Niih kerta.....

 Anoppi tulossa..........
                     imuroin ja otin päänsärkylääkettä tuplat.........
                              muuta en tee kun rinssille torkkupeittoo loppuun....
                                          en leivo pullaa en puunaa....
                                                 enkä ainakaan hymyile............
                                                                   PRKL.

Antakaa ihmisten syrjäytyä ihan rauhassa...........................Aika osuvaa meillä kun saa syrjäytyä ihan rauhassa kaikki halukkaat.

Voitto meni ihan väärään paikkaan mun mielestä mutta nooh niinhän se kai aina. Tänä vuonna putouksessa ei oo ollu ketään jolle voitto ois kuulunu. kaikkien aikojen paras on ollu mun mielestä Raisa Reikänaama ja yleensäkkin Krista Kososen hahmot on olleet ihan huippuja paitti tänä vuonna.
Mutta se siitä. Perjantai siivouksen yhteydessä kävi taifuuni olkkarissa ja vaihdoin huonelkalujen paikkaa pitkästä aikaa. Ok mun mielestä, hetken mennään näinkin kait. Eli kuten kuuluu en oo tyytyväinen mutta olkoot en jaksa alkaa uudestaankaan repimään niit toisiin paikkoihinkaan, tulipahan siivottua nurkatkin oikein kunnolla. Olo muutenkin hippasen njääh njääh.

Tällä mennään taas juuh........

Tuo vaihto prosessi toi mukanaan myös lisä hommia eli nyt oli pakko ommella ne hiton verhot joita kuusailin ja tuumailin jo aikoja sitten.....
Tässähän kävi sitten niin että nyt aurinko paistaa telkkariin ja kuulemma häirittee ihan kaameesti kattelua... jaajaa teki mieli kysyä että jaa niinku mikä paistaa mutta no joo onhan se kesä kait tulossa ja ksi se edes silloin joskus pilkistelee...............

Tästä ikkunasta se ei juurkaan pilkistele vaan siit toisesta joka on isompi ja kuvan otto hetkellä vielä iliman verhoja siis ripustamatta kyll ne jo valmiit on mutta tankoo joutuu hiukan tuunaamaan, joten kuvaillaan sitten joskus.
No ompahan verhot olkkarissa aiemminhan ikkunoissa oli vaan noi valoverhot ja se oli kyllä aika pliisunplaasu. Toisaalta nää on ny mun makuuni ehkä hiukan liiankin hallitsevat mutta kuten sanottua ompahan verhot.
Loma painaa päälle ens viikoks joten ehkä tää mahoton syndrooma siit helepottaakin.

Selkee ulkoilu ilima....

eli selkeesti ajautui ulos tämän akan nokka eilen ja sen jälkeenhän oli tiätty kaamee näläkä. Kuvat puhukoot puolestaan...................   

Siellä se kurkkii kun tarkkaan kattoo ja selkeesti sekin oottelee piffien ja makkaran paistajaa.... ja kesää.....

ja sitten siihen näläkään................
                               yleisön pyynnöstä bolognese-nakki pataa ja porkkana sämpylöitä omia sovelluksia valmiista pata-aines pussista ja oma sämpylä resepti joka tehdään vähän niinku käsituntumalla eli ei                         todellakaan ohjeita siihen mutta aina se onnistuu..........

 ...... jaa mikä laihis.... näissä sämpylöissä on se vika että niit tulee syötyä viis yhen sijasta.
                                                             mutta haittaaks se ?

Pudonneita kukkaruukkuja ja.....

