Ihan kohta uusi vuosi

Minä en ajatellut kiusata teitä tilastoilla valmistuneista tai muuta vastaavaa. Totesin tuossa, että vuoden viimeiset sukat ovat puolta sukkaa vaille valmiina.

Jos oikein innostun ja pillastun, saatan ne ehtiä ennen puolta yötä tikuttaa valmiiksi, mutta no stressiä siitä. En siis saanut tempauksen 12 sukat vuonna 2012 vaadittua määrää täyteen. Elämässä on ollut aika paljon muutakin touhua tänä vuonna, joten mennään näillä.

Mutta puolivalmiiden tai valmiiden sukkien sijaan voisin pitkästä aikaa näyttää ottamiani kuvia kummipojastani Pekasta. Nuoresta kissaherrasta on kasvanut oikea komistus.

Pekkahan siis on veljeni kissa, noin kuukauden vanhempi kuin meidän Pellemme. Aikalailla muhkeampi tapaus myös - ruoka siis maistuu ja niin suloinen, että vie kummitätinsä sydämen kyllä ihan täysillä. Lähes kokonaan punainen, lukuunottamatta tuota kauluria ja pikkuisia "sukkia". 

Pekan kanssa siis toivottelemme teille kaikille oikein mahdottoman hyvää uutta vuotta ja kiitämme kuluneesta vuodesta 2012. Niin ja kerromme, että dippilaarikin päivittyi vielä vuoden viimeisen kerran, hih!

Tunnelmakuvia joululta

Ensinnäkin lämpöisistä lämpöisin kiitos teille kaikille joulun toivotuksista!

Olemme viettäneet joulua pienen perhepiirin kesken. Molempien veljet ja minun isäni olivat vierainamme jouluaattona. Esikko niin ihanasti suukotteli kaikkia ja halauksiakin sateli. Nyt on poitsukin jo palautettu asuntolaansa Hämeenlinnaan. Odottikin jo kovasti, että pääsee kertomaan kavereille joulun kuulumisensa. 

Masut ovat kaikilla ihan mahdottoman pulleina. Näin sitä usein taitaa jouluna käydä. Suklaata tosin en ole juurikaan syönyt vaan enemmän noita suolaisia herkkusia.

Tänään napsuttelin kamerallani tunnelmapaloja karvaisista, kun kerran sellaisia oli tarjolla.

Tässä Helmi-neiti katselee haikeana ulos ja taitaa haaveilla jo keväästä kun on leikattu ja tulee harkintaan, päästetäänkö ulkoilemaan ollenkaan.

Oi, tuonne kun pääsisi lumeen ilakoimaan!

Ei sitten, menen jahtaamaan niitä palloja taas.

Pelle taas on ihan rakastunut Anniin.

Hirmuisen epätarkka kuva, mutta kertoo kaiken - puskii koira, rrrrakastan sinua!

Anni oli jo välillä sen näköinen, että: "Mami - pelasta minut tuon hirmun kynsistä!"

Tuo on muuten ihan tavallista Pelleltä, että kiertää Annia täysin hurmion vallassa ja puskee ja halaa ja nuolee. Emme ole vielä keksineet, mikä moiseen yhtäkkiä syynä. Kenties heräilevät hormonit nuorella kollilla?

Mutta nautitaan vapaapäivistä kellä niitä nyt on ja tsemppiä myös teille, jotka jo huomenna rynnistätte työpaikalle. 

Jouluaatto

Jouluaattoaamua on meillä aloiteltu riisipuurolla ja joulukukkien ihastelulla. Nämä pienet ruukkutulppaanit oli ystävä ihan itse istuttanut, suloisia. Kunpa saisin ne pidettyä pirteinä pitkään. Miehekäs-kulta ilahdutti verenpunaisella ruusupuskalla. Rakkaus sinullekin armaani.

Muutoin aamun suunnitelmiin kuuluu perinteinen haudutettu riisipuuro ja sitten suuntaamme haudoille ja samalla hakemaan isääni ja veljeäni. Ilmoitin molemmille, että tänään syödään meillä eikä vastustusta onneksi ilmennyt.

