Summasummaarum ja niin edelleen..

Ehkä kannattaa aloittaa iloisista asioista. Niin, yllänäkyvät sukat valmistuivat viimein joululoman aikana, kuvassa vain toinen kosken jaksanut kinkun pullistamaa takamustani nostaa ja kuvata toistakin. Lanka oli Noro Kureyon Sockia nro 149. Harmikseni minulle hiukkasen isot, joten joutunevat lahjalaatikkoon häpeämään ja orpona uutta kotia odottelemaan. Ovat siis 39 kapeaan jalkaan hiukkasen leveät.

Kaikki tuntuvat summailevan kulunutta vuotta. Ehkä minunkin tuo täytynee tehdä. Ei tule pitkää virttää, älkäätten peljästykö. Vuotta 2008 on leimannut kaksi suurta asiaa, vaihdoin työpaikkaa - jopa kahdesti. Olen olooni tyytyväinen, mutta ainahan parannusta voi toivoa, vanhoja ihania työtovereita kun en mukaani saanut, sniif..

Toinen ehkä vieläkin suurempi asia oli sairastumiseni. Minulla siis todettiin loppuvuodesta nivelreuma. Koko vuoden kestäneet erilaiset ikävät oireet ja kipuilut saivat virallisen selityksen. Nyt on lääkitys käynnissä ja olo on kyllä helpottunut, esimerkiksi jatkuvat tulehduskipulääkityksen olen pystynyt heivaamaan ja hyvä niin. Aina silloin tällöin lehahtavat turvotukset ja kipuilut, mutta täysin jatkuvaa se ei lääkityksen aikana onneksi ole.

Täytin myös kuluneen vuoden aikana tuon maagisen 40 vuotta. Ja kyllä se totta on mitä sanotaan, kun 40 täyttyy, sitä lakkaa olemasta se kiltti tyttö. Minustakin on tullut aika tiukka täti viimeisen vuoden aikana. Tulee nykyään sanottuakin kun ottaa pattiin, käämiä käristää ja hatusta heittää. Varokaa siis vain.. Mutta on myös oppinut erottamaan mikä on tärkeää ja osaa arvostaa sitä kaikkea mikä on hyvin. Minullakin on hyviä, erittäin tärkeitä ystäviä, kiitokset suuret teille. Tiedätte kyllä varmasti itsenne. Ja rakastakin rakkaampi perheeni. Olen myös saanut mukavia uusia neuletuttuja, kiitokset myös heille, on suuri rikkaus oppia tuntemaan uusia ihmisiä ja vielä noin mukavia.

Ensi vuonna - niin, ensi vuonna minä: jatkan neuleitani ja yritän huventaa kangasvarastoanikin. Toivottavasti saan perattua ympäriltäni turhan tavaran ja kohtaan uusia mielenkiintoisia haasteita ja edistettyä unelmieni toteutumista. Toivottavasti myös saamme kaikki olla terveitä, sitä minä toivon myös.

Onnea siis uudelle uljaalle vuodelle 2009

Autuas on olo sukankutojalla

Sukat itselle:

Malli: perushuttua kärjestä aloittaen

Lanka: Austerman Step väri nro 21

Silmukoita: terässä 15 ja varressa 16 puikolla

Puikot: KnitPicks Harmonyt 2.25mm

Fiilis: Loistava, herkullisen tuntuinen lanka neuloa ja sukista tuli juuri sellaiset kuin halusinkin eli napakat käyttösukat

Harjoittelin hiukan ulkona kuvaamista, vaikkei tuolla kyllä aurinkoa näkynyt missään, mutta edes hiukan kirkkaampia kuvia tuli ja myös yksi ylimääräinen avustaja: Repe eli El Reino, kissakatraamme vanhin herra, täyttääköhän tuo kilttiäkin kiltimpi kattimme keväällä jo 5, en ole edes ihan varma tuosta, pitää jostakin tarkistaa.

Ulkona on pikkupakkanen ja ohut huurrekerros kaiken päällä eli voin ainakin kuvitella lumen olemassaolon. Tämän viikon vielä olen kotijoukoissa ja sitten taas työt kutsuvat.

