Pitempi vapaa, joten saa kaikennäköisä mukavaa, kivaa, harrastuksia ja olemista tehtyä.
Kuten

Joo oo
Olen saanut eilen ja tänään tuon aikaiseksi.
Siis loimen tukille, niisiin, pirtaan ja aloituskuteet testaukseen.
Hermoa vähän rassas, mutta sen tekee, kun tietää saavansa mustaa muovimattoa videonauhoista.
Ka myöhemmin jotain muunväristäkin, koska loimi on 15m ja toinen jo odottamawsa samanmoinen.
Mukavaa, kun onkivaa...

Onpas kauan aikaa siitä, kun olen tänne kirjoittanut.
Joulu tulla jollottaa ja minä vaan olen.
Missä on Joulutunnelma???
Eipä ole, ei.
Jouluahdistus on.
Kyllä on niin, että Jeesuksen syntymäpäivä on ihan kummallinen traditio.
Jeesus on edelleen pikkuinen kapaloissa oleva vauva.
Kummaa on se, että laskennallisesti tuo kuuluisa Jeesus on yli 2000 vuotta vanha.
Miten kuvaelmissa kuitenkin päivästä aina kahden vuoden ikäiseen asti.
Siis ainakiin Tiernapoikien esityksessä on tuo pakolaisuus mukana.
Toinen kummallisuus on lahjat.
Syntymäpäiväsankari saa lahjat, eikö niin.
Joulussa kuitenkin lahjomme toisiamme ja syntymäpäiväsankari jää ilman lahjaa.
Vielä sekin, että vietämme syntymäpäivän aattoa, vaikka 25päivä on "virallinen" vanhenemispäivä.
Siinäkin on kummallista se, että päivä on sovittu olevaksi 25 Joulukuuta ja vuosi vaihtuu 31 päivän iltayöstä. Kuinka voi olla, että ajanlaskun alkaminen Jeesuksen syntymästä, mutta ei se olekkaan samana päivänä tuo syntymäpäivä ja ajastajan vaihtuminen seuraavaan. Kummallista!
Omituiseksi asian tekee myös loppiainen, sillä Jeesus ympärileikattiin lain mukaan kuudentena päivänä ja loppiainen on tuon päivän ja itämaan tietäjien muistopäivä.
Hmmm....
Vuodenvaihteeksi siis sopisi, hmmm...
Kummallista????
Sitten on vielä tuo Jouluahdistus, että kerrassaan kaikenlaista.
Mukavaa, antoisaa, Jeesuksen syntymäpäivän mukaista yhdessäoloa, armoa, rakkautta ja hengellistä Joulua ilman rihkama/tavarapaljoutta tai suurempaa Jouluahdistusta.

Tänään alkaa uusi viikko.
Toivottavasti saan tilaamani mansikat ja pääsen laittamaan talveksi säilöön.
Osa pakastimeen ja osa hilloksi.
Tietenkin meillä on tehtävä heti mansikkarahkaa.
Olemme marja- ja hedelmärahkan suurkuluttajia.
Kerralla laitan purkillisen vaahtoutuvaa vaniljakastiketta, rahkarasiallisen 400g ja marjaa tai hedelmää puolestakilosta kiloon.
Hyvää, terveellistä ja edullista on tuo jälkiruokavälipala.

Kävin kahvilassa uudessa ja löysin hauskan tiedon.
Tiedon siitä, että "pillunpäre" on tärkeä kapistus ollut ennenvanhasesti.
Ei todellakaan ole mikään ruma, sana ainoastaan.
Pillunpäre on sama asia kun pefletti, siis naisen käytössä oleva pefletti.

Ennen joskus monia ajastaikoja sitten ajan ollessa vallan toisenlainen oli naisilla käytössä pillunpäre ja miehillä vain perskannikat, siis saunanlauteilla istumiseen käytössänsä.

Pefletti on siis pillunpäreen korvike.
Nyt sen tiedämme.

Tuo kahvilan tiedot.
Mummola
Keuruulla
Löytynee facebookista ja varmaan turisti-infosta ainakin.