Tekokuusi (meillä on allergioita eikä oikea ole vaihtoehto) on koristeltu ja muutamaan kertaan jo kaadettukin. Ensin Esikon toimesta ja toisen kerran Helmin. Helmi ei voi vastustaa koristeita vaan ravaa tämän tästä pallo tai koristenauha hampaissaan ohitseni. Päivän ohjelma jatkunee hyvällä ruoalla ja rauhallisella yhdessä ololla läheisten kanssa. 

Haluankin toivottaa oikein leppoisaa ja tunnelmallista joulua kaikille teille!

Peltsi ja Anni

Eilen kun tulin kotiin odotti minua tällainen näky.

Anni vetää "viattomana" hirsiä ja Peltsi istuu syyllisen näköisenä rötösten lähteillä?

Oli sitten revitty roskisastia esiin ja levitetty se totaalisesti ja silputtu tyhjät kissanruokapussit, kahvinporot levitetty ja Helmi varmaankin juossut rallia kaiken keskellä.

Syyllinen ei tainnut kuitenkaan olla Peltsi vaan Anni sillä kun matalalla äänellä kysyin: "Kukas tämän on tehnyt?", näyttikin neiti jo tältä:

Tiedän tämän tuhon tekijän olevan Annin koska on ennenkin tehnyt näin. Kissanruokapussien tuoksu on hänelle vain niin vastustamaton asia, että ne on roskista kaivettava esiin hinnalla millä hyvänsä ja mitenkäs muutenkaan makupaloja saa pussien perukoilta kuin repimällä ne murusiksi. Mutta voi %&%grrh%%#;#!! mikä sotku siivottavaksi! Ketaleen koira, onneksi en kehrää, muuten voisi päätyä koirankarvalangaksi, nih!

Kaikki ihanuus päättyy aikanaan

Eilen saapui piskuisen postilaatikkomme täydeltä ihanuutta!

ja mitäs tällaisesta suloisuudesta sitten löytyikään?

pitkän viestin kera mitä kaunein kortti (palaan siihen vielä kohta;)

Herrrkullinen huurteinen omppu-joulukuusenkoriste

Jouluisia servettejä sekä

Carmen by Perminin namia punaista villapellavalankaa, mielenkiintoinen sekoitus 50g/50m, uteliaana odotan miltä tuntuu neuloa tätä.  Punainen ei taaskaan näillä iltavaloilla oikein vastaa todellisuutta, mutta sellainen melkoisen syvä hieman vadelmaan taittava punainen. Tulisikohan näistä vaikkapa kauluri viluiselle?

mukana olivat vielä nämä ihanuudet piparimuotit

Pikkuiset koira ja kissa, saadaan taas ryhtyä piparinpaistoon.

Se kortti sitten. Snyyni on lähettänyt ihan kautta linjan mitä ihanimpia kortteja, olen ne kaikki tuonne pöytälaatikkoon säästänyt eikä tämä viimeinenkään yhtään jäänyt edellisten varjoon

ja kautta linjan ovat kortit sisältäneet pitkän käsinkirjoitetun viestin

tällä kertaa sieltä löytyi myös vastaus siihen kuka näitä mieltä lämmittäneitä paketteja onkaan syksyn ajan minulle lähetellyt. Sehän onkin ollut Mikaela !

Voi sentään miten iloinen yllätys, suuren suuri kiitos sinulle. Olet kyllä niin osuneita ja onnistuneita paketteja pitkin matkaa lähettänyt, etten voi kuin ihmetellä. Lämpöiset halit täältä ja kuuluisaa nallevoimaa:)

Kyllä meni Sny-syksy nopsasti. Haikeaa, mutta niin mukavaa, että nyt ollaan tältä osin finaalissa.

Sitä täydellistä punaista!

