ötökkää ötökän perään....

Inhottavaa nyt kun ilmat on kylmenneet tuppaa kaiken maailman ötökkää sisälle. 

Tänään nurmikon leikkuun jälkeen istahdin sohvalle ja melkein samantien tunsin kun joku nipisti mua käsivarressa. Melkein sellaisen pahalta haisevan halvauksen sain kun tajusin kenen kanssa sohvalla istuin. 

Voi yääääääk.

Entinen pomoni facessa jo epäili tämän olevan yli kasvanut lutikka tai panaanihärpönen. 

Tuleekohan mustakin nyt jompikumpi jos vampyyri juttuihin on uskominen. Leveyssuunnassa ei ainakaan paranisi enempää kasvaa.

Ja sitten mikäs tämä on tai mitäs mitäs rietastelua mun kynttilässä tehdäänkään.

Onkos tämä sitten se maailman paras tapa kuolla vai????

 Koska suruksenne joudun ilmoittamaan että pariskunta on mitä ilmeisimmin kuollut koska ovat jo eilisillasta asti pysytelleet tuossa paikallaan.

Vasta äskettäin heidät siitä ulos siirsin ja edelleen olivat yhteydessä toisiinsa.

Käväsipä mielessä että saattaapi olla jotain kestävyyttä kohottavaakin tuo uros nauttinut kun noin kauan kykenee mutta ilmeisimmin olivat jättäneet tämän maallisen vaelluksensa tuohon asentoon.

Rauha heille.

Torpassa ei tapahdu mitään ihmeempiä. Paikallisen peräkontti kirppiksen järjestelyä tai siis en sitä minä järjestä vaan paikallinen automuseo näillä huudeilla ja sinne olisi tarkoitus lykätä pöytäni minunkin.

Josko hiukan saisi tuota tavara määrää vähennettyä kun se oma pihakirppiskin jäi pitämättä.

Omppoja keräämään on kai mentävä ja luumupuut tarkistamaan kunhan tuo taivas lopettaisi itkemisensä. 

Kiitos ja kumarrus taas.

Onko se jo......

Eiiii kai se vielä syksy ole. 

Ei ei ei ainakaan en anna tämän enempää periksi....

Mikäs Mikäs väri noihin talo lyhtyihin on valunut. 

Jaa a joku tuollainen omituinen.....

Vettä niiden pinnalla vaan on ei mitään muuta omituista.

=0

Vähän on silmukkaa puikoille ilmestynyt ja kynttiläkin öttiäisiä tuolla tietsikka pöydällä lämmittää jo.

Joten jotain muuta kun kesää se on mutten tiiä vielä mitä.

Joskus jopa omista nurkista tekee löytöjä,joiden olemassaolon 

autuaasti on jo unohtanut.

Jostain joku paikka näillekin pitäis kai etsiä,paha niiden on lattialla nurkassa pölyttyäkkin.

Tänään on luvassa vielä seinällinen tapettia ja muutama ruuvaus duuni.....

Joten ei kai auta, hommiin se on painuttava.

<3 <3 <3 

Aku Ankka......

Hohhoijaa, 

Te varmaankin tiedätte että kun joskus tulee kausi jolloin kaikki tuntuu menevän persiilleen,tai ainakin toivon että tiedätte mistä puhun etten ole ainoa Aku Ankka jolta ei mikään onnistu.

Noh sen kummemmin tähän henkiseen puoleen puuttumatta joka myös ojan pohjaa kyntää, eilen piti pesemäni jo jonkin aikaa kaapin pohjalla lojuneet untuvapeitot. 

Varattiin ison rintsessan kanssa pyykkitupa... (Ooh mikä kerrostalo asujan ylellisyys, ihana.)

Isolla rinsessalla kun on moinen ylellisyys jota ainoana asiana kerrostalosta kaipaan.

 Ja laitettiin koneet pöhisemään. 

Puhdasta tuli ei sillä mutta kuivuriin kahden tunnin jälkeen kurkatessani tajusin kaksi asiaa.

Jommassakummassa peitoista on reikä....

Untuvaa pölähteli kuivurista niin että hetken luulin sinne ankan tuupanneeni.

Ja toinen,ne ei kuivu. 

Kaksi tuntia siellä vatkanneena ei ollut tapahtunut yhtään mitään kuivumiseen viittaavaakaan ilmiötä.

Siivottiin irto höhhelöt pois ja tuupattiin luukut kii. 

Lisää aikaa ja nappia painamaan. 