...särkyneitä rahapuita.
Jänniä juttuja taas ollunna. Tässä männä päivänä kastelin kukkia siitä mun kuulemma järkyttävästä kukkatelineestä ja huomasin että mun joskus ystikseltä saamani rahapuun ruukku on hapertunu. Kastelin silti ja ajattelin että vaihdan siihen ruukun kun vaihdan mullatkin keväämmällä.
Tästä meni noin tunti kun se ruukku kaatui itekseen ja putosi lattialle tuhannen silpuksi ja muutama oksa kukastakin meni poikki.
Nauroin  isoille lapasille ettö nonniin erittäin kuvaavaa meitin taloudessa että rahapuutkin kaatuu samalla kun köyhyys lisääntyy.
Rahahan on niin liukasta laatua tässä torpassa ettei se ainakaan homehtuun pääsee, ei edes pölyttyyn.
Joku asia kuitenkin jäi kalvamaan tässä hommassa mutta kuittasin sen sillä että sattuuhan näitä, ruukku vaan oli jo niin hapertunut että kaatui koko höskä sen takia.
Otin kaapista uuden ruukun ja länttäsin kukan siihen ja lupasin sille pyhästi antaa uutta multaa kun saan kaupasta kottiin asti.
Meni pari tuntia uusikin ruukku kaatui ja taas oli rikkalapiolla töitä. Nyt jo sanoin ääneen ; mitähän ny on tapahtunu kun tää ei pysy ollenkaan pystyssä. Ukkopaha on jo niin tottunut mun etiäisiin että sanoi; pitäisköhän sun soittaa M,lle onks kaikki hyvin? Tokaisin että joo voisin illalla pimpauttaa.
En ehtinyt soitella kun M,n miesystävä jo soitti ja sanoi että M on sairaalassa ja kattomaan saa mennä.
Ei mitään vakavaa umppari vaan kiukuttelee mutta kuitenkin pari päivää menee.
Niimpä niin.... mitäpä muuta tähän sanois kun että niimpä niin.

Toissa yönä nukuin järkky huonosti , heräilin vähän väliä ja kattelin ikkunasta ulos joko on valosaa joko saa nousta ynm ynm. Nukuin ehkä kaiken kaikkiaan pari-kolme tuntia kun pakotin itteni ylös aamukahveen keittoon kun ei vaan jaksanu enään pyöriä sängyssä. Ne pätkät mitä nukuin näin unta äidistäni , ei mitään järkevää. Milloin hän oli nuori , milloin vanhempi, milloin iloinen, milloin surullinen, mutta jokaisessa unenpätkässä erilainen kuitenkin. Eilen sitten soitin ja ettepäs usko mutta äiskä oli koko yön valvoskellut omien etiäistensä kanssa ja miettinyt kaikkee maailman menoo ja pumppukin siinä hötäkässä hiukan pumputellut liikaa omiaan ja oli viittä vaille ettei lanssia soittanut.
Tähänkin totean että näimpä näin....