Tavattoman mukavaa taas neuloa ilman pakottavaa painetta valmistumisesta määräaikaan. Niin ihanaa kuin onkin tehdä jouluksi itse, niin on siinä omat haittapuolensa. Mutta koska se on kuitenkin niin äärettömän hauskaa niin mitäpä sitä valittamaan, itsestähän se on kiinni, että aloittaa ajoissa.

Tämän loppuvuoden tavoitteeksi voisin kirjata, että teen keskeneräiset valmiiksi eli kolmet sukat ja yhden hyshys-jutun kevääksi. Mutta ei kiirettä noilla millään.

Nautinnollista talvipäivää

Lahjoja päivänsankareille

Niin, esikon kummitäti ja tyttärensä, kummityttömme täyttävät kumpikin vuoden vaihteessa vuosia, hih ja niinpä tekaisin molemmille kämmekkäät ja niille kaveriksi heijastavat rintarossit takinpieleen. Kierrätysteemalla vanhat napit koristeena molemmissa. Vasemman puoleiset kummitädille, lankana Isoveli Coloria ja peukalo on Intialaisella tekniikalla toteutettu. Nämä taitavat olla täysin plagioidut Pirtsiltä, joka tekaisi sellaiset Länskäri-neulojien pikkujoululahjaksi. Itse ohjeen tuohon peukalokiilaan löysin Lapaskuun pääblogista.

Oikeanpuoleiset ovat taas kummitytsille. Lankana näissä Hjertegarnin Alpaca Silk kaksinkertaisena. Myös intialainen peukalokiila, tykästyin tuohon tosissaan ja teen varmasti vastaavia lapasiin tästedes sillä tuo ainakin omaan käteeni istui todella hyvin ja kauniisti ja on helppo myös tehdä. Tytär jo tilasi itselleen samanmoiset eri väriset, tarkka sopivuudesta talvitakkiinsa taitaa olla hän.

Meillä on jälleen potilas, kuopus kepponen on kuumeen kourissa ja tuntuu vieneen tosissaan voimat sillä ei ole petistä päätään tänään nostanut, ressukka. No, hoivataan ja silitellään karhunpoikaa, eiköhän se tästä taas.

Myöhäisillan taikaa taigalla

Niin - juuri sitä. Kissapoikia veimme tyttären kanssa juuri navetalle yöksi turvaan sillä täällä liikkuu todella paljon kettuja ja supikoiria, myös havaintoja isommista suurpedoista on tehty, joten ei noita keskenkasvuisia oikein uskalla yöksi ulos jättää vaikka toki pääsevät navetalle lämpimään ja turvaan itsekin. Isommat kollipojat hoitelevat itse itsensä yöksi sisään, mutta nämä nuoremmat ovat vielä kovin innoissaan ulkona olosta.

Tuolla ulkona on tosiaan suorastaan taianomainen valo, pikkupakkanen ja maaseudun olematon valo, lähinnä vain kuu tai se mitä siitä milloinkin näkyy.

Joulupukin apuna ahersin siis minäkin ja kolme kuvaa taisin noiden jo aiemmin näytettyjen lisäksi tajuta ottaa, muut menivät pakettiin ilman kameran tallennusta. Miesten sukkia enimmäkseen ja sitä tavallista seiskaveikkaa suurin osa.

Opettajille ja avustajille meni lähes kaikille heijastinrossit. Toteutin ne roseepitsikukkalaitteella vai mikä lieneekään viralliselta nimeltään. Koristeeksi useimpiin suuri koristeellinen nappi ja taakse rintarossineula. Käytin langan joukossa tuota 2mm heijastinlankaa, näin hiukan monikäyttöisempiä noista toivottavasti tuli.

Nämä menivät Minski-ystävälle. Toivottavasti ovat sopivat, tiedän sinun pitävän töissä aina villasukkia mielelläsi, vetoa siellä välillä riittää. Lanka taisi olla Fortissima Sockan Country:a.

Nämä puolestaan Esikon tukitädille, olet korvaamaton apu meille ja näitä oli hauska tehdä ihan siksikin juuri, että häneltä syntyy itseltään suorastaan liukuhihnalta sukkasia. Toivottavasti pitää näistä. Lanka muistaakseni Opalin 4-säikeistä.


