IHANAT UUDET KIRJAT - UUSIA YHTEISTYÖKUMPPANEITANI

Oi mikä päivä, aivan kuin joulu olisi tullut. Kaksi kovaa pakettia postista.

Kaksi kustantajaa lähetti yhteistyökuvioiden merkeissä puutarha-aiheisia uutuuskirjojaan. Ja sokerina pohjalla muutaman vuoden takainen kärhökirja.

Blogini oikeaan palkkiin on nyt ilmestynyt yhteistyökumppaneiden listaan Mineva kustannuksen logo. ISO KIITOS  yhteistyöhön lähtemisestä!

Esittelen lähiaikoina blogissani näitä kirjoja ja jokunen niistä tulee arvontaan. 

Kärhökirjaa oli jo pakko ahmia. Kärhöt ovat ykkösjuttuni ensi kesälle. Uusi kärhöalue on perusteilla ja rekvisiitat hankittuna - kärhöportteja ja paviljonki on odottamassa  satoine ruuveineen kasaamista.
Kärhövarasto odottaa maakellarissa  pakkasten loppumista ja kasvihuoneeseen pääsyä. Asteittainen totuttelu ihmisten ilmoille alkaa vähitellen muutaman viikon kuluttua.

Joko sinun kärhösi näyttävät elonmerkkejä talven jälkeen - eteläosassa varmaankin - ehkä?
Vinkkejä hyvistä, kestävistä kärhöistä tänne pohjoisemmas - kiitos. Mistä hankit kärhösi?

Toisen kustantajan paketti odottaa tässä aukirepimistä.  Tästä paketista seuraavassa postauksessani. Sieltäkin löytyy arvottavaa. 

Mukavaa loppuviikkoa kaikille vielä kerran iki-ihanan  hovipojankaktukseni kera. 

Hoitovinkit voit katsoa tästä pikkutubetuksestani

TUBETUKSEKSI MENI

Viikonloppuun ja alkuviikkoon sattui pari perin erikoista asiaa. Ensinnäkin  muutamana päivänä  oli mitä parhaimmat hankiset.

HANKIKÄVELYLLÄ viikonloppuna riemulla ei ollut rajaa. Aivan lapsuus tuli mieleen. Ennen vanhaanhan joka talvi oli mahtavat hankiset. Ainakin minun muistin mukaan. Hangella pystyi potkuttelemaan ja ajamaan pyörällä. Samanlaiset hankiset  oli nytkin.


Aurinko paistaa rävötti sopivasti. Saimme varjokuviin mahtavat säihkysääret. Eikö vaan.

Mutta kuunteleppa videoklipistä, miten hanki narskui. 

Hankisten innoittamana kävimme metsäretkellä Tyrnäväjoen varressa. Meillä on siellä metsäpalsta yhdessä karhun kanssa. Me käymme siellä yleensä vain talvella, kun karhu nukkuu. Tai lieneekö niitä useampikin. Jätöksistä päätellen ainakin emo ja pentu.

Talvella aluetta hallitsevat näköjään ilves ja susi. Samoja jalanjälkiä kuljimme. Sudenjäljet ovat kyllä kammottavat. Tuntuuko sinusta oudolta, että samalla alueella on näin runsas petokanta?

Mutta toinen  mukava juttu osui  viikonloppuun ja  alkuviikkoon. 

Katsoppa  pieni videoklippi.

Hovipojankaktus rehahti kukkimaan. 

Minulla on paljon lehtikaktuksia. Mikään muu ei ainakaan vielä ole kukkinut näin komealla kukalla. 

Onko sinulla lehtikaktuksia?  Minulla olisi vaihtareita, jos sinullakin on erikoisia  pitkälehtisiä.  Onnistutko sinä kukittamaan kaktuksiasi? 

No niin. Kukkainnostus iski taas päälle. 

Porstuakin tuli tuunattua  narsisseilla. Meillä päin  on sanonta, että porstuasta näkee, millainen emäntä on talossa.  Äitini piti aikoinaan huolen, että porstua oli aina siisti ja  kesäisin ikkunoilla oli pelargoniat. 

Aurinkoa  keskiviikkoosi. 

 Tässä on muuten kuva minusta muutama vuosi sitten 3- vuotiaan lapsenlapsemme Siljan silmin. Hiukset ovat nyt pidemmät. 

EI VIELÄ

aivan auennut hovipojan kaktuksen kukka.

