla imettäessäni totesin, että lamppu sopisi mun mielestä loistavasti sinnekin. Ou nou. En ehkä pystyisi luopumaan leidistä :) No mutta, heiltä saimme lainaan hyppykeinun ja tuosta selän takaa kuuluu sellainen pauke, että ihan kohta pääsee Pikkuhyypiö pom-pom-pomppimaan.

Pomps pomps -terveisin

Purppura