Nämä sitten taas Lang Yarns:n Super Soxx:a Saikku-ystävälle, toivottavasti et ihan saa liika-annostusta neulomuksistani. Pitäisikö sinulle tehdä ensiapua Mussin syömän liinan tilalle, hih!

Näin se joulu on taas ohitettu. Esikko jo pomppii kuin heinäsirkka, tahtoisi jo kuulemma kouluun. Ymmärrän kyllä, täällä ei ole riittävästi ohjattua toimintaa, kuten koululla. Minä kuitenkin nautin olostani, nukun varastoon ja neulon, neulon - no- kyllä tuo pesukonekin laulaa aika ahkeraan, kuten aina pitkinä vapaina. Voikaahan hyvin kaikki, ensi kertaan taas.

Joulupukin apulainen täällä hei

Malli: palmikoita sinne sun tänne /oma

Lanka: 7v. pinkki

Koko: n.38

Minulle kävi vanhanaikaisesti. Paketoin iloisella mielellä lähes kaikki joululahjussukat ja muistin vasta sitten kameran läsnäolon. Yhdet sentään muistin kuvata eli nuo ylläolevat. Neiti juuri tänään mutisi nykyisten jääneen ihan pieneksi. Hiukan hymyilytti, toivottavasti nuo korvaavat entiset.

Viime viikolla kohtasimme taas Länskäri-neulojien kanssa. Tällä kertaa Nummelassa työkkäritalon Galleriassa ja kyllä olikin mukavaa. Hauska tavata Ripsu ja Pirtsi.

Oikein lämpöistä joulua teille kaikille siellä bittiavaruudessa, ensi vuonna taas viimeistään uusin kujein.

Onnea äiti 60v...

siellä jossakin. Joko siitä on yli 10 vuotta, en voi uskoa todeksi miten aika rientää. Hassulta tuntuu myös miten kipeää tuo vieläkin näin monen vuoden jälkeen tekee..

Pikkujoulut

Jep - eilen oli firman pikkujoulut. Hyvää ruokaa, poliittista komediarevyytä ja hiukkasen höpinöintiä työtoverin kanssa sen jälkeen. Ei, en potkinut ja haukkunut pomoa enkä yhtäkään työkaveriakaan, kiltisti lasku ja sen jälkeen kotiin. Tänään on hyvä mieli ja pirteä olo ja hyvä niin.

Tänään olen myös palannut arkisiin aherruksiini, kyydinnyt mukeloisia ja jatkanut joululahjojen valmistelua.

Perjantaina saapui myös Ilun sukkalankaklubin ensimmäinen lähetys. Taidan olla osastossa heleät värit, mutta enpä vielä julkaise kuvia sillä ehkäpä tuo ei ole kaikilla vielä hyppysissä, ei siis pilata yllätystä muilta. Mutta sen verran kärsimätön kyllä olin, että kerin sen jo valmiiksi kahteen kerään ja aloittelen siitä neidille sukkaset jahka edelliset ovat valmiit. Teen kokeeksi niin pitkät kuin vain tulee - kahtellaan..

Taidan pinkaista saunan lämmitykseen ja pienesti toisella silmällä vilkaista telkusta sen tämän vuoden kaameimman puvun linnan juhlista.

Oodi seiskaveikalle

Olen varmasti aina ollut etunenässä moittimassa Novitan seiskaveikkaa, mutta tänä jouluna tuo kaveri on pelastanut minut pahasta pulasta ja tulosta on syntynyt ja ihan kelpo sukkia myös. Kaksi paria miehen sukkia, koot 43 ja 44 - noin isoja kanootteja ei olisi kovin mukava muusta neuloakaan, heh. Luonnonvalkoiset ovat Ruotsin tädin pikkuruiseen jalkaan, tehty Helmiksen sniikkeriohjeen pohjalta, lisäsin vain koristeeksi palmikot.

Jotenkin ihan puhti poissa ollut, alkaa loma jo varmasti häämötellä ja vuoden lopun rutistukset vaikuttaa. Onneksi ystäväkulta eilen käsitteli tätä akanrähjää. Sain siis vyöhyketerapiaa oikein kahden tunnin jättiannoksen ja kädet ovat tänään olleet ne entiset sirot ja kapeat. Ei siis turvotuksista tietoakaan, voi ihmettä, en ole erityisen kipeäkään. On sinulla M sitten mahdoton voima noissa pikkunäpeissäsi, kiitos sinulle lämpöisen halauksen kera. Taisit ladata muutenkin sitä hyvää energiaa kunnon annoksen.