Jospa jo huomenissa.  Joka aamu pitää ensimmäisenä tarkistaa tilanne.

Mitä sinun sunnuntaihisi sisältyi?

Meillä oli metsätyöpäivä. Selviytymistaistelua puolen metrin kinoksessa. Kyllä se yhtä kuntosalireissua vastannee.

Meidän puutarhassa kasvilavat on tehty hirrestä. Lisää pitää saada. Uutta värkkiä tästä tulossa.


Vielä pari päivää sitten oli mahtavat hankiset. Tänään ne olivat muisto vain.

Hangen pinta oli kuin olisi ollut lentokoneessa pilvikerroksen päällä. 

Katsohan, millaiset säihkysääret minulla ja miehellä on. Onko sinulla tällaiset säihkysääret?

Ruusuinen tervehdys  alkavaan viikkoosi. 

OIKEIN TUNNISTETTU - VOITTAJA LÖYTYI

Edellisessä postauksessani esittelin parsan kasvattamista siemenestä ja lopussa oli tunnistustehtävä.

Oliko hieman vaikea tunnistaa zoomattuna kasvin lehdestä? Raparperihän siinä oli kuvattuna.

Mökkihöperö oli tunnistanut oikein ja oli onnettaren suosikkina.  Voitit  parsan siemenpussin. Laitatko yhteystietosi minulle sähköpostiin pekkalat@outlook.com
Minulla parsat kasvavat jo vauhdilla, onnea  Sinullekin Mökkihöperö  kasvatukseen. Voit kylvää siemenet vaikkapa keväällä suoraan maahan.

Parsan siemeniä on vielä jonkin verran jäljellä - 3 euroa  pussukka + postimaksu 1,50. Näin  pääset kasvattamaan omia parsoja. 

Kurkkaappa tulppaanitervehdykseni viikonloppuusi. Mitä sinun viikonloppuusi kuuluu?

Meillä on ohjelmassa varhaisaamun hankihiihtelyä. 

PARSAN KASVATUS SIEMENESTÄ

onnistuu ihan helposti. Siemenet eivät edes tarvitse kylmäkäsittelyä.

Haluaisitko itse kasvattaa parsaa vai joko sinulla on parsapuskat? 

Jotkut ovat viestittäneet, että kaupasta ostetut taimet eivät ole menestyneet. Niistä minulla ei ole  kokemusta. Olen aina kasvattanut parsat siemenistä ja hyvin menestyvät. Oulun korkeuksillakin  ilman  mitään talvisuojauksia. 

 Nam.  Ajatteleppa, että voit syödä omassa puutarhassa kasvatettua parsaa. 

Tässä yksi parsapensaistani. Puutarhan kaunistus ja hyvää materiaalia kukkakimppuihin. 

Katsohan videoklippi, miten kasvatus lähtee alkuun.

Parsan jatkokasvatuksesta voitkin  sitten lukea enemmän aikaisemmasta postauksestani  viime vuodelta.  TÄSTÄ LINKISTÄ



Parsan siemeniä jäi kylvösteni jälkeen jonkin verran ylimääräisiä - voit tilata pussukan 3 eurolla + postitus 1,50  Laita sähköpostia pekkalat@outlook.com

Siement voit kylvää keväällä suoraan maahan. Ei siis tarvitse esikasvattaa sisällä.

Ai niin, tällainen kuva löytyi tiedostoistani. 

 Mikä kasvi on kyseessä? Kirjoita kommenttiin tämän postauksen loppuun. 

Oikein vastanneiden kesken arvon  parsansiemenpussin. Kommentoi viimeistään keskiviikkona 22.3

Mukavaa ja aurinkoista viikonalkua, olitpa sitten työssä tai vapaalla.

KASVATAN TOMAATIN TAIMIA COKISPULLOISSA

Kaatosadepäivä maaliskuun puolivälissä. Oikea koiranilma.

Viisainta oli pysytellä sisällä puutarhahommissa.

Siispä, sadepäivän ratoksi tomaattien taimien koulimista ja  ja kaktusten pistokkaita

Tomaattien ja kurkkujen kasvatuksen alkua saa ihan hillitä, ettei ala liian aikaisin niiden kanssa värkkäämään. Meidän korkeuksilla kun niitä ei voi  kovin aikaisin viedä edes kasvihuoneeseen.