Minulla on ollut käynnissä sen täydellisen kylmän, tumman peruspunaisen neuletakkilangan metsästys jo muutaman vuoden. Harkitsin jo pistäväni väripadan porisemaan, mutta sitten Salainen neuleystäväni lähetti minulle eräässä paketissaan neljä kerää Laurin villalankaa. Tuohan on oikeastaan varmaan sukkalankaa, mutta niin pehmoista ja silkkistä jotenkin. Aloitin jo sny-lähetyksen langoista kirjoneulesukkia, hui! Mutta en ollut tyytyväinen työni jälkeen ja purin sen pois. Sitten Lohjalla Kodin tavaratalossa osui silmiini tätä samaa ihanaa punaisen sävyä ja niinpä kotiutin sieltä neuleeseen sopivan määrän jo olemassa olevan kerän kaveriksi. Kerässä 150g/275m villasekoitetta. Oih!

Nyt sitten pitäisi keksiä miten saada väri näkymään oikein myös tässä näytöllä, mutta kuvitelkaa siis täydellinen tumma kylmä punainen. Näistä tulee ylhäältä alas toteutuksena joko tunika tai neuletakki. Kaupassa ei tosin ollut sitä aikaa myytävänä eikä reippaita aikaansaavia neulojankäsiäkään eli näetteköhän valmiin neuleen - öh - vuonna 201...? Toivottavasti ette kuitenkaan vaan hieman aikaisemmin sentään.

Ihanaista sunnuntaita kaikille. Minä jatkan teekupposella ja lintulaudan punatulkun ihastelulla.

Pipareita ja vihainen lintu

Meillä vietellään täällä taas vaihteeksi Esikko-viikonloppua. Ihanaa saada sälperi aina lomille kotiin.  On kaverilla kyllä ihan hirmuisesti vauhtia, huh ja puh! Nyt kun sitä on tottunut tällaiseen enemmän "normi"arkeen  niin sitä on aina aika voipunut sitten lomaviikonloppujen jälkeen.

Neiti Nökö on meillä virallinen leipomusvastaava, minä en sellaista jauhopeukaloa omaa ja olenkin ollut erityisen onnellinen, että lapsoset ennakkoluulottomasti haluavat keittiössä touhuta ja saavat kyllä niin tehdäkin mieluusti.

Tänään ottivat Esikon kanssa piparitaikinan esiin ja alkoivat leipoa. Suurin haaste on saada Esikko malttamaan mielensä taikinan painelussa, aika vauhdikasta se olikin

Siinähän se vihainen lintu-fani jauhoisena painelee muotteja taikinaan. Namivahti siellä taustalla vaanii pöydältä putoavia makupaloja, näin epäilen.

Ostin Esikolle tuon hupparin Ebay:stä ja juuri passeli oli eikä kovin kalliskaan.

Minä olen ollut hiukan flunssanuhassa täällä ja tuntuu, että palelee kaiken aikaa. Oli siis ruvettava kaivamaan lisävillaa päälle ja paksuin poncho päälläni täällä istuksin ja touhuan. Takkutukkaakaan ei vielä ole saanut tämä rouva kammattua, mutta josko sitä antaisi nyt armon itselleen kerrankin.

Tämä poncho ei muuten ole omaa tuotantoani vaan Mangon ostokappale, sellainen sinisenmusta ja hiha-aukoilla varustettu versio. Edullinen ja varsin passeli hankinta tuolta loppusyksyltä.

Toinen harmi viluttelun lisäksi on ollut ihan korpuksi kuivuva naamani. Kuivuu ja ärtyy ja sitten tulee ärtymysnäppyä pitkin poikin. Millä ihmeellä tuota rasvaisin ja hoitaisin, että ei ihan niin hirmuisesti hilseilisi? Olisiko vinkkiä, apteekin Hydran nyt viimeiseksi ollut käytössä ja sitä ennen kaikki syväkosteuttavat voiteet ja jopa Bio-Oilin ihoöljykin. Ei vaan tunnu auttavan. Sisäisesti napsin kalaöljyjä sekä vitamiineja, erityisesti beetä. Talvi on vasta alussa ja jos näin kauheana tilanne säilyy ei varmaankaan ole nassussa kehumista keväällä.