Olen ollut hiukan huolissani nuorimmasta pojastani joka on erityislapsi ja hänellä on diagnosoitu kehitysvamma nimeltään laaja-alainen neurologisen kehityksen viivästymä, kiva sana hirviö.
Kaikkee pientä on ollut ilmassa ja kai sitä äitee omansa tuntee ja tietää ettei kaikki oo ny ihan niin ok kun sanotaan olevan.Muutama asia on tukenut muutenkin oloani ja pakkohan se oli selvitystyö aloittaa. Nooh eilen sitten sain kaiveltua hiukan pojan pään sisäistä maailmaa ja syykin selvisi, ei sen ihmeellisempää kuin kiusaamista joka on mielestäni luokiteltavissa jo pahaksi koulukiusaamiseksi.En ala erittelemään mitä mutta kuitenkin aika pahaa, ei fyysistä väkivaltaa mutta henkistä sitäkin enemmän.
Poika on erityisluokalla pienessä ryhmässä muiden diagnosoitujen lasten kanssa ja pieni ryhmä on ollut ihana ratkaisu moneen asiaan ja poika on edistynyt erittäin hyvin. Ryhmä on tiivis ja kaikki tsemppaavat toisiaan ja todellisia ystävyys suhteitakin on siellä päässyt syntymään ja se on viimeinen paikka missä olisin kuvitellut koulukiusaamista esiintyvän mutta toisin kävi. Poika ei ulkoisesti ole mitenkään sellainen joka usein kehitysvammaiseksi luokitellaan eikä outo huomaa muutenkaan pojassa mitään erityistä mutta sanotaanko ettei oo niinkun kaikki muumit laaksossa eikä kaikki valot vintillä päällä ja tuskin kaikki inkkaritkaan kanootissaan ja tämä  tuo sitä joka päiväistä haastetta elämään. Hahmotuskyky on nolla, sekä paikan että asioiden suhteen ei esim ymmärrä tai ei siis hahmoita isointa tai pienintä, piirtäminen on tämän takia ihan täys katastrooppi, ei ymmärrä vasenta tai oikeaa ei matkojen pituuksia, korkeuksia, ei hahmota etäisyyksiä eli sitä onko joku lähellä vai kaukana. Kaikki hienomotoriikkaa vaativa on pakko pullaa ja Herra on älyttömän kömpelö. Luistelu sujuu jotenkuten ja hiihto mutta polkupyörä on kaamee kapistus. Kävely sujuu mutta juoksu on hiukan hassun näköistä. Jos palloo heittää se menee ihan tasan toiseen suuntaan kun on tarkoitus ynm ynm ynm.
Edistytty meillä on hirmusti ja se antaa toivoa siitä että ehkä joskus joku päivä pojasta saattaa olla jopa itsenäiseen elämään, nyt suurin osa asioista on vielä autettava tai ainakin vahdittava. Ei mitään suurta mutta paljon pieniä asioita joista kasvaa isompia kun ne on kaikki yhdessä.
Koulu on ollut pojalle henkireikä jossa saa olla vertaistensa joukossa ja poika on viihtynyt siellä järkyttävän hyvin, mutta nyt senkin päälle on astunut suuri musta pilvi. Normaalille lapselle tämä olsi ehkä pieni asia mutta pojalle joka ei muutenkaan oo samalla aaltopituudella tää on varppina katastrooppinen tilanne kun ymmärrystä ei ole niin ei ole.
Lupasin että tästäkin selvitään eteenpäin ja kahtotaan ny mitä tapahtuu. Yhteyttä otin jo opettajaan ja iltapäivä toiminnan ohjaajaan joten pallo on laitettu eteenpäin.
Kaikkee kanssa sitä tapahtuu, joskus mennään ylhäällä ja joskus alhaalla ojassa. loppu viimeks aika harvoin siinä keskellä tietä , ainakin tässä torpassa.
Nyt tää lähtee ihanan erityisensä kanssa hampitohtorille ja tää lupas niinku hiukan jotain extraa jos suu aukee ja ääni on hiljainen. Hih lahjonta toimii aina....

Sii juu...........

Huihai.........

että mulla on aina kauhian vaikia keksiä otsikoita, taas kerran irtos niin hyvä että itteeki hävettää.
Nooh enivei, tässä männä päivänä ison rintsessan kanssa puhuttiin lasten huijaamisesta ja mä kuulemma olen kunnostautunut siinäkin asiassa aika hyvin. Laitan tähän muutaman esimerkin ja tää eka varsinkin voi kalskahtaa monenkin korvaan pahalta mutta nooh tehty mikä tehty ja sanottu miten sanottu. Älkää suuttuko kukaan.

Kerran jouluyönä oltiin hautuumaalla ja tiiäätte kun siellä on sellanen uurnalehto, meidän käymällä hautuumaalla on sellanen miss on monta pientä paalua siellä täällä ja joka paalun sivulla on yksi uurna paikka tai kai niit voi olla useempikin mahtuuhan niitä mutta kuitenkin ymmärrätte varppina eiks juu. No iso rintsessa kysyi sitten siinä ohi kävellessämme että: Äiti mitä noi on kun ne on noin piäniä ja joka sivulla on jonkunkokonen laatta?
vastaisn että; noh se on se persaukisten hautausmaa, niille joilla ei oo varaa isoon paikkaan ja hautaan niin ne haudataan tommoseen. Sanoin ja kaduin mutta asian hypättyä toiseen en tätä sanomaani tullut kuitenklaan koskaan korjanneeksi. =( Kerran koulussa oli tullut puihetta kyseisestä paikasta ja Neiti oli silmät suurina kuunnellu mutta onneks pitäny suunsa kiinni kotiin asti. Äiti sano ettei se mikään semmonen paikkaa oo kun uurnalehto vaan se on se...... . hah oli siinä anteeks pyytelemistä äiteellä ja josko myös naurussa piteleminen. Toinen juttu on kun samainen neiti aikanaan monta vuotta sitten kysyi; Miks ihmisellä on muuallakin karvoja kun päässä ? ja mistä ne niinku tulee?
Äiti tähän reippaana tyttönä veistelee että; Katsos nyt rakkaani kun sun hiukset on kaiken alku ja ne kasvaa tuolla sun ihon alla koko matkan ja tulee sitten aina välillä ulos ennalta määrätyistä paikoista kuten esim; kainaloista, silmistä ja kulmista ja ja ja ja ja, naisilla ne tulee hiukan eri paikoista kuin miehillä mutta kuitenkin ne on sun hiuksias mitkä vaan tulee ulos eri paikasta kun päästä.

