Ystäväenergiaa

Eilen taas pitkästä aikaa - siltä siis ainakin on tuntunut;) - suunnistin ystävä-kultaa tapaamaan Helsinkiin.

Päivä täynnään jutustelua kuuman kupposen äärellä ja ihanan rauhaisaa samoilua pitkin kaupunkia. 

Tuomisina varhainen syntymäpäivälahjakin, aivan ihana!

Tämmöisen söpön kumisen kukkaron sisältä löytyivät sitten kolme suloista pussukkaa: silmukkamerkkejä ja kahdet aivan äärettömän kauniit korvakorut. Toiset on upeat turkoosit ja toiset purppuraliilat. Huokaus! Kiitos teille molemmille taitaville tekijöille. Lilan tytär on tehnyt näistä osan, kuinka taitava nuori nainen!

Tässä vielä parempi lähikuva.

Kiitokset Lila sinulle ihanasta päivästä. Otetaan taas pian uusiksi.

Tänään olenkin sitten nukkunut univelkaani viikon varrelta pois. Iltasella sitten etsimme Pelle Hermannia joka paikasta ja viimein älysin neulekoriini vilkaista

Ihan selvä neulojan kissa hänkin:) No, ei voi moittia, onhan tuolla niin pehmeä nukkua.

Perustin tässä iltapuhteena myös noille Zelda´s Dippins-langoille oman Facebook-sivunkin. Päivitän sen aina uusien värjäysten ilmaantuessa tästä lähin myös. Linkki löytyy tuolta sivupalkistakin.

Ihanaa syyskuista sunnuntaita teille kaikille ja kiitokset kaikista ihanista kommenteistanne. Olen ollut valitettavan kiireinen vastaamaan, mutta koetan parantaa tapani.

Kasvun aikaa

Meillä on meneillään kasvua vähän siellä sun täällä.

Dippausvyyhdit ovat kasvattaneet pituuttaan värjäysvaiheessa ja tätä myötä myös jälki neulottaessa todennäköisesti eroaa entisestä.  Onneksi innokas testineuloja suostui kaksi vyyhtiä ottaa neulottavakseen. Sieltä siis kuvia sitten kun ehtii valmiiksi tai edes jonkin matkaa eteenpäin neuloa, ainakin näin toivon, että saan täällä noita julkaista aikanaan.

Itsekin tuollaisen kaksivärisen Megabeiben tuosta otin testiin ja tämän näköistä vartta lähti syntymään sukkaan 2,5mm bambupuikoilla ja 64 silmukalla.

Kokeilen seuraavaa vielä pienemmillä puikoilla eri langasta kunhan ehdin, mutta selväähän on, että jälki on kovin riippuvaista kustakin neulojasta. Suurin haaveeni olisi keksiä helppo konsti kunnollisiin pitkiin väriliukuihin. Huokaus -sitä odotellessa, edelleenkään kun tuo puiden ja luontikehikkojen kanssa touhuaminen ei oikein houkuta, hih! Jokatapauksessa myyntisivulle pukattu 7 ensimmäistä testivyyhtiä.

Kasvua on ollut havaittavissa myös näissä pikku vintiöissä. Kolme ja viisi kuukautta täynnä ihan näinä hetkinä.

Varoitus varsinaisesta kuvaryöpystä, ken ei kisuja kestä - äkkiä sivun vaihtoon, hep!

Mul on uus lelu:)

Olen äärettömän onnekas! Isälleni ennätin tilauksen tehdä vyyhdinpuista, joilla saisi aikaan isompia vyyhtejä. Reumaatikkona minua ei ole houkutellut kovin paljon mekaanista toistoa sisältävät vehkeet eikä myöskään tuollaiset luontikehykset. Myöskään tuolien ympäri juoksentelu ei ole niitä suosikkipuuhiani iltaisin. 

Isä ei kuitenkaan ole vielä asialle ehtinyt tehdä mitään ja tähän olinkin varautunut sillä varoitti jo etukäteen, ettei heti tapahtuisi.

Sillä välin kuitenkin Miehekkään serkkupoika innostui asiasta ja eipä aikaakaan kun tällainen komistus nökötti olohuoneessamme. 