Minitomaateilla voi  kuitenkin jo aloitella. Ne kun eivät kasva ihan kattoon asti, vaikka aloittaa aikaisinkin.

Nelson Gardenin yhteistyökuvioiden merkeissä sain testattavaksi turvenappeihin  kylvettyjä minitomaatteja. Helppoa ja siistiä taimikasvatusta ihan aloittelevillekin  tomaatin kasvattajille.

Katsohan videoklipistä, miten koulin  viikon ikäiset taimet. Nyt kokeilin itselleni ihan uudenlaisia istutusastioita.  Multana käytän taimivaiheessa Biolanin  kylvö- ja taimimultaa. Liian voimakasta multaa ei kannata laittaa vielä pikkutaimille.  Vasta parin, kolmen viikon kuluttua koulin vahvistuneet taimet uudelleen isompiin  ruukkuihin. Silloin istutan taimet Biolanin mustaan multaan.

Sade jatkui ja jatkui. Välillä tuli märkää räntää vaakatasossa, ettei ulos ollut asiaa.

Luin Facebookista, että eteläisessä Suomessa oli jo nähty neitoperhonen.  Meillä näitä nähdään yleensä vasta elokuussa.

Kesänmerkki ilmestyi kuitenkin jo viime viikolla pirttiimme. Yksi kärpänen surrasi iloisesti ikkunassa.

Pjhanharavointiakin oli jo aloitettu jossain päin. Joko teillä?  Meillä on vielä ainakin puolimetriä lunta.

Sormia piti  kuitenkin uittaa vielä multasäkissä. Kesän kaipuu jo polttelee. Joko sinun multasormiasi syyhyttää?

Kun kevätkylvöjä  ei kannata  aloittaa vielä laajemmassa mittakaavassa muutamaan viikkoon sisätiloissa, piti tyytyä kaktusten leikkelemiseen.

Vilkaisehan videoklippi.

Jos haluat varata pistokkaita, laita viesti sähköpostiini  pekkalat@outlook.com

Aurinkoista viikonloppua, sellaista lienee kai luvassa.

LÖYDÄTKÖ SINÄ VESISUONET PIHALTASI?

Testaappa vaikka ihan mielenkiinnosta tai tarvitsetko kaivon pihallesi? Vai oletko jo kokeillutkin vesisuonen  löytymistä?

Onko sinulla metrin pätkä kuparilankaa? Jos ei, kipinkapin rautakauppaan.  Taittele lanka puolikuun muotoon.

Ja sitten testaamaan. Katso videoklipistäni ohje, miten  vesisuonta etsitään.

Vesisuonen löytäminen ei onnistu keltä tahansa. Miksikähän ei? En osaa sanoa.

Tyttärellämme kuparilanka toimii. Hän löytää samoista kohdin vesisuonet kuin minäkin. 

Mieheni kädessä kuparilanka ei käänny vesisuonten kohdalla. Olen yrittänyt siirtää taikavoimaani hänelle pitämällä häntä kädestä.  Siis siitä kädestä, jossa ei ole kuparilanka. Mutta ei. 

Olemme kyllä aika koomisen näköinen pari, miehellä on toisessa kädessä  lankakieppi ja emäntä taluttaa toisesta kädestä. Ja kun asumme aivan tien varressa, voi kamala, mitähän ohikulkijat ajattelevat. 

Kesällä sitten testataan tyttären kanssa tuoreella pajunoksalla, löytyvätkö samat vesisuonet. 

Voi jospa kirjoittaisit tämän postauksen loppuun kommentteihin, miten sinä onnistuit.  

MELKEIN NIINKUIN JOULURUUSU

 ja on kestävä

NARSSSIVUOKKO

 siemeniä noin 40 kpl/pussissa 3 euroa + postimaksut 1,50

Narsissivuokko kukkii kiitettävän pitkään, sievä ryhmänä, lehdistö siisti syksylläkin.
Korkeus 10 cm  lehtiruusuke /40 cm kukkavarsi

Valontarve puolivarjo- aurinko

Kasvumaa multainen

Kukkii touko- kesäkuussa, pitkä kukinta-aika
Taimien istutusväli 25 cm , juurille tilaa ainakin 20 cm, syvyyttä siis

Ja mitähän tästä avautuukaan

Kesäaamuisin pitää kiiruhtaa katsomaan, joko on avautunut

Muitakin värejä löytyy

UNIKON siemensekoituksessa on  erilaisia puna-valkokirjavia, ripsireunaisia, yksinkertaisia ja kerrannaisia kukkia

3 eurolla pussi + postitus 1,50. 