Hah. Oon mää ollu ilkee. Onneks rintsessakin jo tietää ettei tämäkään juttu oo totta.
tässä lähellähän on muunmuassa peikkometsä ja ne peikot asuu sellasissa pienissä taloissa jotka on rakennettu sellaseen rinteeseen ja ne suuttuu jos sinne menee ilman lupaa.... ynm ynm... joo tässä lähellä on sellanen paikka jossa on tosi jyrkkä rinne ja ihmiset aikojen saatossa ovat rakentaneet sinne kesämökkejä siihen rinteeseen ja sen rinteen alla on järvi ja puolessa välissä rinnettä menee tie paikasta A paikkaan B. Se on oikeesti hieno paikka ja talpjen rakentamiseen on käytetty aikas paljon mielikuvitusta koska se rinne on oikeasti tosi jyrkkä. Usein kesällä oikasen siitä kauppareissulla tai muuten vaan ja joskus tässä tulin pikku rintsessalle kertoneeks "talojen ja paikan tarinan".

Nooh osaa ne lapasetkin. Tässä jossain postauksessa puhuin tai siis kirjootin että kun lapaset on niin verbaalisesti lahjakkaita aina välillä, muistuipa yksikin juttu mieleeni ammoisilta ajoilta kun nuo isoimmat oli pieniä. Vanhin poikamme on aina ollu hurjan huono nukkumaan tai siis oli pienenä ja olin perhepäivähoitajalle sitten sanonut että jos ei reiska oo nukkunu kunnolla, päiväunet saa olla reilut ja jos taas on niin sitten ihan normi päikkärit riittää. Yhtenä aamuna hoitotäti (joka oli äärettömän konservatiivinen ja hienostunut ja ja ja ja ja ja  juu nou sellanen hiukan pikkusormi pystyssä tyyppi, työnsä hoitava kyllä mutta luonteeltaan hiukan sellainen hienompi rouvashenkilö) niin siis hoitotäti kysyi isommalta rintsessalta että kuinkaas reiska on nukkunu viime yönä? Johon Neiti  4 v ehkä 5 v vastasi että; Ihaaaaan hyvin kai, isi sille kävi pari kertaa munasillaan pullon antamassa.

hah eipä jääny hoitotätillekkään epäselväksi että missä asussa meillä nukutaan..........

että hui hai vaan näillekkin jutuille taas... tää huijari menee laittaan liftaavaa ja BB,tä että näyttäis ees ihmiseltä. Kova koitos taas tänään.....
                                                                     Sii juu.....................

Tulinpahan vaan..............

......... kertomaan siittä että mun ukkopahakin on aikas ihq, tänään se on ollut erityisen ihq muutenkin kun nukkuessaan ja sukeltaessaan niinku yleensä. Mua on vähän kyrsiny viime aikoina yks ja sun toinen asia ja myönnän että oon ollu järkky ämmä kaikille ympärilläni oleville. Tänään sitten ukkopaha ilmoitti että rytkyt niskaan mieluummin jotain muuta kun farkut ja huppari, ripsariakin voisit vähä sutasta ja oo valmiina viimestään seiskalta tai pual kasi.
Me mennään tänne........

Hih ihanaa. viime vuotisessa revyyssäkin oltiin ja se oli huisia. Ruoka oli älyttömän hyvää ja ohjelma ihan parasta A luokkaa. Katotaan onnistuuko tänä vuonna vai pistävätkö paremmaksi joka on kyllä aika vaikeeta.