Aikamoinen, vai mitä? Tällä syntyy 3,5-metrisiä vyyhtejä.  Pahoittelen taustan sotkuja tuolissa, niitä en päässyt korjaamaan koska siellä pötkötteli tämä toipilas höpöherra.

Meillä toivottavasti pienet alkavat parantua, tänään hain sisäiset antibiootit toipumisen tueksi. Onneksi syödään kuitenkin ihan normaalimalliin. Unikin paras lääke on, häntä siis hellikäämme.

Syysterveisin

Täällä nautitaan kauniista syyspäivistä ja yksinkertaisista pienistä asioista:

Vuorimäntymme syysasussaan

Oksa neiti Nökön rippikukkakimpustakin on vielä näin hauskassa tilassa ja voimissaan

Helmi on oikea sylivauva, nytkin tässä sylissä hyrisemässä

Pelle Hermannikin nauttii, istuu usein tuossa eteisen ulko-oven edessä ja naukuu kuin tahtoisi jo ulos. 

Silmät eivät vain tahdo oikein kummallakaan olla vielä terveenä. Olisiko se antibioottikuurin paikka. Koko ajan olemme tiputelleet noita saatuja tippoja, mutta ei vain mene kokonaan ohitse. Harmillista!

Ihana postipäivä!

Sny:ni on muistanut minua aivan sykähdyttävällä paketilla! 

Tänään on mieli ollut hiukan apea ja tämä kyllä osui oikeana hetkenä postilaatikkoon putoamaan.

Snyyni oli kirjoittanut kauniilla käsialallaan pitkän viestin tähän suloiseen korttiin

Ihan on Helmimäinen unirypistys tällä pikkuisella:)

Upeaan turkoosiin silkkipaperiin oli kääritty vaikka mitä ihanaa

Paketista löytyi vaikka mitä upeaa. Kolme maistiaispussia suosikkiteelaatujani. Minähän nykyään juon paljon kumpaakin, niin kahvia kuin teetäkin. Marimekon herkullisen värisiä servettejä, Fabelin mainiota sukkalankaa, Cascaden Heritage-sukkalankaa, yhdet suosikkisukkapuikoistani Knit Pron Cubicsit (mainiot kipeille käsille) ja minulle aivan uutta suklaata. Nams ja huokaus!

Olet Sny-kulta kyllä hemmotellut minut ihan pilalle tällä paketillasi. Kaunein kiitos ja sinulle myös lämpöisiä halauksia.

Kun on oikein pieni

Kun on oikein - runo tuli minulle ihan väistämättä näistä Helmistä otetuista kuvista mieleen. 

Iskän käsivarrella on sitten mukava kölliä

Toinen on oikein suuri ja toinen sitten oikein pieni - ja uninen:)

Ja kun uni alkaa painaa silmää ja hiukan viluttaakin, silloin voikin sitten siirtyä iskän paidan sisään kenguruhoitoon. Hassu Helmi:)

 Ihanaista torstaita teille kaikille!

Mustikkasukat

Välillä täältäkin suunnalta jotakin valmista. Tein hieman vyyhdinpituuksilla leikittelyä ja kehittely järkevän isomman määrän käsittelyyn siis jatkuu edelleen. Tässäkin kuitenkin hieman pidempänä värjätystä Nalle-langasta neulotut sukat. Hyvinkin perussellaiset.

Mustikkasukat

Lanka: itsevärjätty perusnalle, väri Mustikka

Koko: 39, silmukoita 64

Puikot :  2,5mm KnitPron Cubicsit puisina

Muuta: Perusribbiä, tiimalasikantapää, kärkeen nauhakavennus ja päättely kolmen puikon päättelynä

Fiilis: pidän kovasti raidoituksesta, ei kun seuraavan kimppuun

Voin vain suositella tätä päättelyä mikäli nyt et sitä vielä ole kokeillut. 

Katsokaas myös miten kovasti pienoiset ovat jo kasvaneet!

Kokoeroa on kyllä serkuksilla huimasti.