Nyt aion kohtapuoliin saunaan, pehmitän lihakset ja oikaisen koipeni laiskan letkeästi.

Aura-autoo..

Noin saimme huhuilla tänään sillä vasta yhdeksän kieppeillä Haimooseen saapui meidän tielle aura-auto. Pojat jäivät erittäin vastenmielisesti kotiin (heh) ja neiti matkusti iskän traktorissa lähimmälle yleiselle tielle ja tarpoi sitten polvia myöden kinoksessa siitä koululle. Pojathan käyvät taksilla tuolla Nummelassa koulua eikä taksi päässyt 700m lähemmäs pihaamme, joten voi voi ressukoita.

Minä puolestani saavuin työpaikalle vasta klo 10.15, todella mukavaa tämä keskellä ei mitään asuminen juuri tänään. Onneksi sentään pääsin vielä takaisin illalla, ei tarvinnut soputelttaa työpaikan pihalle viritellä.

Edelleen olen pukin asioilla enkä siis esittele valmistuneita töitä, mutta jottei tylsäksi mene niin suloiset eläimethän ovat kaikille mieleistä nähtävää. Saanen esitellä Annin 3v. hirvikoiraa ja luultavasti saksanpaimenkoiraa, seisoo erittäin ryhdikkäästi hevosta - naapurin sellaista. Liekö luulee hirveksi, tiedä häntä. Saapui perheenjäseneksi löytöeläinhoitolasta toiveena koti, jonne mahtuisi haukkua ja tännehän mahtuu. Hassu neiti - ei uskalla kävellä oviaukoista etuperin vaan kääntyy ja peruuttelee useimmiten. Tuo vähemmän karvainen on kuopus, Eemeliii....en sano enempää. Ihanaista viikkoa teille kaikille.

Länskäri-neulojat

Niin kuin otsikkokin kertoo, tänään oli ensimmäinen Länskäri-neulojien tapaaminen ja kylläpäs aika kuluikin nopeasti hyvässä seurassa. Kiitos vielä kaikille paikalla olleille, oli todella ilo tutustua ja keskiäkäiselle ystävällisestä kyydistä. Aloitimme lankakaupassa käymisellä, mutten muista kuollaksenikaan kaupan nimeä, Kauppakadulla Kahvila Annan naapurissa. Ostokseni näkyvät kuvassa. Maltoin siis mieleni melkoisen hyvin, pitkään etsimääni keltaisen sävyä palmikkosukkiin ja herkullinen Stepin sävy, jota en voinut vastustaa sekä muutamia juuri nyt tarpeeseen tulevia tarvikkeita. Loppuaika kuluikin sitten iloisen rupattelun merkeissä Presson kahvilassa. Muutamia katseita saimme osaksemme eli ehkei tuolla ole ennen samanlaista määrää tikuttavia naisihmisiä istunut. Seuraavan kerran sitten Vihdin alueella Myllylammen kahvila-ravintolassa 18. joulukuuta. Tarkoitus onkin vuorotellen kokoontua kummallakin paikkakunnalla, ehkäpä tuo tahti tulee olemaan jotakuinkin kerta/kk, ei olla turhantarkkoja, tehdään niinkuin hyvältä tuntuu.

Joululahjavalmistelut ovat hyvällä mallilla, lähes kaikki ne lahjat, jotka itse aion tehdä ovat valmiita. Ikinä ennen en ole näin hyvin ollut asemissa, hyvä minä. Mutta sen tuo tekee, että kuvien määrä kyllä blogissa vähenee sillä lahjan saajat saattavat täällä vierailla enkä tahdo yllätyksiä pilata.

Nyt pitäisi hilata laiska takamuksensa pesukoneelle ja ryhtyä tyhjentämään ja täyttämään sitä, jälleen kerran. Halauksia kaikille, nautitaan talvesta, joka on juuri nyt harvinaisen kaunis.