Pakkohan mua on kuulemma jotenkin piristää kun mua ei kohta kattele kukaan saatikka kuuntele. heh empä ois ite uskonu............ ;)
Hih olen häpi....

Tiistainakin tapahtuu ehkä jotakin sain puh.soiton niin yllättävältä taholta että ans kattoo kuinka ämmän käy...... "joutuuko leimaan korttinsa taas uudessa paikassa vai jatkuuko vanhan lätkän heiluttelu."

Sellasta sattuu....

.... ja ainahan se sattuu jos tapahtuu.

joo ei oo tapahtunu yhtään mitään eikä missään ketään mutta tuo aloitus vaan pompsahti päähän jostain mustasta syvyydestä jälleen kerran. Eilen illalla oli rutina päivä, rutisin ukkopahalle koko illan kaikesta mahollisesta ja loppujen lopuksi suutuin kun en saanu vastakaikua. Hah parempi niin vastakaiku kun olis tarkottanu hirmumyrskyä sillä tuulella kun olin. Aamulla se kysyi että rutisekko tänäänkin ? Kysyin että miten niin? vastaus oli aika hassu Mietin vaan että jäänkö hallille vai tuunko kottiin...... jaajaa että sellasta sitten niin. En luvannu rutkuttaa enään tänään.
Verhojen kanssa on edistytty sen verran että otin ne pussista pois ja mallailin kangasta ikkunaan ja totesin että on se hirmu tumma ja aika raskas. Hah niinhän määkin oon tumma ja raskas. Laitoin kankaan takas pinoon ja mietin vielä hetken. Paksusta puuvillasta tekis kyllä kaikkee muutakin niin paljon sitä kangasta on, mutta en tiiä. Taitaa jäädä pinoon ainankin hetkeks, unohetaan siis uuret verhot. =(.
Pää pulppuaa idiksiä yläkerran ison makkarin suhteen ja mieli tekis jo mennä raivaamaan sinne kaikkee kivaa, mutta järki sanoo että tapeetit ensin ja maali ja ja ja ja ja ja ja ja...........Pikku makkarit kun on jo suunniteltu niinku valmiiks.
Ai miten niin kärsimätön, kaikenhan ois pitäny jo olla valmista vaikkei oo viel alotettukaan.
Aamulla selailin puutarha kauppa sivustoja ja löysin ihania taimia, sipaleita ja puita sekä pensaita,klikkailin huvikseni ja ostokselin ja voi jumankekkana jos oisin tilannu niin ois tullu 650 lasku. Hah en oo koskaan ennen harrastanu niinsanottua haamushoppailua , ja taitaa olla paree etten enään harrastakkaan. ikävä kesään jäi jäljelle. Tänään on taas ollu niiiii iiiiin kylmä että kevät asiat on kyllä karkottunu mielestä ja kauas mutta rintsessa sanoi että 3 viikkoo niin ollaan jo voiton puolella tässäkin asiassa. Se vaan että 3 viikkoo on kolme viikkoo liian kauan, kevät vois olla nyt tai edes lupaus siitä, aurinkoa ja sirkutusta, tippuvia räystäitä ja maa pälviä. Ja se tuoksu voi kiesus hmm..... miks ei jo oo sellasta.
Joku sentään osaa meilläkin ottaa ilon irti päikkäreistäkin;

  niin se vaan on että tuokin on kun vasikka kesälaitumella, ainankin saman kokoinen kökkö.

olo on siis edelleen tällänen mutta koitan vaihtaa sen illemmalla tälläseks;

heh älkääkä kysykö miks siinä lukee noin typerästi se oli ainoo tuon toisen lisäks mitä näistä sain eilen aikaseks.
Lähen harjoitteleen rutkutuksen nielemistä.
                                                                Sii juu nekst taim.

ps; en kelvannu. V***u.

Voi mähnä.........