Hiirijahtiinkin on Helmi jo päässyt. Tämä pieni neiti muuten juosta kipittää kuin Chihuahua:)

Isompien kanssa on jo alettu tuttavuutta hieroa ja vanhat herrat taitavat hiukan pelätä pieniä, hih! Kustikin meni heti ulko-ovelle sen näköisenä, että päästäkää minut pois noiden hurjien tieltä. Pelle ei pidä Annista ollenkaan, mutta Helmi ei paljon välitä, on vain niin pieni vielä, ettei noita voi samaan tilaan vielä yhtään laittaa ilman valvontaa. Annilla niin voimakkaat otteet ja ryntäämiset, että voisi sattua jotakin ikävää ihan vahingossakin. Me siis jatkamme kasvamista ja syömistä, taas!

Syksy

Se taitaa tosiaan olla syksy nyt. Ulkona on satanut koko riivatun päivän. Tätä on sitten hyödynnetty neulomalla ja touhuamalla sisällä kaikkea kivaa.

 

Esikon kanssa olemme pelanneet

 

 



Näiden kahden keskinäistä sähinääkin yritin erotuomaroida

 

 

 

Tässä Emppu tuijottaa Kostia suohon. Emppu muuten täyttää varmaankin piakkoin sen 14v. vanha herra jo.

 

 

Hällä taitaa olla ihan samat sävelet. Näistä kaveruksista ei tosiaan ole tullut kaveruksia, mutta jonkinlainen sietäminen ilmeisesti vallitsee. Tänäänkin syötiin metrin päässä toisesta sentään.

 

Pakko esittää myös todiste, että olen ainakin yhden daalian kukan saanut tässä kylmässä kesässä aikaiseksi, jippii!

 

 

Ja pakko kertoa myös eräs jännittävä asiakin. Aloitan koulureppu selässä maanantaina! Ihan sellainen kynäpenaali-olo:)

 

 

Jep, tuli niitä tarvikkeitakin vähän ostettua, kuvassa eivät ole ihan kaikki, hih! Puolentoista vuoden päästä pitäisi olla erikoisammattitutkinto taskussa. Vienkö opelle maanantaina ompun? Ihan työn ohessa/työssä tätä lähden suorittamaan, hui sentään!

 

Pukkasin muuten tuonne myyntisivulle hiukan noita kotikirppiksen juttujakin.

 

Ihania syyspäiviä - poltellaan kynttilöitä ja syödään omppuja.

 

 

 

 

Näin minä kasvan

Tarkoitukseni oli vilauttaa dippilaarista ponnistaneita, mutta valaistus pimeni niin nopeasti, ettei enää toivoakaan saada edes sinne päin - kuvia. Yritetään huomenna tai ylihuomenna uudelleen. Mutta jospa annetaan Helmille estradi tällä kertaa.

Helmi melkein 2,5kk.

Olen hirmuinen riiviö ja tykkään loikata Nökö-neidin sängyltä suoraan vesikuppiini. Sitten pärskitään ja ollaan surkeina märkiä.

Tuota "isoa veljeäni" Pelleä kiusaan ihan mahdottomasti. Onneksi Pellellä on lähes lehmän hermot. Kun oikein kauan härnään ja lopulta puren nassusta, antaa Pellekin sitten minulle kyytiä. Menomme välillä heikompaa suorastaan hirvittää. En kyllä ymmärrä miten Pelle antaa laittaa tippoja silmiin niin enkelimäisesti. Minä en, räpiköin kuin heikkopäinen, mutta eikös meillä tyttösillä olekin oikeus olla hieman hankalia ja melodramaattisia?

Tämmöinen siro ja sirpakkahan minä edelleen olen. Perjantaina aikoivat minut punnita, mutta kyllä minä syön kuitenkin ihan hirmuisesti - monta annospussia päivässä ja kermaviilit ja raksut vielä lisäksi. Huomaattekos - silmäni alkavat jo vihertää enemmän. Mami sanoo, että kipitän kuin Chihuahuat, olenkos sittenkään kissa?

Ja nyt minulle taitaakin riittää, annas kun merkkaan tuon linssisi!

Tuollainen se Helmi on, suuna päänä joka paikassa pikkunenineen:) Jospas se Pelle sitten taas suostuisi ensi kerralla poseeraamaan.

Ihanaista syyskuista keskiviikkoa!

Ps. nyt on pukattu lankalaariin taas jotakin uutta:)