Ei se sano niks eikä naks se kone,ei yhtään mitään.

 Hetken sitten tuumittiin ja kokeiltiin eri kikkoja ja todettiin että se masiinahan on rikki, ei se starttaa niin ei starttaa.

Peitot ulos ja kuivaus huoneen puolelle. 

Joka ei mitenkään päin käy untuvapeitoille ellet halua seistä huljuttelemassa niitä sitä koko kuivumisaikaa siellä huoneessa.

Tunti tehokasta puhallusta ja alkoihan ne kuivua. 

Jotenkin sitten käväs mielessä että koitampa kuivuria uudestaan ja HMM se toimi taas.

Peitot kuivuriin siis ja jokusen tunnin päästä oli kuivaa kamaa josko myös untuvaa ihan riittävästi siivottavana.

 Tarkistin peitot enkä löytänyt reikää,en edes pienen pientä mistä ne höhhelöt ois ulos tulleet, eivätkä peitot edes olleet mitenkään vajaita. 

No sitä ankkaa en myöskään löytänyt eli mysteeriksi jäänee tämäkin juttu.

Miten saa kahden untuva peiton pesemiseen ja kuivattamisen koulutettua 6 tuntia aikaa??? 

Helposti näköjään.

Noh tää oli vaan yksi esimerkki siitä miten nykyinen arkeni sujuu....

Onneksi tähän alkaa tottua....

Jotain ihanaa ja hyvääkin on tapahtunut....

Sittenkin tiikereitä.

1 kuudesta lilja pussista antoi tiikereitä vaikka kaikista luvattiin niitä tulevan.

Ja jotain muutakin vielä kukkii pihassa....

Sokkona alelaarista ostamani malja köynnös ? En oo varma...

Pelkäsin jo että se on punainen, salaa toivoin vaaleanpunaista tai valkoista

Ja toissavuonna ystävänpäivänä itse itselleni ostama ruukkuruusu joka ei kuollutkaan talvella vaikka niin luulin ettei kuki ollenkaan tänä kesänä.

Jess, olen häpi edes jostain eniten noista tiikereistä.

Mitähän sitä tänään tekis persiilleen......

Se jääköön nähtäväksi.......

Ja taas kävi niin.....

...että kun verhoja vaihdoin ,astuin jakkaran ohi. 

Erkkeriin kun tässä taannoin verhoja zumbailin menin evakko sohvan pohjasta läpi rytinällä ja

 viimeksi kun olkkaria keväälläköhän ? päivitin astuin tuolilta ohi.

 Muutamaa mustelmaa lukuunottamatta ei mitenkään millään kerralla käynyt eikä tänäänkään joten sopivan letkeesti on joka kerta tiputtu.

 No nyt on "uudet" verhot ikkunassa ja muutenkin hiukan pölläytetty olkkaria. Ei sen kummempaa kuin nurkkien siivousta ja tietsikka pöytä kääntyi toisnpäin. Johan se oli aikakin kesän pölyt pölläyttää irti alustoistaan,myönnän ei oo juurikaan inspistä perusteellisempaan siivouksen löytynyt.

Ihanan siistiä vielä hetken 

ja käännetty tietsikka pöytä,joka vielä lamppuaan haeskelee. 

Ei ole mieluista vielä vastaan tullut. 

Eikä kattolamppuakaan sellaista mun näköistä ole juurikaan vastaan kävellyt.

Aikanaan aikanaan nekin kai tielleni osuvat.

Edelliset verhothan oli.....

Aikas paljon muutti ilmettä noinkin pieni asia.

Pikku hiljaa hiipii uusi väri jolle en ole ihan vielä antanut valtaa täysin. Vaikkakin mieli hirmusti olisi tehnyt....

Mitä jos nyt ihan pikkasen vaan ettei vaan lähtis taas lapasesta....

Musta. 

Koska musta tuntuu.

Pitkään olen havitellut koko mustaa käkikelloa.

 Älkääkä nyt vaan edes harkitko kysyvänne miksi.

 En tiedä mutta sellainen on jostain vaan nyt löydyttävä.

Yhden löysin jo kirppikseltä mutta oli niiiiiin kallis ja rikkikin etten langennut.

Onhan tässä aikaa se tulee vastaan kun on sen aika tulla.

Keittiön ruoka pöytäkin saisi väistyä "uuden" tieltä kun vaan saisin sen myytyä, inspiksestähän tuokin kiinni on

Tori.fi sivustolle sekin kai päätynee ja pian uuteen kotiin sitä kautta,toivottavasti.