.... tulin vaan pikaisesti kertoman että mun lapaset on ihania, varsinkin tytöt on loistanu viime aikoina verbaalisesti ainankin jos ei muuten.
Eilen olin ison rintsessan kanssa kirpparilla ja löysin yhdestä pöydästä sellasen puisen jalallisen vadin, se oli hieno vaikken niin puun värisestä puusta tykkääkkään (olipas haastavan paljon k,kirjaimia) siis sellasesta kellastuneesta ja lakatusta mutta se oli hieno kun siin oli "loimuja", nappasin sen sitten mukaani kun hintakin oli vaan 2 €. Käännyin kannoillani ja käytävän toisella puolella oli sellanen valkoinen Piian peili tiiättekö mis on sellanen pieni laatikko heiluvan peilin alla ja hinta oli 3 € pakkohan sekin oli nappasta kainaloon. Rintsessa otti tuon puu vadin käsistäni laittoi sen takas sinne pöytään mistä sen olin ottanu ja sanoi; sun on pakko mamma alkaa hillitteen ittees, joko toi vati tai peili hökötys, kahta et saa.
Hetken olin hiljaa kun huomasin että vieressäni seisoi vanhempi rouvashenkilö joka tuijotti suu auki meitä. Nolostuin niin paljon että jatkoin vaan matkaani puhumatta kelleen mitään. Vati jäi pöytäänsä. Seuraavalle riville kun päästiin alko kummasti naurattaan ja hihiteltiin sitten kimpassa koko loppu kierroksen ajan, lähinnä sen rouvashenkilön ilmeelle. Kassalla rintsessa vielä kysyi haekko sen vatis ny ? johon vastasin etten kehtaa enään.

Toissa päivänä olin sitten pikku rintsessan kanssa kaupassa ja siinä kun oltiin ostokset tehty neiti suureen ääneen kysyi (kassalla jossa oli aika paljon jonoa) ; nykkö me äiti mennään kotiin imppaan ?

Hih ihmisten ilmeet nauratti tässäkin jutussa eniten.

Sain myös viikonloppuna s-postia jossa luki: rekrytointi prosessimme on viivästynyt. Ilmoittelemme alkuviikosta valinnoistamme.
Tähän en voinut muuta todeta kun että; voi vattulan kylän mansikkahillo. Nyt sitten taas oottelen syrän pamppailen ja vielä se ei oo soinu se puhelin meinaan.
Tänään opin ettei kannata alkaa lukemaan blogeja jos on sämpylät uunissa. Hiukan tummuivat mutta hyviä ne oli kuitenkin, onneks on uunissa hälytys ajastin ;).. jälkilämmöissä on tulossa mustikka piirakkaa tairanpa purottaa sumpit... njamskis.

Kyllä ny postausta pukkaa....

... kaamee tahti mulla, mutta annoin luvan itelleni tunnin bloggailla ny aamulla ja sitten alotan riehumisen tän torpan suhteen siis en ny kai muuten riekkumaan ala.
 Kiitos Lady of the Mess- blogille. Tää tunnustushan on tarkoitettu alle 200 lukijaa käsittäville blogeille joten passaa mulle ihan kun mun nenä päähän joka ei kylläkään sovi mun päähän, enivei.....

Kerro 10 lempiasiaasi tai lemppari-juttuas elämästäs jotenkin näin se meni..... 10 lempparia pitäis keksiä siis.....

Aika haastavaa koska mä oon taas sillä tuulella ettei lempiasioita ehkä kauheesti oo mutta silläpä tää varppina on hyvä terapiajuttu josko taas heräis huomaamaan niit juttuja jotka oikeesti on ihania ja hyvin.

1. Mun perhe on ihan huippis, se on varppina erilainen kun naapurin (jolla ei oo perhettä) mutta silti niin huippis juttu mun elämässä että en luopuis siit mistään hinnasta.

2. Mun elukat siis kaikki noi nelijalkaiset on mulle myös hirmu tärkeitä, jos mä saisin päättää niin mulla ois varmaan joku kotieläin piha systeemi missä ois kaikkee hiiristä elefantteihin, MITÄ ? eiks norsu muka oo kotieläin, häh ?

3. Koti, mun mielestä koti on siellä missä on sydän ei niinkään riippuvainen seinistä ja talosta siinä ympärillä
 ( tää ei oo mun koti miss me ny oleillaan jos seinillä ja ympäristöllä ois väliä), vaan siitä ketä ja mitä mulla on mukanani.