Huulille löysin erinomaisen avun tästä

Ihanaista lauantaita teille kaikille. Nautitaan vaikkapa piparin tuoksusta.

Rotusääri

Näin itsenäisyyspäivän jälkeisessä huumassa esitellään täällä hieman rotusäärtä:)

Minusta kissoissa on ihaninta kaikki nämä värien ja kuvioiden kirjot, Empustakin löytyy vaikka mitä sävyjä. Sääri on myös erittäin komea, hihii!

Tässä myös pienet, vielä autuaan tietämättöminä, että tunnin päästä tulee piikkiä kankkuun, hui!

Edit. palasin kertomaan, että pienoisia ei siis piikitetty pois vaan saivat vain rokotukset ja ilman inahdustakaanhan siellä oltiin. Hienoa pienet. Pienet, jotka eivät enää olekaan niin pieniä sillä Helmi painoi hitusen päälle 2kg ja Pelle hitusen alle 3kg eli Pelle on tuplannut ja Helmi triplannut painonsa.

Hurmattiin sitten hoituritätiä kehräämällä aivan mahdottomasti.

Tai - ehkäpä Pellellä on aavistus, sen verran on ilme huolestunut.

Talvi tuli!

Kuten muuallekin, niin myös meille tulla tupsahti talvi!

ja eräs nauttii siitä kyllä täysin rinnoin!

hrr - tuli muuten hirmuisen kylmä jo katsoessa tuota kinoksessa sukeltelua!

Nyt on kyllä mentävä kuumalle teekupilliselle.

Uudet kakkulat

Tässä jo jonkin aikaa olen harmitellut vauhdilla heikentynyttä näköäni. Minulla siis on lasit ollut jo jonkin aikaa kyllä, mutta jo viimeksi nykyisiä uusiessani, varoitti optikko, ettei varmaankaan menisi kauaa, että olisi suoritettava operaatio uudelleen. 

Siksipä minua hieman suorastaan huvitti, että sähköpostiini tupsahti yhteistyötarjous Firmoolta juuri silloin.

He tarjosivat minulle testiin valintani mukaan joko silmälasit tai aurinkolasit, vahvuuksilla tai ilman. Heidän toiveenaan oli, että he lähettäisivät minulle testiin ilmaiseksi haluamani lasit ja minä sitten kertoisin oman objektiivisen mielipiteeni. No, tilanteenihan on sellainen, että todennäköisesti tarvitsen jo monitehot seuraavaksi, mutta koska minulla ei tietenkään ole niille vielä reseptiä, en sellaisia voinut Firmoolta valita. Se olisi kyllä ollut hyvinkin helposti mahdollista. Mutta tällä kertaa valintani siis olivat pelkät lukulasit.

Heillä on meneillään ilmaisten lasien kampanja, valitset täältä lasit omilla vahvuuksillasi ja maksat vain toimituksen. Sivuston käyttö on minusta oikein mutkatonta ja kaikista laseista oli hyvät kuvat monesta kulmasta, myös oman kuvan lataaminen sinne on mahdollista ja lasien sovittelu siten helppoa. Mikäli kysymyksiä tai muuta ihmeteltävää tulee niin täältä löytää niihin useimpiin vastauksen

Toimitus ainakin omalla kohdallani kesti 7 päivää. Paketointi oli moitteetonta ja paketista paljastui sen avatessani tuollainen pussukka, jonka sisällä oli tukeva silmälasikotelo ja tuttuun tapaan silmälasiliina. Mukava yllätys oli tuollainen taltta- ja ristipäinen ruuvari kahden vararuuvin kera. Ne lähtivätkin heti hyvään talteen.

Lasit sitten, olisin valinnut viininpunaiset jos sellaiset vain olisivat löytyneet haluamassani mallissa, mutta oikeinkin mukavat nämäkin. Väri näissä on nimeltään Tortoise ja siis tuollainen hieman multiruskea.