Raitamansikat ystävälle

Uudet sukkaset joululaatikkooni. Nämä menevät ystävälle. Itselle muistiin: seiskaveikan raitaa väri 855,koko noin 37, kärkialoitus tiimalasikantapää 5x2s, teräosa 3.25mm Knitpickseillä 12s, varsi 15s puikolla.

Viimeinkin olen oppinut tekemään tuon italialaisen päättelyn itseäni tyydyttävällä tavalla ja pääsin myös korkkaamaan uudet succaploccini. Nyt on seitsemät sukat pukinkonttiin tehtynä, vielä ainakin kolmet pitäisi tehdä. Varokaa vain ystävät, tänä jouluna ette säästy neuloosiltani. Joku saattaa ihmetellä miksen tee muita kuin tiimalasikantapäitä. Selitys on yksinkertainen, en osaa muita ja myös toinen syy löytyy, tiimalasi asettuu kauneimmin jalkaani. Toinen outo piirre minussa myös on, en pidä sukan tekemisestä varresta aloittaen, päättely on aina jotenkin tönkön näköinen vaikka millä mallilla tekisi. Kärjestä aloittaen tulee kauneimman mallinen minusta.

Uskaltauduin viimein myös kokeilemaan palmikon neulontaa ja pelkään pahoin, että ne vievät minut ihan mennessään. Alkaako nyt loputon yksiväristen ja solidien sukkalankojen hamstraus - kääks!

Koko päivän on satanut, kurjaa, mutta sain siitä hyvän syyn tempaista ja käydä kampaajalla. Nyt on taas siistimpi nuppi tangossa.

Vaihteeksi oikea kämmen pulleana turvotuksesta. Pistän vakavasti harkintaan homeopatian ja lymfan.

Ja nyt puikottamaan pinkkiä palmikkoa. Nautitaan syksystä pimeydestä ja sateesta huolimatta.

Pukinkonttiin, taas..

Opalin Flamingot, malli on tuttu tavis tiimalasikantapäällä, sen verran improvisoin, että tein varrensuuhun nirkkoreunuspäättelyn virkkaamalla. Istuin nimittäin autossa (huolet pois - vain kyytiläisenä) keskellä ei mitään ja neulaa ei italiaisen tekemiseen löytynyt. Kyllähän jokatytön autosta kuitenkin virkkuukoukku löytyy, eikös? Näiden koko on pikkutyttö n. 34.

Noin muuten alan olla autostani huolissani, olemme yleensä sillä liikkeellä ja kuinka ollakaan - takapenkin seutu muistuttaa Ämmässuon kaatopaikkaa. Yksi putsari siis tilaukseen tai sitten tämä mamma ehkä levittää kitapurjeensa ja jälkikasvu trio saapi ryhtyä toimeen.

Muutoin riesana ovat reumaattiset turvotukset ja kipuilut, juuri taas toisen käden sormet ovat pullapoikaakin paksummat. Mutta periksi en anna - puikotan uhallakin vielä hiukan sukkaa. Viikko on puolessa, töihin on ihan mukava mennä ja joulu lähestyy. Sytytellään kynttilöitä ja tunnelmoidaan. Nyt taidan mennä uuden Modan kanssa sänkyyn ja ihmetellä mistä sitä aikaa ja taitoa saisi tilattua lisää.

Ensimmäinen..

..niin - ihka ensimmäinen kirjoitus ihka uutukaiseen blogiini. En koskaan, vannoin aikanaan tästäkin, mutta kuinkas kävikään..Tämä blogi ei tule päivittymään välttämättä kovinkaan ahkerasti ja pääosiltaan perustan tämän, jotta voin arkistoida itselleni valmistuneita töitäni.

En ajatellut rajata kirjoittamiani aiheita mitenkään. Kirjoitan siitä mikä hyvältä tuntuu ja maistuu. Mutta sen tiedän, että erilaista räpellystä varmasti on tiedossa sillä enpä taida hallita näitä bloginpitokuvioita juuri mitenkään.

Eli näillä mennään...

Ja viimeisimmät sukat - pukinkonttiin. Lankana Regia Kaffe Fasset Design Line Exotic, eipä tullut säästettyä vyötettä, jotta muistaisin tuon värin numeron. Malli tavis viimeisen päälle.