4. Määrätty vapaus elämässä, mun on pakko päästä pois välillä omiin siis oikeesti omiin oloihini, mulle riittää autoilu johonkin ja takas mutta se on se millä mä nollaan pollani.

5. Musiikki, ilman sitä mä en vois elää, liittyen tuohon edelliseen kun ajan yksin niin popitan täysillä ja ajan myös sen myötä aikas lujaa, ja juu u korttikin ollu katkolla muutaman kerran ei hyllyllä mutta reunalla jo muutamaankin otteeseen.

6. Mun oma siis mun lapsuuden perhe, mun äiti ja mun sisarukset, ilman syssejä ja veljiä ois aika tylsää. Luulen että ois aika juureton olo jos heitä ei ois. Heidän myötä tunnen kuuluvani johonkin ja tiedän etten koskaan ole yksin, aina on joku jonka olkapäähän nojata joku joka on oikeesti samaa sukua vaikkakin eri maata.

                                                  Nyt alkaa oleen jo vaikeeta..... apuaa............

7.  Mun omat tuunailut , tai oikeestaan se että mulla on mahku tehä ja onnistua josko myös epäonnistua tekemisissäni. Kauheen vaikee selittää mutta tiiän ihmisiä joilla ei oo mahollisuutta olla sellaisia kun ne on eikä niillä oo mahollisuutta tehdä sitä mitä ne haluaa.

8. Mun ystävät, niitä on vähän mutta ne on sitäkin rakkaampia  ja tärkeitä.

9. Se että tulee kesä, kärpäset ja se että saan kuopsuttaa ja ruopsuttaa ulkona, kölliä auringossa ja grillailla ruokaa.

10. Värit, tällä hetkellä mennään aika pliisuilla, harmaata , ruskeen eri sävyjä ja valkoista mutta turkoosi, vaaleenpunainen ja pastellit yleensä alkaa himottamaan näin kevään kynnyksellä.

Tääkin on iak hyvin kiertäny ympäri ämpäri blogeja mutta jos joku haluua nappaa ihmeessä mukaas ja koita onnees, mun mielest ei ollu kauheen helppo, johtuen varmaankin tästä olotilasta.

Vähänks ärsyttävä ämmä....

Hah teempäs teille ny aika pahan paljastuksen edelliseen postaukseen liittyen..... Tää postaus sisältää raakaa kiroilua joten älä lue jos nikotuttaa kielenkäyttöni.