Hmm...
Vuosiloma,
siinäpä pulma.
Milloin teet töitä ja milloin olet lomalla?
Lomalla ei saa tehdä palkkatyötä, joo.
Kun olet kolmannen sektorin töissä, niin ei ole kovin helppoa erotella työtä, vapaa-aikaa ja vuosilomaa toisistaan.
Puolisoni siis lähti tänään lomapäivää viettämään saman työnantajansa avuksi ja on siis lomalla.
Onko edelleen lomalla, vai onko tämä työpäivä keskellä lomaa.
Itsellä on työnjohto erotellut työnkuvani tarkasti ja määrännyt, että työnkuvani mukaisia töitä en saa tehdä, mutta työtuntien ulkopuolella saan"harrastaa"jotain muuta vapaaehtoistyönä.
Toimenkuva siis määrää sen, onko tekeminen työtä vai ei.
Helppoa, ainakin toisinaan.

Tänään olen pohtinut anteeksi antamista ja anteeksi saamista.

Todella vaikea paikka, sillä Raamattu tekee asiasta vaikean.

Jo Isämeidän sen kertoo.

"Anna meille anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet".

Jos siis minä en anna anteeksi, jään synteineni ahdinkoon, vaikka kuinka armoa anelisin.

Toisaalla Raamattu ilmoittaa, että tuomion antaa ainoastaan Jumala.

Siksi on tuo minun velvoite antaa anteeksi.

En saa tallata itsensä Jumalan varpaille.

Vaikeeta on.

Pohdin sanan luottamus merkitystä.
Olen inhimillisesti joutunut elämässäni siihen, että opettelin luottamaan. Esimerkkinä voin kertoa sen, kun ensimmäisiä kertoja olin nykyisen aviomieheni kyydissä vänkärin paikalla. Niin hän alkaessa peruuttaa iski paniikki, koska luottamusta ei ollut kehenkään ihmiseen. 
Koska en ollut koskaan oppinut luottamaan, en edes lapsuudenkodissa kokenut luottamusta. Luottamus oli siis olematon. Tilanne opetti sen, että nyt on opettelun paikka. 
Opettelua ja päätöstä luottaa on kannattanut noudattaa ja opetella. Nyt olen jo ihan rauhassa ja rennosti mieheni kyydissä, myös peruuttamisten aikana.
Toivon todella, että olet saanut lapsuudenkodissa oppia luottamuksen ja luotat itseesi, puolisoosi ja ystäviin. Vaikea opetella, mutta kannattaa osata.
Luottamus Jumalaan on ihan toinen asia.
Luottaa Jumalaan on paljon tärkeämpää, kokonaisempaa, täydellisempää ja elämää antavampaa kun mikään muu.
Luottamus on ihmisen osa ja Jumalan osa on olla Jumala.
Luottamuksen pahin vihollinen on epäilys.
Niin se vaan on.

Tässä odotan, että robotti-imuri tekee työnsä.
En halua kulkea sen työn aikana, koska se jättää jonkun kohdan silloin imuroimatta.
Kyllä täytyy kehua tuota teknistä härveliä, sillä en pidä imuroimisesta.

Tuollainen, liikkuvainen, tekninen ja mukava kapistus, joka imuroi kolmesti viikossa. Se on tunnustettava, että itse imuroisin, ehkä korran viikossa. Hyvä ostos kertakaikkiaan.

Varsinkin kun itsellä menisi tunti imuroimiseen kerran ja nyt vain vartti viikossa ja on imuroitu kolmesti. Tuo vartti menee muutaman robotilta kielletyn paikan imurointiin.

Opettelen tänne kirjoittamista, joten tämä on nyt tälläinen pikkujuttu ja kuvallinenkin vielä.

Jaa, ja vai niin.
Nyt olen sitten bloggari minäkin.
Kaikkea tulee aloittaneeksi, hmm ..
Ajatuksiani täällä julkaisen ja joskus jopa kiukkuisesti mulkaisen.
Joskus kovasti Jeesustelen ja usein huumoria käytän.
Tällä lyhyellä aloitan, että en väsy.