Pussissa on noin teelusikallinen unikon siemeniä. Niistä saa jo näyttävän kukinnon. 

Siemenet voidaan kylvää syksyllä tai keväällä ja unikko kylväytyy jatkossa hyvin itsestään. 

Kylvä itsellesi unikkopenkki, niin voit aamuisin kiiruhtaa puutarhaasi katsomaan, millaisia taideteoksia on aamuyön tunteina avautunut.

Muitakin siemeniä  vielä tarjolla ennen kevään  taimiaikaa.

Katsohan linkistä 

http://takaloroppola.blogspot.fi/p/siemenet.html

Laita tilauksesi sähköpostiini 

pekkalat@outlook.com

MITEN SINÄ VARJELET KASVEJASI ?

Onneksi meillä Oulun korkeudella ei ole puutarhurin vihollisia: kotiloita  ja espanjansiruetanoita.

Mutta mansikkamaan riesana ovat mitkäs muut kuin rätsät.  Kehitteletpä mitä pelottimia tahansa, niin kesän ensimmäiset, komeimmat mansikat ne käyvät nokkimassa.

Vuosien saatossa olemme kokeilleet ja lisänneet jos jonkinmoista asukkia masikkapellolle ja marjapensaisiin. Rätsät näihin tottuvat nopeasti, mutta me itse säikymme  näitä  koko kesän.

Iltahämärissä, kun kyykit mansikkamaalla ja yhtäkkiä pyörähdät ja - hups siinä selkäsi takana sattuukin juuri olemaan  pelätin. Sitä vaille, ettei karkuun lähde.

Yli kaksimetrinen Reetta on  uskollisesti vartionut mansikat ja viinimarjat yli kymmenen vuotta - nimensä hän on saanut 1800-1900- lukujen vaihteessa talossa palvelleen piikatytön mukaan.

Alkuvuosina ohikulkijat olivat kuulemma tervehtineet häntä ja ihmetelleet, kun en vastannut tervehdykseen.  Voi voi, ohikulkijat eivät erota minua variksenpelättimestä.

Arvaappas, kuka tälle on ollut mallina. Andy tietenkin. Suosituin meidän pelättimistä. Vetoaa naisiin. Monet ottava selfien  Andyn vierellä. Lapset kiertävät kaukaa. 

Andy on sen verran keikari, että välillä asut vaihtuvat. Coolin näköisenä pitää aina kuitenkin olla aurinkolasit päässä, satoi tai paistoi. 

Vanha täytetty, jo vähän riepaleinen haukka muovikäärmeineen ei pelota ainakaan rätsiä,  istuvat mokomat samalla oksalla sen kanssa.

Aidoimman näköinen on Olli-isäntä. Talomme ensimmäinen omistaja. 

 Veljekset kuin ilvekset, Olli ja Risto. 

Näitäkin tarvitaan, päivän homma syksyt keväät.  Ilman näitä kauriit ja jänikset saavat pahaa tuhoa aikaiseksi.

Tulevan viikonlopun tehtävä tiedossa. Havujen huputtamainen. 

Keltaista iloa viikonloppuusi. 

Tämä suikerovihma, jos mikä onkin jänisten herkkua.  Vain tapit on jäljellä, jos tätä ei suojaa. 

Huurteisen pakkasaamun kuvasatoa

Luonto on ihmeellinen - Suomessa hankikin on sinivalkoinen. Ainakin meillä Paavolassa.

Noita värejä ei oikein tajunnutkaan, ennenkuin kamera vangitsi ne. 

Kuvasipa taivasta tai  maata, niin sinivalkoista löytyi. 

Hangenpinta oli uskomattoman kaunis. Senttimetrin korkuisia, kaunismuotoisia lumikiteitä oli muodostunut yön aikana.  

Kuurankuorruttamat koiranputket ovat talvella satumaisen kauniita. 

Mikä rauha ja hiljaisuus, olivatkohan kaikki kyläläiset lähteneet johonkin hiihtolomille. 

Vain läheisen Harsunkosken kohina kuului pihapiiriin. 

Kuunteleppa ja  rauhoitu hetkeksi nauttimaan  NAISTENPÄIVÄN iltapuhteesta.