Pääsääntöisesti meidän pyykkihuollostahan epäluonnollisesti vastaan minä ylhäisessä persenassani, oho siis persoonassani lukuunottamatta isoja lapasia jotka huolehtivat pyykkinsä ite. Nooh tästä on nyt väännetty kättä jo viimeiset vuodet enemmän ja vähemmän ja nyt määräsin tuolle teinilapaselle pyykinpesupäivän kun koko ajan sain pelätä koska ne järkyttävältä haisevat sukka ja kalsarimöröt (paitojen imelästä hajusta puhumattakaan) kömpivät sieltä huoneen lattialta pois ja alkavat kummitella mulle öisin. Kaks viikkoo toimi eli poika pesi 2 kertaa  pyykkiä, vallan kaks kertaa okei myönnän että näinä kahtena kertana se pesi kyllä ainankin 4 koneellista per kerta joten nou hätä. Tässä männä päivänä alko kihistä ja kohista ja vinkua ja vonkua tuolla pääkopassa siihen malliin että ajattelin että paskat olkoon ja haiskoon paskallehielle ja ureallekkin vaikka ei kuulu mulle mutta ei myöskään ole alakerrassa mun seurassa vaan marinoitukoot siellä luukussaan ihan keskenään. Ei auta, pesulla se käy mutta ei pese vaatteitaan... mää en niinku ymmärrä .... onks kaikki teinipojat tollasia haisunäätiä ?
. Ei, mun ystiksellä on vastakohta, poika joka tuunaa itteensä suihkun ja peilin väliä 24/7. Vaihtaa vaatteita 2 kertaa päivässä ja pesee pyykkiä joka toinen päivä.Tiiä sit onks tuokaan hyvä jaa a. No sitten kun tää kihinä ja kohina tästä aiheesta alkoi laantumaan alkoi  se saatanan sukkasota. Parittomia on järkyttävä määrä ja aloin sitten lajittelemaan niitä yks päivä mustat yhteen , valkoiset toiseen ja kirjavat sinne ja  jne jne....
Sain monta oikeetakin paria aikaseks ja laitoin ne sellaseen koppaan kottarin pöydälle kaikkien meidän neljän, siis mun ja ukkopahan ja pienten, parilliset sukat samaan isoon koppaan ja toiseen laitoin ne parittomat.Parillisten koppaa sitten täyttelen aina kun niitä kuivumasta otan ja kummasti se on alkanut vajeta se parittomienkin kasa, pikkuhiljaa.
 Sanoin sitten kaikille että sieltä ja siittä löytyy kaivakaa ite. Pienetkin on hiffannu hienosti asian.
Noh hieno idis ainankin mun mielestä, kunnes nyt muutamana aamuna oon kuullu narinaa ukkopahan vaatekaapilta; missä saatana mun kaikki sukat aina on, jo ny on jumalauta kun ne ei ikinä löyrä tänne kaappiin takas kun mää ne kerran täältä otan.
Sanoin sitten tässä männä aamuna kun oli muutenkin ollu herneitä patjan alla että vie ne saatanan sukkas sukkakouluun niin josko oppisivat palautuun paikoilleen. Hae siältä kottarin pöyältä ny vaan äläkä rutise. No hakihan se eikä puhunu yhtään mitään. Taas sitten tässä yhtenä aamuna kuului samaa samperin murinaa ja narinaa sielt kaapista ja mää sanoin sitten hiukan kovemmalla äänen painolla että; jumalauta jos ei iso miäs ymmärrä selevää suomen kiältä ja ohjeita jotka tajuais heikompi lahjanenkin niin perkele kulje kuule vaikka paljain jaloin.mää en oo sun äites joten sovitaanks ny niin että huolehrit niistä saatanan sukista tästä lähin ihan itte,alusta loppuun saakka.
Se ei piru vastannu mulle, se oli ihan hiljaa, mutta sukat jalassa se töihin lähti. En tiiä kenen sukat tai niiden puhtaudestakaan mutta sukat sillä oli.
Hah, mää tiiän olevani niin järkyttävän ärsyttävä, mutta jos ei oo muuta asiaa kuuden aikaan aamulla mulle kun kysellä sukkiaan niin voi kuttu. Tänään sitten laitoin puhtaita pyykkejä ja aloin naureskella sitä sukka juttua itekseni kun rintsessa tuli siihen ja kysy kelpaaks apu ja jäi jutskaileen mun kanssa kaikkia tyttöjen juttuja  <3 ihanainen äipän pikku apulainen. Jossain vaiheessa se sano että saanks mää viiä mun sukat tuosta laatikosta mun vaatekaappiin kun se on niin hankalaa hakee ne aina aamulla täältä ?

Hmmm.... onks tuo ny sitten niin hankalaa vai ei, annoin luvan tietenkin ja jäin oikeesti miettiin että pitäiskö luopua mun hienosta sukkalaatikko ideasta, pöh. Mutta enhän mää voi antaa periksikään johan mää näyttäsin ihan pöljältä kun ensin päivätolkulla riitelen ukkopahan kanssa asiasta ja sitten taas alankin kiikuttaan niit sukkia sinne sen kaappiin. Angst... hirvee probleemo ny sitten. Voi sukkasota sanon ny sitten vaan niin. Pöh tylsää.


Päässä soi ;Jos et sä soita, mää niin turhaan innostuin , jos et sä soita mää vallan kauheesti surustun.......
Ei auta, keskiviikkona kuulen tän päiväisestä, joka ei ollu yhtään sittenkään niin paha kun kuvittelin. Huomenna toiselle puolelle tuunailuja joten oon mää muutakin tehny kun sukkasotinu, vaikken sitä mitä piti koska ne verhot on edelleen siel pussissa.