Pöytähän on siis Don Goffon täys puinen ruokapöytä, 10 henkee mahtuu hulppeasti ympärille ja 12 vähän tiiviimmin,koko muistaakseni 230 x 100 cm ja aivan järkyttävän painava. 

Tykkään pöydästä hirmusti edelleen mutta kun rakastuu johonkin toiseen sitä vain rakastuu ei sille mitään mahda ja lämmintä säilytystilaa ei meillä noin isolle pöydälle ole joten pakko siitä on luopua.

Ovh tällä kaunistuksella on 1290 € ja 450 € kun tuo rahaa saa pöydän vastalahjaksi.

HAH myynti puhehan tähän loppuun pompsahti joten jos kinnostuit ota yhteyttä sivupalkissa näkyvään s- postiin. 

Laitan tuon kyllä sinne toriinkin ei sillä kunhan ehdin.... =)

Nyt on loppu torpan imppaus ja koululaisten kuulumiset kuunneltava. 

Tätä tää arki on,ihanaa sellaista.

Irtiotto....

Viimeinen irtiotto arjesta ennen lomien loppua. 

Ex-tempore reissut ne kai kaikkein parhaimpia ovat. 

Ainakin just nyt tuntuu siltä. 

Istun keski-suomessa pienen järven rannalla hulppean 8 hengen loma mökin terassilla aamu kahvilla ja muut vielä nukkuvat väsymystään pois eiliseltä tivoli shoppailu kierrokselta.

Aamukahvi maisemat ainakin ovat kohdallaan.

Maanantaina lähdettiin ja hauskaa meillä on ollut huolimatta pienen budjetin varauksesta.

Veikkaan että kaikki ovat nauttineet ja ladanneet akkuja ensi viikolla alkavan arjen varalle.

Tänään vielä ohjelmassa kylpylää ja suklaa tehdasta ja mun pienestä pyynnöstä vitikkalan kartanoa. 

Sen pyynnön toteutumisen kai sanelee lasten polskuttelu into aikas pitkälle.

Tähän breikkiin on mahtunut eläin puisto,tivolia,shoppailua ostos helvetissä,maatila majoitusta,luxus mökkiä ja tänään nuo ohjelmassa olevat äksönit.

 Sitten kai voi kotiinkin jo suunnata.

Ei se näköjään aina tarvitse suuren suurta budjettia kun voi reissata ja ainoa suunnitelmamme oli tuo Ähtärin eläinpuisto. 

Kaiken muun olemme bonganneet matkan varrelta.

Me jatketaan eteenpäin.....

Sinne minne varpaat vie.......

Hukassa......

Ja etsiessä löytääkin jotain ihan muuta...
Mitään ihmeempää en ole hukannut kuin inspiraationi ja intoni ja positiivisuuteni.

Joo sinne ne on hukkunut oman arjen pyöritykseen ja äidin hoitamisen välimaastoon sinne ne putosi jo joku aika sitten eikä se oo vielä löytynyt.

Ideoita pursuaa päästä välillä liikaakin mutta se jatkojalostus ja toteutus jää johonkin unohduksiin.
 Silloin kun niille olisi aikaa (öisin) istun ja ihmettelee,haahuilen ja haaveillen vapaa päivästä tai edes puolikkaasta.
Tiedän itse olen ristini valinnut ja sen harkiten luvannut kantaa mutta joskus edes joskus saisinolla niin ettei tarvitsisi ajatella muuta kuin itseään.
Sekin aika kai joskus koittaneen mutta sen miettimisen lohdutuksena ottaminen ei nyt ihan justiinsa nappaa.
 Kaikki mikä ei ole niin tärkeää jää hoitamatta ja tekemiseen priorisoinnin suhteen minusta onkin tullut aika mestari.

Violettista marttyyrin viittaa en silti suostu vastaanottamaan vaikka välillä vingunkin joka asiasta mikä omassa elämässäni on huonommin kun muilla, koska tiedän että vain ja ainoastaan se olen minä itse joka niihin asioihin voi vaikuttaa.
Nyt eletään näin ja joskus sitten jollakin muulla lailla.
Tällaista tää nyt sitten on.....

Tiikereitä ei vieläkään lilja penkistä nouse mutta tällainen ihanuus pulpahti.....

Ehkä nekin sitten joskus tai sitten ei......

Onneksi vielä on kesää jäljellä......