Oikein hyvin istuivat ilman säätöjä nenälleni. Tukevan tuntuiset ja yllättävän laadukkaan oloiset. Voisin siis hyvinkin harkita toisiakin sieltä kunhan saan vain reseptin monitehoille.

Tämmöiset ne sitten ovat nenällä. Koettakaa kestää kaikki naurunrypyt ja silmäpussit ja keskittykää itse laseihin:)

Nyt taas näkyy maailmakin yllättävän kirkkaana.

Olen tähän asti ollut hyvinkin skeptinen  netin kautta lasien tilaamiselle, mutta ainakin näiden osalta kaikki sujui oikein mutkattomasti. Maksutapoina yleisimmät korttimaksut ja myös minusta hyvin turvallinen Paypal, jota itse käytän paljon erityisesti ulkomailta tilatessani. Voisinkin seuraavaksi harkita vaikka aurinkolaseja vahvuuksillani. Kevätaurinkokin sieltä ennemmin tai myöhemmin vielä pilkottaa - uskotaan niin.

Kasvavat kohisten

kyllä, nimittäin Pelle ja Helmi. 

Päätin ottaa "pienistä" ajantasaiset kuvat, mutta mitä vielä. Pelle saatiin pysymään suht paikallaan kun Kuopus otti hänet syliinsä, mutta kuten varmaan huomaatte hän ei ollut mitenkään ilahtunut sessiosta. Kukas sitä nyt kun leikit ovat kesken. Pelle on itse rauhallisuus, mutta onneksi aika-ajoin sentään innostuu leikkimään ja riehumaan. Rakastaa kinkkua ja raksuja, ei oikein millään söisi paljonkaan kosteaa ruokaa oli se sitten mitä hyvänsä herkkua. Hänet on pistettävä ruokakupin kanssa toiseen huoneeseen sillä syö niin hitaasti ja antaa toisten ryöstää eväänsä, että muutoin lihotuskuurini on täysin tuhoon tuomittu. Korkeajalkainen hoikka honkkeli tämä poika ja niin lempeä.

Helmi taas - no - katsokaa itse:) 

ja vielä hieman myöhemmin neitiä nukutti aivan armottomasti

mutta kyllä tästä näkee koon, aiemminhan taloon tullessaan pikkuneiti mahtui kämmenelle. Nyt tarvitaan jo kokonainen käsivarsi. Tuo on muuten yksi hänen lempiasennoistaan, pötkötellä jonkun käsivarrella selällään ja ehdottomasti on rapsuteltava masusta samaan aikaan.

Muut ehdottomat suosikkipaikat unosille ovat työlaukkuni, erityisesti ne nahkaiset tai vaihtoehtoisesti villapaitani, jotka on jätetty tuolille tai selkämykselle. Niistä muokataan sopivan mukava pesä, jonne uinahtaa.

Puolet päivästä ollaankin sitten täysi duracell, jahdataan omaa hurjan pitkää häntää ja kun se kiinni saadaan puraistaan tietysti täysillä ja auts mikä parku ja sitten hännän ajojahti alkaa taas alusta. Serkkunsa vastakohta ihan täydellisesti. Neiti Nökö nimittää Helmiä Pissikseksi;D 

Hämmästyttävintä on ollut, että Emppu-vanha herra on aika-ajoin innostunut kovastikin leikkimään pienten kanssa ja karmea rähjämme Kosti puolestaan suhtautuu pieniin hyvin emomaisesti. Nukkuu heidän kanssaan sylikkäin tai pesee antaumuksella. Kusti taas on itselleen ominaiseen tapaan sopuisa ja kaikkien kaveri kuin kuuluisa karavaanari. Repe-kultaa ei taas ole aikoihin näkynyt eikä ole antanut ottaa kiinnikään kenenkään, ei myöskään havaintoja hänestä viime ajoilta. En rehellisesti sanottuna tiedä mitä pojalle tehdä. Olisin hänet pitänyt ihan sisäkissana, mutta Kuopus vahingossa jätti ulko-oven juuri kriittiseksi ajaksi raolleen ja vahdissa ollut vanha kettu tietysti käytti tilaisuuden hyväkseen.

Täällä ollaan edelleen aika yhden jalan varassa ja särky tuossa puolitunnottomassa on aina hetkittäin tosi rajua. Fyssari jatkuu vielä torstaina ja ensi maanantaina menenkin sitten tapaamaan ortopediäni, katsotaan mitä hän tilanteesta sanoo. Selkä ei vieläkään kestä ilman pötköttelyä päivällä sen puolesta tunnista tuntiin. Kävely ei onnistu ilman vähintään yhtä sauvaa. Aikaa vievää on toipuminen se on tunnustettava.

Syystalven kauneutta

Kaiken tämän synkkyyden ja harmauden, sateen ja viiman keskellä on ihan pakko lähteä etsimällä etsimään niitä kauniita asioita. Ja - löytyyhän niitä. Pihan kasvitkin ovat omalla tavallaan kauniita, kaikessa talvisessa rujoudessaankin.

Kauneutta on minusta myös omistaa ihania ystäviä ja yhdeltä sellaiselta sain taannoisena messumatkapäivänä nämä suloisuudet. Kiitos Lila-kulta!

Aina kun laittaa nämä korviinsa, voikin muistaa lämmöllä ystävää.

Itse olen maailman huonoin yhteyden pitäjä ystäviini. Toivottavasti he suovat sen anteeksi ja tietävät kuinka paljon heitä arvostankaan. Halaukset teille L., S. ja M.

Tänään taas kävin fysioterapiassa ja auts vaan sanon, raaka täti tuo fyssarini. Mutta mukava kuitenkin.

Sen jälkeen oli tehtävä hidas, taaperrusta sisältävä kierros apteekkiin, kelaan viemään Esikon papereita ja ruokakauppaan. Onneksi Kuopus Kepponen oli kotona ja auttoi tavaroiden sisään viemisessä. Miehekkäälle ostin tällaiset pehmoiset alpakkavillasukat/2 paria unisukiksi. Tajusin siis realismin, etten taida keretä tässä välissä neuloa sellaisia itse enempää, hih!

Nyt kuumalle teelle ja keskipäivän kipucocktailille.

Ihania syystalven päiviä teille kaikille!

Marraskuun paketti ystävältä

Nimittäinkin salaiselta neulesellaiselta:)

Ja on kyllä sanottava, että minun Snyyni on osannut koota kyllä niin minun näköisiäni paketteja, että ihmetystä herättää. Joudun tunnustamaan, etten ole yrittänyt selvittää kuka olet. Haluan säilyttää jännityksen loppuun saakka. 

Mutta katsokaas mitä ihanuuksia paketista tällä kertaa paljastuikaan:

Hurjan ihania juttusia!

Pehmoista ja herkullisen väristä Laurin villalankaa. Tämä on tekokuituvahvistettua, joten tästä saan vaikka miten pehmoisia sukkia. Välähti jo mielessä sellaiset hauskat raitasukat.

Lisäksi Novitan Joululehti. Oikeassa olit Sny-kulta, ettei minulle Novitan tilaajana tätä ole tullut ja useammankin kerran olen sen ostamista pohtinut. En vain ole saanut aikaiseksi. Siellä oli nopealla vilkaisulla jo useampikin ohje, jonka voisi toteuttaa.

Jälleen pitkällä ja mukavalla viestillä varustettu kortti, jonka kuvakin sulatti taas sydämen. Meillä myös täällä niin pimeää, kosteaa ja kylmää. Pikkuinen pakkanen ja vähän sitä valaisevan kaunista lunta, niin johan mielikin olisi hiukkasen virkeämpi heti.

Messuiltu on molemmat, eiköhän yritetä joskus sitten kohdatakin siellä jos samalle päivälle sattuu osumaan tulevaisuudessa, mitäs sanot:)?

Tuon kuvassa näkyvän namun suklaapatukan meinaan haukata kuuman teekupposen kanssa hetimiten ennen kuin lapsoset kotiutuvat koulusta ja ehtivät apajille.

Kaunein kiitos jälleen sinulle Sny-kulta. Olet kyllä onnistumut minut jälleen yllättämään niin iloisesti ja miellyttävästi. Sinullekin valoa, iloa ja voimasäteitä tähän syksyiseen talveemme.

Reissussa kainalosulhasten kanssa:)

Olin jo aikaa sitten sopinut Lilan kanssa Tampereen kädentaidot-messuille lähdöstä. Sitten ryökäleen selkäni prakasi ja pelkäsin jo, etten sinne pääsisi. Kaikesta huolimatta seurasin tilannettani kotosalla ja koska minulla oli nuo kepit (kainalosulhaset) ja kiputilanne hyvässä hallinnassa, päätin uskaltautua messuille suunnitelmien mukaan perjantaina. Osittain myös siksi, että samalla tuli testattua omaa tämän hetkistä kuntoa. Tunti ja istumaan, tunti ja istumaan - sitähän se oli ja sinne yhteen mennessä alkoi messukunto ainakin minulla jo ihan ryytymään. Istuksin siellä kivimessujen penkillä huilaamassa. Eilinen ja tämä päivä on sitten ollutkin aikamoisen kipeä olo. VR:lle pointsit meidän liikuntarajoitteisten huomioimisesta, pääsin matalalattiavaunuihin ja vain muutama hassu porras matkan varrella. Onneksi Tampereelta ei ole pitkä aika matkustaa, mennessä Tikkurilasta Tampereelle ja tullessa Tampereelta Riihimäelle, josta Miehekäs ja Esikko minut noutivat sitten. Mutta oli kyllä kaiken kipeydenkin arvoista, ihanaa nähdä ystävää ja päästä pois neljän seinän sisältä. Tuo perjantai oli kyllä ainoa mahdollinen päivä näillä vermeillä sinne mennä sillä jo tuolloin oli aika ruuhka. En voi kuvitellakaan minkälainen on ollut silloin lauantaina ja sunnuntaina.

Muutamia tuttujakin näimme siellä, vilkutukset teille!

Ostoksia tuli tehtyä kohtuudella

Ensimmäiset ja enimmät hankinnat tulikin tehtyä Eiran Tukun osastolta.

Kookosnappeja, suuria ja niin vastustamattoman kauniita!

Ylempi on Kureyon Sockia ja alempi Silk Garden Sockia

Muut sukkalangat olivatkin sitten Langilta, aika namuja nekin.

Etukäteen oli tilannut pienemmät sukkaplokit suoraan haettavaksi Succaplokin osastolta. Tarttuihan sieltä sitten vielä toisetkin sukkaplokit lahjaksi ja myös Paavo-puikkomitta sekä vihdoinkin pitkään miettimäni tumppuplokit. Jospa saisin niitä tumppusiakin tehtyä tänä talvena ainaisten sukkien sijaan.

Puikkopiikoja osui sitten eräältä kauniita puutuotteita myyneeltä osastolta matkaan. Myyjää en kyllä harmikseni enää muista. Näitä olen yrittänyt useammastakin paikasta löytää ja nyt kun niitä siinä käsillä oli, heti oli ostettava.

Elvariltahan nappasin myös Hömelöpöllöset korviini, kuvaa vain ei nyt tähän ole. Ihanat!

Messuilta me sitten lähdimme keskustaan ja Hook-siipiravintolaan syömään. Tosin, muiden tuhotessa jättimäistä Party packiä, söin minä omaa fileannostani, siinäkin kyllä mittavasti syömistä. Sitten junaan ja kotia kohden. Ihana päivä, ihanaa seuraa ja hurjasti nähtävää. Puolet varmasti jäikin huomaamatta ja anteeksi kaikille tutuille, joiden ohitse mahdollisesti "porhalsin" kärsä pystyssä heitä sanomatta, ei tahallista suinkaan.

Seuraavat eivät ole messuilta, mutta tulin ostaneeksi tuolta Tausendschön iltä tällaiset Knit Pro Karbonz-sukkapuikot ja aivan unelmat käyttää. Sitten huomasin GetKnittedin sivuilla ilmoitusta, että jotakin ongelmaa näiden kanssa on ollut ja etteivät toistaiseksi myy näitä. Tosin minusta nuo heidän sivuillaan näkyvän ovat yksivärisiä mustia ja nämä minun tuollaisilla kirkkailla metallikärjillä varustetut. Onkohan noissa nyt jokin ero sitten? Ainakaan näissä minun puikoissani ei ole ollut mitään ongelmaa. Ihanat käyttää. Olisiko tuo nyt sitten hiilikuitua tuo musta materiaali, mene ja tiedä.

Ihanaista sunnuntaita teille kaikille!

Tänään

Tänään olen poltellut ihanan vaniljan tuoksuista väriä vaihtavaa! kynttilää

Tänään olen ihastellut itsestään syntyneitä kuivakukkia ja niiden takaa kimaltavaa aurinkoa!

Tänään olen manannut ja nauranut tuota meidän Rekkua!

Tänään olen myös huokaillut ja silitellyt postin tuomisia!

Tänään olen miettinyt sukkien aloitusta tästä!

Tänään aion vielä kinkkastella kepeillä ja poristella dippipataa! Ihanaista alkavaa viikkoa myös sinulle lukijani:)

Metrisukat

Tässä jokin aika sitten Miehekäs taas kerran totesi edellisten sukkien kaikkien mystisesti kadonneen. Ulkotyötä tekevänä ei sitten olekaan ollut ollenkaan mukavaa touhuta ilman villasukkia, joten apuunhan sitä oli riennettävä. Minulla on krooninen paksumpien sukkalankojen pula yleensä ja niin nytkin. Kiireessä sitä sitten useimmiten tarttuu marketin Novita-hyllyn antimiin. Niin nytkin oli siis tehtävä.

Hyppysiini tarttui muutamia keriä 7 veljestä Tweediä sekä Nostalgiaa. Minun on todettava, että minulle sopii parhaiten juuri tämä keräkoko 100g/200m. Nimensä mukaisesti hurjan pitkällä varrella syntyi miehelle sukat kokoa 44 165grammalla.

Metrisukat Miehekkäälle

Silmukoita ja puikot: 56s/3mm bambuiset puikot

Lanka: Novita 7 Veljestä Tweed väri nro 815

Malli: Ei mallia, se oma perusribbi tiimalasikantapäällä ja nauhakavennus kärkeen kolmen puikon silmukointipäättelyllä jälleen kerran

Fiilis: Aika muikea, ei siinä mennyt kuin 2,5 viikkoa. Minulle ihan huikea tahti tämä, hih!

Tämä kantapää sopii kenkäkäyttöön mielestäni hyvin.

Tämä kärkipäättely taas miellyttää omaa silmääni eniten. Tuttua ja hieman tietysti tylsääkin.

Tuo tweed olikin yllättävän mukavaa neuloa, ei niin muovisen tuntuista kuin seiskaveikat yleensä. Plussia siitä siis. Taas on tassut yhdellä nallella lämpöisinä.

Päiväänsä voi piristää myös ostamalla tietämättään hyvin hellyttävää vessapaperiakin. Loppuviikosta kaupassa muistin, että kotona taisi olla paperi hyvin vähissä ja Kepposta pyysinkin hakemaan hyllystä Lambia, jota käytämme yleensä. Sitten eilen istahdin sinne minne kuninkaatkin yksin ja meinasin ihan hihitykseltäni ryytyä sillä tämmöistähän sieltä paketista olikin löytynyt.

Paketissa luki, että tarinavessapaperia, ihania tarinoita. Haittapuoli on nyt se, että paperia kuluu aikalailla, kun  pitää päästä näkemään mitä seuraavassa palassa lukee ja muut takovat mielipuolisina oven takana kuplat otsassa.